STORY HOUSE EGMONTIN PAHA MUNAUS

Suomen Egmont on tähän saakka toiminut kiitettävällä tavalla sarjakuvakulttuurin alalla julkaisemalla

uskollisesti uusintapainoksina yhden Suomen suosituimman ja korkeatasoisimmen sarjakuvalehden

eli monien kaiholla  muistaman  Korkeajännityssarja-lehden  mainioita sarjakuvia, jotka elähdyttivät

viisikymmenluvulla   nuorten koululaisten  elämää aina  60-lukuun saakka,   jolloin tyyli nopeassa tah-

dissa romahti kyseisen lehden sarjakuvatarjonnassa. Itse muistan vielä surullisen elävästi asuessa-

ni 13-vuotiaana Espoon Finnossa juuri vuoden 1958. Olin siihen asti lukenut parhaat lukukokemuk-

set minulle antavaa mainiota sarjakuvalehteä, jonka äitini oli minulle tilannut tulemaan postin kaut-

ta ja jonka nimi oli Korkeajännityssarja ja kun vuoden 1985 numeroita tuli postilaatikkoon tapahtui

numeron 9 osalta  jotain lehden  siihenastisen  sisällön kohdalla  täysin poikkeavaa  sarjakuvaa eli

sotasarjakuvaa,   jossa jonkinlainen supersankaritasoinen brittien  hävittäjälentäjä teki silkkaa sel-

vää saksalaisista.   Eikä kysymyksessä ollut yksi  poikkeussarjakuva vaan sama tyyppi kohelsi sii-

tä lähtien vuosikerran yhä useammissa   seuraavista numeroista,   enimmäkseen joka toisessa al-

kuperäisten  kunnollisten  vakiosarjojen  alkaessa  jäädä vähemmistöön  ja parin  seuraavan vuo-

den aikana yhä useammin jäädessä  pois. Mitään selitystä tällaiselle radikaalille ja jo useita vuosia

julkaistulle suosikkilehdelle tapahtuneesta ikävästä  muutoksesta ei sen lukijoille annettu vaikka

lehden toimitus todennäköisesti olikin perillä   alkuperäissarjojen vähenemisestä Englannissa ja

yksioikoisten sotasarjojen suosion kasvamisesta siellä. Kun ensimmäinen kokonaan vihaamaani

Battler Brittonia ja joitakin vastaavia sisältävä vuosikerta  oli käyty läpi ja joutanut roskikseen

minulle riitti kun tätä minulle tärkeintä sarjakuvalehteä ei oikeastaan enää ollut kuin lehden nime-

nä, joka olisi pitänyt muuttaa joksikin muuksi ja pyysin äitiäni lopettamaan mokoman roskatuot-

teen tilauksen.

 Siihen loppui Korkeajännityssarjan lukeminen minun kohdaltani. Oli minulla jotakin makua sen-

tään jo 15-vuotiaana.

Omalta kohdaltani joutumiseni yllättäen Suomen Egmontin viimeisimpään kyseenalaiseen, etten sanoisi jo

raukkamaiseen julkaisutemppuun tapahtui kun pitkästä aikaa päätin katsastaa, olisiko joku erehtynyt laitta-

maan jonkinlaista viestiä nettisivustossani olevaan vieraskirjaan. Yllätyksekseni kotimainen Korkeajännitys-

sarjan ystävä, joka aivan ilmeisesti oli itseni lailla ruokkinut sarjakuvannälkäänsä nuorena juuri Korkeajänni-

tyssarjan tasokkailla  brittisarjoilla,  oli nyt raivoa täynnä.   Nykyisen viheliäisen koronakauden johdosta olin

itse pudonnut potkukelkasta koska en ollut päässyt kahteen vuoteen Helsingin Kirjamessuille,   joissa aiem-

min käydessäni olin  parantanut vanhojen Korkeajännityssarjojen määrää,     joka alkoi jo olla lähes täydel-

linen lukuunottamatta mielestäni   turhimpia lehden sarjoja,   kuten Kansas Kidiä muun muassa.   Mutta jos

olisin päässyt messuille, olisin kyllä huomannut Egmontin osastolla tuon tuoreen Britton-kokooman jo sen

ollessa uutuustuotteena ja saanut siitä jo aiemmin raivarin. Nyt uutinen tuli myöhemmin vieraskirjani kautta.

 Tämän sukulaissieluni  raivokas kirjoitus  tihkui kuristamisenhimoa   Suomen  Egmontin   kustannustoimin-

taa kohtaan ja hänen kauttaan sain vasta tietää,   että uusin Egmontin upeasti painattamat  kokoomat kun-

nianarvoisan50-luvun Korkeajännityssarjan  numeroista oli jälleen ilmestynyt  ja nyt oltiin jo vuodessa 1958, 

vaikka en ollut  nähnytkään sitä  edellisen vuoden  1957 uusintapainosta valituista sarjoista.   Tähän väliin

 tosin kuuluu se, ettei toimitus ole alusta lähtien valinnut vuosikirjoihinsa vain parhaita viittä sarjaa kuten oli-

si voinut odottaa. Tosin useita parhaista oli jo vuosien saatossa julkaistu uusintoina eri Korkeajännitysten

toisintojulkaisuissa, mikä kaiketi vaikuttaa valintoihin.

  Nykyään Egmontin sotaisat Korkeajännitys- lehdet, joita on suorastaan naurettavan paljon, koska niiden

on katettava koko ihmiskunnan erilaisia sotia puhkuva kokoelma  eli "maalla, merellä, ilmassa, maan alla,

veden alla, kellarissa, isoäidin olohuoneessa jne" sekä näiden sotanäyttämöitten lisäksi myös "Suomen

sodissa, Viron maaseudulla, Mongolian tasangoilla, Vaikka missä jne" On siinä intoilussa ja sotahullujen

höperöitten viihdytyksessä muilla nauramista. Itse kyllä jaksan katsella sotaelokuvia (valikoidusti), mutta

sarjakuvina ne ovat lapsellista roinaa.

Mutta takaisin pääasiaan, eli kunnon korkeajännityssarjojen likvidoimiseen... Tähän saakka Egmont on

toiminut kunnioitettavan arvollaasti julkaisemalla Korkeajännityssarjan alkuperäissarjoja alusta alkaen,

tietenkin valikoidusti, mutta tuoden uusimpien lukijapolvien tietoisuuteen, millaisia ykkösluokan sarjaku-

via oli tarjolla "kultaisella" 50-luvulla. Se, että arvokkuus täten loppui yht´äkkisesti ei enää ollut arvostuk-

sen arvoista. Olisikin ollut paljon arvokkaampaa , jos tuon suositun lehden viimeisistä kunnon sarjakuvis-

ta sen viimeisten alkuperäistyyppisten sarjojen joukosta olisi koottu viisi parasta kahteen viimeiseen ko-

koomapainokseen vuosilta 1958, 1959-1960 ja jos kerran himotti tupata vanhoja Battlereita näytille,

niin yksi sellainen sarjan alusta viiden sarjan verran.

Mutta ei. Piti hosua sotahullujen mieliksi. Tuli vain  (GR &%¤/!!UY/) ruma sana,   pelkkää rähinätylsää

BATTLER BLOODYBRITTONIA !!!!  Sekin johtui siitä,  että tämän vuoden 1958 numerossa ilmestyi tuon 

maailman ihmeellisimmän lentäjäsankarin  ENSIMMÄINEN SEIKKAILU   ja loputkin lehden sarjat olivat

tuon samasta Toisen Maailmansodan  keksitystä touhukkaimmasta lentäjäsankarista kertovia aivan päät-

tömän ihmeellisiä tarinoita, joiden tuppaaminen Korkeajännityssarjan uusintakokoelmaan oli saanut koh-

talotoverini kirjoittamaan raivoa ja halveksuntaa tursuavan kirjoituksensa mokomasta julkaisupolitiikasta.

Korkeajännityssarjan numeroiden ilmestymismäärä vuodessa oli kahdesti kuussa eli kaikkiaan 24 nume-

roa ja alkuperäisessä  1958 vuosikerrassa Battler Britton  ilmestyi vain  yhdessätoista  lehdessä ja muut

olivat lehden pitkäaikaisia vakiosarjoja  - v iisi Rick Randomia,   kuusi lehden Mustanaamiota, kaksi Les-

ley Shanea ja kaksi Vic Terryä   sekä tarkastaja Chafik Bagdadista.   Kyllä näistä  olisi kelvannut parem-

min lukijoita  palvelemaan   useampikin koska,   jos Egmont vielä viitsii   jatkaa tarpeettomasti  vanhojen

Battlereiden  julkaisua,   Korkeajännityssarjan ystävät olisivat  kiinnostuneempia jos ainakin  seuraavas-

sa 1959 uusintapainoksessa    tuotaisiin tarjolle tuon  suosikkilehden viimeisimpiä vakiosarjoja,  joita vie-

lä löytyi joitakin   seuraavien vuosien   Battler Britton  ym.  muiden sotaa   sivuavien uusien sarjakuvien

ohella julkaistuista numeroista.

ALLA 1958 LEHDESSÄ JULKAISTUT VANHAT SARJAT

Vuoden 1958 Korkeajännityssarjassa julkaistut Mustanaamiosarjat ja

alla vuoden 1958 Rick Randomit

Lisäksi vuosikerrassa olivat mukana myös jo tutut Lesley Shane

sekä bagdadilainen i tarkastaja Chafik.

Vielä parissa myöhemmässä vuosikerrassa ilmestyi joitakin näiden sarjakuvahahmojen

seikkailuja, mutta koska englantilaiset heitä koskevat sarjat parin vuoden kuluessa ko-

konaan lopetettiin ja sielläkin langettiin valtaisaan sotasarjakuvabuumiin, tuloksen täs-

tä nähtiin myös Suomessa Korkeajännityssarjan piakkoin muuttuessa pelkäksi Korkea-

jännitykseksi,   jossa etupäässä  eteläeurooppalaisten makaronitaiteilijoiden  piirtämät

sarjat olivat johtoasemassa.   Suomessa ei enää nähty sellaisten l oistavien brittipiirtä-

jien sarjoja,  joita löytyi vanhoista korkkareista.   Yksi luova aikakausi sai vaipua unho-

laan,  mutta Korkeajännitys vain jäi jalkapuolena  kummittelemaan kuvaamaan men-

nyttä sotaa maalla, merellä, ilmassa, maan alla ja missä milloinkin...

Ei varmaankaan ole enää odotettaviss, että Egmont lanseeraa kokoomalehteä

50-luvun Korkeajännityssarjan PARHAISTA UUDESTAANJULKAISEMATTOMIS-

TA SARJOISTA, joita kyllä riittäisi moniksi vuosiksi kun ajatellaan, miten pieni osa

niistä ehdittiin julkaista ennen sortumista tylsiin sotasarjakuviin.

   Lieneekö tässä kunnon korkkareitten hautakivi ?

Onneksi olen osannut kerätä mitei kaikki vanhan kunnon

Korkeajännityssarjja-lehden numeroista ja voin

vähän väliä nostalgoida.

kirjoitti Kari T. Leppänen

Lisää kunnon Korkeajännityssarjan pilaamisesta

ja sitten muihin linkkeihin