MUSTANAAMIO - Tuomiopäivän Vuori
Mustanaamioseikkailujen piirtäjänä minulla on ollut aika paljon vapauksia, paitsi kuvitustyön, myös käsikirjoitusten tulkitsemisen ja
niiden esittämän kohtauksen tms. parantamisen suhteen. Vaikka Mustiksen käsikirjoittajat ovat alan ammattilaisia, tekevät hekin
virheitä ja menevät joskus yli sieltä, mistä aita on matalin. Toimituksen päämääräänä on kuitenkin se, että valmis tuote on suunnattu
lukijakunnalle ja asialliset oikaisut ja parannusehdotukset otetaan huomioon, paitsi yhdessä tapauksessa, josta myöhemmin.
Suurin muutos käsikirjoitukseen tehtiin "Tuomiopäivän vuori"-nimisen tarinan kohdalla. Sen oli tehnyt ruotsalainen Lennart Mo-
berg, jonka alkuperäisessä tarinassa oli "kadonnut maailma"-tyylinen ajan unohtama paikka, tällä kertaa kraatterilaakso. Se vilisi
hirmuliskoja, jotka olivat muka säilyneet Liitukaudelta nykypäiviin saakka. Niin pahuksen mielelläni kuin olisinkin piirtänyt noita
mainioita dinosauruksia, oli koko jutussa mielestäni kaikki pahasti vialla. Jo pelkkä dinosaurusten hyväksikäyttö vaikutti banaalil-
ta ja liian kuluneelta ratkaisulta, minkä lisäksi saatoin mielessäni nähdä lukijakirjeet, joissa olisi epäilty, miten älytön ajatus oli ku-
vitella, että niin suuret otukset kuin Tyrannosaurus Rex tai Brachiosaurus olisivat mitenkään pystyneet elämään sukupolvesta toi-
seen niin pienellä, eristetyllä alueella. Enkä toivonut, että lukijat pitäisivät minua hölmönä, sillä lehdessä olevan sarjakuvan mahdol-
linen kritiikki kohdistui yleensä piirtäjään. Toimitus antoi minun keksiä ratkaisun pulmaan ja niin kirjoitin suurimman osan käsikir-
joitusta uusiksi vaihtaen liskot liahnsyöjäkasveiksi, jotka säteilyn aiheuttama mutaatio oli kasvattanut jättikokoisiksi ja tehnyt niistä
vieläpä liikkumakykyisiä. Nimeäni ei kuitenkaan mainittu lehdessä, vaikka mitäpä tuosta.
Tuomiopäivän vuori- seikkailun kasvihirviöt hyökkäävät ulkoavaruudesta tulleiden isokasvuisten muukalaisten kimp-
puun... Kuullostaa enemmän tieteiskirjallisuudelta kuin Mustanaamioseikkailulta. Näyte on väritetty versio australia-
laisen FREW-kustantamon englanninkielisestä versiosta. FREW julkaisee sarjat mustavalkoisina.
Verenhimoiset kasvit hyökkäävät muukalaisten kimppuun Tuomiopäivän vuori-seikkailussa. Vaikka olisin mieluummin piirtänyt
hirmusauruksia, oli sekin hauskaa vaihtelua väsätä karmeita jättilihansyöjäkasveja. Tämä oli yksi omituisimmista Mustistarinois-
ta, jotka olen tehnyt, sitäpaitsi itse muokatun käsikirjoituksen työstäminen oli vapauttavampaa kuin yleensä.
MUITA POIKKEVIA MUSTISTÖITÄ
Yleensä Mustanaamio-sarjojen kuvittaminen sujuu tietyn rutiinin mukaan. Valmis käsikirjoitus, jonka lehdestä vastaava toi-
mittaja on tarkastanut ja korjaillut oman päänsä mukaan, postitetaan minulle ja kuvitan sen ilman sen kummempia hankaluuk-
sia, ellei oteta huomioon varsinkin historiallisten juttujen taustamateriaalin joskus vaivalloistakin keräämistä. Joukossa on
kuitenkin myös poikkeuksia. Eräs sellainen oli sarjakuva, joka tehtiin Mustanaamiosta muokatun musikaalin pohjalta. Koko
hommasta ei ollut tarjolla kuin musikaalissa esitettävien laulunluritusten teksti ja vielä ääninauha kyseisistä lauluista, josta
minulle ei ollut mitään apua. Ne nimittäin lähetettiin minulle saatesanoilla, että "Muokkaa tästä sarjakuva!" Tulos oli Mus-
tanaamiosarjakuvan historian surkein esitys, johtuen onnettoman musikaalin aiheesta ja naurettavasta juonesta. Eikä sitä
voinut parannellakaan, koska sarjakuvan piti olla näyttämöesityksen kanssa yhtäläinen. Minut kutsuttiin musikaalin ensi-
esitykseen, johon oli kerätty miltei kaikki sarjan kimpussa ahertavat piirtäjät ja käsikirjoittajat ja jopa itse sarjan luoja Lee
Falk, mutta en ollut kiinnostunut asiasta. Minusta koko musikaaliajatus oli jokseenkin epäonnistunut. Jutussa oli kaiken li-
säksi mukana näkymätön tiikeri, kaiketi sen vuoksi näkymätön, ettei sellaista otusta olisi voinut näyttämölle järjestää.
Joskus voivat käsikirjoittajat olla tosi hankalia piirtäjän kannalta ja pahin kaikista on aikoinaan montakin mustistarinaa
tehnyt ruotsalainen Janne Lundström, joka pakoittaa piirtäjän noudattamaan kaikkia oikkujaan. Hän jopa näkee vaivaa suun-
nittelemalla joka sivun valmiin kuvasommitelman, jota vaati noudatettavan. Tämä despoottikäsikirjoittaja on nyt vuosien jäl-
keen taas palannut nikkaroimaan mustikäsikirjoituksia ja koska hän kirjoittaa ne ruotsiksi, toimituksella on vain kaksi piirtä-
jää, jotka saavat selkoa kielestä. Hasse Lindahl varmaankin kieltäytyi piirtämästä, koska minä olen nyt joutunut kahteen ot-
teeseen kyseisen käsikirjoittajan kuvittajaksi. Kaikeksi huipuksi valmiiden kuvasommitelmien sivuille on ängetty kuvia pal-
jon enemmän kuin on ollut tapana mustissarjoissa, joten koko homma näytti ensialkuun enemmänkin postimerkkikokoelmal-
ta kuin sarjakuvasivulta. Piti todella paneutua asiaan, että sivuista sai jotenkin tyydyttävän näköisiä lukijan kannalta ja se on-
nistui vain siten, että piirsin kaiken puolet suurempaan kokoon kuin tavallisesti.
Sivunäytteet kahdesta Janne Lundströmin käsikirjoittamasta Mustanaamioseikkailusta. Valmiista sivuista ei ehkä huomaa ti-
lanahtautta, joka tekee määräävän sivulayoutin toteuttamisen hankalaksi piirtäjälle, mutta useimmiten päädytään siihen, että
henkilöhahmoista tulee liian usein liian pieniä kuvan pienuuden ja puhekuplien runsauden johdosta. Sitäpaitsi käsikirjoittaja
myös määrää tekstiohjeessaan missä kukin henkilö on kuvassa, mikä rajoittaa piirtäjän luomiskykyä. Näissä sarjoissa otin
kylläkin omia vapauksia kuvakulmien valinnassa.
Mustikseen on joskus tehty uusintapiirrettyjä sarjoja vanhoista Lee Falkin kirjoittamista ja vanhempien piirtäjien, kuten
Wilson McCoyn ja Ray Mooren tekemistä klassikkosarjoista. Itse olen tehnyt yhden tällaisen remaken, Gullique-saarella
tapahtuvan seikkailun. Tässä tapauksessa vanhaa käsikirjoitusta, joka näkyi vanhassa sarjassa, ei käytetty sellaisenaan,
vaan jouduin itse kirjoittamaan uuden sen pohjalta. Kuvitin sarjan tutkien niin vähän kuin mahdollista alkuperäisiä kuvia.
Gullique-saaren erikoisuus oli kaksoissateenkaari. Itse tarinassa Mustiksen murhatun isämustiksen asevyö on murhaajan hal-
lussa ja Mustis haluaa sen takaisin samalla kun pääsee kostamaan tappajalle.
Joku on varmaan huomannutkin, että olen joskus käyttänyt sarjoissani oikeiden ihmisten, yleensä elokuvatähtien kasvo-
ja sarjan tyyppivalikoimassa. Ibis-trilogiassa käytin gangstereina tuttuja 30-ja 40-luvun amerikkalaisia vakiogangsterien
esittäjiä Humphrey Bogartia, James Cagneytä ja Edward G. Robinsonia. Viimeisin lainattu tyyppi on kuitenkin piirroselokuvan
puolelta...
Sanloi-nimisen mustimaailman satamakaupungin vuotuisissa merirosvojuhlissa pukeu-
dutaan naamiaisasuihin 1600-luvun tyyliin. Sarjassa Merirosvofestivaali Musta-
naamiolehti 16/2008 päätin pukea pääkonnan Peter Pan-elokuvan pääkonnaksi.
James Cagney ja Humphrey Bogart gangstereina Ibis-sarjassa.
Mustanaamio-musikaalin perusteella tehty sarjakuva ilmestyi samana vuonna kuin musikaali esitettiin eli 1985. Vasemmalla
erikoisnumero, jossa sarja julkaistiin. En tiedä, onko sitä julkaistu Suomessa lainkaan. Ensi-illassa vieraillut Lee Falk kir-
joitti puumerkkinsä muutamaan lehteen, kuten tähän minulle osoitettuun. Oikeanpuoleinen sivu on kyseisen sarjakuvan alku-
sivu. Joku lapsista on tuhrinut yhtä kuvaa. Lee Falk ei muuten pitänyt lainkaan hänen luomastaan sankarista apinoidusta
musikaalista, mitä en ihmettele vähääkään... Alla musikaalin avajaisnäytäntöön saapuneita mustis-käsikirjoittajia- ja piir-
täjiä. Olen nimennyt ne, jotka tunnen ulkonäöltä. Kuten kuvasta näkyy, suomalainen mustispiirtäjä ei ollut mukana tapansa
mukaan. Musikaali katosi pian ohjelmistosta, kukaan ei kai pitänyt sitä missään arvossa.
AMERIKKALAISSARJOJEN UUSINTAPIIRROKSET
Bengali-joen aarre - Lummeryöstäjä - Salaperäinen kaupunki - Apinamiesten laakso
Kaikkein ikävin mustanaamiotyö tuli osakseni kun Egmontin mustistoimitus halusi uudelleenpiirrättää muutaman amerik-
kalaisen Keith Williamsin tussaaman sanomalehtisarjan. Williamsin työnjälki ei kelvannut Mustislehden sivuille ja samalla
voisi tuottaa kyseiset sarja halvemmalla, koska niihin oli olemassa George Olesenin luonnokset. Epäonnekseni toimitus va-
litsi minut uudellentussamaan Olesenin luonnokset. Palkkio oli huomattavasti pienempi kuin normaalisti ja toimitus oli tyy-
tyväinen kun sai aikaan säästöä. Oli vuosi 2002 ja menoja yritettiin kaikin tavoin pienentää. Ilo oli lyhytaikainen, sillä Ole-
sen sai tietää projektista ja vaati oman osansa tehtyään luonnokset.
En ollut ikinä tehnyt tussausta toisen piirtäjän hahmotelman päälle, joten oloni oli surkea ja sitä pahensi minulle vieras
työmenetelmä. Kuvat tussattiin alkuunsa voipaperin kaltaiselle materiaalille, joka piti teipata Olesenin luonnoksen päälle,
ja sittemmin muovikalvolle, joka ei ollut sen parempi materiaali. Tällä menetelmällä tuhersin neljä sarjaa, mihin tärväytyi
kokonainen vuosi ja tulos oli mustishistoriani surkein. George Olesenin piirrostyyli oli karkea ja vilisi virheitä, joita en edes
viitsinyt kaikkia korjata. Alla kaksi Olesenin strippiluonnosta.
Stripit ovat sarjasta African Queen (The Treasure Hunters) ja australialainen FREW Publications Pty. julkaisi sen,
kuten myös jo mainitut neljä sarjaa alkuperäisinä Olesen/ Williams-versioina seuraavassa järjestyksessä:
THE TREASURE HUNTERS (African Queen) numerossa 1264
THE STRANGE BANK ROBBER (The Agawa-Flower) numerossa 1270
THE SECRET CITY (The Descendants of Carthage) numerossa 1279
VALLEY OF GORILLAMEN numerossa 1291
Koska nämä alkupäisversiot julkaistiin, ei minun uusintapiirtämiäni tietenkään ole julkaistu FREW-kustantamon
Phantom-lehdessä, mikä onkin parempi, koska niin huonoja piirroksia en ollut tehnyt Mustikseen aiemmin. Alla Olesenin
ja Keith Williamsin valmiit stripit ylläolevasta hahmotelmasta:
Ja laitetaan vielä Kari T. Leppäsen tussaama uusinta näistä stripeistä:
Kuten näkyy, ei tussausjäljessä kovin paljon eroa ole, joten hukkan heitettyä työtä, josta Egmontille ei ollut juuri
mitään hyötyä. Parempi tulos olisi tullut, jos olisin tehnyt koko homman entiseen tyyliin vain käsikirjoituksen pohjalta.
SUOMALAISIN VOIMIN TEHTY MUSTANAAMIOSARJA
Mustanaamioseikkailu nimeltä "Adenvikens pirater" julkaistiin Fantomen-lehdessä numero 1/2012. Merkillepan-
tavaa siinä oli se, että sekä alkuperäinen käsikirjoitus että piirros olivat molemmat suomalaista tekoa. Nils Kajander-
niminen suomalainen Mustisfani, joka kehui omaavansa useitakin käsikirjoitusaiheita naamiosankarista pöytälaatikos-
saan, lähetti edellisen vuoden puolella somalimerirosvoista kertovan Mustanaamiokäsikirjoituksen Ruotsiin Fantomen-
lehden toimitukseen juuri niihin aikoihin jolloin pidennetyllä työajalla eläkkeelle siirtyvä Ulf Granberg jatkoi lehden toi-
mittamista uusien tulokkaiden Claes ja Hassen aloitellessa homman haltuunottamista. Vaikka heillä ei vielä siinä vai-
heessa ollut valtuuksia hyväksyä tai jättää hyväksymättä toimitukseen lähetettyjä käsikirjoituksia ja synopsikseja, Ka-
janderin käsikirjoitus kävi ensin heidän silmissään. He tyrmäsivät sen täysin, mutta asiasta päättävä Granberg hyväksyi
sen asian ajankohtaisuuden takia. Itse asiassa hän hyväksyi idean, koska otti pikimmiten yhteyttä ainoaan suomalaiseen
mustanaamiopiirtäjäänsä ehdottaen, koska kummatkin olivat samasta maasta, he muka yhdessä tuumin saisivat käsikir-
joituksesta kelvollisen. Nils Kajander oli innoissaan kun otin häneen tämän johdosta yhteyttä kysyen vain hänen mieli-
pidettään käsikirjoituksen muuttelemisesta. Tarkoitetusta yhteistyöstä ei kuitenkaan tullut mitään, niin kuin olin jo etu-
käteen päätellyt. Muutaman kymmenen sähköpostiviestin jälkeen ilmoitin hänelle, että kirjoitan koko jutun uudestaan
tehden siihen tarpeelliset muutokset ja että muuten koko projektista ei tulisi mitään ja sarja jäisi julkaisematta. Hänen
oli mukauduttava tähän toimintamalliin, koska mustanaamiosarjan julkaiseminen oli hänelle unelmien täyttymys. Oli
se sitten parsittu tai ei.
Kaksi sivua valmiista tekstittämättömästä sarjasta
Niinpä luin alkuperäisen käsikirjoituksen pari kertaa läpi ja totesin, että siinä oli niin paljon muutettavaa, että jouduin todella
kirjoittamaan sen kokonaan uusiksi yrittäen kuitenkin säilyttää Kajanderin tekstiä niin paljon, ettei hän vaipuisi täysin epätoi-
voon. Moneen otteeseen oli keksittävä parempia ratkaisumalleja, miten kohtaukset kulkivat ja varsinkin sarjan loppuosa oli
tyystin muutettava järkevämpään suuntaan. Ainakin puolet käsikirjoituksesta meni uusiksi.
Yksi niistä syistä miksen nähnyt mitään tarvetta ryhtyä painiskelemaan käsikirjoituksen muutoksista alkuperäisen kirjoitta-
jan kanssa oli tietenkin se, että käymiemme sähköpostineuvottelujen aikana oli selvinnyt toisen osapuolen pedanttinen luonne
ja halua valvoa kaikkea asiaan liittyvää. Koska työ oli saatava valmiiksi jokseenkin järkevän aikataulun sisällä, siitä ei olisi
tullut yhteistyönä mitään enkä halunnut missään nimessä kahliutua kuukausiksi jo pelkästään käsikirjoituksen ruotimiseen ja
vielä sen päälle itse sarjan piirtämiseen. Se ei ollut edes mahdollista rahallisesti kun pitäisi tehdä vähintään kolme sarjaa vuo-
dessa elääkseen. Ulf hyväksyi tämän järjestelyn ja niin sarja tuli valmiiksi aikataulun puitteissa. Ei tuntunut tietenkään kovin
mukavalta viedä alkuperäisen käsikirjoittajan ilmeisen suuren vaivannäön vaativan työn tuottamaa lopullista tyydytystä kun
se viimein ilmestyi toisenlaisena versiona, mutta rutinoituna syndikaattipiirtäjänä asia ei aiheuttanut minulle unettomia öitä.
Sarjat julkaistaan lukijoita varten, eikä tyydyttämään niiden tekijöitä. Sen verran olin myötämielinen, että pyysin, ettei minua
mainittaisi käsikirjoituksen yhteydessä julkaistussa tuotteessa. Ei siitä mitään meriittiä olisi saanut, koska koko puuha meni
editoinnin lukuun omasta mielestäni.
