MUSTANAAMIO  -  Tuomiopäivän Vuori

Mustanaamioseikkailujen piirtäjänä minulla on ollut aika paljon vapauksia, paitsi kuvitustyön, myös käsikirjoitusten tulkitsemisen ja

niiden esittämän kohtauksen tms.  parantamisen suhteen.   Vaikka Mustiksen käsikirjoittajat ovat alan ammattilaisia,  tekevät hekin

virheitä ja menevät joskus yli sieltä, mistä aita on matalin.  Toimituksen päämääräänä on kuitenkin se, että valmis tuote on suunnattu

lukijakunnalle ja asialliset oikaisut ja parannusehdotukset otetaan huomioon, paitsi yhdessä tapauksessa, josta myöhemmin.

  Suurin muutos käsikirjoitukseen tehtiin  "Tuomiopäivän vuori"-nimisen  tarinan kohdalla.   Sen oli tehnyt ruotsalainen Lennart Mo-

berg, jonka alkuperäisessä tarinassa oli "kadonnut maailma"-tyylinen ajan unohtama paikka,  tällä kertaa kraatterilaakso.  Se vilisi

hirmuliskoja,  jotka olivat muka säilyneet  Liitukaudelta nykypäiviin saakka.   Niin pahuksen mielelläni  kuin olisinkin piirtänyt noita

mainioita dinosauruksia,  oli koko jutussa mielestäni kaikki pahasti vialla.  Jo pelkkä dinosaurusten  hyväksikäyttö vaikutti banaalil-

ta ja liian kuluneelta ratkaisulta,  minkä lisäksi saatoin mielessäni  nähdä lukijakirjeet, joissa olisi epäilty,  miten älytön ajatus oli ku-

vitella,  että niin suuret otukset kuin  Tyrannosaurus Rex  tai Brachiosaurus olisivat mitenkään pystyneet elämään sukupolvesta toi-

seen niin pienellä, eristetyllä alueella. Enkä toivonut, että lukijat pitäisivät minua hölmönä, sillä lehdessä olevan sarjakuvan  mahdol-

linen kritiikki kohdistui yleensä piirtäjään.   Toimitus antoi minun keksiä ratkaisun pulmaan ja niin kirjoitin suurimman osan käsikir-

joitusta uusiksi vaihtaen liskot liahnsyöjäkasveiksi, jotka säteilyn aiheuttama mutaatio oli kasvattanut jättikokoisiksi ja tehnyt niistä

vieläpä liikkumakykyisiä.  Nimeäni ei kuitenkaan mainittu lehdessä, vaikka mitäpä tuosta.

                                            Tuomiopäivän vuori- seikkailun kasvihirviöt hyökkäävät ulkoavaruudesta tulleiden isokasvuisten muukalaisten kimp-

                                            puun... Kuullostaa enemmän tieteiskirjallisuudelta kuin Mustanaamioseikkailulta.  Näyte on väritetty versio australia-

                                            laisen FREW-kustantamon englanninkielisestä versiosta.  FREW julkaisee sarjat mustavalkoisina. 

Verenhimoiset kasvit hyökkäävät muukalaisten kimppuun Tuomiopäivän vuori-seikkailussa. Vaikka olisin mieluummin piirtänyt

hirmusauruksia, oli sekin hauskaa vaihtelua väsätä karmeita jättilihansyöjäkasveja. Tämä oli yksi omituisimmista Mustistarinois-

ta, jotka olen tehnyt, sitäpaitsi itse muokatun käsikirjoituksen työstäminen oli vapauttavampaa kuin yleensä.

                         MUITA POIKKEVIA MUSTISTÖITÄ

   Yleensä Mustanaamio-sarjojen kuvittaminen sujuu tietyn rutiinin mukaan. Valmis käsikirjoitus, jonka lehdestä vastaava toi-

mittaja on tarkastanut ja korjaillut oman päänsä mukaan, postitetaan minulle ja kuvitan sen ilman sen kummempia hankaluuk-

sia,   ellei oteta huomioon varsinkin historiallisten juttujen  taustamateriaalin  joskus vaivalloistakin keräämistä.  Joukossa on

kuitenkin myös poikkeuksia.  Eräs sellainen oli sarjakuva, joka tehtiin Mustanaamiosta muokatun musikaalin pohjalta. Koko

hommasta ei ollut tarjolla  kuin musikaalissa esitettävien laulunluritusten teksti  ja vielä ääninauha kyseisistä lauluista,  josta

minulle ei ollut mitään apua. Ne nimittäin lähetettiin minulle saatesanoilla, että  "Muokkaa tästä sarjakuva!"   Tulos oli Mus-

tanaamiosarjakuvan historian surkein esitys,  johtuen  onnettoman musikaalin  aiheesta ja  naurettavasta juonesta.   Eikä sitä

voinut parannellakaan,   koska sarjakuvan piti olla näyttämöesityksen kanssa yhtäläinen.    Minut kutsuttiin musikaalin  ensi-

esitykseen,  johon oli kerätty miltei  kaikki sarjan kimpussa ahertavat piirtäjät ja käsikirjoittajat  ja  jopa itse sarjan luoja Lee

Falk, mutta en ollut kiinnostunut asiasta.   Minusta koko musikaaliajatus oli jokseenkin epäonnistunut.   Jutussa oli kaiken li-

säksi mukana näkymätön tiikeri, kaiketi sen vuoksi näkymätön, ettei sellaista otusta olisi voinut näyttämölle järjestää.

    Joskus voivat  käsikirjoittajat  olla tosi hankalia piirtäjän kannalta  ja pahin kaikista on  aikoinaan montakin  mustistarinaa

tehnyt ruotsalainen Janne Lundström, joka pakoittaa piirtäjän noudattamaan kaikkia oikkujaan. Hän jopa näkee vaivaa suun-

nittelemalla joka sivun valmiin kuvasommitelman, jota vaati noudatettavan.   Tämä despoottikäsikirjoittaja on nyt vuosien jäl-

keen taas palannut nikkaroimaan mustikäsikirjoituksia ja koska hän kirjoittaa ne ruotsiksi, toimituksella on vain kaksi piirtä-

jää, jotka saavat selkoa kielestä.  Hasse Lindahl varmaankin kieltäytyi piirtämästä, koska minä olen nyt joutunut kahteen ot-

teeseen kyseisen käsikirjoittajan kuvittajaksi.   Kaikeksi huipuksi valmiiden kuvasommitelmien sivuille on ängetty kuvia pal-

jon enemmän kuin on ollut tapana mustissarjoissa,  joten koko homma näytti ensialkuun enemmänkin postimerkkikokoelmal-

ta kuin sarjakuvasivulta.  Piti todella paneutua asiaan, että sivuista sai jotenkin tyydyttävän näköisiä lukijan kannalta ja se on-

nistui vain siten, että piirsin kaiken puolet suurempaan kokoon kuin tavallisesti.

          Sivunäytteet kahdesta Janne Lundströmin käsikirjoittamasta Mustanaamioseikkailusta. Valmiista sivuista ei ehkä huomaa ti-

          lanahtautta, joka tekee määräävän sivulayoutin toteuttamisen hankalaksi piirtäjälle,  mutta useimmiten päädytään siihen, että

          henkilöhahmoista tulee liian usein liian pieniä kuvan pienuuden ja puhekuplien runsauden johdosta.   Sitäpaitsi käsikirjoittaja

          myös määrää tekstiohjeessaan missä kukin henkilö on kuvassa, mikä rajoittaa piirtäjän luomiskykyä.   Näissä sarjoissa otin 

          kylläkin  omia vapauksia kuvakulmien valinnassa.

    Mustikseen on joskus tehty uusintapiirrettyjä sarjoja vanhoista Lee Falkin kirjoittamista ja vanhempien piirtäjien, kuten

Wilson McCoyn ja Ray Mooren tekemistä klassikkosarjoista.  Itse olen tehnyt yhden tällaisen remaken, Gullique-saarella

tapahtuvan seikkailun.  Tässä tapauksessa vanhaa käsikirjoitusta, joka näkyi vanhassa sarjassa, ei käytetty sellaisenaan,

vaan jouduin itse kirjoittamaan uuden sen pohjalta.  Kuvitin sarjan tutkien niin vähän kuin mahdollista alkuperäisiä kuvia.

     Gullique-saaren erikoisuus oli kaksoissateenkaari.  Itse tarinassa Mustiksen murhatun isämustiksen asevyö on murhaajan hal-

     lussa ja Mustis haluaa sen takaisin samalla kun pääsee kostamaan tappajalle.

    Joku on varmaan huomannutkin, että olen joskus käyttänyt sarjoissani oikeiden ihmisten,      yleensä elokuvatähtien kasvo-

ja sarjan tyyppivalikoimassa.      Ibis-trilogiassa käytin  gangstereina tuttuja   30-ja 40-luvun  amerikkalaisia vakiogangsterien

esittäjiä Humphrey Bogartia, James Cagneytä ja Edward G. Robinsonia.  Viimeisin lainattu tyyppi on kuitenkin piirroselokuvan

puolelta... 

                                      Sanloi-nimisen mustimaailman satamakaupungin vuotuisissa merirosvojuhlissa pukeu-

                                      dutaan naamiaisasuihin 1600-luvun tyyliin.  Sarjassa  Merirosvofestivaali   Musta-

                                      naamiolehti 16/2008  päätin pukea pääkonnan Peter Pan-elokuvan pääkonnaksi. 

                                                  James Cagney ja Humphrey Bogart gangstereina Ibis-sarjassa.

    Mustanaamio-musikaalin perusteella tehty sarjakuva ilmestyi samana vuonna kuin musikaali esitettiin eli 1985. Vasemmalla

    erikoisnumero, jossa sarja julkaistiin.   En tiedä,  onko sitä julkaistu Suomessa lainkaan.   Ensi-illassa vieraillut Lee Falk kir-

    joitti puumerkkinsä muutamaan lehteen, kuten tähän minulle osoitettuun.  Oikeanpuoleinen sivu on kyseisen sarjakuvan alku-

    sivu. Joku lapsista on tuhrinut yhtä kuvaa.   Lee Falk ei muuten pitänyt lainkaan hänen luomastaan sankarista apinoidusta

    musikaalista, mitä en ihmettele vähääkään...  Alla musikaalin avajaisnäytäntöön saapuneita mustis-käsikirjoittajia- ja piir-

    täjiä. Olen nimennyt ne, jotka tunnen ulkonäöltä. Kuten kuvasta näkyy, suomalainen mustispiirtäjä ei ollut mukana tapansa

    mukaan.  Musikaali katosi pian ohjelmistosta, kukaan ei kai pitänyt sitä missään arvossa.

            AMERIKKALAISSARJOJEN   UUSINTAPIIRROKSET 

   Kaikkein ikävin mustanaamiotyö tuli osakseni kun Egmontin  mustistoimitus halusi uudelleenpiirrättää muutaman amerik-

kalaisen Keith Williamsin tussaaman sanomalehtisarjan. Williamsin työnjälki ei kelvannut Mustislehden sivuille ja samalla

voisi tuottaa kyseiset sarja halvemmalla, koska niihin oli olemassa George Olesenin luonnokset. Epäonnekseni toimitus va-

litsi minut uudellentussamaan Olesenin luonnokset. Palkkio oli huomattavasti pienempi kuin normaalisti ja toimitus oli tyy-

tyväinen kun sai aikaan säästöä. Oli vuosi 2002 ja menoja yritettiin kaikin tavoin pienentää. Ilo oli lyhytaikainen, sillä Ole-

sen sai tietää projektista ja vaati oman osansa tehtyään luonnokset.

   En ollut ikinä tehnyt tussausta toisen piirtäjän hahmotelman päälle, joten oloni oli surkea ja sitä pahensi minulle vieras

työmenetelmä. Kuvat tussattiin alkuunsa voipaperin kaltaiselle materiaalille, joka piti teipata Olesenin luonnoksen päälle,

ja sittemmin muovikalvolle, joka ei ollut sen parempi materiaali.  Tällä menetelmällä tuhersin neljä sarjaa, mihin tärväytyi

kokonainen vuosi  ja tulos oli mustishistoriani surkein.  George Olesenin piirrostyyli oli karkea ja vilisi virheitä, joita en edes

viitsinyt kaikkia korjata.  Alla kaksi Olesenin strippiluonnosta.

    Stripit ovat sarjasta African Queen (The Treasure Hunters) ja australialainen FREW Publications Pty. julkaisi sen,

kuten myös jo mainitut neljä sarjaa alkuperäisinä Olesen/ Williams-versioina seuraavassa järjestyksessä:

    THE TREASURE HUNTERS (African Queen)   numerossa  1264

    THE STRANGE BANK  ROBBER (The Agawa-Flower)  numerossa 1270

    THE SECRET CITY (The Descendants of Carthage)   numerossa 1279

    VALLEY OF GORILLAMEN   numerossa  1291

   Koska nämä alkupäisversiot julkaistiin, ei minun uusintapiirtämiäni tietenkään ole julkaistu FREW-kustantamon

Phantom-lehdessä, mikä onkin parempi, koska niin huonoja piirroksia en ollut tehnyt Mustikseen aiemmin. Alla Olesenin

ja Keith Williamsin valmiit stripit ylläolevasta hahmotelmasta:

      Ja laitetaan vielä Kari T. Leppäsen tussaama uusinta näistä stripeistä:

           Kuten näkyy, ei tussausjäljessä kovin paljon eroa ole, joten hukkan heitettyä työtä, josta Egmontille ei ollut juuri

        mitään hyötyä. Parempi tulos olisi tullut, jos olisin tehnyt koko homman entiseen tyyliin vain käsikirjoituksen pohjalta. 

                                         ADENVIKENS  PIRATER 

   Vuoden  2011 loppupuolella Fantomen-lehden vastaava Ulf Granberg otti minuun yhteyttä kertoen,  että  suomalaiselta

Ruotsin Mustanaamiokerhon  (Scandinavian Chapter of the Lee Falk Memorial) jäseneltä oli tullut käsikirjoitus,   jonka

suhteen ilmeni hankaluuksia.  Tuolloin Ulf Granberg jatkoi vielä Egmontilla oloa, vaikka olikin eläkkeelle lähdössä.  Hän-

tä kuitenkin tarvittiin  "ajamaan sisään"  Claes Reimerthiä ja Hans Lindahlia,    joiden oli tarkoitus ottaa Fantomen-lehti

hoitaakseen.    Suomalainen käsikirjoittaja halusi  debytoida Mustanaamion  kirjoittajana ja oli lähettänyt  heille tuoreen

käsikirjoituksensa,  jonka molemmat herrat olivat hyljänneet.    Ulf Granberg  oli kuitenkin saanut  käsikirjoituksen  kä-

siinsä  ja arveli,    että se voitaisiin hyödyntää  -  todennäköisesti siksi, että se käsitteli aktuellia aihetta eli Somalian me-

rirosvoja.

   Käsikirjoitus, jonka oli tehnyt Nils Kajander-niminen Mustanmaamioharrastaja (joka muuten soitti aikoinaan minullekin

kertoen hankkineensa  copyrightin julkaista Mustista Espanjassa ja kyseli neuvoja)   oli kuitenkin sitä luokkaa, että olisi

vaatinut siksi paljon  editoimista ja kekseliäisyyttä siinä ilmenevien  tilanteiden muuttamisessa  Mustanaamiosarjaan sopi-

vammiksi,   ettei Ulf halunnut työstää sitä.   Hän selitti vielä,   että jos ottaisin homman hoitaakseni,  oli edullista, että  me

kummatkin olimme suomalaisia,  koska hän ehdotti,  että työstäisimme yhdessä käsikirjoituksesta  kelvollisemman. Se ei

kuullostanut minusta hyvältä,  mutta otin työn hoitaakseni.  Tietenkin otin yhteyttä  käsikirjoituksen tekijään sähköpostit-

se ja selvisi, että sen tekijä oli entinen mainosmies ja kovin itsetietoinen ja määräilevä luonne.  Ensinnäkin hän halusi ta-

vata ja yhdessä suunnitella käsikirjoituksen muutoksia ja kun en nähnyt sitä tarpeellisena, hän vaati saada nähdä tekemä-

ni muutosehdotukset sitä mukaa kun niitä olisi valmistunut.   Sittemmin hän halusi myös nähdä valmistuneet sivut myöskin

sitä mukaa kun  olisin tehnyt ne varmistaakseen, että kaikki menisi hänen mielensä mukaan.  Kumpaankaan vaatimukseen

en suostunut.

   No aikamme sähköposteja vaihdettuamme sain sotkusta  tarpeekseni ja ilmoitin,   että tekisin  homman oman pääni mu-

kaan tai siitä ei tulisi mitään.  Oli nimittäin tarkoitus, että myös piirtäisin sarjan.  Kajanderin oli pitkin hampain tyytyminen

siihen, jotta hänen juttunsa ylipäätään edes julkaistaisiin.

    Kun asia oli selvä viikon  jossittelun   jälkeen aukaisin   Microsoft Office Wordin  ja  ryhdyin  tekemään kokonaan uutta

käsikirjoitusta jutusta.    Alkupuolessa ei ollut juuri  korjailemista kuin parissa  ristiriitaisessa kohdassa,   mutta kun alkoi

kunnolla tapahtua oli koko tarinaa muutettava  radikaalisti  uuteen uskoon.    Mukana oli sellaisiakin  kohtia,   jotka eivät

lainkaan  sopineet  Mustanaamion  käytöstyyliin ja mukana olevan  rosvojoukon selviäminen lopussa  hengissä  ja ilman

lukijaa tyydyttävää rangaistusta ei oikein tuntunut hyvältä ajatukselta.

                                            Niimpä päätin räjäyttää koko joukon tuusan nuuskaksi.

   He tietenkin aiheuttivat tuhonsa itse,  koska olin jo tarinan alkuvaiheissa tehnyt yhdestä merirosvoista surkimuksen, joka

säännöllisesti  möhli  niin,   että koplan pomo kuritti häntä  tuon tuostakin ja lopulta  raukka pimahti  räjäyttäen käsikranaa-

tin, joka puolestaan sytytti paikan Semtex-varaston.

   Jouduin myös jättämään sarjasta muutaman sivun kokonaan pois turhana painolastina ja itse asiassa kirjoittamaan täy-

sin oman versioni jutun loppuosasta ottaen mukaan vain asiaan sopivammat kohdat Kajanderin alkuperäisversiosta. Toi-

sen suurella vaivalla tekemän käsikirjoituksen peukaloiminen ei tietenkään ollut mukavaa ja koska osasin antaa arvoa

Nils Kajanderin kunnianhimoiselle työlle, ilmoitin Ulfille ja myös Jim Shepherdille Sydneyhin, etteivät laittaisi minusta hiis-

kattuakaan mainintaa sarjan tekijöiden kohdalle etusivulla.  Näin ollen sarja julkaistiin täysin Nils Kajanderin nimissä,

piirtäjänä Kari Leppänen.  Ei kuitenkaan Suomessa, koska Mustanaamio-lehti oli täällä raukkamaisesti jo lopettu.

                           Tämä Mustanaamiotyö kuitenkin kuuluu tälle palstalle erikoisuutensa johdosta.

            Kaiken kukkuraksi norjalaiset menivät äänestämään seikkailun vuoden parhaaksi, Luoja paratkoon! 

                       takaisin mustissivulle                takaisin etusivulle                 

           KARI T. LEPPÄSEN  HISTORIALLISET  MUSTISSARJAT                 klikkaa bästa äventur

                                                                                         linkit muille sivulle