Tervetuloa Kari T. Leppäsen omalle Barsoom-sivulle, jonka pääkohteena on tällä kertaa Dejah Thoris - Heliumin verraton prinsessa.
Tämä sivusto on omistettu suurenmoisen taiteilijan frank frazettan muistolle
Phil
Saunder-Barsoom image
Lisäys 4.6.2012 - Koska elokuva on jo ollut markkinoilla, arvostelu siitä löytyy tältä sivulta kunhan
olen filmin katsonut DVD-ltä. Teatteriversiota en ole rohjennut katsoa, koska ennakkoluuloni on ollut varsin voima-
kas johtuen näkemistäni traileriotoksista.
Sitäpaitsi sain tarpeekseni 3D-lasien pitämisestä Avatar-elokuvaa katsoessani.
Lisäys 18.7.2012 - Elokuvan arvostelu
Nyt kun tämä ensimmäinen loppuunsaatettu ja kunnianhimoisin yritelmä saattaa Edgar Rice Burroughsin ensimmäinen Mars-romaani valkokankaalle
oli saatavissa DVD:nä, pakottauduin katsomaan sen kirjoitettuani elokuvasta alustavasti halveksuvaan sävyyn. Jo ensi metreistä paljastui kammotta-
valla tavalla koko sitä seuraava täydellinen epäonnistuminen. Jouduin katsomaan filmin kahdessa osassa ja väkisin loppuun sen taukoamattoman sä-
hellyksen turruttamana, jota oli naurettavuuksiin asti ympätty filmimetreille. Elokuva on yleisestikin arvosteltu pataluhaksi ja hengettömäksi, mutta
vasta sen nähtyäni käsitin, miten surkean kehno se oli. Jos tämä teelmä ei saa raivostunutta Burroughsia nousemaan kostonhimoisena haudastaan,
ei sitten mikään muukaan maan päällä eikä taivaassa. En edes viitsi luetella elokuvan kaikkia heikkouksia, koska se ei ansaitse niin pitkää kirjoi-
telmaa - puutun tässä lähinnä siihen, mitä ilman mikään elokuva ei ole mitään eli päänäyttelijöihin. Jo aiemmin, nähtyäni kuvat Taylor Kitschistä
ja Lynn Collinsista, olin vakuuttunut siitä, ettei heidän ulkomuotonsa ollut lähestulkoonkaan riittävä kyseisiin rooleihin John Carterina ja kuvankau-
niina Dejah Thorisina. Nyt tuo merkillinen näyttelijävalinta osoittautui oikeaksi. Kummassakaan näyttelijässä ei ole vähääkään karismaa, joka an-
taisi elokuvalle voimaa. Kumpikin on lattea, arkipäiväisen tavanomainen ja hengetön. Taylor Kitsch on John Carterina kaikkea muuta kuin se
John Carter, jona Burroughs (ja uskottavasti alkuperäisteoksen lukeneetkin) sankarinsa näki. Tylsän naamataulunsa lisäksi elokuvan älytön kä-
sikirjoitus ja ohjaus olivat päättäneet luoda hänestä vastineen jo useaan otteeseen nykyelokuvissa esiintyneille uhmakkaille oman tiensä kulki-
joille, jotka käyttäytyvät kuin moottoripyöräjengiläiset tai häirikkönuoret. Kaiken huipuksi tämä John Carter höpöttää jopa Marsissa "kultaluo-
lastaan", joka heti elokuvan alussa näyttää sekoittaneen hänen päänuppinsa. Virginialaiseksi herrasmieheksi ja upseeriksi hän käyttäytyy kuin
pahinkin maalaismokkeri. Entä sitten hänen hyppynsä pitkin elokuvan tapahtumia! Kuin jokin päätön heinäsirkka hän tekee naurettavan pitkiä
loikkia, jotka parhaimmillaan sopivat elokuvaan, joka on tarkoitettu farssiksi. Dejah Thoris , josta tässä tapauksessa on leivottu tiedenainen
ja miekkaa miehekkäästi heiluttava amatsooni ( uudempien elokuvien säälittävä kompastuskivi yleensäkin) on yhtä persoonaton kuin John Car-
terkin. Elokuvan ainoa sympatiaa herättävä tähti onkin marsilainen calot, Woola.
200 miljoonaa dollaria on nyt tärvätty kankkulan kaivoon ja saatu aikaan tekele, jossa oli säilytetty niin vähän kuin mahdollista alkuperäisen
teoksen viehätyksestä, juonesta ja arvokkuudesta. Lopputulos on perspektiivittömille kakaroille aikaansaatu tietokonetehosteklimppi koottu-
na elokuvamaailman typerimmistä kliseistä. Disney ja ohjaaja Andrew Stanton ovat ansiokkaasti turmelleet Burroughsin ja hänen legendaa-
risen teoksensa maineen peukaloimalla teoksen sisältöä mämmikourillaan.
Annan elokuvalle kuitenkin yhden pisteen ja senkin Woolan ansiosta.
Nyt menen ja viskaan DVD:n roskikseen.
Jatketaan taas Dejah Thorisista:
Dejah Thorisista, jota ei alun alkaen ole kuvattu miksikään alkeelliseksi, seksiä tursuavaksi barbaariprinsessaksi, vaan arvokkaaksi ja sivis-
tyneeksi, on tullut niin arvostettujen kuin tusinataitelijoidenkin uhri, joka on useissa kuvissa jopa jonkinlainen amatsonisoturi ja halpahintaisim-
missa pelkkä pornomalli. Varhaiset kuvat hänestä olivat tietenkin ajan hengen mukaisesti toisenlaisia:
Kuvitus 1921 sanomalehdes- Frank Schoonoverin kansi ensimmäi- Allen St. Johnin kansi romaaniin Mar-
sä jatkokertomuksena julkais- seen Mars-romaaniin. sin Sotavaltias.
tuun Marsin Prinsessaan.
1960-luvulla vaikuttavin Burroughsin aiheiden kuvittaja oli Roy Gerald Krenkel, joka teki 23 kantta ja kuvituksia Burroughsin romaaneihin.
Roy Krenkelin kuvituksia
Sittemmin lähinnä satuprinsessaa muistuttavan Dejah Thorisin tyyppi alkoi muuttua. Tunnetuin ja arvostetuin Burroughsin tuotannon kuvitta-
jista on tietenkin mestarillinen Frank Frazetta, jonka kuvat elävät aivan omalla tavallaan ja varsinkin naisvartaloita hän nauttii kuvata, usein mil-
teipä koomisella tavalla. Hänen Dejah Thoriksensa ei ole enää mikään vieno satuprinsessa...
Lisää Frazettan Barsoom-kuvia:
Koska Dejah Thorisista on väännetty maailmalla aivan ääretön määrä kuvia, voi tässä yhteydessä näyttää vain murto-osan niistä. Niistäkin saa
selvän käsityksen, minkälaiseen häpäisykaruselliin prinsessaparka on joutunut...
Tässä vain muutama eri tyylejä edustava pieni kokoelma Dejah Thoriseja, ei tarvitse kuin klikata googlen kuvahausta dejah thoris-sanalla
niin silmille tulee sivukaupalla lisää. Sarjakuvissakin on esiintynyt sama Heliumin prinsessa... John Coleman Burroughs, kirjailijan poika teki
isänsä romaanin pohjalta Mars-sarjakuvaa, ja käytti vaimoaan Jane Ralston Burroughsia Dejah Thorisin mallina...
Gil Kanen versio John Carterista ja Dejah Thorisista Dave Cockrumin Dejah Thoris kahleissa
Kun suomalainen sarjakuvantekijä Kari T. Leppänen ryhtyi kuvittamaan uudestaan Burroughsin Marsin Prinsessa-romaania, hänen oli valittava
minkä tyyppiseksi hän sarjakuvan sankarittaren piirtää. Jostakin sattumanvaraisesta häveliäisyydestä hän valitsi saman tyypin kuin nuoruuden sarja-
kuvassaan, joka oli tehty perhepiirin luettavaksi. Asia on jonkin verran harmittanut häntä, koska se vie terää kuvituksesta ja jos sarja pääsee joskus
jatkumaan, tapahtuu tässä asiassa muutos. John Carter tulee kohtamaan rakastettunsa seuraavan kerran Zodangan kaupungissa ja ihan eri kamp-
peissa, jos puolialastoman naisen hynttyitä nyt voi kamppeiksi kutsua. Mutta on häveliäs Leppänen kuvannut joskus toisenkinlaista Dejah Thorisia...
kaor - KUTEN BARSOOMILAISET SANOVAT... seuraavaan kertaan
