Ensimmäisen Jänne-lehden kansi 

 Nuo kaksi viimeistä kotitekoista lehteäni oli KOBRA ja JÄNNE,  joista lopetin edellisen runsaan

vuoden ilmestymisen jälkeen.  Kahden melko huolella askarrellun lehden tekeminen sillä vapaa-

ajalla, joka minulle jäi käytettäväksi ansiotyön ulkopuolella oli liikaa.  Molempiin oli tehtävä joku-

nen sarjakuva ja aikaa vievä  novellinpituinen kertomus.    Ja kaiken lisäksi kummatkin lehdet il-

mestyivät KERRAN KUUSSA!  En käsitä, miten se oli mahdollista, vaikka kuppasinkin koko nuo-

ruuteni vapaa-ajat enimmäkseen omakotitalon  yläkerrassa olevassa huoneessani yhdessä pik-

kuveljeni Jussin kanssa ja minun on täytynyt tehdä omia lehtiäni urakalla.  No, se oli sitä nuoruu-

den intoa luovan harrastuksen parissa.

  KOBRA-lehti on jo käsitelty ja nyt keskitymme jäljelle jääneeseen tuotteeseen,   jota jaksoin näp-

rätä vuoden 1972 alkuun saakka.  Oman lehden tekeminen harrastuksena katkesi kuin kanan len-

to kun piti ruveta tekemään julkaistavaa sarjaa Suomen Williamsin SARJIS-lehteen ja siinä yhtey-

dessä mennä naimisiinkin, mikä ainakin olisi jo sellaisenaan  lopettanut mokoman pakkomielisen

harrastuksen kertaheitolla.

  Koska tarkoitus on itse asiassa kuvata kehitystäni itseoppineena sarjakuvapiirtäjänä aloittakaam-

me tästä aiheesta tutkaillen JÄNNE-lehden sarjakuviani.  KOBRA-lehteen tein melkein pelkästään

lyijykynällä raapustettuja sarjoja, mutta JÄNTEESTÄ halusin lehden, joka olisi vaikuttanut enemmän

"oikealta" lehdeltä, joten enin osa sen sarjakuvista oli tehty tussilla ja väritetty. Väritys tapahtui al-

kuunsa puuväreillä tai värillisillä tusseilla kunnes keksin WULFFILTA juoksevia värejä, joilla tuolloin

väritettiin mustavalkoisia valokuvia.  Niitä ei ole enää saanut mistään vuosikausiin.

                                                         Aloitetaan JÄNNE-lehden alusta ... 

                Koko ensimmäisenä ilmestymisvuonna 1961 varsinaisia vakiosarjakuvia, joista kaksi oli jatkuvia, ei ollut kuin

                kolme.  Dac Ombvist, jonka höpsö nimi oli kotoisin varhaisemmasta nuoruudestani jolloin keksin sankareilleni

                nimiä päästäni, oli "pojat salapoliiseina"-tyyppinen nuortensarja.  Bob Wallers, kuten kuvasta näkyy oli villin

                lännen sarjakuva ja Pikku Outi (nimen taustalla oli muisto Pikku Lulusta) oli jonkinlainen pilasarja, jonka pää-

                osissa heilui isäni perhe - itse Pikku Outi oli minua nuoremman tyttären nimestä tehty ja hänen vielä nuorem-

                pi veljensä Ilari esiintyi sarjassa Hilario-nimellä.  Sarja oli tietenkin lukijakunnasta lehden paras.

                 Nämä sarjakuvat pysyivät lehten ensimmäisen vuosikerran ajan vakioina ja lisänä oli vain kaksi muuta lisä- 

                 sarjaa, jotka perustuivat isäni (intohimoinen pöytälaatikkokirjailija, joka ei koskaan julkaissut mitään) lännen-

                 tekstien päähenkilöön, jonka nim oli Japp Ellis.

              Martti Raju oli isäni kirjailijanimi ja sarjakuva Muukalainen ratsastaa kaupunkiin perustui hänen lyhyeen

              novelliinsa kerralla julkaistuna lehden numerossa kaksi. Vieressä oleva Japp Ellis-sarjakuva sen sijaan

              oli omaa keksintöäni  päätettyäni tehdä lehteen jatkosarjan isäni pistoolisankarista hänen ilokseen. Pie-

              leen meni, sillä hän ei ilostunut vaan vaati sarjan lopettamista loukkaantuneena siitä, että olin mennyt  kä-

              pälöimään hänen omaa sankariaan.  Sarja loppuikin saman tien. Isäni halusi tehdä itse tekstin sarjaan,

              mutta nytpä minä en innostunut siitä ja siihen se jäi.

                        Uudessa lehdessä piti tietenkin olla myös jatkokertomus aiempien omatekolehtieni tapaan:

                  Valitsin jatkokertomuksen aiheen itseäni kovasti viehättävästä seikkailukertomuslajista eli

                  Amazonin viidakoissa olevasta tuntemattomasta laaksosta, jossa tietenkin vilisi dinosau-

                  ruksia aivan Conan Doylen tyyliin.  Sarja jatkui melko pitkään lehdessä, mutta, kuten useim-

                  mat jatkokertomukseni, jäi sekin kesken mielenkiintoisempien tarinoiden viedessä voiton.

                  Kirjoittajan nimeksi keksin taas uuden tekijän ja alkukuvan oikeassa alalaidassa könöttää

                  yksi älyttömistä piirtäjänimimerkeistäni, joita minulla olikin vaikka muille jaella. 

                  Lehden ensimmäinen vuosikerta koostui 12 numerosta eli se ilmestyi kerran kuussa ja  si-

                  vumäärä per lehti oli noin 40. Mukana oli vaihtelun vuoksi jokunen dekkaripähkinä ja pari

                  lyhyttä kertomusta sekä  tietokilpailusivuja  lukijakunnan pohdittavaksi.  Vertailukohdaksi

                   toinen samaan aikaan tehty lehti käsitti 13 numeroa ja siinä julkaistiin vuoden 1961 aikana

                   kaikkiaan 12 kirjoittamaani tarinaa. 

                   Jo seuraavana vuonna JÄNNE-lehti rupesi paisumaan monisivuisemmaksi. Sarjakuvista

                   katosi Bob Wallers kuin maan nielemänä koska kyllästyin siihen ja tilalle tuli hänen veljen-

                   sä Jim.  Ja toisena uutena William Todd,  joka oli science fictionia. Muut kaksi alkuperäistä

                   sarjakuvaa jatkoivat elinvoimaisina vielä vuosia.  Lehden mainittu paisuminen johtui muus-

                    ta sisällöstä. Paitsi että taoin kirjoituskoneellani lähes joka numeroon kohtalaisen pitkän

                    kertomuksen, toimintajännärin, dekkarin, länkkärijutun tai jonkin muun, lisäsin lehteen myös

                    artikkeleita, elokuva-TV-tai kirja-arvosteluja. TV-arvostelut ovatkin nykyään mielenkiintoisia,

                    koska lehteen on tallennettu suurin osa 60-luvun alun sarjafilmeistä kuvineen. Tuo lehden

                    paisuminen yhä monisivuisemmaksi jatkui edelleen vuosien aikana jatkokertomusten ja ko-

                     konaisten tarinoiden venyessä yhä pidemmin samalla kun ne paranivat iän lisääntyessä nii-

                     den kirjoittajalla.  Mukaan tuli myös lukijakunnan suosituin kirjoitus-sarja eli vapaaseen, te-

                     kohumoristiseen tyyliin kirjoittamani muistelo tapahtumista, joissa he useimmiten olivat mu-

                     kana.   Otetaanpa joitakin näytteitä lehden sisällöstä 1962 vuodesta eteenpäin...

                                                               Nämä kaksi sarjaa aloittivat lehdessä vuonna 1962 

                             Koulupoikasankari Dac jatkoi edelleen lehdessä.                                  Tästä pitkähköstä tarinasta alkoi lehteä pian paisuttava kertomustulva. 

                                            Väkivaltainen lännensarja Jim Wallers jatkui parisen vuotta ja katosi sitten lopettaen lännensarjat lehdestä kokonaan. 

                                                                                               Vuosi 1963 toi lehteen mukanaan lisää sarjakuvia:

       Burroughsin alkuperäisteokseen perustuvan Tarzan-sarjan aloitin suurella in-                 Seikkailijat-sarjasta tuli lehden pitkäaikaisin sarjakuva, koska sitä oli mieluisin

       nolla, mutta se jaksoi lehdessä vain parisen vuotta.                                                                    tehdä ja se jäikin lopulta kesken lopettaessani lehden 1971.

                                            Vuoden 1963 William Todd ja Seikkailijat-sarjakuvat olivat välillä pelkästään tussilla piirrettyjä, mutta pitemmän päälle vain väritettyjä.

                                             Kuten kuvasta näkyy, muuttui William Todd ennen pitkää pelkäksi burroughsmaiseksi fantasiaksi kuten tämän tyyppisissä aina kävi.

  Koska lehti oli tässä vaiheessa tavoittanut oman tyylinsä sisällön suhteen, voimme seurata kuvakavalkaadina  leh-

den kuvituksen kehittymistä sen viimeiseen numeroon saakka.  

                            Omatekoisten lehtien tekijä 1963                                                   Seikkailijat-sarja 1964                           

                          Tarzan vuodelta 1964                                            Dac Ombvist vuodelta 1964                           Jatkokertomuksen alkusivu 1964 

                                    TEHTÄVÄ TIIBETISSÄ oli yksi jatkokertomuksista,  joka loppujen lopuksi jäi kesken lopettaessani

                                    JÄNNE-lehden valmistamisen 1972.  Toinen vastaavanlainen oli jatkokertomus VIIDAKON KULTAI-

                                    NEN KAUPUNKI, jossa sama seikkailukertomusteni päähenkilö Charles Patrick löysi Amazonin vii-

                                     dakosta Mato Grossosta salaisen inkakaupungin, jollaista yleensä kutsutaan El Doradoksi, vaikka

                                     sellaisella ei olekaan mitään tekemistä Amazonin kanssa.   

                                                                       Lisää hieman myöhempää Dac Ombvistia samalta vuodelta. 

                                             Viimeinen jakso kirjoittamastani jatkodekkarista, josta oli luvassa palkkio sille, joka arvaa

                                             murhaajan.   Nimimerkkini oli tällä kertaa Tapio Karu,  yksi lukemattomista valenimistäni.

                                             Kuvan piirtäjän kohdalla oleva RAW muodostui lopulta vakionimimerkikseni. 

                                    Valitan syvästi, että  vuoden 1965 materiaalia ei voida tässä näyttää ja tosiasia on se, että koko  tuo

                                    vuosi on täysin  varattu muihin puuhiin.  Syynä tähän pakolliseen katkoon rakkaitten omatekoleh-

                                    tieni pusaamisessa oli yksinkertaisesti se,  että minua tarvittiin välttämättä Valtion palvelukseen ja

                                    opiskelin koko vuoden sotilaallisia taitoja Puolustusvoimien pakeilla Mäkiluodon linnakesaarella ja

                                     Isosaaressa.  Mutta pääsinpä taas seuraavana vuonna takaisin tuttuihin harrastekuvioihini...

                                                                                                      Joten jatketaan... 

                               Omakuva ja vuoden viimeisin JÄNNE-lehden kansi.   

 Vuonna 1966 ilmestyi vain viisi numeroa tätä omatekolehteäni.  Syynä ei ollut aikuistumi-

 sen vaikutuksesta tullut mielenkiinnon puute vaan lehden sisällön lisääntyvä paisuminen

 sivumäärältään yhä pitempien kertomusten osuus sekä tietoiskujen kaltaisten asia-artikke-

 lien lisääntyminen.  Yksi uusi sarjakuva aloitti lehdessä:

  PEILIMAAILMA, joka perustui isäni kirjoittamaan fantasiajuttuun jatkui lehden lopetta-

 miseen saakka. Se kertoi suomalaisesta merimiehestä, joka äkkää San Franciscossa

 antikvariaatin ikkunassa ison, ruman peilin. Koska peilikuvassa ei näy mitään muuta

 kuin hän itse huolimatta takana olevasta katumaisemasta, hän kiinnoostuu siitä. Sen

 kautta hän joutuu toiseen maailmaan ja burroughsmainen seikkailu alkaa. Isäni nimit-

 täin oli todellinen burroughs-fani, joka aikoinaan tutustutti minutkin ERB:n teoksiin.

                                           Myös aiemmat sarjakuvat jatkuivat: 

                                                                         Tarzan 1966             

                                                          Tarzan ja Dac Ombvist 1966                                        

                                                                        Seikkailijat 1966 

  Kolme jatkokertomusta, joiden jaksot olivat useita sivuja ja ainoastaan yksi kokonainen kertomus,

 joka tapahtui Thaimaassa mahtuivat vuoden viiteen numeroon.   Artikkeleita minua kiinnostavista

 asioista oli useita, kuten sepustus inkoista (liittyen jatkokertomukseen Viidakon kultainen kaupun-

 ki) ja Edgar Rice Burroughsin tuotannosta sekä käärmeartikkeli maailman käärmeistä. Lehti ei

 enää ollut yksi stiftattu kappale vaan monasti jopa jaettu kolmeen osaan. Armeijan jälkeen koko

 homma alkoi vaikuttaa epäilyttävästi suuruudenhulluudelta, ainakin näin jälkeenpäin katsoen.

                        Jo edellisenä vuonna aloitetun jatkokertomuksen kuudes jakso 1966. 

    Tämäkin edellisenä vuonna aloitettu agenttijatkokertomus jatkui vuonna 1966. Isäni oli alkuun-

    sa innostunut kirjoittaessaan ensimmäisen jakson, mutta loppu jäikin minun kontolleni.  Kirjoit-

    telimme muutenkin yhdessä pöytälaatikkoromaaneja. 

         Tehtävä Tiibetissä oli toinen oma jatkokertomukseni, joka tietenkin tapahtui Maailman katol-

  la.  Tapahtumat oli sijoitettu aikaan, jolloin kiinalaiset olivat vallanneet Tiibetin ja tiibettiläiset ka-

  pinoivat.  Amerikkalainen siepattu lentokone oli pudonnut vuoristoon mukanaan salaista materiaa-

  lia, jota vakiosankarini Charles Patrick lähetettiin etsimään. Se sitä.  Kuten muutkin äsken maini-

  tut jatkokertomukset, jäi tämänkin loppu ikuiseksi arvoituksksi. 

                           Tässä näytteeksi yhden tuon vuoden artikkelijutun alkusivusta.

  Vuoden 1967 tultaessa lehti säilytti jo vakioksi tulleen ilmeensä. Sarjakuvat pysyivät samoina, sa-

 moin jatkokertomukset, mutta asia-artikkelien määrä hieman lisääntyi. Piirrostyylissäkään ei juuri

 tapahtunut edistystä - päinvastoin. koska jotkin sarjakuvien jaksot näyttävät piirretyn vähän turhan

 kiireisesti.  Tässä kuitenkin esittelemme vähän parempia kohtuuden nimissä...

                          JÄNNE numero kolmosen kansi ja sivu saman vuoden Tarzan-sarjasta.

                          Kannen kuvassa yksi lehtemme lukijoista - velipuoleni Ilari, joka myös

                          esiintyi Hilarion nimellä Pikku Outi-sarjassa. Sarja katosi lehdestä vuo-

                          den 1964 jälkeen kun Pikku Outista tuli Iso Outi ja hän muutti pois ko-

                          toa.  Sopimatonta sarjakuvasankarille. 

                                                                                   Mutta Dack Ombvist, joka ei ikinä vanhennut jatkaa porskuttamista 1967

                                                                                                 Peilimaailma ja Tarzankin jatkoivat lehdessä edelleen. 

                                                                                                                   Kuten myös Seikkailijat-sarja.

                                                      Lehden päättymättömät jatkokertomuksetkin voivat erinomaisesti aina vain suuremmilla sivumäärillä.

                                                        Paitsi näitä kahta mukana laahasivat myös TEHTÄVÄ TIIBETISSÄ sekä  TEHTÄVÄ QPEO 17.

                                                        Uusien artikkelien määrä oli vaatimattomat kolme : Blow-back, artikkeli ampuma-aseiden rekyylistä,

                                                        Patruunan kehityshistoria ja kolmantena erillinen kylkiäispainos Unkarin kansannoususta 1956.

                                                                                        SIIRRYTÄÄN SITTEN VUOSIIN 1968-1989 

   Vuosina 1968 ja varsinkin 1969 tapahtui omien lehtien nikkaroinnissa äkillinen taantuma.   1968 ilmestyi vain neljä

 numeroa ja 1969 yksi ainoa.  On syytä olettaa, että olin pääsemässä eroon seikkalunhaluisesta poikuudestani jo niin-

 kin aikaisin kuin sinä 23-vuotiaana ja muut siviilimenot kuin kotona nyhjääminen paperin ja kirjoituskoneen ääressä

 ei enää riittänyt.    Toisaalta noina 60-luvun viimeisinä vuosina  taoin Triumph-kirjoituskoneellani  ainakin kolme ko-

 konaista salapoliisiromaanin käsikirjoitusta, joiden nimet olivat Kadonnut Jousimies, Paholaisen Laukka ja Sotamuisto.

 Kai siihenkin jonkin verran kului vapaa-ajastani normaalityön ulkopuolella.  En myöskään vieraillut niin usein kuin ai-

 kaisemmin isäni perheessä, sillä he olivat muuttaneet Tampereelle.

                                     Katsotaampa nyt mitä kuitenkin sain aikaiseksi JÄNNE-lehden suhteen:

                              JÄNNE numero 3 kansikuva.                 Seikkailijat-sarja jatkui, mutta siirtyi pian omiin erillisiin niteisiin lehden kylkiäisiksi.

                                      Tarzan-sarjakuva jatkoi edelleen voimissaan, koska pystyy tässäkin kiskomaan leijonaa hännästä. 

                                                                                                                  Myös Peilimaailma piti pintansa kovalla rähinällä.

                                            Näiden vanhojen sarjojen lisäksi aloitin höppänyydessäni vielä uuden sarjakuvan :   

                                                                   Uuden sarjakuvan nimeksi tuli ennalta-arvattavasti UFO ja se jatkui vain jonkin aikaa tyrehtyen lehden lopettamiseen.

                                                                   Julkaisin myös lehdessäni muutaman sellaisen sarjakuvan, jotka oli julkaistu aiemmin Nuori Oikeisto-lehdessä. Alla

                                                                   on muuan niistä.  Sarjakuva ilmestyi oikeasti ZUBU-nimellä.

                                                                          SITTEN SIIRRYMMEKIN JÄNNE-LEHTENI VIIMEISIIN VUOSIIN 

                   Vuoden 1970 ensimmäinen kansi                    Vuoden 1970 viimeinen kansi                             

               Vuonna 1970 kymmenen vuotta ilmestynyt JÄNNE-lehti oli loppusuoralla.  Sisällöstä

               oli poistunut pitkien seikkailu- ja toimintanovellien runsas täyte,  joten lehti oli palan-

               nut alkuperäiseen kokoonsa. Sarjakuvia oli jäljellä vain kaksi - Peilimaailma ja Tarzan. 

               Seikkailijat sarja ilmestyi erillisenä kappaleena ja aloittamani Marsin Prinsessa sama-

                ten. Erillisenä ilmestyi  myös isääni  varten kääntämäni Burroughsin kirjoittama Mar-

                sin pedot, joka perustui kirjailijan teokseen Llana of Gathol.  Tuolloin ei oltu vielä suo-

                mennettu kuin Burroughsin Mars-kirjojen viisi ensimmäistä ja koska isäni ei kyennyt

                lukemaan englanninkielisiä teoksia, suomensin tämän ja myös lehdessä jatkokerto-

                muksena ilmestyvän teoksen Beyond Thirty, joka jäi kesken kuten edellämainittukin.

                Tämä kesken jääminen oli kiusallisen luonteenomaista tekemälleni lehdelle myös sar-

                 jakuvien kohdalla ja ehdoton vaatimus kirjoittamieni jatkokertomusten suhteen.

                         Mutta katsotaanpa miltä sarjakuvani näyttivät lehden viimeisissä numeroissa:   

                                                                        Tarzan-sarjan sivu vuodelta 1970.  Alla sivu saman vuoden UFO-sarjasta, jonka olin vasta edellisenä

                                                                         vuonna innokkaasti aloittanut  palauttaakseni scifiä  takaisin lehteen sen pitkän poissolon johdosta.

                                                                         Ja myöskin saman vuoden kuva Peilimaailma-sarjasta, joka sekin jaksoi lehden loppuun asti.

                                                                    Peilimaailman näytekuva on mustavalkoinen,    kuten kuka hyvänsä näkökyvyn omaavaa huomaa.

                                                                    Ikävä tapani olikin se, etten aina viitsinyt värittää sarjojani, kuten sivujeni katsoja on jo huomannut. 

                                                                    Lohdutukseni laitan alle mukaan värillistäkin Peilimaailmaa...

                                                                         Sitten erillisinä niteinä ilmestyneitä sarjakuvakylkiäisiä: 

                                             Seikkailijat-sarja, jonka tekeminen oli lehden loppuvuosina minulle mieluisinta ja jonka olin

                                             aloittanut jo vuonna 1963 päättyi oikealla olevaan kuvaan, eikä koskaan saanut jatkoa ...

                                                                   Ja sitten Burroughsin Marsin prinsessa-sarjakuvaan:

                                                   Tämä sarja oli ensimmäinen versio Burroughsin Marsin prinsessa-kirjasta ja toimi jonkinlaisena harjoitustyönä kun

                                                   myöhemmin aloin tehdä samaa sarjaa PORTTI-lehdelle. Luultavasti aloitin tämän version joskus 60-luvun alkupuo-

                                                   lella ensimmäisten sivujen piirroksen tyylistä päätellen.

                                                   Kuten jo todettiin,    oli JÄNNE-lehdessä vain kolme sarjakuvaa sen loppuessa ja toinen niistä oli UFO-ni-

                                                   minen sarja, joka alkoi tyypillisesti lentävään lautaseen joutuneen päähenkilön avaruusmatkan alussa. Sar-

                                                   ja ei saanut tilaisuutta edetä alkua pidemmälle, ehkä onneksi... Alla sen ja kahden muun varsinaisen vakio-

                                                                              sarjan viimeiset kuvat  -  niihin voisi lisätä R.I.P

                             Tarzan-sarjan viimeinen sivu 1971.                            Peilimaailma-sarjan viimeinen kuva 1971.            UFO-sarjan viimeinen kuva 1971.    

                                                                                 Nettisivuston kuvat on skannattu näistä omien lehtieni vuosikerroista   

                                                                                                                        LINKKISIVULLE