KORKEAJÄNNITYSSARJAT VUODEN 1958 JÄLKEEN
tymisvuodesta lähtien valiten oman näkemyksensä mukaan joka vuoden sadosta viisi julkaista-
vaksi jokaisessa vuosikirjassa vuodesta 1953 lähtien. Koska kyseinen alkuperäinen lehti ilmes-
tyi joka vuosi kaksi kertaa kuussa, jäi joka vuodelta julkaisematta 19 kokonaista sarjakuvaa, joi-
ta ei enää sen jälkeen nähty kuin ostamalla antikvariaatista alkuperäiset lehdet. Sen takia olisi
ollut odotettavissa, että uusintapainoksia julkaiseva kustantaja olisi käyttänyt paremmin arvos-
telukykyään ja makuaan ja valinnut vuosijulkaisuunsa kyseisenä vuonna julkaistut alkuperäi-
sen lehden parhaat sarjat. Tätä ei kylläkään tapahtunut ainuttakaan kertaa koko urakan aikana,
jolloin uudestaanjulkaisuja on nyt riittänyt vuoden 1958 lehden sarjoihin saakka, jolloin alkupe-
räislehden julkaisupolitiikassa tapahtui raju muutos lehden sisällön kohdalla.
Lehden vakiosarjojen mukaan tungettiin uusi sarja, jonka ainoa ansio oli se, että siitä oli runnot-
tu sen jälkeen kun se oli ensimmäistä kertaa julkaistu juuri vuoden 1958 alkuperäislehdessä
numerossa 9 ja sen jälkeen jokaisessa loppuvuoden lehdessä ensin kohteliaasti vuorotellen
lehden suosittujen vakiosarjojen kanssa, mutta hyvin pian ilmestyen yhä useammin, jolloin
vakiosarjojen osuus vuoden numeroista väheni minimiin ja tilanne paheni vielä kahden seu-
raavan vuoden aikana kunnes vuoden 1960 numeroissa ei ollut kaikkiaan kuin kolme entis-
ten suosikkisarjojen sarjaa mukana.
Vuoden 1958 aikana Korkeajännityssarja-lehdessä, joka oli sitä ennen julkaissut brittiläisiä
jännäri-, salapoliisi- seikkailu- ja tieteissarjakuvia alkuperäisen Super Detective Library-
lehden sarjoista, joissa julkaistuja sarjoja kuvitti muunmuassa joukko arvostettuja ja tai-
tavia englantilaisia taiteilijoita tapahtui lehden sisällössä radikaali ja vahingollinen muu-
tos. Vuoteen 1958 asti lehden erinomaiset sarjat, joiden sisältö muutenkin oli huippu-
luokkaa, koska suuri osa oli kotoisin suosituista englantilaisista nuorten seikkailukirjois-
ta lukuunottamatta lehden ammatikäsikirjoittajilta tilaamia tuotteita, joihin kuului muun
muassa yksi lehden suursuosikkeja eli hyvin pian kulttimaineen ansainnut avaruuden
sankari nimeltä Rick Random.
Mutta viisikymmenluvun puolivälin jälkeen tapahtui jonkinlainen henkinen muutos Euroo-
passa kun oli päästy toipumaan hirvittävän sodan vaikutuksesta ja viihdekin halusi ottaa
hyödyn siitä, samoin sarjakuva-ala. Uljaitten sotasarjojen aikakausi alkoi kukoistaa ja omien
miesten ja naisten sankaruus tuli kunniaan. Sikisi sotasarjakuvia tehtaileva sarjakuvien
myynti, jonka jalkoihin jäivät useat aiemmin nuoria viihdyttäneet kiltimmät sarjakuvat.
Alkuperäiset suosikkisarjat alkoivat vähetä jalkoihin ja niitä julkaisevat kustantajat jättivät
huonommin menestyvät ruveten tuottamaan ihmisten tappamista kuvaavia runsaita
taistelusarjakuvia. Englannissa syntyi mielikuvituksellinen hävittäjälentäjäsankari,
jolla oli kovin kotimainen nimikin - Battler Britton, ruhahaaa !!!
Ja niin tämä uskomaton jokapaikan sankari päätyi Suomeenkin ja jäi tänne.
Ja tappoi vanhan kunnon Korkkarin.
Tässä päästäänkin nyt tämän kirjoitelman pääasiaan, eli siihen, että kun vuonna 1953
syntynsä kokenut ja vain viisi vuotta Suomen nuoria lukijoita viihdyttänyt lehti joutui
raakamaisen nykymaailman kynsiin, se kadotti lapsuutensa viihdyttävyyden ja muu-
tettiin sotien tappotantereeksi. Ja kustantaja, joka jonkin aikaa jaksoi palauttaa nyky-
lukijoille lehden alkuperäisiä ja paljon viihteellisempia sarjoja, loi siitä kuin lisäänty-
västä syövästä kokonaisen legioonan mitä erilaisempia uusia lehtiä kehdaten vielä
käyttää alkuperäistä nimeä julkeasti hyväkseen minkä hyvänsä sotien tappoalueen
sen-ja-sen korkeajännitys-nimeä lisämyynnin nimissä.
Mutta tämän lähinnä muistokirjoitukselta tuntuvan kirjoitelman pääasia on alun alkaen
kuitenkin ollut se, että tässä surraan suurta määrää erimaisia sarjakuvia, joita pian
löytyy vain hiirenkorvaisista vanhoista Korkeajännitysarjoista antikvaarien hyllyiltä.
Sillä kukaan ei voi enää uskoa, että edes parin viimeisen lehden kulta-ajan Korkea-
jännityssarjan sarjoja enää nähdään uudestaanpainettuina. Puhumattakaan niistä
vajaasta sadasta sarjakuvasta, joita ei ole uudelleenjulkaistu vielä lainkaan. En voi
tässä yhteydessä tuoda niin suurta määrää esiin, mutta vain ne, jotka Battler Brit-
ton tietämättään tappoi valtaamalla niiden oman lehden. Siis ne viimeiset Korkea-
jännitysarjoissa 1959 ja 1960 sotasarjojen kylkiäisinä julkaistut perinteiset sarjat.
Tässä vuonna 1959 ilmestyneet Korkeajännityssarjat
Ja tässä vuonna 1960 julkaistut sarjat
Viimeiset Rick Randomit ja mustanaamio
Siinä kaikki, näitä vuosien 1959-1960 sarjoja tuskin tullaan eg-
montin toimesta uudestaan julkaisemaan vaikka kokonainen
viiden sarjan kooste voitaisiin saada vuoden 1959 perinteisten
korkeajännityssarjojen joukosta. jos 60-lukua jatkettaisi
täytyisi julkaisupakettia jatkaa kahdella rähinäsarjalla.
mutta todennäköisimmin kustantajan ponnekkaasti aloitta-
ma vanhojen, rakastettujen korkeajännityssarjojen julki-
seminen jää keskeneräiseksi . sotasarjoilla pelleilyä tuskin
jatketaan tässä muodossa... toivon . ne uudempien polvien lu-
kijat, jotka ovat tutustuneet 50-luvun korkeajäännistys-
sarjoihin eivät enää voi nauttia sellaisten loistavien sarja-
kuvataiteilijoiden kuin Ron Turnerin, Bill Laceyn, oliver Pass-
inghamin tai selby dennisonin taidolla piirretyistä sarjakuvista.
JOTTA MYÖHEMMISTÄ KUUSIKYMMENLUVUN LEHDESTÄ JOKU SCIFIN YSTÄVÄ OLI-
SI LÖYTÄNYT MIELEISTÄÄN LUETTAVAA, OLI HÄNEN ODOTETTAVA VUODEN 1962
KORKEAJÄNNITYKSEN NUMEROON 14, JOLLOIN UUSI, MUTTA MITÄÄNSANOMATON
AVARUUDEN SANKARI JET ACE LOGAN TULI ESIIN....