KORKEAJÄNNITYSSARJAT VUODEN 1958 JÄLKEEN  

 

Egmont on  julkaissut 50-luvun suosikkilehti Korkeajännityssarjan vanhoja sarjoja lehden ilmesty-  

tymisvuodesta lähtien valiten oman näkemyksensä mukaan joka vuoden sadosta viisi julkaista-

vaksi jokaisessa vuosikirjassa vuodesta 1953 lähtien. Koska kyseinen alkuperäinen lehti ilmes-

tyi joka vuosi kaksi kertaa kuussa, jäi joka vuodelta julkaisematta 19 kokonaista sarjakuvaa, joi-

ta ei enää sen jälkeen nähty kuin ostamalla antikvariaatista alkuperäiset lehdet. Sen takia olisi

ollut odotettavissa, että uusintapainoksia julkaiseva kustantaja olisi käyttänyt paremmin arvos-

telukykyään ja makuaan ja valinnut vuosijulkaisuunsa  kyseisenä vuonna julkaistut alkuperäi-

sen lehden parhaat sarjat.  Tätä ei kylläkään tapahtunut ainuttakaan kertaa koko urakan aikana,

jolloin uudestaanjulkaisuja on nyt riittänyt vuoden 1958 lehden  sarjoihin saakka, jolloin alkupe-

räislehden julkaisupolitiikassa tapahtui raju muutos lehden sisällön kohdalla.

         

Lehden vakiosarjojen mukaan tungettiin uusi sarja, jonka ainoa ansio oli se, että siitä oli runnot-

tu sen jälkeen kun se oli ensimmäistä  kertaa julkaistu juuri vuoden 1958 alkuperäislehdessä

numerossa 9  ja sen jälkeen jokaisessa loppuvuoden lehdessä ensin kohteliaasti vuorotellen

lehden suosittujen vakiosarjojen kanssa,   mutta hyvin pian ilmestyen yhä useammin, jolloin

vakiosarjojen osuus vuoden numeroista väheni minimiin ja tilanne paheni vielä kahden seu-

raavan vuoden aikana kunnes vuoden 1960 numeroissa ei ollut   kaikkiaan kuin kolme entis-

ten suosikkisarjojen sarjaa mukana.

Vuoden 1958 aikana Korkeajännityssarja-lehdessä, joka oli sitä ennen julkaissut brittiläisiä

jännäri-, salapoliisi- seikkailu- ja tieteissarjakuvia alkuperäisen Super Detective Library-

lehden sarjoista, joissa julkaistuja sarjoja kuvitti muunmuassa joukko arvostettuja ja tai-

tavia englantilaisia taiteilijoita tapahtui lehden sisällössä radikaali ja vahingollinen muu-

tos.   Vuoteen 1958 asti lehden erinomaiset sarjat,   joiden sisältö muutenkin oli huippu-

luokkaa, koska suuri osa oli kotoisin suosituista englantilaisista nuorten seikkailukirjois-

ta lukuunottamatta lehden ammatikäsikirjoittajilta tilaamia tuotteita,   joihin kuului muun

muassa yksi lehden suursuosikkeja eli hyvin pian  kulttimaineen ansainnut  avaruuden

sankari nimeltä Rick Random.

Mutta viisikymmenluvun puolivälin jälkeen tapahtui jonkinlainen henkinen muutos Euroo-

passa kun oli päästy toipumaan  hirvittävän sodan  vaikutuksesta ja viihdekin halusi ottaa

hyödyn siitä, samoin sarjakuva-ala. Uljaitten sotasarjojen aikakausi alkoi kukoistaa ja omien

miesten ja naisten  sankaruus tuli kunniaan.   Sikisi sotasarjakuvia  tehtaileva sarjakuvien

myynti,  jonka jalkoihin jäivät  useat  aiemmin nuoria  viihdyttäneet  kiltimmät sarjakuvat.

Alkuperäiset  suosikkisarjat alkoivat vähetä jalkoihin ja niitä  julkaisevat kustantajat jättivät

huonommin  menestyvät  ruveten  tuottamaan  ihmisten  tappamista  kuvaavia  runsaita

taistelusarjakuvia.   Englannissa  syntyi  mielikuvituksellinen   hävittäjälentäjäsankari,

jolla oli kovin kotimainen nimikin  -  Battler Britton, ruhahaaa !!!

Ja niin tämä uskomaton jokapaikan sankari päätyi Suomeenkin ja jäi tänne.

Ja tappoi vanhan kunnon Korkkarin.

Tässä päästäänkin nyt tämän kirjoitelman pääasiaan, eli siihen, että kun vuonna 1953

syntynsä kokenut ja vain viisi vuotta Suomen nuoria lukijoita viihdyttänyt lehti joutui

raakamaisen nykymaailman kynsiin, se kadotti lapsuutensa viihdyttävyyden ja muu-

tettiin sotien tappotantereeksi. Ja kustantaja, joka jonkin aikaa jaksoi palauttaa nyky-

lukijoille lehden alkuperäisiä ja paljon viihteellisempia sarjoja, loi siitä kuin lisäänty-

västä syövästä kokonaisen legioonan mitä erilaisempia uusia lehtiä kehdaten vielä

 käyttää alkuperäistä nimeä julkeasti hyväkseen  minkä hyvänsä sotien tappoalueen

sen-ja-sen korkeajännitys-nimeä lisämyynnin nimissä.

 

Mutta tämän lähinnä muistokirjoitukselta tuntuvan kirjoitelman pääasia on alun alkaen

kuitenkin ollut se, että tässä surraan suurta määrää erimaisia sarjakuvia, joita pian

löytyy vain hiirenkorvaisista vanhoista Korkeajännitysarjoista antikvaarien hyllyiltä.

Sillä kukaan ei voi enää uskoa, että edes parin viimeisen lehden kulta-ajan Korkea-

jännityssarjan sarjoja enää  nähdään  uudestaanpainettuina.  Puhumattakaan niistä

vajaasta sadasta sarjakuvasta,   joita ei ole uudelleenjulkaistu vielä lainkaan. En voi

tässä yhteydessä tuoda niin suurta määrää esiin,  mutta vain ne,  jotka Battler Brit-

ton tietämättään tappoi valtaamalla niiden oman lehden.  Siis ne viimeiset Korkea-

jännitysarjoissa 1959 ja 1960 sotasarjojen  kylkiäisinä  julkaistut  perinteiset sarjat.

Tässä vuonna 1959 ilmestyneet Korkeajännityssarjat

     

      

Ja tässä vuonna 1960 julkaistut sarjat

 

Viimeiset Rick Randomit ja mustanaamio

Siinä kaikki, näitä vuosien 1959-1960 sarjoja tuskin tullaan eg-

montin toimesta uudestaan julkaisemaan  vaikka kokonainen

viiden sarjan kooste voitaisiin saada vuoden 1959  perinteisten

korkeajännityssarjojen joukosta. jos  60-lukua jatkettaisi

täytyisi julkaisupakettia jatkaa kahdella rähinäsarjalla.

mutta todennäköisimmin kustantajan  ponnekkaasti aloitta-

ma vanhojen, rakastettujen korkeajännityssarjojen  julki-

seminen jää keskeneräiseksi . sotasarjoilla pelleilyä tuskin

jatketaan tässä muodossa... toivon . ne uudempien polvien lu-

kijat, jotka ovat tutustuneet  50-luvun korkeajäännistys-

sarjoihin  eivät enää voi nauttia sellaisten loistavien sarja-

kuvataiteilijoiden kuin Ron Turnerin, Bill Laceyn, oliver Pass-

inghamin tai selby dennisonin taidolla piirretyistä sarjakuvista.

JOTTA MYÖHEMMISTÄ KUUSIKYMMENLUVUN LEHDESTÄ JOKU SCIFIN YSTÄVÄ OLI-

SI LÖYTÄNYT MIELEISTÄÄN  LUETTAVAA, OLI HÄNEN ODOTETTAVA VUODEN 1962

KORKEAJÄNNITYKSEN NUMEROON 14, JOLLOIN UUSI, MUTTA MITÄÄNSANOMATON

AVARUUDEN SANKARI JET ACE LOGAN TULI ESIIN....



linkkeihin