Päätymiseni Mustanaamion piirtäjäksi oli Achilles Wiggen-sarjani ansiota. Tosin päähenkilön nimi oli alun alkaen

Hasse Wiggen, Hasse ei ole kotoisin Hans Lindahlista  vaan suomalaisesta lentäjäsankari Hasse Windistä.  Olisin

mieluummin antanut päähenkilölle suomalaisen nimen, koska kansallisuus ei tulisi sarjan aiheen johdosta merkitse-

mään mitään, mutta oletin sen olevan ruotsalaiselle toimitukselle suotuisempaa päähenkilön ollessa heidän omaa

kansallisuuttaan. Sarjan nimikin oli alunperin "Planeetta Elysium", jonka onneksi hylkäsin epäsopivana, sillä vain

jatkuvan sarjan alkujakso tapahtui planeetalla, jota se olisi tarkoittanut.

 Oli vuosi 1978 ja olin puurtanut kuusi vuotta Hevoshullun ratsastussarjojen kimpussa, enkä ollut tehnyt omaa sar-

jakuvaa sitten Sarjiksen päivien.  Seikkailullisemman sarjan tekeminen (  joita olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni

harrastanut) poltti mieltäni ja lopulta sain aikaiseksi joitakin aloitussivuja, jotka vein Ruotsin Semicin toimituksen

nähtäväksi. Mitään käsikirjoitusta minulla ei ollut näyttää, sillä olin tehnyt näytteet samaan tapaan kuin nuoruu-

denaikaiset sarjakuvani omiin kotitekoisiin lehtiini vain suoraan piirtämällä kuvan toisensa perään ja tarinan ke-

hittyessä sitä mukaa kun työ eteni. Eikä sillä olisi ollut tässä tapauksessa merkitystäkään, koska näytesarjani ei

tuolloin saanut vastakaikua osakseen.

   Vasemmalla oleva toimintakuva on ainoa säilynyt näyte Ruotsin Semicin arkistoihin hautautuneista Wiggen-näy-

   tesarjoistani. Oikeanpuoleinen on lehteen painetun sarjan alku. 

   Näytesivuistani oli se hyöty, että minusta leivottiin mustispiirtäjä kun Semicin mustistoimitus näki seikkailullisen

avaruussarjani näytesivut.   Itse en niitä ole sen koommin nähnyt  ja koska Egmont osti Semicin melkein kaikkine

lehtineen, voi olla täysin toivotonta enää etsiäkään niitä mistään arkistoista.  Sarjani ei kelvannut tuolloin julkaista-

vaksi, koska sille ei ollut kysyntää ainoassakaan Semicin sarjakuvalehdessä.  Science fiction oli jotenkin pannassa

tuolloin ja vasta myöhemmin minulle koitti uusi tilaisuus.  Viisi vuotta myöhemmin ja paljon itsevarmempana jo ko-

keneena  mustispiirtäjänä   ryhdyin piirtämään kadonneita sivuja uudestaan  paranneltuina.   Vaikka vanhat sivut

olisivatkin olleet tallella, en olisi voinut käyttää niitä, koska Ruotsin ilmavoimat oli mennyt välivuosina vaihtamaan

 pääasiallisen  torjuntahävittäjänsä  Drakenista Viggeniin.   Mustistoimitus hyväksyi sarjan ja se julkaistiin lehden

täytesarjana, joina ei tuohon aikaan ollut muita kelvollisia scifiaiheisia kuin Dan Barryn Flash Gordon.

   Ensimmäisissä jaksoissa päähenkilöllä oli vain yksi tarpeellinen kumppani.  Sarjan luonteesta johtuen oli välttä-

mätöntä lisätä siihen apulainen, joka auttaisi helpolla tavalla päähenkilöä sopeutumaan nopeasti olosuhteisiin, jotka

olivat hänelle täysin vieraita tulevilla vierailla planeetoilla. Niinpä hän sai avukseen bioidi JPX:n, joka oli jonkin-

lainen elävän olennon ja dataluomuksen yhdistelmä ja joka kaiken lisäksi osasi lukea ajatuksia. Luokittelin sen

bioidiksi, joka kaiketi tarkoitta "elävänkaltaista".  Sarja kuitenkin kaipasi lisää väriä ja inhimillistä tuttuutta,

joten kaksi kumppania lisää tarvittiin.  Koska kysymyksessä oli enemmän lasten ja nuorten sarja sen kevyen tyylin

perusteella, oli toinen näistä aivan tavallinen koulupoika, jolla tosin oli jokin valaiseva tieto aina tarpeen tullen tar-

jota asioista, joita seikkailijanelikko kohtasi. Neljäs henkilö oli luonnollisesti naispuolinen, vaikka ei kotoisin Maas-

ta. Perinteisen tyylin mukaan hän oli kuninkaallinen, mikä yleensä tuo jotakin lisää tarinoihin jo alkaen monista sa-

duista, joissa havitellaan prinsessaa ja puolta valtakuntaa. Romanssia ei hänen ja päähenkilön välillä juuri alkuun-

sa viljelty, mutta roomalaisjaksossa he sentään suutelevat. Koska ei ollut kysymys  sarjakuva-albumista, joissa

voidaan useinkin lähestyä henkilöiden sukupuolista käyttäytymistämelko eroottisestikin , ei tässä sarjassa heku-

moida lihallisilla seikoilla vaan annetaan ymmärtää heidän tunteensa toisiaan kohtaan kehittyvän yhä läheisempään

suuntaan. Prinsessan ylimielisyys asemansa johdosta karisee tarinan aikana, kuten odottaa saattaa.

                                             Achilles Wiggenin seuralaiset ajassa ja avaruudessa 

   Wiggenin pilottijakson jälkeen lukijat saivat odottaa jatkoa parisen vuotta, koska muutin Kanarian saarille ja se

aiheutti töiden hidastumista kuten elämänmuutoksissa saattaa käydä.    Mutta jatko-osan jälkeen sarja lähti hyvin

käyntiin ja kirjoitin yhteen pötköön  käsikirjoituksia 22 jaksoa varten,   juuri  sen määrän kuin  Wiggeniä on tähän

mennessä julkaistu.   Sarja on kaiken aikaa jatkunut yhtäjaksoisena tarinana, vaikka onkin jaettu tapahtumakoko-

naisuuksiksi.  Se alkoi avaruusoopperamaisena kevyen tason scifinä, jossa seikkailtiin useita jaksoja avaruudessa,

mutta kun halusin asiaan vaihtelua,   toimitin Wiggenin kumppaneineen  mustan aukon läheisyyteen  ja sain heidät

siirtymään ajassa 65 miljoonaa vuotta taaksepäin.  Seikkailut jatkuivatkin sittemmin eri aikakausissa, ensin Mar-

sissa, sittemmin Maapallon historiassa. Aikamatkailu, joka sittemmin jatkui niin pitkälle kuin olen sarjaa tehnyt,

mahdollistui kun Wiggen kumppaneineen löysi 65 miljoonaa vuotta sitten hirmuliskojen Maapallolta sinne joudut-

tuaan sieltä vyön, joka siirsi heidät takaisin tulevaisuuteen. Ei tosin heidän omaan aikaansa vaan muinaiseen Egyp-

tiin aikaan, jolloin Mooses löydettiin Niilistä.

              Wiggenin ja hänen kolmen kumppaninsa, Anders Nilssonin, prinsessa Illean ja piskuisen JPX-bioidin

              aikamatka kohti omaa aikaansa alkoi Marsista,  jonka eläinpäiset mutantit tulivat heidän mukanaan

              Maapallolle ja loivat myöhemmin Egyptin uskonnon.

   Käytin sarjan ideoimisessa useinkin oman lapsuuteni suosikkikirjoja ja uskomuksia, kuten Bermudan kolmio, mui-

naiset dinosauroidit, Marsin ja Jupiterin välissä ollut asteroideiksi  hajonnut planeetta ja muinainen Atlantis.  Toimi-

tettuani seikkailijani Maapallon historiaan  käsittelin aiheita,  jotka olivat jo aikoinaan herättäneet mielenkiintoani.

Dinosaurukset, Villi Länsi Villi Bill Hickokineen ja Custerin taisteluineen, Robin Hood ja hänen iloiset veikkonsa,

kolme muskettisoturia jne. 

                                                          JPX pahassa pulassa lentoliskojen hyökätessä.

Kaksiosainen jakso Villistä Lännestä sisälsi kuvauksen Custerin viimeisestä taistelusta. Se oli kiinnostanut minua dramaattisuudellaan jo varsin

nuorena ja olin vuosien mittaan kerännyt siitä  kaiken tiedon,  mitä vastaani oli tullut.  En ollut piirtänyt villiä  länttä sitten  kotitekoisten lehtieni,

joten oli innostavaa nostalgiaa palata aiheeseen pitkästä aikaa.

                       Ajassa siirtymisen jälkeen Wiggen pääsi viimein palaamaan takaisin Maahan, mutta vähän väärälle aikakaudelle...

   Kävin hirmuliskojen ajan jälkeen läpi  historian aikakausia kronologisessa järjestyksessä alkaen muinaisesta Egyptistä,

jonne aikasiirtymä vei seikkailijani Eedenin laaksosta.  Tässä vaiheessa keksin liittää aikasiirtymään,  jonka aiheuttajana

oli heidän atomiensa  ja solujensa luonnollinen  pyrkiminen takaisin aikaan,  jonne kuuluivat,  mukaan  jonkin vaikuttavan

ylimääräisen sivuvaikutuksen. Tässä jaksossa he kaikki nuortuivat ja nuorin heistä, Anders, nuoreni pikkuvauvaksi, joka

vahingossa vaihtui kaislakori-Mooseksen kanssa ja kiikutettiin faaraon palatsiin.  Myöhemmissä jaksoissa tapahtui myös

reinkarnaatioon liittyvä yllätys  -  sekä Achilles Wiggen että Anders,  jotka olivat kotoisin Maapallolta,  olivat eläneet en-

nenkin  ja ensinnä Wiggen palautui entiseen minäänsä  muinaisessa Roomassa,  jossa oli elänyt sotatribuuni Achilleus Vi-

genius Praeclaruksena.  Anders puolestaan löysi itsensä d´Artagnanina 1600-luvun Ranskassa myöhemmässä jutussa.

   Minulla oli tämän sarjan puitteissa oivallinen tilaisuus käsitellä tuttuja suosikkiaiheita varsinkin kirjallisuuden osalta ja

sain niitä mukaan kohtuullisessa määrin. Harmitti, etten voinut viskata seikkailijajoukkoani Troijan sotaan, joka tapahtui

jotakuinkin  Mooseksen aikoihin ja renesanssin  Italia Cesare Borgioineen  jäi niin ikään pois,  vaikka minulla oli jo käsi-

kirjoitus valmiina tätä jaksoa varten.  En ollut siihen kuitenkaan ihan tyytyväinen  ja hyppäsin koko  herkullisen 1500-lu-

vun yli, vaikka sieltä olisi löytynyt muitakin hyviä aiheita.  Zane Greyn kirjojen entisenä ahmijana en voinut jättää hänen

rajaseutu-kirjojaan hyödyntämättä.  Niinpä Wiggen kumppaneineen löysikin itsensä 1700-luvun lopun amerikan rajaseu-

dulta ja törmäsi paikalliseen kuuluisuuteen, joka metsästi intiaaneja ammatikseen.  Lewis Wetzel on sarjassani kuvattu

Zane Greyn tyyliin ilman negatiivisia piirteitä, joista toiset häntä parjaavat.

                                           Prinsessa Illea on jälleen kerran ryöstetty ja tietenkin hänet on pelastettava...

   Pitkäaikaisimpana omana sarjanani Wiggen on jaksanut kiinnostaa minua ja jatkaisin sitä mielelläni, mutta kun Egmont

päätti lopettaa Mustanaamion lisäsarjojen omatuotannon ja ostaa nyt valmista tavaraa muualta, sen tekeminen ei rahalli-

sesti kannata mustanaamiotyöni lisäksi pelkästään Portin lukijoille.  Portti onkin ansiokkaasti julkaissut kaikki tekemäni

sarjan jaksot.  Olen ollut tyytyväinen Portin antamaan mahdollisuuteen saada Achilles Wiggen julkaistuksi Suomessa sii-

nä kielellisessä muodossa,  jona sen olen alunperin tarkoittanutkin.   Mustanaamiossa ilmestyneen Wiggenin tekstipuoli

oli kahden eri tahon käsittelemä ja lopputuloksena jo ruotsiksi naivistisesti vääristynyt, puhumattakaan suomeksi kään-

netystä versiosta.  Alkuperäinen käsikirjoitukseni oli tehty englanniksi, josta se Ruotsissa käännettiin ruotsiksi vääntäen

sitä ruotsalaisen oletuslukijan mielen  mukaiseksi ja Suomessa se tietenkin käännettiin  tästä höppänästä ruotsalaisver-

siosta niin etten tuntenut tekstiä enää omakseni.   Koko tämän kielellisen sähläyksen sivutuotteena   kävi samoin kuin

ainoan kokonaan tekemäni Mustanaamiosarjan kanssa  -  lehden ilmestyessä en enää ollutkaan kuin pelkkä piirtäjä. In-

ternetistä tapasin  erinomaisen huolellisen  luettelon kaikista julkaistuista sarjoistani  ja Wiggenin jokaisen jakson koh-

dalla oli kirjoittajana aivan toinen nimi kuin millä minut tunnetaan.  Kyseessä oli kuitenkin vain pelkkä kääntäjä.  Tällais-

ta tämä on syndikaattipiirtäjän elämä välillä... Ruotsalainen pomoni Ulf Granberg, joka käänsi englanninkielisistä käsikir-

joituksistani sekä Wiggenin jaksot että ainoan Mustanaamioseikkailuni, kehtasi panna nimensä käsikirjoittajaksi kummas-

sakin tapauksessa ja tämä valheellinen tieto leviää yhä useilla Internetin sivustoilla, joissa näitä sarjoja käsitellään. Koska

halusin säilyttää suhteeni pomooni, en nostanut asiasta äläkkää.  Siksi en jatkanut Wiggeniä vuonna 2011, koska minua

ei yhtään huvittanut tehdä uusia käsikirjoituksia, joiden ansio olisi minulta varastettu. Ruotsalainen pomoni nimittäin halusi

minun jatkavan sarjaa, koska se oli lukijoiden suosiossa ja sen jatkamista toivottiin.  Sittemmin kyseinen herra on jäänyt

eläkkeelle ja uudet pomot määräävät Fantomenin toimituksessa.  Vain tulevaisuus näyttää, onko heillä innostusta jatkaa

Achilles Wiggenin seikkailuja vai tyrehtyykö se Egmontin kustannuspoliittisen säästölinjan jalkoihin. 

   Jos joskus koituu tilaisuus ja aikaa jatkaa sarjaa siihen, mihin se jäi eli 1876 vuoden Dakotaan, on päätettävä mihin aika-

siirtymä sarjan henkilöt seuraavaksi heittää.  Mahdollisina kohteina olen ajatellut lähempänä tulevaisuudessa Viktoriaanisen

ajan Lontoota, jossa Wiggen joutuisi tekemisiin Sherlock Holmesin kanssa ja ratkaisemaan visaista  murhamysteeriä tai En-

simmäistä Maailmansotaa, jossa Saksan tuleva johtaja Adolf Hitlerkin korpraalina hääräsi. Tai sitten ehkä seuraavana etap-

pina Toista Maailmansotaa, jolloin Wiggen joutuisi lentämään saksalaisten Messerschmidt 202-suihkarilla ja estämään jotakin

saksalaisten keksimää vaarallista uhkaa, joka muuttaisi sodan heidän voitokseen - ehkä parannetun V-aseen käyttöä. Sen

jälkeen olisi aikamatkalaisten  saavutettava oma aikansa... Mutta eihän se onnistu, sillä he ovat sarjan aikana useamman

kerran matkanneet ylivalon nopeudella, mikä tunnetusti hidastaa ajankulua heidän kohdallaan. Siksipä he siirtyvät tulevai-

suuteen ainakin 50 vuoden verran - ja mikä heitä siellä odottaa jääköön salaisuudeksi.

     Pieni toivomus:  Jos luette joskus Wiggenin jaksoja, heittäkää Mustanaamiolehdet ja Fantomenit