Wallace Wood, yksi merkittävimmistä ja lahjakkaimmista sarjakuvataiteilijoista, syntyi 17. heinäkuuta 1927 Menahgassa, Minnesotassa. Hä-
nen lapsuutensa oli kaikkea muuta kuin auvoisa - perhe muutti tuon tuostakin paikkakunnalta toiselle, eikä hänen isänsä pitänyt lainkaan nuo-
remman poikansa piirrosharrastuksesta. Wallace rakasti piirtämistä ja vain hänen äitinsä kannusti häntä, jopa sitoen kirjoiksi hänen kotite-
koisia sarjakuviaan. Piirtäminen oli kaoottisessa kodissa ainoa turva ja mahdollisuus kontrolliin ujolle ja introvertille pojalle. Kontrolli tulikin
hallitsemaan hänen taiteellista elämäänsä tulevaisuudessa. Täydellisyyteen pyrkiminen näkyykin hänen useimmista töistään, vaikka johtuen
siitä, että hän hallitsi useita erilaisia tyylejä jotkut hänen tekemänsä sarjat näyttävätkin tehdyn nopeammalla tyylillä, jota suosittiin varsinkin
50-luvun sarjakuvissa - kuvia enimmäkseen ilman varjostuskorostusta. Mutta enimmäkseen Wood suosi täydellisempää tyyliä.
Wood oli erikoisen lahjakas jo teini-ikäisenä. Joistakin hänen varhaisista sarjakuvistaan näkyy rikas mielikuvitus ja luova voima. Oma kyky
luoda kuvia ei kuitenkaan riittänyt hänelle ja hän tutki ja jäljitteli sellaisten sarjakuva-idolien kuin Roy Cranen, Hal Fosterin, Will Eisnerin, Mil-
ton Caniffin ja Alex Raymondin töitä kehittyäkseen aina vain paremmaksi.
Hankala lapsuus päättyi Woodin kohdalla hänen eripuraisten vanhempiensa erottua, jolloin hän pestautui Merivoimien kauppalaivastoon naut-
tien laivaston kurinalaisesta ja kontrolloidusta elämästä. Kun hänet erotettiin sieltä vuonna 1946 hän pestautui laskuvatjojoukkoihin kahdeksi
vuodeksi ja kotiuduttuaan palasi Minneapolisiin asumaan äitinsä ja veljensä kanssa. Lyhytaikaisen vierailun Minneapolisin School of Art´issa
sekä useiden hanttihommien jälkeen nuori piirtäjä muutti New Yorkiin ja oli lopultakin vapaa etsimään omaa uraansa.
Wallace
Wood laivastossa
Wood sai työpaikan ravintolasta ja kaiken vapaa-aikansa hän ravasi piirroksiaan sisältävän portfolionsa kanssa pitkin Manhattania tarjoamas-
sa itseään jokaiselle löytämälleen sarjakuvakustantamolle. Siinä välissä hän vietti yhden lukukauden Burne Hogarthin School of Art´issa.
Lopulta häntä onnisti kun hänet ohjattiin Spiritin tekijän Will Eisnerin pakeille, koska tämä etsin taustapiirtäjää. Wood letteroi ja avusti Eis-
neriä ja seuraavana vuonna George Wunderia, joka oli perinyt suositun Terry and the Pirates-sarjan Milton Caniffilta. Varsinaiseti ammatti-
uransa alkuna Wood itse piti letterointia Foxin Romance Comics-lehteen vuonna 1948. Tekstaamista kesti vuoden ajan, sitten hän pääsi myös
tekemään taustoja ja lopulta tussaamaan lyijykynäluonnoksia. Hän oli lopultakin omalla alallaan. Tosin työstettävät sarjakuvat olivat lähes
tyystin romanttista tavaraa.
Wallace Woodin varsinainen debyytti sarjakuvajulkaisuissa oli Foxin My Confession-lehden numeroissa 7 ja 8. Vasemmalla numero 7 kansi,
oikealla Woodin myös kokonaan piirtämä varhainen sarja numerossa 8/1949.
Seuraavana vuonna Wood todella pääsi kehittymään alallaan työskennellessään William Gaines´ Entertainment Comics´in palveluksessa. Hänen
ensimmäinen sarjansa "The Werewulf Legend" Vault of Horros lehden numerossa 2 oli tehty yhdessä Harry Harrisonin kanssa. Yhteistyö tulevan
tieteiskirjailijan kanssa jatkui puolenkymmentä vuotta, kunnes kustantaja äkkäsi, että hänellä oli todellinen lahjakkuus palveluksessaan. Mutta
Wood siirtyi työskentelemään myös Entertainment Comicsille ja siitä lähtikin hänen rakettimainen suosionsa liikkeelle. Hän tuotti lähes 150 sarjaa
Frontline Combat-lehdestä Piracy-lehteen.
Woodin ja Harrisonin Werewolf-sarja Woodin kansi Woodin sarja "Unterseeboot 113" Frontier Combatin numerossa 1.
Woodin kansi Piracy-lehteen Woodin sarja Piracy-lehteen
1950 nuori lahjakkuus pääsikin todella hurjaan tuotantovauhtiin sillä E.C. alkoi tuottaa kahta merkittävää science fiction-lehteä Weird Fantasy ja
Weird Science ja Harrison/Wood parivaljakko suosikki niitä kuvittamaan. Työmäärä ei estänyt häntä työskentelemästä myös muille kustantamoille
kuten Avonille, Trojanille, Youthfulille, Siff-Davisille, ACG:lle, Standardille ja kenelle hyvänsä, joka halusi käyttää hänen taitojaan. Uskomattoman
tuotantovauhdin tosin selittää se, että tuolloin sivujen luonnonstyön (pencils) teki Harry Harrison ja Wood tussasi sivut (ink) kunnes Harrison jätti
vuoden 1950 lopussa Woodin lopulta omilleen ja tämä sai odottamansa mahdollisuuden päästä todella vauhtiin.
Alla vuoden 1950 lehtiä, joihin Harrison/Wood säännöllisesti tuottivat sarjoja:
Avon kustantamo palkkasi Woodin 1950 scifisarjakuvien nimissä ja tuolloin Wood testasi ensimmäisen kerran uutta Craftint- menetelmää.
Kysymyksssä oli työpöytä, joka tuotti kahta eri sävyä harmaata valinnan mukaan. Hän käytti menetelmää Avonin sarjoihin yleensä liitty-
vissä sisäkansikuvissa, jotka olivat mustavalkoisia. An Earthman on Venus-sarjan sisäkansikuvassa Wood käytti ensimmäisen kerran
Craftint 3D-menetelmää. Myöhemmin yksi hänen tunnetuimmista Craftint-töistään on Spawn of Venus.
Tuolloin hän työskenteli pääasiassa E.C.-kustantamolle ja Avonin työmäärän johdosta hän houkutteli Joe Orlandon tekemään luonnostyöt
sarjoihin. Alla Wallace Woodin Craftint-sivuja:
.jpg)
Muiden töidensä ohella Wood sai myös tilaisuuden Will Eisnerin Spirit-sarjan piirtäjäksi. Spirit, joka toimi sunnuntaisarjana tar-
vitsi uutta verta ja virkistystä vähän nahistuneena vanhana sarjana ja Wood palkattiin tehtävään. Nyt 25-vuotiaana sarjakuvave-
teraanina Wood nakkasi sarjan scifilinjalle ja pääsi mässäilemään kaikenmaailman härveleillä ja mulkosilmäisillä avaruushirviöillä.
Hän tuotti kymmenkunta 8-sivuista episodia Jules Feifferin käsikirjoituksiin ennen kuin sarja päättyi.
Wally Woodin sarjakuvataidetta Spirit-sarjaan. Alkuperäisen tekijän nimen nimissä.
URAN NOUSU UUDELLE TASOLLE
Wallace Woodin maine tieteissarjojen piirtäjänä oli jo vakiintunut ja hän olikin aikansa amerikkalaisen scifisarjakuvan kuningas,
kun uusi aluevaltaus vuonna 1952 nosti hänet vielä suurempaan suosioon. E.C. lanseerasi MAD-nimisen tuotteen julkisuuteen, en-
sin albumimuodossa, sittemmin omana lehtenään ja Wood oli mukana jo alusta alkaen yhdessä Harvey Kurtzmanin, Will Elderin,
Jack Davisin ja John Severinin kanssa. Wood, Elder ja Davis olivat vakiopiirtäjiä MADin ollessa albumina kahtenakymmenenä-
kolmena julkaisuna. MAD muuttui omaksi lehdekseen 1955 ja uusia tekijöitä tuli mukaan, mutta Wood oli se, joka nosti lehden
suosioon. Hänen sarjakuvaparodiansa olivat omaa luokkaansa ja vaikuttaa siltä, että kuvallinen komiikka oli hänen varsinainen
erikoislahjakkuutensa. MAD nousi suosikkilehdeksi tapahtui Woodin sarjojen ansiosta, jotka hän teki numeroihin #4 -#8, aloit-
taen keveästä scifiparodiasta nimeltä BLOBS! ja jatkaen mehevää karrikointia sarjoilla Black and Blue Hawks, Smilin´ Melvin
ja Batboy and Rubin sekä teräsmiesparodialla, Julius Caesarista ja vallan mainiolla hupailulla Milton Caniffin Terry and the Pira-
tes-sarjasta. Wood oli miltei jokaisessa lehden numerossa koko lopun 50-lukua ja vielä 60-luvullakin numeroon #86 saakka.
Mad numero yhden kansi ja Woodin debyyttiparodia.
Viisikymmenluvun puolivälissä työhullulta vaikuttava Wood myös avusti tunnettuja vakiosarjojen tekijöitä kuten Dan Barryä Flash
Gordon-sarjassa, George Wunderia Terry & the Pirates-sarjassa ja jopa hieman Hal Fosteria Prince Valiantin kanssa. Itse asiassa
oli jopa tarkoitus, että Wood ottaisi viimeksimainitun sarjan kokonaan hoitoonsa, mutta aie kariutui, vaikka Wood tekikin mallisivun
sarjaan. Edellisten hommien jälkeen Wood lyöttäytyi Jack Kirbyn (joka oli ollut hänen esikuvallinen ihanteensa) kaveriksi avus-
taen tätä Sky Masters-strippien ja DC comicsin Challengers of the Unknown-sarjan kanssa. Sky Masters olikin Kirbyn sarjoista
loistavimmillaan yhteistyössä Woodin kanssa, mutta lopetettiin 1961 ja Wood menetti siinä yhden päätuloistaan.
Kuusikymmenluvun alussa Wally Wood (todellisuudessa hän ei pitänyt Wally-nimityksestä vaan suosi Woody-nimeä) teki piirros-
töitä Marvel Comicsille ja sitten Tower Publicationille, jossa hän loi THUNDER agents-sarjan. Samoihin aikoihin hän pani alulle myös
oman fanzine-julkaisunsa Witzendin, johon hän antoi tuttujen piirtäjäkaveriensa tehdä vapaamuotoisia sarjoja. Jo ensimmäinen nume-
ro lehteä tursui tunnettujen tekijöiden töitä - Woodin lisäksi mm. Al Williamson, Reed Crandall, Steve Ditko, Gil Kane, Jack Kirby ym.
Wood julkaisi lehteään kuusi numeroa, joissa oli useita uutuussarjoja, jotka ilmestyivät vain tässä epämääräisesti ilmestyvässä fanzi-
nessa. Niistä mainittakoon sarja The Wizard King, joka ilmestyi ensi kerran numerossa #4.
60-luvun alusta Woodilla oli henkilökohtaisia ongelmia. Hän käytti runsaasti alkoholia ja poltti kuin korsteeni jo viisikymmenlu-
vulla, mutta ikä alkoi vaikuttaa ja hänellä oli myös vaikeuksia avioliitossaa, joka johti eroon 1969. Hän oli turhautunut ja kärsi jatkuvasti
päänsärystä. Se johti yhä lisääntyvään alkoholinkäyttöön ja sitä kautta myös huonontavasti hänen työhönsä. Pahin tapahtui kun
Madin päätoimittaja Al Feldstein ei ottanut vastaan Woodin piirrostyötä 1964, ensimmäistä kertaa lehden historian aikana. Wood
loukkaantui ja sanoutui irti. Nyt hän oli menettänyt kaksi päätuloaan, Sky Mastersin ja Madin ja Woodin oli etsittävä töitä uusilta
sarjakuvamarkkinoilta. Hän joutui alentumaan ja ottamaan töitä Vince Colettalta ja tussaamaan tämän piirroksia Charlton Co-
micsille, joka oli tunnetusti sarjakuvayhtiöistä kitsain maksaen kaikkein pienimpiä palkkioita. 10 dollaria sivu oli Wallace Woodin
työuran aallonpohja. Pahinta oli työtaakka, Wood ja hänen kolleegansa Russ Jones työskentelivät yhdessä tahtiin, joka olisi so-
pinut puuvillapeltojen orjille, mutta ilman juurikaan taukoja. Onneksi työ ei kestänyt kovin pitkään sillä saman vuoden lopussa
Wood pääsi takaisin Marvelille tekemään joukon mysteerisarjoja, ennen kuin seuraava merkittävä työ tuli pelastukseksi.
Wood sai työstääkseen Marvelin Daredevil-sarjan, mutta työ kesti vain viiden numeron verran. Wood oli lopettanut juomi-
sen ja oli taas hyvässä vedossa ja mestarin kynänjälki näkyi heti Daredevil-sarjassa. Hän myös kevensi piirrostyyliään jättäen
aiemman pursuavan täyteläisen tyylinsä, jota hän nyt kutsui tarpeettomaksi ja tuloksena oli sarja, jonka kuvitus oli luistavan
hiottua ja eleganttia, joka sopi erinomaisesti tähän supersankarisarjaan.
Wally Woodin Daredevil-sarjaa. Erikoisuutena oli, että kustantaja antoi vain viitteitä tuolloin piirrettäviin sarjoihsa, joita tekivät Woodin lisäksi myös Marvelin muut ensiluokan
taiteilijat, kuten Jack Kirby ja Steve Ditko. Käytännössä he joutuivat myös kirjoittamaan sarjat ilman palkkiota ja siitä johtui, että he tympääntyivät piankin ja jättivät Marvelin.
Viiden Daredevil-numeron jälkeen Wood, joka oli taas hyvässä vedossa sai työn, jota itse kutsui "unelmien täyttymykseksi" -
1965 Tower Publication-kustantamon Harry Shorten pyysi Woodia luomaan ja editoimaan vapaasti uuden tyylin supersankareita.
37-vuotias sarjakuvan ammattilainen, joka oli pomppinut vuosia eri kustantajien pillin mukaan, tarttui heti tilaisuuteen, jossa pääsi
itse kontrolloimaan sarjoja. Hän loi kaikki hahmot, kirjoitti suurimman osan käsikirjoituksista ja piirsi itse niin paljon kuin ehti.
Hänellä oli täysi hallinta julkaistavista sarjoista ja vuodesta 1965 vuoteen 1969 Wood ja hänen valikoitu piirtäjäjoukkonsa tuot-
tivat T.H.U.N.D.E.R agents ja Dynamo-sarjat, sekä useita muita supersankarityyppejä. Wood piirsi useimmat johtavat sarjat ja
kannet itse ja kutsui vanhoja piirtäjäkavereitaan mukaan kemuihin - Al Williamsonin, Reed Crandallin, Steve Ditkon ja Gil Kanen.
T.H.U.N.D.E.R agents- sarjasta tuli pian fanien suosikkisarja ja oli vaikuttamassa Woodin kolmanteen "Best Comic Book Artist"-
tunnustukseensa National Cartoonist Societyltä vuonna 1965. Tower lopetti vuonna 1969 ja Wallyn, joka oli uupumukseen asti
työskennellyt sekä Towerin että oman Witzent-lehtensä parissa, oli palattava taas sarjakuvabusineksen hullunmyllyyn tekemään
eri kustantajille sarjakuvia.
Wally Woodin T.H.U.N.D.E.R Agents-sarjaa
60-luvun loppupuolen - ja 70-luvun aikana työmäärä alkoi käydä voimille ja hän käytti avustajina useita nuoria piirtäjiä. Mutta silti
hän loi sarjan Cannon, joka ilmestyi Overseas Weekly-lehdessä kaksi ja puoli vuotta. Lehti ilmestyi Yhdysvaltain tukikohdissa eri
puolilla maailmaa ja sen sisältö olikin mieluista kohderyhmälle. Sitä paitsi Comics Code ei koskenut sitä. Toinen sarja, joka oli myös
suunnattu sotilaille oli Sally Forth, joka ilmestyi ensi kerran 1968 Military News tabloidissa siirtyen 1971 Overseas Weeklyyn , jossa
sarja jatkoi vuoteen 1974 saakka. Sally Forth-nimi juontuu US Armyn sanastosta tarkoittaen poistumista tai hyökkäystä ulos tukikoh-
dasta.
Woodin Cannon sivu. Klikkaa isommaksi ! Kaksi Cannon-strippiä.
Alla Sally Fort:
Sally Fort oli enemmänkin koominen ja parodinen sarja, joka liikkui milloin missäkin - avaruudessakin. Pääasia oli näyttää täysnakua Sallya.
Wood nautti piirtäessään kauniita naisia ja olikin yksi parhaista sen suhteen. Mutta hän nautti myös sitä kun piirsi heitä alasti, kuten yllä oleva Sally
Fort osoittaa. Sally Fort oli kuitenkin kiltin sorttinen sarja ja päähenkilö itse asiassa esitetty klassisen viattomana. Samaa ei voi sanoa monista muis-
ta Wallyn sarjoista, joita hän teki sellaisiin seksipitoisiin lehtiín 60-luvun lopulla ja 70-luvulla kuin Playboy, Cavalcade, Dude ja Gent. Mutta vuonna
1976 The National Screw-lehden ensimmäisessä numerossa julkaistu Malice in Wonderland - parodia satukirjasta Alice in Wonderland - oli selvää
pornografiaa, selvästi misogyyninen tuote Wallylta, joka oli jo kokenut toisen avioeronsa. Sarja ilmestyi ensimmäiseksi tosin Ranskassa, koska Screw
vastusti aluksi sen julkaisemista. Alla pari sivua Screwin julkaisusta:
Malice kasvoi välillä isoksi ja taas pieneni. GANG BANG oli pornolehti, johon Wally piirsi. Malicen kotiinpaluu.
Tämän curriculum vitae-sivun kokoajana en mieluusti ottaisi mukaan pornahtavia kuvia, mutta kai tässä tapauksessa on joustettava, koska
kohdenhenkilön karriaariin kuului pornosarjakuvien teko viimeisinä vuosinaan, niillä itsensä elättäen uran hiipuessa. GANG BANG-nimi-
nen lehti julkaisikin useita hänen pornahtavia pilkkasarjakuviaan omista vanhoista aiheistaan - kuten monista MADin sarjoista ja kehtasi
Wood vetää lokaan myös suosikkisarjansa Sally Fortinkin...
60- ja 70-luvun vaihteessa Wallace Wood työskenteli samanaikaisesti useille tahoille pitäen yllä uskomatonta tuotantotahtia studiossaan, jossa avustajat
piirsivät Wallyn ohella. Lisääntynyt alkoholinkäyttö ja työtahti alkoivat ottaa veronsa. Hänen terveytensä alkoi horjua ja vaikutus alkoi näkyä hänen
piirroksissaan. Kauhistuttavat migreenikohtaukset olivat toistuvia. Vuosien alkoholikäyttö ja liika työ olivat tappamassa häntä. Avioero vuonna 1969 vai-
mostaan Tatjanasta, jonka kanssa hän oli avioitunut vuonna 1950 oli jo masentanut häntä ja mentyään uudestaan naimisiin terapeuttinsa Marilyn Glassin
kanssa uusi avioliitto kesti vain pari vuotta. Wood oli nyt nelissäkymmenissä ja huonossa jamassa. Hänellä oli vaarallisen korkea verenpaine ja heiken-
tynyt näkökyky. 1979 Wallace Wood, jonka taide oli jo menettänyt parhaan teränsä ja joka oli alkanut inhota suurempia sarjakuvakustantamoja, jotka
omivat kaikki oikeudet itselleen, alkoi kuvittaa pornografisia kuvia kulminoituen kolmeen Gang Bang julkaisuun, joista viimeinen julkaistiin hänen kuole-
mansa jälkeen. Tuolloin hän oli jo saanut neljä sydänkohtausta ja kärsi munuaisten vajaatoiminnasta ja alkoi olla aallonpohjassa. Joutuminen sidotuksi
munuaislaitteeseen oli hänelle kauhistus ja johti hänet tekemään päätöksensä elämänsä suhteen.
Elämänsä lopulla hän oli tuon tuostakin veteraanien sairaalassa ja näytti elävältä kuolleelta.
Viimeisen kerran hänet nähtiin elävänä lokakuun viimeisenä päivänä 1981.
Joskus tuon päivän ja marraskuun 3. välillä, jolloin hänet löydettiin kuolleena,
hän otti asekokoelmastaan esille .44 kaliiberin pistoolin ja ampui luodin ohimoonsa.
Wallace Allan Wood 17.7.1927 - 1.11.1981