Untitled 1

Mustanaamion historialliset seikkailut antavat oman lisänsä useinkin liikaa toisiaan muistuttaville nykyajassa tapahtuville ta-

rinoille, joissa varsinkin Dianaa ja kaksosia käsittelevät aiheet ovat saaneet lukijoilta jonkin verran kritiikkiä osakseen. Sarjan

isä ja pitkäaikainen amerikkalainen kirjoittaja Lee Falk suosi liian usein näitä aiheita ja rakensi Mustanaamiolleen laajan tutta-

va- ja tukihenkilöstön, joka myös on kyllästyttänyt useita lukijoita. Tämän johdosta Ruotsin Semicillä, joka tuolloin julkaisi Mus-

tanaamiota ja teetti siihen omia Mustissarjoja, suunniteltiin 90-luvun alussa Mustanaamion taustan muuttamista niin, että kysei-

nen tukihenkilöstö romutettaisiin ja Diana kaksosineen heivattaisiin pois kuvioista vain joskus mukaan otettaviksi. Suunnitelman

tuloksena presidentti Lamanda Luaga menetti virkansa ja Diana aloitti karriaarihain uran YK:ssa vieden kaksoset mukanaan

Valtoihin. Tämä näistä nykyaikaan sijoitetuista seikkailuista. Tässä käsitellään nyt piirtämiäni Mustiksen historiallisia tarinoita.

VAAROJEN PURJEET

Historia on kiinnostanut minua aivan nuoresta saakka ja sain siihen melko hyvän pohjan jo ennen kuin se tuli oppiaiheena mu-

kaan koulussa, sillä äitini hankki Grimbergin Kansojen Historian, jota tutkiskelin jo alakouluikäisenä. Niimpä onkin selvää, että

historialliset seikkailut ovat suosikkejani piirtäessäni Mustanaamiota. Ensimmäinen sellainen tuli kohdalleni pian tehtyäni de-

byytti-Mustikseni "Väärä Prinssi" vielä samana vuonna kun se julkaistiin. Kyseessä oli "Vaarojen Purjeet"-niminen tarina, jo-

ka ilmestyi Mustanaamiolehden numerossa 22 vuonna 1979 (Ruotsissa numerossa 11/79 nimellä "Under farornas segel".

Historianinnostani huolimatta en ennen ammattiuraani ja tätä Mustissarjaa ollut juuri lainkaan piirtänyt historiallisia sarjakuvia

kaiketi niiden suuritöisyyden takia, niimpä tästä Vaarojen Purjeista, joka sijoittui 1800-luvun loppupuolelle, muodostui minulle

mielenkiintoinen haaste. Eikä pelkästään kyseisen ajan miljöön ja asustuksen takia, vaan eniten sarjassa olevan senaikaisen pur-

jelaivan vuoksi. Täytyy myöntää, etten ollut laivoja juurikaan piirtänyt kuin pakosta omaan Tarzan-sarjaani ja siihenkin vain pa-

riin kuvaan. Piti siis saada kunnollinen malli, ja vielä sellainen, jonka saattoi nähdä monista eri kulmista. Olin lapsena näpertänyt

kymmeniä lentokoneiden pienoismalleja ja piirtänyt niitä sarjoihini, joten oli parasta käyttää samaa menetelmää. Ostin Cutty Sark-

laivan pienoismallin ja haaskasin kokonaisen päivän liimatessani klipperin kasaan.

Paitsi skandinaviassa, Vaarojen Purjeet on julkaistu myös Australiassa englanninkielisenä painoksena.

Tietenkin nautin kun sain tehdä tällaista sarjakuvaa, johon liittyi lisävirikkeenä historiallisen aiheen uusi haaste. Kuvista kyllä huo-

maa, että sarja oli vasta toinen Mustistyöni, itse päähenkilön kasvoissa ja pään muodossa oli vielä selvästi parantamisen varaa.

RHODOKSEN AARRE

Vaikka Vaarojen Purjeet olikin mieluisa piirrostehtävä, jonka kautta astuin ikäänkuin uudelle alueelle, oli sitä seuraava Mustanaa-

mion historiallinen seikkailu vielä kiinnostavampi, sillä se tapahtui suosikkivuosisadallani, johon olin tutustunut Samuel Shellabarge-

rin seikkailuromaaneissa Loistava Orsini, Kulta ja Kuolema ja Kuninkaan Kavaljeeri. Historian professorina ja taiturimaisena kir-

jailijana hän tunsi aiheensa ja osasi elävöittää tapahtumat ja henkilöt. Kuten edellinenkin työni, oli tämäkin Norman Workerin teks-

tiin perustuva seikkailu, joka hänkin oli erikoistunut historiaan ja haaveili kirjoittavansa historiallisia romaaneja työkseen. Sarjan

nimi oli Rhodoksen Aarre ja se ilmestyi Mustanaamion numerossa 12 vuonna 1980.

TUHON TIMANTIT

Rhodoksen aarre oli kertomus petturuudesta ja Johanniittojen ryöstetystä aarteesta, jonka Mustanaamio tietenkin pelasti ja pa-

Vasta kolmisen vuotta myöhemmin sain käsiini seuraavan historialliset mustanaamiotyön. Se oli Tuhon Timantit-niminen Ensim-

mäisen Maailmansodan aikaan sijoitettu seikkailu Itä-Afrikasta ja ilmestyi Mustanaamion numerossa 7 vuonna 1983. Vaikka se ei

tarinana ollutkaan parhaita historiallisia Mustanaamioita, innosti aihe ja miljöö minua tekemään tavallista parempaa piirrosjälkeä.

Tällä kertaa kirjoittajana ei ollut suosikkini Norman, vaan minulle täysin tuntematon Terje Nordberg. Ehkä minulle henkilökohtai-

sesti merkittävintä oli, että tein kyseiseen lehteen ensimmäisen mustiskanteni.

Ylläolevissa kuvissa on selvästi nähtävissä vielä tuolloin mustavalkoisena ilmestyvissä mustissarjoissa käytetty rasterinkäyttö.

Se hidasti sivujen valmistumista, koska vei aikaa liimata ja leikata kontaktirasteria, varsinkin jos käytti sitä joissakin kuvissa

runsaasti vaikutelman parantamiseksi. Toimituksen ainoa vaatimus oli se, että itse Mustanaamion piti olla aina rasteroitu. Kun

lehti vuonna 1991 muutettiin kokonaan värilliseksi, pääsi tästä ylimääräisestä rasteriaskartelusta eroon. Suomessa numero 10

tuona vuonna oli ensimmäinen värillinen Mustanaamiolehti.

PAHAN SANANSAATTAJA - ENSIMMÄINEN MUSTANAAMIO

Numerossa 13 vuonna 1984 ilmestyi sarja nimeltä Pahan Sanansaattaja, joka oli Norman Workerin kirjoittama, mutta ei mitenkään

parhaimmasta päästä hänen luomuksistaan. Sarjan mainittavin yksityiskohta lienee se, että siinä paljastettiin Mustiksen hyvän mer-

kin alkuperä.

Seuraava historiallinen seikkailu ei ollut mikään erillinen mustistarina vaan kronologia ensimmäisen Mustanaamion vaiheista ai-

na siitä lähtien kun hän huuhtoutui Bengalin rannikolle henkitoreissaan ja vannoi ensimmäisen mustisvalansa kääpiöitten pelastet-

tua hänet rannalta. Jouduin piirtämään omalla tyylilläni lyhennelmäjäljennökset aiemmista sarjoista, joista suurin osa oli Jaime Vall-

ven tekemiä. Kronologian oli kasannut nimimerkki Michael Thierres, joka myöhemmin paljastui nykyään tuotteliaimmaksi ja pä-

tevimmäksi Mustanaamion käsikirjoittajista - eli Claes Reimerthiksi, jonka tekstejä olen sittemmin paljonkin kuvittanut. Lisättä-

köön vielä, että tämän Mustanaamiolehden numero 12/1985 kansi oli toinen harvoista tähän lehteen tekemistäni kansikuvista.

Kaikki Mustanaamio-kansikuvani löytyvät kun klikkaat : Kari T. Leppäsen Mustanaamio-kansikuvat.

KAMPPAILU VENETSIASSA - TAISTELU MALTALLA

Vuonna 1985 sain kuvittaakseni Norman Workerin kaksiosaisen jatkon viiden vuoden takaiseen Rhodoksen Aarre-tarinaan. Asuin

tuolloin Teneriffalla Puerto de la Cruzissa ja hetikohta selvisi, että sarjan, jonka toisessa osassa käsiteltiin historiallista Maltan pii-

ritystä, piirtäminen ei onnistuisi ilman kunnollista rekvisiittaa tapahtuneesta taistelusta nimenomaan kuvallisessa mielessä. Teneriffal-

ta ei ollut mahdollisuuksia löytää vanhoja kuvia taistelusta, joten pyysin apua sarjan kirjoittajalta. Kuten olen jo kertonut, Norman

pani toimeksi ja hankki erinmaisen taustamateriaalin British Museumista ja Maltan suurlähetystöstä. Panin itsekin parastani piirrok-

sien suhteen ja ehkä siksi, sekä myös onnistuneen käsikirjoituksen ansiosta nämä kaksi sarjaa, Kamppailu Venetsiassa ja Taistelu

Maltalla ovat olleet suosituimmat tekemistäni sarjoista ja ne on julkaistu uusintoina useammin kuin muut.

Mustanaamio 22-1986 Mustanaamio 23-1986 Mustanaamio 14-2005 Edesmen-

neen Norman Workerin muisto-

numero.

Laivojen piirtäminen alkoi olla jo tuttua ensimmäiseen historialliseen sarjaani verrattuna.

MERIROSVOJAHTI - KAUHUJEN METSÄ

Vuoden 1987 numerossa 4 ilmestyi seuraava historialliseen aikaan sijoitettu mustanaamioseikkailuni, jonka oli jälleen kirjoittanut Norman

Worker. Se oli ensimmäinen merirosvoja käsittelevä mustanaamiotyöni. Piirrosmielessä se oli kiinnostava, mutta itse tarina vaikutti hieman

väkinäiseltä. Jälleen tuli lisää laivoja piirrettäväksi, tällä kertaa 1600-luvun malleja. Sarjan nimi oli Merirosvojahti.

Tämän sarjan hauskin osuus oli siinä esiintyvien demonihahmojen piirtäminen...

Samana vuonna ilmestyi toinenkin historiallispohjainen seikkailu numerossa 23 nimeltään Kauhujen Metsä. Kuten arvata saattaa, tarinan

oli jälleen tehnyt Norman Worker ja tällä kertaa oltiin 1600-luvun Englannissa ja jopa Robin Hoodin haamu ilmestyi auttamaan trikooasuis-

ta sankariamme. Parasta sarjassa oli minun osaltani kun sain piirtää kertomuksen yliluonnollisten kohtien demoneja. Kaiken kukkuraksi

samassa numerossa julkaistiin oma scifisarjani Paholaisen Planeetta, jossa niinikään oli demonihahmoja roppakaupalla.

PILVIPIRAATIT

Pilvipiraatit, ilmojen rosvoja ja 30-luvun lentokoneita sisältävä Mustissarja ilmestyi Mustanaamion numerossa 11/1987 ja oli piirtäjälle mukavaa

ja tervetullutta puuhaa. Olen aina piirtänyt mielelläni lentokoneita ja jo nuorena näpersin pienoismalleja, joita käytin malleina omissa nyrkkipaino-

sarjoissani. Tämänkin historiallisen tarinan oli kirjoittanut Norman Worker. Sarja on myös julkaistu Fantomen-lehden numerossa 24/86 sekä eng-

lanninkielisenä Frew-kustantamon numerossa 919.

KUNINGAS ON KUOLLUT

Seuraavassa mustistarinassaan Norman Worker siirtyi 17. vuosisadalle ja Ruotsiin. Juttu oli sijoitettu Kustaa III murhan aikaan

ja mukaan oli keksitty kruunua tavoitteleva aiemman kuningatar Kristiinan sukulainen. Mustis teki tyhjiksi hänen suunnitelmansa, muttei

pystynyt estämään kuninkaan murhaa. Kuvittamastani sarjasta olisi tullut parempi, ellen olisi tehnyt sitä Espanjassa, missä kunnon tausta-

materiaalia varsinkin Skandinaviasta oli mahdoton saada. Pomoni kyllä lähetti videotallenteen ruotsalaisesta tv-elokuvasta, joka käsitteli

kuninkaan murhaa, muttei se riittänyt kattamaan kaikkea sarjakuvassa ilmenevää.

Seikkailun nimi oli "Kuningas on kuollut" ja se ilmestyi vuoden 1988 numerossa 13, lisäksi se on julkaistu värillisenä ruotsalaisessa joulu-

albumissa vuonna 2007, josta ohessa olevat kuvat ovat kotoisin.

Kuningas Kustaa III saapumassa oopperaan tapaamaan kohtaloaan...

JÄÄMEREN ROSVOT - KUOLON PUUTARHA

Seuraavat kaksi tarinaa kuuluivat ensimmäisinä jaksoina Kultarunanin (oik. Kultariimun) Arvoitus-nimiseen jatkosarjaan. Ne ilmes-

mestyivät numeroissa 2-3 vuonna 1989 ja ensimmäisessä liikuttiin pohjoisella jäämerellä jaksossa nimeltä Jäämeren Rosvot. Nuo ros-

vot olivatkin muinaisia viikenkejä, jotka olivat säilyneet eristyksissä. Piirsin ensi kerran elämässäni viikinkejä ja se toi lisämielenkiin-

toa sarjaan. Toisessa jaksossa oltiin Arabiassa, missä häijy kuningatar piti Mustista vankina ja toimitti hänet Kuolon Puutarhaansa,

josta jakso sai nimensäkin. Jatkosarjan runkona oli muinais-skandinaavinen riimusauva. Tarpeetonta kai mainitakaan, että seikkailun

oli punonut jo tutuksi tullut Norman Worker.

KLEOPATRAN KÄÄRME

Vuoden 1990 numerossa 9 oli Kari T. Leppäsen piirtämänä historiallisena sarjana napoleoninaikainen seikkailu Egyptissä nimeltä

Kleopatran Käärme, joka ei ollut Norman Workerin käsialaa tekstin osalta. Käsikirjoittaja oli Michael Thierres, eli oikealta nimeltään

nykyään jo kovin tuttu Claes Reimerthi. Aikakausi ja miljöö oli minulle uusi ja innostuin taas yrittäämään parhaani.

Tarinan ytimenä on kadonnut Kleopatran hauta, joka tietenkin löydetään. Mustis joutuu Egyptiin Napoleonin armeijan pakkovärvätessä

hänet matkallaan valloittamaan Egyptiä. Mukana on tietenkin haudan aarteita havitteleva roisto apureineen.

TUOMIOPÄIVÄN ASE IBIS MYSTERIET 1-2-3-4

Mustanaamion numerossa 5 vuonna 1992 ilmestyi Norman Workerin kirjoittama Tuomiopäivän ase, joka on yksi lahjakkaan käsikirjoit-

tajan heikoimpia saavutuksia. Kuvallisessakaan mielessä seikkailu ei ollut erikoisen edukseen, joten ei siitä sen enempää. Sitä seuraava

historiallinen mustistyö, jonka sain tehdäkseni, oli neliosainen ja neljässä peräkkäisessä lehdessä vain Ruotsissa julkaistu Ibis Mysteriet.

Tuomiopäivän ase IBIS MYSTERIET - Fantomen 21/93 - 22/93 - 23/93 - 24/93

Kokosivu Ibiksen Salaisuuden toisesta osasta.

KULTAINEN HAUKKA

Seuraavakin historiallinen seikkailu oli Norman Workerin käsialaa, mikä ei liene mikään yllätys. Sen nimi oli Kultainen Haukka

ja se ilmestyi vuoden 1995 numerossa 11. Norman ei ollut parhaimmillaan, mutta silti sarjasta tuli ihan kelvollinen. Se tapahtui 1500-

luvulla, mikä kait auttoi minua innostumaan piirrostyön suhteen. Koko juttu tapahtui Espanjassa ja juonen pohjana oli Humphrey Bo-

gartin Maltan Haukka-elokuvasta tuttu kullattu haukka, jonka Johanniittaritarit vuosittain lahjoittivat Espanjan kuninkaalle kiitok-

senosoituksena siitä, että tämä oli lahjoittanut heille Maltan saaren turkkilaisten ajettua heidät tiehensä Rhodokselta. Sarjaa piir-

täessäni en voinut aavistaakaan, että se olisi viimeinen Mustis, jonka tekisin Normanin tekstin pohjalta. Suosikkikirjoittajani kuoli

vuonna 2005 ja jätti aukon inspiraatiooni historiallisten seikkailujen kuvittamisessa. Yhteistyö Normanin kanssa oli ollut helppoa,

sillä näkemyksemme vastasivat toisiaan. Norman Workerilla ei ollut useille käsikirjoittajille ominaista oman tekstin liiallista esil-

letuontia ja halua lisätä tarinoihinsa ylimääräisiä aineksia. Hän pysyi asiassa ja kuljetti tarinoitaan järjestelmällisesti ilman mitään

kikkailua. Ainoa, joka on pystynyt täyttämään hänen jättämäänsä tyhjiötä, on Claes Reimerthi, jonka käsikirjoituksiin olen sittem-

min tehnyt parhaat kuvitukseni.

Seuraava historiallinen mustiskuvitukseni olikin Claes Reimerthin käsikirjoitukseen pohjautuva...

PAHOLAISEN HERRASMIES

Paholaisen Herrasmies-niminen kuningatar Viktorian aikaan sijoitettu mustanaamioseikkailu ilmestyi samana vuonna kuin edelli-

nen Kultainen Haukka , numerossa 24. Sen kuvituksesta tuli omasta mielestäni yksi parhaista piirrostöistäni.

Sarja tapahtui etupäässä 1800-luvun lopun Lontoossa. Mielikuvat Whitechapelin murhista ja dic-

kensimäisistä ihmistyypeistä olivat päällimmäisinä mielessäni kuvittaessani seikkailua.

HYLYNRYÖSTÄJIEN KAUPUNKI

Seuraavan, vuonna 1996 numerossa 3 julkaistun historialliseen aikaan sijoitetun mustistarinani piirsin poikkeuksellisesti tuotteliaan käsi-

kirjoittajan Donne Avenellin tekemään tekstiin. Se on ainoa historiallinen mustisseikkailu, jonka tein hänen käsikirjoituksensa pohjalta kaik-

kiaan niistä seitsemästä, jotka olivat hänen käsialaaansa. Donne teki tämän Hylynryöstäjien Kaupunki-nimisen tarinan jälkeen vain kuusi

mustistarinaa ennen kuolemaansa vuonna 1997.

Seikkailu tapahtuu 1700-luvulla Cornwallin rannikolla, missä on todella ollut hylynryöstöperinteitä. Tämän sarjan kohdalla olen myös

harmikseni joutunut kuvallisen plagioinnin uhriksi, sillä vuonna 2000 USA:ssa julkaistiin Donne Avenellin muistoksi uusintapiirrettynä

juuri tämä alunperin Kari Leppäsen kuvittama sarja. Claes Reimerthi uudelleenkirjoitti käsikirjoituksen ja George Olesen luonnosteli

kuvat suoraan alkuperäisestä sarjasta strippimallisiksi ja Fred Fredericks tussasi ne ja plagioitu sarja pyöri sitten Amerikoissa sunnun-

taisarjana. Lisätietoa asiasta muualla sivuillani.... KLIK

DEN KUSLIGA RUINEN

Seuraavaksi tekemääni mustisseikkailua ei ole Suomessa julkaistu. Kyseessä on ruotsalaisessa lehdessä julkaistu tarina nimeltä

Den kusliga ruinen, joka ilmestyi numerossa 8/1997 ja englanniksi australialaisessa lehdessä numerossa 1173.

Käännettäköön tarina vaikka suomeksi nimelle "Aavemaiset rauniot", joka tapauksessa päähenkilönä oli pääasiassa Mustanaa-

mion Oxfordissa opiskeleva poika Chris, joka kavereittensa kanssa soutaa saareen, jossa on vanhan luostarin raunio. Siellä on

tekeillä jotakin salaperäistä. Chris joutuu konnien vangiksi ja Mustis saapuu Oxfordiin pelastamaan poikaansa. Jutun on kirjoitta-

nut Claes Reimerthi.

Mustis kamppailee tarinan pääkonnan, roistomaisen upseerin kanssa...

DÖDENS RING 1 - 2

Myöskään kahta seuraavaa sarjaa ei ole julkaistu Suomessa. Suomen Egmont muutti Mustanaamion ilmestymään vain kerran

kuukaudessa ja joutui jättämään useita sarjoja väliin. Niin kävi myös kaksiosaiselle mustisseikkailulle, jotka oli kirjoittanut ja piir-

tänyt suomalainen Kari Leppänen. Kysymyksessä oli Ruotsissa "Dödens Ring"-nimellä julkaistu sarja. Siitä on kerrottu tarkemmin

Mustanaamiosivulla, joten en ala sarjan historiikkia enempää kertaamaan. Julkaistu Fantomen-lehdissä 17 ja 19 1998.

Mustanaamio Magdeburgin kaupungissa 1631. Katolisen liigan joukot valtasivat kaupungin ja

tekivät siitä selvää. Tapaus oli yksi synkimmistä 30-vuotisessa sodassa.

KATSO "MUSTANAAMION PÄÄKALLOSORMUS"

BEDBURGIN NOIDAT 1 - 2

Seuraavakin piirtämäni historiallinen Mustanaamio oli kaksiosainen ja julkaistiin vuonna 2000 numeroissa 3 ja 4. Bedburgin Noidat

oli sarja, jonka tein melko väkinäisesti. Se oli Lennart Mobergin kirjoittama, enkä oikein pitänyt koko käsikirjoituksesta. Muutenkin

Mobergin käsikirjoitukset olivat jokseenkin vieraita minulle. Itse asiassa kuvitin vain kolme hänen kirjoittamaansa mustistarinaa ennen

kuin hän lopetti niiden tekemisen.

HAUDANKAIVAJIEN LIIGA

Mustanaamion numerossa 12 vuonna 2004 julkaistun seuraavan historiallista aihetta käsittelevän mustisseikkailuni oli kirjoittanut vasta

remmiin tullut uusi käsikirjoittaja David Bishop, joka Edinburgissa asuvana oli kehitellyt tarinan paikkakunnan omasta historiasta.

Sarjan nimi oli "Haudankaivajien Liiga" ja se kertoi 1800-luvun alkupuolella olleista bodysnatchereistä. Tapahtumat sijoittuivat kuuluisan

Greyfriars Kirkin hautausmaalle, josta haudanryöstäjät ja jopa anatomian tutkijat varastivat ruumiita. Bishop näyttää saaneen ideoitaan kä-

sikirjoituksiinsa useinkin elokuvista, kuten tässäkin tapauksessa, sillä käsikirjoitusta lukiessani tuli heti mieleeni vanha Boris Karloff-elo-

kuva "The Bodysnatcher". Käytinkin kauhufilmien tähteä mallina tarinan roiston osassa. Lisäksi Bishopin tarinassa oli Frankenstein-eloku-

van idea ruumiiden henkiinherättämisestä sähkön avulla. Tämän seikkailun kuluessa Mustis haudataan elävältä ja kaiken kukkuraksi häntä

isketään päähän KOLMASTI !!! Lapiolla, hiekkapussilla ja lyhdyllä.

Boris Karloff Sarjan kuvat ovat kotoisin Frew Publicationsin Phantom-lehdestä numerosta 1386

RUTON KOURISSA

Seuraavakin historiallinen Mustanaamio oli David Bishopin kirjoittama. Numerossa 10/2005 ilmestyi seikkailu "Ruton kourissa", joka

kertoi pienestä kylästä jossakin Keski-Euroopassa 30-vuotisen sodan päivinä. Jälleen idea oli lainattu elokuvasta, tällä kertaa James

Clavellin filmistä "Viimeinen laakso", jossa pääosaa näytteli Michael Caine. Elokuvassa osasto sotilaita asettuu pieneen kylään ja ot-

taa siellä komennon käsiinsä odottaessaan vihollisen tuloa. Sarjakuvassa on lisämausteena rutto, johon Mustiksen luullaan sairastuneen.

Viimeinen laakso Tämän lehden väritys oli harvinaisen onnistunut ja selkeä.

Sairastuttuaan kuumeeseen Mustanaamio jää vuoteenomaksi ja Suran ottaa tehtäväkseen kylän pelastamisen palkkasoturilauman ryös-

telyltä ja murhilta. Kun tätä sivua tehdessäni näin sarjan pitkästä aikaa sen kuvia kerätessäni, yllätyin, sillä en muistanutkaan, että se on

piirroksellisesti yksi onnistuneimmista tekemistäni sarjoista. Erinomainen väritysasu lienee osana vaikutukseen.

JONATHAN WILD 1 - 2

Kaksiosainen Jonathan Wild, jonka oli kirjoittanut Claes Reimerthi, ilmestyi Mustanaamion numeroissa 25/2005 ja 1/2006, perustui

väljästi todellisuuteen tarinassa esiintyvän pääkonnan henkilöhahmossa. Jonathan Wild oli Englannin kuuluisin rikollinen 1700-luvulla,

julkisesti varkaita pyydystävä viranomainen, mutta samanaikaisesti laajan varaskoplan johtaja. Hänet hirtettiin vuonna 1725.

Claes Reimerthin kehittämä tarina tästä varkaiden kuninkaasta on varsin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, jopa siinä määrin, että

Mustanaamiokin hirtetään virallisesti Tyburnissa, Lontoon teloituspaikalla. Hän kuitenkin jää eloon ja lopettaa varaskoplan toimet.

VARJO

Mustanaamio 11/2006 julkaisi sarjan "Varjo", joka niinikään oli Reimerthin kirjoittama. Tällä kertaa oltiin Italiassa. Tarina tosin al-

koi Englannista, missä Mustanaamio hautasi vaimonsa, mutta hän päätti vierailla italialaisessa pikkukaupungissa, jossa oli viettänyt

vaimonsa kanssa kuherruskuukautta. Reimerthin tarina poikkeaa suuresti muista Mustanaamion seikkailuista ja se on väritetty erään-

laisella kummituskertomuksella, joka enteilee Mustanaamion pikaista kuolemaa. Tarinan pääjuonena on kuitenkin italialaisen aatelis-

miehen miespalvelija, joka on Stevensonin Hyde-tyypin kopio.

KERJÄLÄISTEN KUNINGAS

Kerjäläisten kuningas-jakso oli toinen osa moniosaisestaa Viisasten kivi-jatkosarjasta ja tapahtui 1500-luvulla Pariisissa. Mukana oli seka-

lainen valikoima kerjääläisiä ja raajarikkoja ja julma aatelismies, joka surmasi vaimojaan. Viimeisin vaimo pelastui Mustanaamion ansiosta.

Jatkosarjan ituna oli "viisasten kivi"-niminen aine, joka teki pääkonnasta ikinuoren ja kuolemattoman, mikä kuitenkin viimeisessä jaksossa

osoittautui turhaksi. Tein sarjaan myös tuon mainitun viimeisen jakson, joka tapahtui Tiibetissä Kunlun-vuorilla.

RUOTSALAINEN VIHOLLISENI

Tämä sarja oli ensimmäinen niistä kahdesta mustisseikkailusta, jotka olen tehnyt ruotsalaisen Janne Lundströmin tekstin pohjalta. Kyseessä

on käsikirjoittaja, joka saa piirtääjän urakan mahdottoman työlääksi. Pääasiallinen syy tähän on se, että kirjoittaja näkee vaivaa tekemällä

sarjoihinsa valmiit sivutaitot oman mielensä mukaisiksi ja merkitse kuvakoot tyhjinä ruutuina, jotka näyttävät hänestä sommittelultaan muka-

vilta. Hän kuitenkin unohtaa näin tehdessään sen, mitä kuvissa on esitettävä. Lisäksi hän rikkoo mustissarjojen yleistä sääntöä, jonka mukaan

sivulla saisi olla korkeintaa seitsemän kuvaa. Kymmenenkin kuvan sivu on kuin postimerkkikokoelman arkki ja henkilöhahmot niin pieniä,

ettei se näytä hyvältä lukijasta. Ähräsin tämän sarjan kanssa kauan yrittäen parhaani mukaan noudattaa kirjoittajan toivomuksia purnaten kui-

tenkin useaan otteeseen pomolleni asiasta. Lundström on Afrikan rannikon historian asiantuntija, mutta mustiskirjoittajana sellainen, joka jät-

tää itse Mustanaamion toisarvoiseksi päähenkilöksi tarinoissaan. Tässä tapauksessa päähenkilö on Mustiksen poika, joka joutuu miesten

töihin mitellessään voimiaan ruotsalaista vihollistaan vastaan. Mustis itse ilmestyy paikalle tarinan loppupuolella.

MUSTANAAMIO - RISTIRITARI 1 - 2 - 3

Tämä Ristiritaritrilogia on mielestäni kaikkein paras saavutukseni Mustanaamion piirtämisen alueella. Sitäpaitsi Claes Reimerthin käsi-

kirjoitus on tässä omaa luokkaansa. Hän on tehnyt nasevan ja hyvin juoksevan tarinan, jota oli ilo kuvittaa ja inspiraatiotani lisäsi mielenkiin-

toni ristiritareihin. Koska sarjasta on kerrottu Mustanaamiosivullani, en käy toistamaan asian käsittelyä tämän pidempään.

HAAKSIRIKKO

Tämä on toinen Janne Lundströmin käsikirjoitukseen pohjautuva mustistyöni. Se ilmestyi numerossa 10/2008 ja teetti vielä enemmän työtä

kuin edellinen "Ruotsalainen viholliseni". Paitsi pitkän merimatkan aikana tehtyjä useita laivakuvia, jotka kyllä tein mielelläni, väkeä tungek-

si kaiken aikaa sivuilla ylettömät määrät. Laivassa oli satakunta henkeä, mikä teki piirtämisen välillä todella rasittavaksi.

Sarjassa oli useita suuritöisiä kuvia, jotka ajoivat sille määrätyn aikataulun tiukoille. Tässä yksi sellainen.

Haaksirikko-sarjassa Janne Lundström on jättänyt Mustanaamion osallistumisen tapausten kulkuun todella vähäiseksi. Päähenkilöiksi

nousevat hänen 8-vuotias poikansa Chris ja ennen kaikkea nuori lastenhoitaja, joka lopulta esiintyy itse Mustanaamiona. Sarjassa toinen-

kin henkilö vetää Mustiksen trikoot päälleen esiintyen hänenä. Jonkinlainen ennätys alallaan Mustiksen kohdalla kaiketi. Vaikka sarjaa

oli välillä tuskastuttavan työlästä piirtää kirjoittajan mielenliikkeiden mieliksi, oli siinä myös melko paljon mukavaa, mielenkiintoista piir-

rettävää ja loppujen lopuksi se menestyi hyvin ruotsalaisten lukijoiden äänestyksessä vuoden parhaista Fantomeista.

IILILAMMEN SALAISUUS

Tämä historiallinen Mustanaamioseikkailu ilmestyi numerossa 26 vuonna 2008. Sen valmistumiseen liittyi erikoisia piirteitä. Ensinnäkin koko

idea tällaisen tarinan tekemisestä syntyi siitä, että Ruotsin mustanaamiotoimitus muutti Tukholmassa uusiin tiloihin rakennukseen, joka sijaitsi

Iilimatolammentiellä. Tie oli saanut nimensä samannimisestä lammesta joskus 1700-luvulla ja Mustanaamion toimituksesta vastaava Ulf Gran-

berg innostui ajatuksesta sijoittaa mustanaamiotarina Tukholmaan 1700-luvulle ja käyttää juonessa mukana kyseistä lampea. Claes Reimerthi

värvättiin kehittämään tarinaa tämän väljän ajatuksen ympärille ja hän teki työtä käskettyä. Tuloksena oli varsin omintakeinen mustanamioseik-

kailu, jonka jouduin kuvittamaan. Koska tapahtumat oli sijoitettu vuoden 1751 Tukholmaan ja koska tarina oli Ulf Granbergin lempilapsi, oli kuvi-

tuksen oltava hänen silmissään niin pesunkestävä kuin mahdollista. Siispä vain perehtymään pikkutarkasti vuoden 1751 Tukholmaan. Siitä tuli-

kin melkoinen urakka. Ei riittänyt, että olisi kaivanut esiin kohtuullisen määrän kuvia tuon ajan Tukholmasta, piti myös lukea huolella ajan his-

toriikkia, sillä suurpalo oli hävittänyt osan Tukholmaa juuri ennen seikkailun tapahtuma-aikaa, eikä sopinut, että olisi piirtänyt taustalle jonkin

poroksipalaneen kirkon.

Synkkää puuhastelua Iililammella. Sarjassa esiintyneellä Marakatti-apteekilla on ollut todellinen esikuvansa,

Vanhassa kaupungissa sijainnut Apotek Markattan.

Koska Suomesta käsin oli mahdotonta löytää riittävän tarkkaa kuvallista materiaalia, pyysin Ulf Granbergiä auttamaan asiassa. Koska

idea oli alunperin hänen ja kysymys oli hänen kotikaupunkinsa historiasta, hän otti materiaalin hankkimisen tosissaan. Museot kopioivat

hänelle vanhoja kuvia ja pohjapiirrokset rakennuksesta, jossa apotek Markattan oli ollut ja kun sain hänen lähettämänsä materiaalipake-

tin sisuksen runsaus oli tyrmistyttävä. Materiaalia olisi riittänyt kymmeneen mustanaamioseikkailuun ja tarinaa piirtäessäni mieltäni jäy-

ti se, että paljon mitä mainiointa materiaalia jäi käyttämättä, koska Claes ei ollut sijoittanut seikkailun kulkua niihin osiin Tukholmaa.

Itse sarjasta tuli parempi kuin olisin osannut alun perin odottaakaan ja kaiken kruunasi onnistunut väritys. Pientä lisäarvoa tarinalle an-

toi se, että siinä esiintyi joitakin tuolloin todella eläneitä henkilöitä, kuten kuningatar Lovisa Ulrika ja Carl Linneus.

Mustanaamio - gladiaattori rooman legendat 1 - 2 - 3

Claes Reimerth jatkoi Mustanaamion muinaisten esi-isien vaiheita palaten ristiretkeläisten ajasta muinaisen Rooman valtakauteen. Kol-

miosainen Mustanaamio Gladiaattori-sarja kertoo kelttisoturi Cernwulf Roverista, joka on tähän asti varhaisin suvun edustaja. Taisteltuaan

Britanniassa valtaa pitäviä roomalaisia vastaan kuningatar Boudiccan armeijassa, hän joutuu vangiksi ja laivataan Roomaan gladiaattoriksi.

Tarina ei ole yhtä hallitun joustava kuin Reimerthin ristiretkeläistrilogia, mutta on silläkin puolensa.

Gladiaattorispektaakkelit yhdessä Circus Maximuksen kilpa-ajojen kanssa teettivät työtä piirtäjälle, mutta olivat mieluisaa piirrettä-

vää. Ensimmäinen ja toinen jakso tapahtuivat Britanniassa ja Roomassa, kolmas Välimerellä ja Palestiinassa. Juonen ideana on Cern-

wulfin leppymätön kostonjano roomalaista sotatribuunia ja hänen juonittelevaa äitiään kohtaan.

Mustis Gladiaattori osan kaksi johdantokuva.

Ruotsalaisen numeron kansi. Koston hinta oli liian kova. Kilpa-ajot Circus Maximuksella.

Rooma trilogian viimeinen jakso päättää kelttisoturi Cernwulf Roverin kosto-odysseian. Claes on ahtanut jaksoon melkoisen määrän tapahtumia ja henki-

löitä, Välimeren merirosvoja, roomalaisia kaleereita, häijyn Valpurgian juonitteluja hänen käyttäessään hyväkseen eri miehiä aina tarpeen tullen ja lopulta

Juudean autiomaan erämaarosvojakin. Cernwulf jäljittää leppymättömällä sinnikkyydellä vaimonsa murhan järjestäjää ja tavoittaa hänet lopulta erämaa-

linnakkeesta Palestiinassa. Jakso on tapahtumarikas ja tapahtumapaikat vaihtuvat nopeasti, ehkä liiankin kiireesti. Piirtäessäni jaksoa, tuntui usein siltä,

että tapahtumissa hypättiin vähän liian nopeasti eteenpäin, mutta osasyynä vaikutelmaan oli ehkä sekin, että ruotsalainen toimittaja oli editoinut ylipitkästä

käsikirjoituksesta pois kaksikymmentä kuvaa.

Aikakauden kaleerien piirtäminen oli mielenkiintoista, harmi vaan, ettei niiden osuus ollut kovin pitkä.

Cernwulf lähestyy viimeisen yhteenoton tyyssijaa kolmannen jakson loppupuolella...

Claes Reimerthi on nyt saanut aikaan kaksi trilogiaa Mustanaamion muinaisista esi-isistä. Monet vannoutuneet Lee Falkin ihailijat eivät tietenkään lain-

kaan pidä tällaisesta Mustanaamion käsittelystä, ja yhtä harmissaan taitavat olla monet muutkin Mustanaamion lukijat näistä tarinoista, joissa sankari itse on

oikeastaan pelkkä kuulija arkeologitiimin asuntovaunussa. Yhtä kaikki, piirtäjälle nämä jutut ovat tervetulleita aiheidensa ansiosta ja jopa vapaampia toteut-

taa ilman Mustanaamion läsnäoloa.

Egmont aikoo tuottaalisää trilogioita näistä muinaisista Mustiksen esi-isistä. Kuten arvata saattaa,sijoittu seuraav kolmiosainen seikkailu tietenkin muinai-

seen Egyptiin. Tiettävästi aikaisempi menneisyystrilogioiden kuvittaja jatkaa trilogioiden toteuttamista kuvalliseen asuun. Saadaanpa nähdä...

EPÄPYHÄ LIITTO

Tämä jälleen Claes Reimerthin kirjoittama Mustanaamioseikkailu ilmestyi Suomessa Mustanaamion numerossa 18-19/2010. Pitkästä aikaa sain tehdäkseni kunnon

merirosvoseikkailun. Tämä ei kylläkään tapahtunut merirosvojen varsinaisella kukoistukaudella 1500-1600 luvuilla vaan 20. vuosisadan lopussa. Tapahtumapaikkana

tarinassa oli alkuunsa Lontoo, myöhemmin Bengali, joka tuolloin oli brittihallinnon alainen. Sain tyydytyksekseni taas piirtää historiallisia laivoja. Tarina itsessään oli

ihan kelpo, kuten suurin osa Claes Reimerthin kynästä (tietokoneesta) lähteneet ovat yleensäkin.

Merellinen kuva tarinan alusta. Kuva on väritetty Photoshopissa eikä vastaa painetun sarjan väritystä.

Brittilaivaston rautakylkiset (Ironclad) sotalaivat tekevät selvää merirosvojen laivastosta. Mustanaamion laatima juoni

sai ovelat merirosvot houkuteltua ansaan.

RAHOTEP TRILOGIA

Rahotep Legend part III

Claes Reimerthi jatkaa Mustanaamion oletettujen varhaisten esi-isien esiintuomista tässä kolmannessa trilogiassaan, joka on sijoitettu muinaiseen Egyptiin. Päähen-

kilönä on Rahotep-niminen egyptiläisen tuomarin ( tuomarinimitys oli kyllä tuntematon tuon ajan Egyptissä) poika, joka sotkeutuu silloisen Egyptin valtataisteluihin.

Claes on valinnut ajankohdaksi ehkä tunnetuimman jakson muinaisen Egyptin historiasta, eli kerettiläisfaarao Ekhnatonin ajan. Trilogia etenee kovaa vauhtia, kuten

Reimerthin historialliset tarinat yleensäkin, vaikka vauhtia hieman hidastaa hovin henkilöiden keskinäinen puheenvaihto. Tarinan omituisuutena on mukaan otettu van-

ha Lähi-Idästä peräisin oleva golem-aiheinen olio; savihirviö, joka saadaan herätettyä henkiin Thot-jumalan kirjoittaman ikivanhan tekstin avulla. Saviolentoa pystyy

hallitsemaan pääkallosormuksen avulla, jolla täten on jutussa merkittävä rooli.

Savesta muovailtu olento herää henkiin Amonin temppelin uumenissa. Ylipappi Kheruef hallitsee sitä pääkallosormuksella.

Sen koommin kun vuoden 2011 alusta Mustanaamio-lehti päätti olemassaolonsa Suomessa, jäi tämäkin tarina julkaisematta Suomessa aikanaan.

Se kuitenkin julkaistiin normaaliin tapaan ruotsalaisessa Fantomenissa ja myös australialaisessa FREW-kustantamon Phantom-lehdessä, jälkimmäisessä

tosin mustavalkoisena. Sittemmin koko Rahotep trilogia on julkaistu Suomessa Mustanaanmio Spesiaalissa vuonna 2013. Koko trilogian omituisin

piirre on itse Mustanaamion täydellinen poissaolo. Hän ilmaantuu mukaan vasta trilogian viimeisen jakson viimeisellä sivulla. Tämä seikka on omiaan

herättämään voimakasta närää Mustanaamioon tunneperäisesti suhtautuvien fanien joukoissa, mikä on tullut esiin jo ensimmäisen jakson julkaisun yhtey-

dessä internetin jaarittelupalstoilla. Itse tarinan piirtäjänä en mitenkään suhtaudu Mustanaamioon tunneperäisesti ja voidaan sanoa, että näiden Claes

Reimerthin nikkaroimien historiallisten trilogioiden, joissa Mustista on tuskin nähty, piirtäminen on ollut tervetullutta vaihtelua ja kiihottanut inspiraatiotani.

Olenkin käsitellyt niitä unohtaen täysin Mustiksen hieman jähmettävän vaikutuksen ja tehnyt piirrostyön kuin minkä hyvänsä toiminnallisen seikkailuker-

tomuksen. Mieliaiheitani on ollut tässä työssä science fictionin ohella ne monet Mustanaamion historialliset seikkailut, mutta varsinkin ristiretkeläistrilogia

ja eritoten tämä muinaiseen Egyptiin sijoitettu tarina ovat olleet erittäin mieluisia, joskin tavattoman vaativia piirrostöitä. Muinaisen Egyptin piirtämisessä

voi tulla hulluksi, sillä he koristivat ylenpalttisesti kaikki seinät ja pilarit hieroglyfeillä ja kuvilla. Tämä Egyptin trilogia onkin ollut ammattiurani aikaa vievin

toteutustyö, mutta sitä mielenkiintoisempi sen haastavuuden ja erikoisen aiheen johdosta.

Tunkeutuminen ikivanhaan hautaan käynnisti Rahotepin ja hänen isänsä vaikeudet.

Faarao Ekhnaton kruunaa puolisonsa Nefertitin hallitsijaksi rinnalleen antamalla hänelle kuuluisan sinisen kypärän.

Trilogian ensimmäisen osan ruotsalainen ja australialainen kansi.

Trilogian toisen osan ruotsalainen ja australialainen kansi.

Trilogian kolmannen osan ruotsalainen ja australialainen kansi. Rahotep legendan suomalainen kansi

Kuten jo tuli mainittua tämä kyseinen kolmiosainen muinaisessa Egyptissä tapahtuva seikkailu ilmestyi jälkikäteen Suomessa Egmont Kustannuksen

Mustanaamio Spesiaali-sarjassa . Mustanaamio Spesiaalia ryhdyttiin julkaisemaan varsinaisen Mustanaamiolehden lopettamisen jälkeen ja siinä il-

mestyvät sarjat valitsee ruotsalaisen lehden eläkkeellä oleva entinen vastaava päätoimittaja. Kotimaisen julkaisun yllättävin piirre oli, että samalla kun

sen teksti oli suomennettu, olivat sen onomatopoeettiset ääniefektit myöskin suomennettu... Miksi mokoma ylimääräinen homma oli viitsitty tehdä,

sitä sopii kysyä kotimaisen julkaisun toimituksesta, mutta lopputulos näyttää siltä kuin joku koiranleuka olisi ollut asialla, kuten alla olevien kuvien

esimerkeistä näkyy. Vasemmalla sarjan ensijulkaisusta otettu kuva, oikealla kotimainen efektisuomennos:

Suomalaisten kuvien "LOISK!" ja "RITS" ovat toki kuvaavia, mutta kun mennään näille linjoille, matkitaan pilasarjojen

ääniefektejä ja tällaisina lukija näkee ne pelleilynä. Kaiketi uusinnan tekijällä on ollut hupaisaa tätä tehdessään. Toivon

kuitenkin, ettei tämä tule toistumaan.

SAVE JERUSALEM

Claes Reimerthi goes on with his trilogies telling stories of Phantom´s very ancient ancestors. Now he returns back to where he did end with his first trilogy - to ancient

Jerusalem at the time of Crusaders. Christophe d´Errant is still in the Holy Land and was sent to a mission to Egypt. In this story we return to the temple of crocodile god

where the abominable clay monster retreated in the Egyptian trilogy.

U-118

Tämä varsin perinteinen Mustanaamiotarina soi minulle tilaisuuden päästä piirtämään sukellusvenettä vuosikymmenten tauon jälkeen. Viimeksi olin piirtänyt

saksalaisen sukellusveneen 60-luvun lopulla omaan kotitekoiseen lehteeni. Ainoa Mustanaamioon piirtämäni sukellusvene oli sarjassa "Kusliga Ruinen",

jota ei ole julkaistu Suomessa ja sekin oli Victorian aikainen alkeellinen keksintö, joka muistutti Yhdysvaltain sisällissodan aikaista sukellusvenettä. Sitäpaitsi

tämä Unterseeboot-118, joka tässä Terje Nordbergin (Falco Pellerin) sarjassa esiintyi oli todella olemassa ollut härveli ja käsikirjoittaja oli nikkaroinut tari-

nansa suurelta osin todellisuuspohjalle. Tämä kyseinen seikkailu on sijoitettu vuoteen 1919 juuri Ensimmäisen Maailmansodan päättymisen jälkeen ja Sak-

sa oli antautuessaan luovuttanut merivoimiensa jäänteet voittajavaltioille. U-118 oli tarkoitus hinata mannermaalta Englannin Scapa Flown satamaan puretta-

vaksi, mutta myrskyssä hinausvaijeri, jolla brittihävittäjä hinasi sitä Kanaalissa, katkesi ja sukellusvene lähti ajelehtimaan. Se rantautui kylpyläkaupunki

Hastingsin rantaan aivan Queens hotellin edustalle turistien ihmeeksi. Jos haluat nähdä 60-luvulla piirtämäni sukellusveneen klikkaa tätä!

Vuonna 1919, huhtikuun 15. päivänä saksalainen sukellusvene ällistytti brittejä Hastingsissa.

U-118 oli melkoinen vetonaula, joka houkutteli laumoittain turisteja Hastingsiin.

Terje Nordberg, norjalainen Yhdysvalloissa asuva käsikirjoittaja oli kehitellyt tarinansa tämän tapahtuman ympärille ja leiponut mukaan meri-

rosvon, joka oli murhannut tarinassa esiintyvän Mustanaamion isän. Konnajoukkonsa kanssa tämä kaappasi sukellusveneen omia hämäriä tar-

koitusperiään varten juuri ennen kuin sitä lähdettiin hinaamaan saksalaisesta satamasta kohti Englantia. Todellisuudessa lähtösatama oli kuiten-

kin ranskalainen. Kun Mustanaamiolle tarinan alkupuolella selvisi, että hänen isänsä murhaaja oli tavoitettavissa, hän tietenkin säntäsi roistoa

tavoittamaan. Lopullinen välienselvittely tapahtui sukellusveneessä ja sen kannella myrskyn heitellessä paattia.

Stripin tekstitys on Australialaisesta Phantom-lehdestä.

Tekstitön sivu kyseisen sarjan loppusivuilta. U-118 on tässä irronnut hinauksesta.

Australialaisen Mustanaamion yksi vakituisista kannentekijöistä on Antonia Lemos, joka tässä on muokannut kannen alkuperäisen kuvan

mukaan. Alla ruotsalaisen Fantomen-lehden kansi, jonka on tehnyt sarjan piirtäjä K.T.Leppänen.

Tätä sarjaa tuskin tullaan suomeksi näkemään.

TEMPPELIRITARIEN SALAISUUS

Claes Reimerthi jatkaa Mustanaamion pääkallosormuksen varhaista historiikkiään seuraavalla trilogialla, jonka ensimmäinen jakso tapahtuu 1300-luvun

alussa kun Ranskaa hallitsi kuningas Philip IV, lempinimeltään "Le Bel". Tämä hallitsija muistetaan ehkä parhaiten kavalasta määräyksestään tuhota

rikas ja vaikutusvaltainen Temppeliritarien järjestö ja anastaa sen omaisuus omaan taskuunsa. Kaikki Ranskan temppeliritarit oli tarkoitus vangita ja

siinä onnistuttiinkin miltei sataprosenttisesti yllätyshyökkäyksen ansiosta kun järjestön kaikkiin kohteisiin tunkeudutaan yhtä aikaa. Sepitettyjen

uskonnollisten syytösten varjolla ritareita kidutettiin ja surmattiin ja poltettiin roviolla, kuten kävi myös järjestön suurmestarille Jacques de Molaylle.

Tämä oli trilogian ensimmäisen jakson historiallisena pohjana. Itse päähenkilö oli Christian d`Errant - jo aiemmista tarinoista tavatun suvun edustaja

tuona aikana. Hän oli myös "Aaveratsastaja" - kypärään ja mail hauberkiin sonnustautunut musta ritari, joka taisteli tuon ajan vitsausta, maantierosvoja

vastaan. Aaveratsastaja oli myöhempien aikojen Mustanaamioon rinnastettava isältä pojalle periytyvä kutsumustehtävä.

Vaikka on hieman vaikea yhdistää näitä Reimerthin luomia esi-isä-tarinoita alkuperäiseen Mustanaamioon, niitä julkaistaan Fantomen- ja Phantom

lehdissä Mustanaamiotarinoina. Se on herättänyt jonkin verran närää innokkaimpien mustisfanien joukossa ymmärrettävästä syystä, mutta sarjakuvan

piirtäjälle nämä eri historian vaiheisiin sijoitetut seikkailut ovat pelkkää manna - joskin suurtöisempiä ja vaativampia kuin modernimpaan maailmaan

sijoitetut mustisseikkailut.

Tämä sarja oli ensimmäinen, jonka puhekuplat ja tekstilaatikot tehtiin toimituksen toimesta - itse asiassa Hans Lindahlin voimin. Kun kuplia ei piirtäjä

itse sijoita kuviin voi käydä niin kuin näkyy ylläolevan esimerkin toisessa kuvassa - sarjan hevosensa selässä oleva päähenkilö on piilossa kuplan ta-

kana.

Tässä tarinassa pääkallosormusta, jonka vaiheita Reimerthin trilogiossa seurataan, on vähemmän esillä. Sen suhteen tarinan tapahtumat käynnistyvät

kun temppeliritarien arkistosta löytyy latinaksi käännetty versio Rahotep-nimisen muinaisegyptiläisen muistelmista ja myös jo aiemmin tavattu ibisjumala

Thotin kirja, joka edellisessä tarinassa jäi temppeliritarien haltuun. Sen avulla henkiin herätettävä kauhistuttava saviolento ja sen mukanaan tuomat mahdol-

lisuudet vallankäyttöön vievät tarinan henkilöitä mukanaan.

ANNO 1349

Claes Reimerthin jatko edelliselle jaksolle siirtyy vuoteen 1349, Eurooppaa riivaavan Mustan Surman viimeisiin vuosiin. Päähenkilönä on tällä kertaa

Christian d`Errantin pojanpoika Christopher, joka tarinan alussa elää katkeroituneena erakkona linnassaan surren murhattua poikaansa. Pojan kuo-

leman aiheuttama murhe sai hänet lopettamaan toimintansa "Aaveratsastajana". Mutta kun pojalta viety pääkallosormus yllättäen löytyy puuhun

hirtetyn rikollisen kädestä, saa jo parhaat ritarinpäivänsä nähneen Christopher d`Errantin taas ryhtymään toimeen.

Tarinan pohjajuonena on jälleen ennestään tutun savihirviön henkiinherättäminen, tällä kertaa tuohon aikaan vainottujen juutalaisten toimesta ja mikä sen

sopivampaa - onhan Golem-hirviön henkiin herättäminen vanha juutalaislegenda. Mukana jutussa on myös rutto, joka pelastaa lopulta juutalaisyhteisön pai-

kallisen väkijoukon raivolta. Konnana tarinassa on päähenkilön sukulainen, joka rakastuu juutalaisneitoon ja sekoaa sen johdosta melko perusteellisesti.

Kuten historialliset Mustanaamioseikkailut yleensä, oli tämänkin keskiaikaisen jutun piirtäminen nautinnollinen haaste kaikesta työläydestään huolimatta.

the black king

Vuonna 1656 Sisiliasta tullut laiva toi mukanaan hirvittävän vitsauksen Napolin kaupunkiin, jota tuolloin hallitsivat espanjalaiset. Musta surma, joka ran-

tautui tuohon kaupunkiin surmasi lähes puolet sen asukkaista mitä kammottavimmalla tavalla ja levisi nopeasti yli koko eteläisen Italian. Sen hallituskausi

oli julmempi kuin espanjalaisen kuninkaan, siksi sitä tässä tarinassa kutsutaan "Mustaksi Kuninkaaksi".

Tarinan on kirjoittanut Jens Hansegård ja kun sain sen kuvitettavakseni olin jo etukäteen inspiroitunut sen aiheesta. Mitä herkullisempia ruttoon

menehtyneitä ihmisiä ja ruttolääkäreitä linnun-nokka-naamareineen! No nämä odotukset pitivät kyllä paikkansa, mutta inspiraationi hieman lai-

meni kun olin lukenut koko käsikirjoituksen. Sen poikkeava tyyli normaaleista Mustanaamiotarinoista ei miellyttänyt minua. Siinä oli tekstiosuu-

dessa jotakin modernin tutunomaista - samaa kuin uudemmissa supersankarisarjakuvissa. Kuvia seuraa vain laatikkoon ahdettu teksti, joka

jaarittelee päähenkilön pohdintoja aivan tarpeettomasti. Tämä luo sarjakuvaan samanlaisen etäisyyden kuin joskus aikoinaan Prinssi Rohkeassa

ja Flash Gordonissa (en muista nyt niitä muita) ja vaikuttaa enemmän kikkailulta kuin miltään muulta tällä tavalla esitettynä. Onneksi sarjan piir-

täminen kuitenkin sujui aiheensa johdosta, vaikka olisinkin halunnut muuttaa montaakin kohtausta ja pari muutosta teinkin neuvoteltuani pomoni

kanssa asiasta. Käsikirjoittajat eivät aina ole kovin realistisia keksittyään hyvältä tuntuvan kohdan tarinassaan.

Tämä Mustanaamioseikkailu alkaa siitä, että päähenkilö lähtee Pääkalloluolastaan pitkälle matkalle kohti Italiaa. Hänen aikoinaan Napo-

lissa tapaamansa neito, johon hän oli rakastunut, on kadonnut ja tämän veli murhattu. Näin sankarimme saapuu mitä pahimpaan aikaan

Etelä-Italiaan ja joutuu matkallaan kohti Napolia kohtaamaan Mustan Kuninkaan aiheuttamia kauhistuttavia näkymiä. Tarina etenee koh-

taus kerrallaan ja kun Mustanaamio lopulta pääsee Napoliin, alkaa selvitä, mistä on kysymys ja seikkailun lopussa hän löytää rakastaman-

sa neidon, jonka nimi on Juliana. Toivon lukijoiden nauttivan tästä sarjakuvasta, sillä suuremmasta inspiraation puutteesta huolimatta yri-

tin tehdä parhaani muuttaessani käsikirjoituksen kuvasarjaksi.

Ruotsalainen kansi Australialainen kansi

viimeiset merovingit

Den sista merovingenkungen, kuten Reimerthin trilogiasarjan viimeinen jakso kuuluu ruotsiksi, kerää yhteen aiemmissa

jaksoissa esiintyneet selvittämättä jääneet langat ja paljastaa ennen muuta salaperäiseen vanhukseen, joka tuon tuosta-

kin on vaikuttanut tapahtumien kulkuun, liittyvän arvoituksen.

Ruotsalaisen Fantomen-lehden ja australialaisen FREW-kustantamon kansi - Sal Velluton

neljästoista Mustanaamiokansi on varmaankin hänen kehnoin saavutuksensa. Sekä lapselli-

nen asento että sikotautisen näköinen naama ovat epäonnistuneet. FREW-kustantamon kan-

si on lainattu suoraan sarjan tittelikuvasta, kuten australialaisilla on usein tapana.

Kaikkiin muihin trilogiajaksoihin verrattuna tämä tarina tapahtuu nykyaikana. Lisämielenkiintoa Claes Reimerthi on

tuonut keinotekoisella retro-keskiajalla, sillä jutun megalomaaninen pääkonna omistaa keskiaikaisen linnan, jossa kaik-

ki toimii keskiaikaisella tavalla. Jokaisen on oltava pukeutunut sen aikaisiin hynttyisiin.

Ranskan pääministerin murha. Tarinan pääkonna on palkannut salamurhaajan, joka suistaa

pääministeriä kuljettavan auton vuoristotieltä.

Aiemmissa trilogioissa esiintynyt salaperäinen egyptiläinen vanhus avittaa nyt Mustanaamiota löytämään kidnapatun Mi-

nerva Brooksin.

Tarinassa päästään lopulta eroon salaperäisestä vanhuksesta Thotin kirjan tuhoutuessa.

Ensimmäistä kertaa näissä muinaisaikaa aiemmin käsittelevissä tarinoissa nykyinen Mustanaamio itse hoitaa homman.

Ystävänsä Minerva Brooksin sieppaus käynnistää Mustanaamio toiminnan ja vie hänet Ranskaan, johon naisystävä on

toimitettu. Kuten arvata saattaa jälleen, on savihirviö taas mukana, vaikka nyt yritetäänkin herättää frankenstainmaises-

ti henkiin pääkonnan muinainen sukulainen linna lähellä olevassa sukukryptassa. Kyseinen pääkonna on upporikas lii-

kemies, joka havittelee Ranskan pääministerin pallia alleen ja haluaa toimittaa maassa pesiytyvät vierasmaalaiset huit-

sin nevadaan. Aivan järkevä aikomus sinänsä, mutta hänen menetelmänsä päämäärään pääsemiseksi ovat hieman arve-

luttavia. Piirtäjälle koko seikkailun mielenkiintoisin puoli oli tietenkin se, että sai piirtää keskiaikaista materiaalia yllin

kyllin. Mutta samalla tämä viimeinen trilogiasarjan jakso päätti pitkän yhtäjaksoisen työskentelyn tutuksi tulleen aiheen

parissa ja nyt alkaa taas sekalaisten mustissarjojen kanssa räpeltäminen. Nyyh... Nyyhkytin liian ennenaikaisesti, kos-

ka uusimman tiedon mukaan Claes on jälleen suunnittelemassa useampiosaista historiallista Mustanaamiosarjaa piirrettä-

väkseni. Jopa helpotti. Nykymaailmaan sijoitetut sarjat dianoineen ja kaksosineen ovat olleet piikki lihassani.

NOUVELLE FRANCE

Mainio käsikirjoittaja Dag Frognes, jonka käsikirjoituksen pohjalta näin ollen tein ensi kerran sarjakuvaa, vie Mustanaa-

mion Kanadaan 1600-luvulla kamppailemaan irokeeseja ja konnamaisia turkismetsästäjiä vastaan. Tarina tosin alkaa Rans-

kasta, Ludvig XVI:n vastavalmistuneesta (todellisuudessa hökkeliä paranneltiin ja muuteltiin vielä vuosia) Versaillesin lin-

nasta, johon mielivaltainen hallitsija yritti kerätä asumaan aatelistonsa voidakseen pitää heitä silmällä. Tämä pakkotoimin-

ta aikaansaa välirikon Mustanaamion etäisen sukulaisen kanssa, jonka kuningas päättää murhauttaa.

Sarjan ruotsalainen kansikuva FREW-kustantamon kansikuva

Mustanaamion poistuessa Versaillesista aatelisen sukulaisensa ja tämän sisaren kanssa salamurhaajat heti iskevät.

Salamurhaajat onnistuvat ja Mustiksen sukukulainen saa surmansa, mutta hänellä on myös veli, jonka kuningas haluaa murhauttaa.

Veli on kuitenkin Kanadassa, erämaan uumenissa ja Mustanaamio katsoo asiakseen lähteä häntä etsimään ja suojelemaan häntä

kuninkaan kavalan Mizerin-nimisen salamurhaajan yrityksiltä. Niinpä hänen on noustava Amerikkaan menevään laivaan.

Mixerin on kuitenkin hankkiutunut samaan laivaan ja seuraa Mustanaamiota toivoen tämän johdattavan hänet saaliinsa luo. Asiasta tietämätön

Mustanaamio ystävystyy huron-heimoon kuuluvan intiaanin kanssa ja saa tästä kumppanin etsintäretkelleen. Tosiasiassa huronit oli tuolloin

jo irokeesi-heimojen toimesta häädetty muualle ja heimon rippeet nimittivät itseään wyandoteiksi (oik.Wendat).

Enempää en tässä kerro, etten pilaa niiden iloa, jotka eivät ole vielä kysymyksessä olevaa sarjaa lukeneet. Alla vielä kaksi sarjan värittäjille

tekemääni värimallia...

CONFEDERATE CONNECTION

Dag Frognesin käsikirjoitukseen perustuva Mustanaamioseikkailu, jonka työnimenä oli yllä oleva otsikko, ilmestyi Fantomen-lehdessä

nimellä "Det hemliga vapnet", joka antaa hieman väärän kuvan kysymyksessä olevan "aseen" luonteesta. Kyseessä on ironcladiksi

kutsuttu panssaroitu alus, joka ei ollut kovin suuri salaisuus tahi yllätys tuolloin. Jo vuotta ennen tarinan tapahtuma-aikaa etelävaltioiden

panssarilaiva CSS Manassas osallistui Head of Passes-taisteluun Mississippijoen deltalla, eikä panssaroitu sota-alus ollut muutenkaan

mikään uusi keksintö. Sellaiseksi kutsuttava oli jo Ristiretkeläisillä nimeltään Santa Anna. Aivan kuin käsikirjoittaja ei olisi ollut peril-

lä Yhdysvaltain sisällissodan ironclad-aluksista valitessaan sellaisen "salaiseksi aseeksi" ja tämä aiheutti tarinan kuvittajalle ylimääräi-

siä harmaita hiuksia. Ehkä kirjoittaja odotti piirtäjän keksaisevan tuohon aikaan todella edistyksellisen sota-aluksen, mutta koska sel-

lainen olisi ollut epätodellista, tyydyin muokkaamaan Prometeus-nimisen ironcladin tuon ajan tyylin mukaiseksi.

Tarinan Prometheus-alus. Pohjoisvaltojen ironclad USS Cairo. Etelävaltojen panssarilaiva CSS Atlanta.

Tämä Mustanaamioseikkailu siis tapahtuu vuonna 1862 ja Yhdysvaltain sisällissota on juuri alkanut. Etelävaltojen armeija kenraali

Leen johtamana lähestyy Washingtonia. Tosin Mustanaamio on tarinan alussa vielä Bengalissa vierailemassa Viidakkopartion päämas-

sa. Viidakkopartion, joka viidakon valvonnan ohella toimii myös Bengalin rannikkovartiostona, ainoa tykkivene on ikivanha rähjä ja tais-

tellakseen merirosvoja vastaan tarvitaan parempia aluksia. Niinpä Mustanaamio, joka kaiketi kaivelee tarvittavat varat aarrekammios-

taan, lähtee Englantiin ostamaan kahta nykyaikaista tykkivenettä. Näin ollen hän piankin saapuu Lontooseen ja Villierin telakalle, jossa

heti ilmenee vaikeuksia omistajuuden puitteissa. Kiero ja kavala lordi Darkson aikoo ottaa velkaantuneen telakan itselleen ja samalla

omia telakan omistajan neiti Villiersin rakentaman ironclad-aluksen toimittaakseen sen Yhdysvaltoihin etelävaltiolaisten avuksi murta-

maan pohjoisvaltojen ylläpitämää merisaartoa. Tarinan pääjuoni on siis se, että saatuaan haltuunsa aluksen piirrokset, lordi voi teettää

lisää näitä "salaisia aseita" tuhoamaan koko pohjoisvaltojen laivaston. Mustanaamio panee tässä tietysti hanttiin.

Saavuttuaan Lontooseen Mustanaamio saa jälkeensä varjostajan.

Koko seikkailun luonteesta, tapahtumapaikoista ja todellisista yksityiskohdista johtuen sen kuvittaminen uskottavaksi osoit-

tautui melkoiseksi urakaksi ja sarjan deadlinea oli mahdoton pitää. Viimeiset sivut valmistuivat kuukauden yliajassa. Varsin-

kin amerikkalainen osuus sisällissotineen tuotti piirtäjälle harmaita hiuksia. Mutta inspiraatiota se ei haitannut - takuulla piir-

tää mieluummin näitä vaivalloisia ja vaativia naturalistisia seikkailusarjoja kuin jotakin puisevan tylsää muutaman viivan Vii-

viä ja Wagneria tai Ville Rannan-tyyppistä naivistista luonnostelusotkua. Toivon vain, että edes amerikkalaiset, joiden histo-

riaa sarjassa käsitellään, arvostavat sitä ponnistusta, jota olen tähän sarjaan tuhrannut.

Alla vielä kokonainen sivu Mustnaamion touhuista Lontoossa.

Sarja on julkaistu ruotsalaisessa Fantomen-lehdessä numero 24 / 2014 ja myös FREW`in Phantomissa numerossa 1716.

Koska Mustanaamiolehti on jo jonkin vuoden ollut tuntematon painotuote Suomessa, ei ole mitään järkeä jatkaa siinä il-

mestyvien kotimaisen sarjakuvapiirtäjän kuvittamia Mustanaamioseikkailuja muualla kuin sivuston englanninkielisessä

subsaitissa. Täten säästämme vaivannäköä ja laitamme vain kyseessä olevin Fantomen-lehtien tiedot näkyviin.

Seuraavina ilmestyneet KTL Mustanaamioseikkailut:

NAT TURNER-SARJA Ögat som aldrig sover Fantomen 10-11 2015

Mysteriet Gloria Scott Fantomen 12 2015 Linkit

Voodoo kriget Fantomen 21 2015

En djävulsk plan Fantomen 4 2016

Revolt Fantomen 12 2016

Kejsaren av Louisiana Fantomen 13 2016

TRÄSDOCKAN Fantomen 12 2017

VÅLNADENS FÖBANNELSE Fantomen 13 2017

Klikkaa tästä Nat Turner-sarja

Klikkaa tästä Träsdockan ja Vålnadens förbannelse

LINKKISIVULLE

Päivitetty 2.11.2017