mieluummin antanut päähenkilölle suomalaisen nimen, koska kansallisuus ei tulisi sarjan aiheen johdosta merkitse-
mään mitään, mutta oletin sen olevan ruotsalaiselle toimitukselle suotuisempaa päähenkilön ollessa heidän omaa
kansallisuuttaan. Sarjan nimikin oli alunperin "Planeetta Elysium", jonka onneksi hylkäsin epäsopivana, sillä vain
jatkuvan sarjan alkujakso tapahtui planeetalla, jota se olisi tarkoittanut.
Oli vuosi 1978 ja olin puurtanut kuusi vuotta Hevoshullun ratsastussarjojen kimpussa, enkä ollut tehnyt omaa sar-
denaikaiset sarjakuvani omiin kotitekoisiin lehtiini vain suoraan piirtämällä kuvan toisensa perään ja tarinan ke-
hittyessä sitä mukaa kun työ eteni. Eikä sillä olisi ollut tässä tapauksessa merkitystäkään, koska näytesarjani ei
tuolloin saanut vastakaikua osakseen.
Vasemmalla oleva toimintakuva on ainoa säilynyt näyte Ruotsin Semicin arkistoihin hautautuneista Wiggen-näy-
tesarjoistani. Oikeanpuoleinen on lehteen painetun sarjan alku.
Näytesivuistani oli se hyöty, että minusta leivottiin mustispiirtäjä kun Semicin mustistoimitus näki seikkailullisen
avaruussarjani näytesivut. Itse en niitä ole sen koommin nähnyt ja koska Egmont osti Semicin melkein kaikkine
lehtineen, voi olla täysin toivotonta enää etsiäkään niitä mistään arkistoista. Sarjani ei kelvannut tuolloin julkaista-
vaksi, koska sille ei ollut kysyntää ainoassakaan Semicin sarjakuvalehdessä. Science fiction oli jotenkin pannassa
tuolloin ja vasta myöhemmin minulle koitti uusi tilaisuus. Viisi vuotta myöhemmin ja paljon itsevarmempana jo ko-
keneena mustispiirtäjänä ryhdyin piirtämään kadonneita sivuja uudestaan paranneltuina. Vaikka vanhat sivut
olisivatkin olleet tallella, en olisi voinut käyttää niitä, koska Ruotsin ilmavoimat oli mennyt välivuosina vaihtamaan
pääasiallisen torjuntahävittäjänsä Drakenista Viggeniin. Mustistoimitus hyväksyi sarjan ja se julkaistiin lehden
täytesarjana, joina ei tuohon aikaan ollut muita kelvollisia scifiaiheisia kuin Dan Barryn Flash Gordon.
Ensimmäisissä jaksoissa päähenkilöllä oli vain yksi tarpeellinen kumppani. Sarjan luonteesta johtuen oli välttä-
mätöntä lisätä siihen apulainen, joka auttaisi helpolla tavalla päähenkilöä sopeutumaan nopeasti olosuhteisiin, jotka
olivat hänelle täysin vieraita tulevilla vierailla planeetoilla. Niinpä hän sai avukseen bioidi JPX:n, joka oli jonkin-
lainen elävän olennon ja dataluomuksen yhdistelmä ja joka kaiken lisäksi osasi lukea ajatuksia. Luokittelin sen
bioidiksi, joka kaiketi tarkoitta "elävänkaltaista". Sarja kuitenkin kaipasi lisää väriä ja inhimillistä tuttuutta,
joten kaksi kumppania lisää tarvittiin. Koska kysymyksessä oli enemmän lasten ja nuorten sarja sen kevyen tyylin
perusteella, oli toinen näistä aivan tavallinen koulupoika, jolla tosin oli jokin valaiseva tieto aina tarpeen tullen tar-
jota asioista, joita seikkailijanelikko kohtasi. Neljäs henkilö oli luonnollisesti naispuolinen, vaikka ei kotoisin Maas-
ta. Perinteisen tyylin mukaan hän oli kuninkaallinen, mikä yleensä tuo jotakin lisää tarinoihin jo alkaen monista sa-
duista, joissa havitellaan prinsessaa ja puolta valtakuntaa. Romanssia ei hänen ja päähenkilön välillä juuri alkuun-
sa viljelty, mutta roomalaisjaksossa he sentään suutelevat. Koska ei ollut kysymys sarjakuva-albumista, joissa
voidaan useinkin lähestyä henkilöiden sukupuolista käyttäytymistämelko eroottisestikin , ei tässä sarjassa heku-
moida lihallisilla seikoilla vaan annetaan ymmärtää heidän tunteensa toisiaan kohtaan kehittyvän yhä läheisempään
suuntaan. Prinsessan ylimielisyys asemansa johdosta karisee tarinan aikana, kuten odottaa saattaa.
Achilles Wiggenin seuralaiset ajassa ja avaruudessa
Wiggenin pilottijakson jälkeen lukijat saivat odottaa jatkoa parisen vuotta, koska muutin Kanarian saarille ja se
aiheutti töiden hidastumista kuten elämänmuutoksissa saattaa käydä. Mutta jatko-osan jälkeen sarja lähti hyvin
käyntiin ja kirjoitin yhteen pötköön käsikirjoituksia 22 jaksoa varten, juuri sen määrän kuin Wiggeniä on tähän
mennessä julkaistu. Sarja on kaiken aikaa jatkunut yhtäjaksoisena tarinana, vaikka onkin jaettu tapahtumakoko-
naisuuksiksi. Se alkoi avaruusoopperamaisena kevyen tason scifinä, jossa seikkailtiin useita jaksoja avaruudessa,
mutta kun halusin asiaan vaihtelua, toimitin Wiggenin kumppaneineen mustan aukon läheisyyteen ja sain heidät
siirtymään ajassa 65 miljoonaa vuotta taaksepäin. Seikkailut jatkuivatkin sittemmin eri aikakausissa, ensin Mar-
sissa, sittemmin Maapallon historiassa. Aikamatkailu, joka sittemmin jatkui niin pitkälle kuin olen sarjaa tehnyt,
mahdollistui kun Wiggen kumppaneineen löysi 65 miljoonaa vuotta sitten hirmuliskojen Maapallolta sinne joudut-
tuaan sieltä vyön, joka siirsi heidät takaisin tulevaisuuteen. Ei tosin heidän omaan aikaansa vaan muinaiseen Egyp-
tiin aikaan, jolloin Mooses löydettiin Niilistä.
Wiggenin ja hänen kolmen kumppaninsa, Anders Nilssonin, prinsessa Illean ja piskuisen JPX-bioidin
aikamatka kohti omaa aikaansa alkoi Marsista, jonka eläinpäiset mutantit tulivat heidän mukanaan
Maapallolle ja loivat myöhemmin Egyptin uskonnon.
Käytin sarjan ideoimisessa useinkin oman lapsuuteni suosikkikirjoja ja uskomuksia, kuten Bermudan kolmio, mui-
naiset dinosauroidit, Marsin ja Jupiterin välissä ollut asteroideiksi hajonnut planeetta ja muinainen Atlantis. Toimi-
tettuani seikkailijani Maapallon historiaan käsittelin aiheita, jotka olivat jo aikoinaan herättäneet mielenkiintoani.
Dinosaurukset, Villi Länsi Villi Bill Hickokineen ja Custerin taisteluineen, Robin Hood ja hänen iloiset veikkonsa,
kolme muskettisoturia jne.
JPX pahassa pulassa lentoliskojen hyökätessä.
Kaksiosainen jakso Villistä Lännestä sisälsi kuvauksen Custerin viimeisestä taistelusta. Se oli kiinnostanut minua dramaattisuudellaan jo varsin
nuorena ja olin vuosien mittaan kerännyt siitä kaiken tiedon, mitä vastaani oli tullut. En ollut piirtänyt villiä länttä sitten kotitekoisten lehtieni,
joten oli innostavaa nostalgiaa palata aiheeseen pitkästä aikaa.
Ajassa siirtymisen jälkeen Wiggen pääsi viimein palaamaan takaisin Maahan, mutta vähän väärälle aikakaudelle...
Kävin hirmuliskojen ajan jälkeen läpi historian aikakausia kronologisessa järjestyksessä alkaen muinaisesta Egyptistä,
jonne aikasiirtymä vei seikkailijani Eedenin laaksosta. Tässä vaiheessa keksin liittää aikasiirtymään, jonka aiheuttajana
oli heidän atomiensa ja solujensa luonnollinen pyrkiminen takaisin aikaan, jonne kuuluivat, mukaan jonkin vaikuttavan
ylimääräisen sivuvaikutuksen. Tässä jaksossa he kaikki nuortuivat ja nuorin heistä, Anders, nuoreni pikkuvauvaksi, joka
vahingossa vaihtui kaislakori-Mooseksen kanssa ja kiikutettiin faaraon palatsiin. Myöhemmissä jaksoissa tapahtui myös
reinkarnaatioon liittyvä yllätys - sekä Achilles Wiggen että Anders, jotka olivat kotoisin Maapallolta, olivat eläneet en-
nenkin ja ensinnä Wiggen palautui entiseen minäänsä muinaisessa Roomassa, jossa oli elänyt sotatribuuni Achilleus Vi-
genius Praeclaruksena. Anders puolestaan löysi itsensä d´Artagnanina 1600-luvun Ranskassa myöhemmässä jutussa.
Minulla oli tämän sarjan puitteissa oivallinen tilaisuus käsitellä tuttuja suosikkiaiheita varsinkin kirjallisuuden osalta ja
sain niitä mukaan kohtuullisessa määrin. Harmitti, etten voinut viskata seikkailijajoukkoani Troijan sotaan, joka tapahtui
jotakuinkin Mooseksen aikoihin ja renesanssin Italia Cesare Borgioineen jäi niin ikään pois, vaikka minulla oli jo käsi-
kirjoitus valmiina tätä jaksoa varten. En ollut siihen kuitenkaan ihan tyytyväinen ja hyppäsin koko herkullisen 1500-lu-
vun yli, vaikka sieltä olisi löytynyt muitakin hyviä aiheita. Zane Greyn kirjojen entisenä ahmijana en voinut jättää hänen
rajaseutu-kirjojaan hyödyntämättä. Niinpä Wiggen kumppaneineen löysikin itsensä 1700-luvun lopun amerikan rajaseu-
dulta ja törmäsi paikalliseen kuuluisuuteen, joka metsästi intiaaneja ammatikseen. Lewis Wetzel on sarjassani kuvattu
Zane Greyn tyyliin ilman negatiivisia piirteitä, joista toiset häntä parjaavat.
Prinsessa Illea on jälleen kerran ryöstetty ja tietenkin hänet on pelastettava...
Pitkäaikaisimpana omana sarjanani Wiggen on jaksanut kiinnostaa minua ja jatkaisin sitä mielelläni, mutta kun Egmont
päätti lopettaa Mustanaamion lisäsarjojen omatuotannon ja ostaa nyt valmista tavaraa muualta, sen tekeminen ei rahalli-
sesti kannata mustanaamiotyöni lisäksi pelkästään Portin lukijoille. Portti onkin ansiokkaasti julkaissut kaikki tekemäni
sarjan jaksot. Olen ollut tyytyväinen Portin antamaan mahdollisuuteen saada Achilles Wiggen julkaistuksi Suomessa sii-
nä kielellisessä muodossa, jona sen olen alunperin tarkoittanutkin. Mustanaamiossa ilmestyneen Wiggenin tekstipuoli
oli kahden eri tahon käsittelemä ja lopputuloksena jo ruotsiksi naivistisesti vääristynyt, puhumattakaan suomeksi kään-
netystä versiosta. Alkuperäinen käsikirjoitukseni oli tehty englanniksi, josta se Ruotsissa käännettiin ruotsiksi vääntäen
sitä ruotsalaisen oletuslukijan mielen mukaiseksi ja Suomessa se tietenkin käännettiin tästä höppänästä ruotsalaisver-
siosta niin etten tuntenut tekstiä enää omakseni. Koko tämän kielellisen sähläyksen sivutuotteena kävi samoin kuin
ainoan kokonaan tekemäni Mustanaamiosarjan kanssa - lehden ilmestyessä en enää ollutkaan kuin pelkkä piirtäjä. In-
ternetistä tapasin erinomaisen huolellisen luettelon kaikista julkaistuista sarjoistani ja Wiggenin jokaisen jakson koh-
dalla oli kirjoittajana aivan toinen nimi kuin millä minut tunnetaan. Kyseessä oli kuitenkin vain pelkkä kääntäjä. Tällais-
ta tämä on syndikaattipiirtäjän elämä välillä... Ruotsalainen pomoni Ulf Granberg, joka käänsi englanninkielisistä käsikir-
joituksistani sekä Wiggenin jaksot että ainoan Mustanaamioseikkailuni, kehtasi panna nimensä käsikirjoittajaksi kummas-
sakin tapauksessa ja tämä valheellinen tieto leviää yhä useilla Internetin sivustoilla, joissa näitä sarjoja käsitellään. Koska
halusin säilyttää suhteeni pomooni, en nostanut asiasta äläkkää. Siksi en jatkanut Wiggeniä vuonna 2011, koska minua
ei yhtään huvittanut tehdä uusia käsikirjoituksia, joiden ansio olisi minulta varastettu. Ruotsalainen pomoni nimittäin halusi
minun jatkavan sarjaa, koska se oli lukijoiden suosiossa ja sen jatkamista toivottiin. Sittemmin kyseinen herra on jäänyt
eläkkeelle ja uudet pomot määräävät Fantomenin toimituksessa. Vain tulevaisuus näyttää, onko heillä innostusta jatkaa
Achilles Wiggenin seikkailuja vai tyrehtyykö se Egmontin kustannuspoliittisen säästölinjan jalkoihin.
Jos joskus koituu tilaisuus ja aikaa jatkaa sarjaa siihen, mihin se jäi eli 1876 vuoden Dakotaan, on päätettävä mihin aika-
siirtymä sarjan henkilöt seuraavaksi heittää. Mahdollisina kohteina olen ajatellut lähempänä tulevaisuudessa Viktoriaanisen
ajan Lontoota, jossa Wiggen joutuisi tekemisiin Sherlock Holmesin kanssa ja ratkaisemaan visaista murhamysteeriä tai En-
simmäistä Maailmansotaa, jossa Saksan tuleva johtaja Adolf Hitlerkin korpraalina hääräsi. Tai sitten ehkä seuraavana etap-
pina Toista Maailmansotaa, jolloin Wiggen joutuisi lentämään saksalaisten Messerschmidt 202-suihkarilla ja estämään jotakin
saksalaisten keksimää vaarallista uhkaa, joka muuttaisi sodan heidän voitokseen - ehkä parannetun V-aseen käyttöä. Sen
jälkeen olisi aikamatkalaisten saavutettava oma aikansa... Mutta eihän se onnistu, sillä he ovat sarjan aikana useamman
kerran matkanneet ylivalon nopeudella, mikä tunnetusti hidastaa ajankulua heidän kohdallaan. Siksipä he siirtyvät tulevai-
suuteen ainakin 50 vuoden verran - ja mikä heitä siellä odottaa jääköön salaisuudeksi.
Pieni toivomus: Jos luette joskus Wiggenin jaksoja, heittäkää Mustanaamiolehdet ja Fantomenit
roskiin ja lukekaa niitä Portti-lehdestä, jossa on alkuperäistä vastaava oma käsikirjoitukseni!
KIITOS !
päivitetty 20.1.2019