Luin Edgar Rice Burroughsin kirjan Marsin Prinsessa ensimmäisen kerran vuonna 1956. Olin siihen asti tutustu-

     nut kyseisen kirjailijan teoksiin vain Tarzanin kautta,   ja Tarzanien suomennetut painokset olin lukenut jo useaan

     kertaan, mutta Marsin Prinsessa sai minut aivan toisella tavalla valtaansa jo ensimmäisiltä sivuilta.  Yksikään toi-

     nen kirja ei ole vanginnut mielenkiintoani niin täydellisesti.   Näin mielikuvituksessani kaiken, mitä Burroughs ku-

     vannut - Marsin punervan sammalikon  peittämät tasangot  ja  kuolleiden merten pohjat, asukkaat lepäämässä sil-

     keillä ja turkiksilla,  villit banthit vaeltamassa kuolleiden merten pohjilla ja punaisten marsilaisten ilmalaivat Mar-

     sin ohuessa ilmassa kahden kuun kiitäessä taivaan halki.    Tosin olin silloin vasta 10-vuotias seikkailunnälkäinen

     pojanvintiö,   mutta olen lukenut kirjan uudestaan aikuisenakin ja,  vaikka alkuviehätyksen voima onkin tietenkin

     poissa, saatoin lähestulkoon palata lapsuuden tuntemuksiin, ehkä myös nostalgian johdosta.

                           Suomalaisen teoksen ensipainoksen kansi               Alkuperäisen amerikkalaisen kirjan kansi v. 1917 

     Vaikka piirtelinkin paljon kuvia Apinain Tarzanista ja tein ensimmäisinä kouluvuosinani jopa sarjakuvia, joissa Tarzan

esiintyi, ensimmäiset kuvat Barsoomista tein vasta 60-luvun puolessa välissä.  En kai halunnut yrittääkään kuvata haave-

kuviani Burroughsin kuvaamasta planeetasta,  John Carterista,  vihreistä marsilaisista jne,  koska en olisi kyennyt piirtä-

mään niitä lähestulkoonkaan mielikuvieni kaltaisiksi.  Rohkeuteni oli kasvanut 60-luvulla siinä määrin,  ettei itsekritiikki

estänyt minua kokeilemasta Marsin Prinsessan muuttamista sarjakuvaksi, varsinkin kun sarjakuvaa ei päässyt näkemään

kuin lähipiiri eli äitini ja veljeni ja isäni perhe,  joka oli tuolloin omatekoisten lehtieni päälukijakunta.  Olin jo piirtänyt Bur-

roughsin ensimmäiseen Tarzan-romaaniin perustuvaa sarjakuvaa useita vuosia nyrkkipainolehteeni ja uskalsin tarttua myös

Marsin prinsessaan.  En kehtaisi näyttää noita tuonaikaisia Mars-sarjan sivuja, mutta tässä niitä nyt on muutamia...

    Tämä varhaisempi yritelmä tuoda esiin sarjakuvana Burroughsin ensimmäinen Mars-teos toimi ikäänkuin kenraalihar-

joituksena kun intouduin tekemään paranneltua versiota samasta aiheesta vuonna 1990. Olin ollut runsaat kymmenen vuot-

ta ammattimainen sarjakuvantekijä, sitäpaitsi olin tehnyt kansia ja kuvituksia Tampereen Science Fiction Seuran lehteen

jo jonkin aikaa ja kun lehden päätoimittaja ( joka oli myös koko muu toimitus) suostui ehdottamaani nelivärisarjaan kysei-

sestä teoksesta, joka oli kaiken lisäksi public domain-tavaraa, saatoin saada suuritöisen piirrosurakan jopa julkaistua.

Muuten ei olisi koko työhön ruvennutkaan.

    Kun ryhdyin piirtämään uudestaan tuota 60-luvun sarjaa, lankesin laiskuuttani käyttämään varhaisempaan aikaansaan-

nokseeni luomiani  näkemyksiäni Burroughsin maailman ja olentojen ulkonäöstä ja esineistöstä tehden vain vähäisiä muun-

noksia. Toimenpide oli turhan hätäinen ja jälkeenpäin asia on jäytänyt minua, koska alkuperäinen vanha sarjakuvani oli

tehnyt perhekäyttöön ja varsinkin Dejah Thoris oli lähinnä satuprinsessan oloinen ja vieläpä hameessa, mikä ei ollut Bur-

roughsin Dejah Thorisille kuuluva asu.  Toisaalta olin nähnyt Dejah Thorisista fantasiataiteilijoiden tekemiä kuvia, joissa

hän näytti enemmänkin seksiä tursuavalta stripparilta kuin Heliumin sivistyneeltä ja ylhäiseltä prinsessalta, joten siisti

satuprinsessa oli ratkaisuni taas uudestaan niin kuin aiemminkin.  Nyttemmin olen päättänyt, jos pääsen sarja vielä joskus

jatkamaan, muuttaa prinsessan hieman alkuperäisemmäksi vaatetukseltaan.

                                              Vielä julkaisemattomia sivuja Marsin Prinsessan uusintasarjasta. 

     Värillisen sarjan tekeminen oli varsinainen nautinto, sillä olin piirtänyt mustavalkoisia sarjoja vain tussilla koko ammat-

tiurani. Väritys oli tapahtunut muiden toimesta yhteen aikaan jopa Singaporessa saakka.    Nyt sain tehdä omat värini suo-

raan originaaleihin, mikä tietenkin teki niiden painamisesta lehdeen kalliimman lehden tuottajalle. Olin värittänyt 60-luvul-

la tekemäni sarjan väreillä, joilla tuohon aikaan väritettiin mustavalkovalokuvia.  90-luvulla niitä ei tuntunut löytyvän enää

mistään,  joten turvauduin akryyliväreihin ja retussiruiskuväreihin.    PORTTI  julkaisi  sarjaani  verkkaiseen tahtiin 8 - 16

sivun osissa vuoteen  2002 saakka ja on pantannut  kahtakymmentä julkaisematonta sivua siitä saakka.  

                                                              Unofficial  website  of  Dejah  Thoris

                                         LINKKISIVULLE                         MARSIN PRINSESSA SARJAKUVANA