Kun lapsena luin Mooren  ja McCoyn  piirtämiä Mustanaamiosarjoja  Kippari Kalle- lehdestä ja Sarjakuvalehdestä,

      en olisi voinut kuvitella,   että vielä joskus elättäisin itseni piirtämällä samaa naamioitua  sarjakuvasankaria, joka ei

     mielestäni ollut edes kovin hyvin piirretty.   Sarjaa myöhemmin piirtänyt  Sy Barry oli  jo paljon taitavampi  piirtäjänä,  

     mutta tutustuin hänen  työnjälkeensä    vasta kun hänen  piirrostyylinsä  oli esimerkkinä  itse aloittaessani Mustiksen

     piirtämisen.    Ensimmäinen Mustanaamioni "Väärä Prinssi" olikin kovan työn takana. Itse Mustishahmo oli hankalin,

     muuten tarinan  kuvaaminen oli helppoa.  Sirkusmiljöö,   joka sarjassa esiintyi oli  minulle jo hevossarjoista tuttua.  Ja

    seuraava sarja,  joka tapahtui eksoottisemmassa   ympäristössä,  sujuikin  jo ihan hyvin. 

                                                                Ensimmäisen Mustissarjani alkusivu oli tämän näköinen. 

   Minusta tuli Mustanaamiopiirtäjä aivan yllättäen, kesken Hevoshullun ratsastussarjojen piirtämistä. Olin tehnyt sitä

työtä kuutisen vuotta ja jo jokseenkin  leipääntynyt,  sillä samat kuviot toistuivat, samoin  kuin samantapaiset kuvat ja

tapahtumat pyörivät tallin ympärillä ja päähenkilöt olivat pikkutyttöjä joko ratsastuskypärä päässä tai ilman sitä.  Tar-

ve oman sarjakuvan,   jossa olisi mahdollista päästä kuvaamaan hieman  seikkailullisempaa toimintaa,  ja jollaisia olin

koko lapsuuteni ja nuoruuteni tehnyt kuin liukuhihnalta, tekemiseen ja sen julkaisemiseen alkoi polttaa mieltäni.  Tein

kaikessa hiljaisuudessa muutaman esittelysivun kehittelemääni avaruusseikkailua ja vein sen näytille seuraavan Tuk-

holmanmatkani yhteydessä.  Oletin,  että  niin suurelta sarjakuvakustantamolta löytyisi jokin lehti  julkaisemaan seik-

kailullista, nuoremmille lukijoille suunnattua space oopperaa.  En ikinä sen jälkeen ole nähnyt noita näytesivuja, mutta

muutaman viikon päästä,  kun toivoni oli jo hiipunut,  minua pyydettiin käymään saman firman Mustanaamio-osastolla.

Siitä sitten urkeni mustispiirtäjän urani,  joka jatkuu yhä  niin työntäyteisenä, ettei omia sarjoja ehdi juuri ajatellakaan.   

   Kun aloin ensimmäisen  Mustanaamiosarjani  piirtämisen olin tietenkin  innostunut päästessäni työstämään toiminal- 

lista seikkailusarjaa,   ainoa kompastuskivi olikin itse sankarin piirtäminen.   Yleensä minulle on ollut aina hieman vas-

tenmielistä jäljitellä jonkun toisen mallin mukaan tehtyä sarjakuvahahmoa.   En ole edes varhaisempina vuosina piirtä-

nyt montaakaan kuvaa tunnetuista sarjakuvasankareista kuin parisen kertaa.  Mustanaamiosta taisi piirtää vain kaksi

kuvaa.  Tässä toinen niistä,  omassa lehdessäni tietokilpailun yhteyssä esiintynyt Mustis...

   Mustanaamion piirtäminen on ollut varsin antoisaa, varsinkin kun saa käteensä tavallista paremman käsikirjoituksen.

Mieluummin tietenkin aiheeltaan historiallisen.   Mustiksen liittäminen entisajan maailmaan on mieluisinta tässä työssä 

ja  yleensä näistä sarjoista tulee hieman parempia,   sillä nykymaailman  kuvaaminen on hieman tylsää  ja jotenkin sitoo 

mielikuvitukselta  siivet.  Ensimmäinen suosikkini,  ja ilmeisesti jokseenkin arvostettukin tällainen sarja oli  1500-luvul-

le sijoittunut Mustisseikkailu "Taistelu Maltalla",  jonka tein asuessani Teneriffalla 80-luvulla.  Se oli Norman Worke-

rin, käsikirjoittajasuosikkini,  kirjoittama ja hän joutui  myös penkomaan  minulle tarpeellista taustamateriaalia  piirros- 

työtä  varten,   jossa oli kuvattava todellista aikoinaan tapahtunutta turkkilaisten piiritystä Maltalla.   Teneriffalta ei ni-

mittäin millään ilveellä tuntunut löytyvän minkäänlaista asiaan liittyvää kuvamateriaalia.     Norman sai vallan mainiota

kuvamateriaalia British Museumista ja Maltan  suurlähetystöstä,  joten saatoin sarjan loppuun hyvillä mielin. 

  KUOLEMAN  SORMUS  1.-2.  - kARI T. LEPPÄSEN OMA MUSTANAAMIOTARINA

    Seuraava suuritöisempi historiallinen Mustissarja olikin kokonaan omaa tekoa.  Olin jo pitkään ajatellut oman Musta-

naamioseikkailun tekemistä  ja pääsin toteuttaman aikeeni  kun aikani asiaa puntaroituani päätin ottaa taustaksi todelli-

sen sekä suomalaisille että  ruotsalaisille tutun historiallisen ajan  -  30-vuotisen sodan.    Vaati  melkoisesti aikaa ja vai-

vannäköä sekä jo suunnitella tarinan juonenkulku että koota koko lähdemateriaali,  jotta pääsi piirtämisen alkuun. Tari-

na venähti siksi pitkäksi, että se oli julkaistava kahdessa osassa.     Suuritöinen sarjani  ilmestyi ruotsalaisessa Fantomen-

lehdessä 1998 numeroissa 17  ja  19  melko kelvollisesti väritettynä.

 Pettymysta aiheutti oli se,  että paljastui se  ikävä tosiasia,  ettei  sarjaani  julkaistaisi  suomalaisessa Mustanaamiossa. 

Juuri sarjani ilmestymisen aikaan Suomen Semic päätti harventaa Mustanaamio-lehden ilmestymistiheyttä,  mikä käytän-

nössä merkitsi sitä, että joitakin Fantomen-lehdessä  julkaistuja sarjoja piti jättää väliin.   He päättivät tietenkin jättää vä- 

liin  juuri  ne lehden numerot,  joissa sarjani "Kuoleman Sormus" oli ja samalla jäivät Suomessa julkaisematta myös kaik-

ki uuden fantasiasarjani Xellanan jaksot.   Xellana on ilmestynyt Suomessa vain PORTTI-lehdessä.     

          pääkallosormuslegendat

  Australialaisen FREW PUBLICATIONS PTY LIMITED-kustantamon julkaisemat oman sarjani kannet  

                                                                                                         "Kuoleman Sormuksessa" esiintynyneen pääkonnan pater Capistranon esikuvana käytin Välskärin Kertomusten

                                                                                                          isä Hieronymusta , sillä 30-vuotiseen sotaan liittynyt uskonkiihko tuli täten helposti esiin.

   Maltan taistelun ja oman huono-onnisen sarjani jälkeen tein lukuisia historiallisia Mustis-sarjoja ennenkuin vasta aivan lä-

hiaikoina sain käsiini Claes Reimerthin kirjoittaman ristiretkeläistrilogian ensimmäisen osan.  Sen luettuani tajusin saaneeni

tehdäkseni oikean kultakimpaleen.   Jo aihe oli herkullinen koko rönsyilevässä muinaisajassaan,  mutta kunnolla rakennettu

juonenkulku teki siitä täydellisen.  Aivankuin jo kuollut suosikkikäsikirjoittajani  Norman Worker olisi herännyt henkiin en-

tistä ehompana.    Reimerthin käsikirjoituksen muuttaminen uskottavan  näköiseksi  sarjakuvaksi onnistui  vielä  paremmin

siitä syystä, että olin vast´ikään nähnyt Ridley Scottin erinomaisen ristiretkeläiselokuvan, jonka myös Reimerthi oli ilmisel-

västi nähnyt käsikirjoituksesta päätellen. Hän oli valinnut tapahtuma-ajaksi täsmälleen saman kuin elokuvassa.

   Ilmeisesti juuri tuon mainitun elokuvan  johdosta ristiretkeläisistä  löytyi  kirjallista kuvamateriaalia vaikka  kymmeneen

sarjakuvaan, joten sarjan  toteuttamisessa ei ollut vaikeuksia.   Entisten kokoelmieni  lisäksi ostin kymmenkunta  kirjaa ai-

heesta ja tyhjensin lähikirjastojen  ristiretki-osastot.  Sarja sai kuulemani mukaan tavallista paremman vastaanoton lukijoi-

den taholta.  Erikoista trilogiassa oli se, että Mustanaamio itse esiintyi vain parilla johdantosivulla...

       Klikkaa niin näet montako KTL mustista on äänestetty vuoden parhaaksi sarjaksi Fantomen-äänestyksessä    

                                                  Oma Mustanaamiosarjani "Kuoleman Sormus" ei ole ainoa piirtämäni Mustisseikkailu, jota ei ole julkaistu Suomessa. Toinen sellainen on neliosainen

Norman Workerin kirjoittama, vaiherikas seikkailu  IIBIKSEN SALAISUUS,  joka on julkaistu ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi.

                   (Korjaus ylläolevaan kuvatekstiin :  Suomessa julkaisemattomia Kari T. Leppäsen mustissarjoja on todellisuudessa kolme. Kolmas on

                                                                      ruotsalaisessa Fantomen-lehdessä numerossa 8 vuonna 1997 ilmestynyt "Den Kusliga Ruinen"-niminen tarina.) 

                                                    Takaisin Ibis mysteerion pariin: 

    Tämän neliosaisen tarinan pääjuonena on muinaisessa Egyptissä elänyt  Chafi-niminen pappi, jolla oli maagisia kykyjä ja jolla oli suhde faa-

raon vaimon kanssa. Hänet tuomittiin elävältä muumioitavaksi, mutta hän ei kuollut vaan muuttui eläväksi ruumiiksi, joka vuosisatoja myö-

hemmin etsi rakastettuaan. Läpeensä pahana hän sai aikaan turmiota ja kuolemaa ja vastaansa Mustanaamion.

                                                                Otettuaan uudeksi nimekseen Kazcim, Chafi taistelee Mustanaamiota vastaan käyttäen maagisia voimiaan.  Kertomus on mielen-

                                                                kiintoinen ja ansaitsisi myös kotimaisen painoksen.  Sarjan on kirjoittanut uuttera historiallisten Mustanaamioseikkailujen tekijä

                                                                Norman Worker ja se julkaistiin vuonna 1993.

          Mustiksen piirtäminen ei ole koskaan kyllästyttänyt minua niin paljon, että olisin halunnut luopua siitä jonkin muun

toisen kirjoittaman sarjan vuoksi. Kaikki käsikirjoitukset eivät ole yhtä mielenkiintoisia kuin parhaat.  Joukossa on ollut

montakin vähän väkinäistä  klisee-käsikirjoitusta hieman samaa sorttia kuin Lee Falkin heikoimmat jutut,  varsinkin  sel-

laiset,  joissa Diana ja kaksoset ovat mukana pakollisine kidnappaajineen.  Niinpä työ jatkuu.,

                             Fantomen ja Phantom-lehtien tilausyhteydet  löytyvät:  KLIKKAA   

                                                                                 Laukka jatkuu....           

            

      takaisin alkuun        wiggensivulle        xellanasivulle        john cartersivulle  

                                                                     
                                                             

                                             
                                                                               english site             linkit