SARJIS - SUOMALAINEN SARJAKUVALEHTI - SARJAKUVAPIIRTÄJÄN  MUISTELMAT

Ilmoitus oli railakkaan mainosmainen ja leikkisän sävyinen ja taisi saada innostuneen vastaanoton, ja sen ja ennen kaikkea

itse lehden ansiosta koko joukko ennestään tuntemattomia sarjakuvantekijöitä ja amatöörejä pääsi julkisuuteen. Itse en oli-

si koko ilmoitusta huomannutkaan, koska luin sanomalehdestä vain sarjakuvat ja TV-ohjelman, mutta veljeni äkkäsi sen ja

alkoi hoputtaa minua lähettämään näytteitä, joita ilmoituksessa pyydettiin.

   En ollut kovinkaan innostunut tai toiveikas asian suhteen. Olin näperrellyt sarjakuvia omissa oloissani kuvittelematta, että

niistä olisi mihinkään laajempaan julkiseen levitykseen.   Minusta niistä ei ollut  kilpailemaan sellaisten sarjakuvien kanssa,

joita pidin oikeina sarjakuvina.  Tein kotipuhteiksi naturalistista sarjakuvaa, eikä tuloksia voinut edes verrata sellaisiin oikei-

siin sarjakuviin, joille annoin arvoa  -  kuten Raymondin Rip Kirby,  Fosterin Prinssi Rohkea  tai Salinasin Cisco Kid.  Veljeni

mieliksi kaivoin esiin muutamia mielestäni näytteiksi sopivia sarjakuvastrippejä - juuri sellaisia, jotka olin tehnyt strippimuo-

toisiksi. Kyseessä oli itse kirjoittamani agenttiromaanin sarjakuvaversion alku, jonka olin jättänyt kesken.  Veljeni, joka tässä

oli minua innostuneempi, pani ne pakettiin ja vei ne postiin.  Ikävä kyllä,  nämä näytestripit ovat hävinneet maailman tuuliin,

joten en voi niitä esitellä.

      

                         Sarjis-lehden pääkirjoitussivu. Selin oleva pohatta kuvaa kustantajaa.

  Olin yllättynyt kun minut valittiin Sarjiksen valiotekijöitten eliittiryhmään. Vaikka Joonas puhuu muistelmissaan kymmenes-

tä valitsemastaan piirtäjästä,  meitä oli todellisuudessa vain kuusi hänen itsensä lisäksi.  Tämä porukka kokoontui yhdessä

vain kolme kertaa,  ihka ensimmäisen kerran Mannerheimintien Primulan toisessa kerroksessa olevassa kabinetissa ja kah-

desti Williamsin tiloissa.   Ensitapaamisella yritettiin sopia,   mitä kukin tekisi tulevaan lehteen.   Tähän ydinjoukkoon kuului

itsensä Joonaksen lisäksi   Usko Laukkanen, Seppo Lindqvist, Veli-Pekka Alare, Hannu Kuukkanen, Tarmo Koi-

visto ja Kari Leppänen  eli minä.   Joukon viimeistä  lukuunottamatta kaikki saivat sarjansa  jo lehden ensimmäiseen nu-

meroon. Muilla oli selkeä kuva aiheestaan, kun taas minulla ei ollut hämärintäkään käsitystä, mitä nyt tekisin kun oli mahdol-

lisuus tehdä julkaistava sarjakuva, josta vieläpä maksettiin kohtuullinen palkkio.  Olinkin joukosta ainoa, jolla ei ollut mitään

kokemusta alalla.   Tuosta Primulan aivoriihikokouksesta minulla ei ole juuri muuta muistikuvaa kuin se,  että Joonas ja Tar-

mo olivat kaiken aikaa äänessä ja itse vain  mutisin jotakin epämääräistä mahdollisesta jännäritarinasta.

   Kuten odotettavissa oli, koostui uusi lehti enimmäkseen huumorisarjoista. Eihän Suomessa ole koskaan ollut montaakaan

naturalistista sarjakuvapiirtäjää. Laukkanen, Alare ja Kuukkanen tekivät nasevia 10 pisteen juttuja, Lindqvist jatkoi omaa po-

liittisen satiirin linjaansa ja Tarmo Koivistolla puolestaan oli ihan oma tyylinsä niin kuvissa kuin sisällössäkin.  Joonas ja mi-

nä pidimme yllä perinteisen naturalistisen piirroksen lippua.

    

 Jokaisen lehden pääsarjana toimi uusintajulkaistu vanha Joonas-tarina, joka lohkaisi suurimman osan

lehden sivumäärästä. Joonas-sarjojen käyttäminen oli kustantajan toivomus.


                              

                            Usko Laukkanen, vaikka onkin vaatimaton ja yleisölle melko tuntematon, oli koko lehden mestarillisin tekijä. Hänen

                            sydämelliset Masto ja Märssy-sarjansa olivat lehden tyylipuhtainta antia. Laukkasen bravuuri on lastensarjakuva, jos-

                            sa hänellä ei ole vertaistaan Suomessa.


                              

                             Aivan liian varhain joukostamme poistunut Veli-Pekka Alare oli yksi kotimaisen  huumorisarjakuvan  parhaita teki-

                             jöitä. Pekko oli virheetöntä jälkeä niin kuvan kuin tekstinkin osalta. 


                              

                            Hannu Kuukkasen Rontti oli aina naseva ja fiksu. Yksinkertaisin keinoin loistavaa jälkeä.


 Tarmo Koivisto aloitti Sarjiksen sarjatuotantonsa railakkaalla lentokoneparodialla, jossa kaksi II Maailmansodan len-

täjä-ässää yhä jatkaa sotaa katkeraan loppuun asti. Tästäkin kuvasta huomaa Tarmon erityistaitavuuden perspektiivien

käyttäjänä.


 Seppo Lindqvist oli ennen Sarjista julkaissut politiikkaa käsitteleviä parodia-sarjojaan ja jatkoi tällä omalla alallaan.

Mukaan eksyi parodiaa myös niin sen ajan televisiosarjoista kuin sarjakuvistakin.


 Kari Leppäsen oli turvauduttava aiheeseen, jossa voi käsitellä mitä hyvänsä ihan vapaasti eli science fictioniin. Eihän

hän  ollut kotipiirissä omiin lehtiinsä sarjakuvia tehdessään tottunut niitä päättämään vaan ne jatkuivat loputtomiin.

Vast´ikään lukemiensa  Dänikenin ufoilukirjojen vaikutuksesta hän valitsi ensimmäiseksi sarjakseen juuri helposti to-

teutettavan mielikuvitusseikkailun avaruudesta.


 Äskeiset sarjakuvanäytteet olivat Sarjis-lehden perustiimin tuotantoa. Mukaan haluavia innokkaita piirtäjiä ilmaantui heti en-

simmäisen numeron ilmestyttyä ja lisääntyi seuraavien numeroiden kautta. Julkaistavaksi kelpuutettujen lisäksi Joonas kek-

si liittää lehteen  "Nuori Kyky"-sivun  ja kirjoitteli itse lehteen pääkirjoituksen ohella sarjakuvaa käsitteleviä pakinoita ja sarja-

kuvan tekemistä opastavia niksejä.  Pian Sarjiksen ilmestymisen jälkeen päätti Williamsin Tukholman konttori ryhtyä julkaise-

maan ratsastushulluille pikkutytöille hevoslehteä nimeltä "MIN HÄST". Joonas palkattiin siihen piirtäjäksi. Varsin pian ilmeni,

että työtaakka oli yhdelle tekijälle liian suuri kun hänellä oli vielä Sarjis toimitettavana.  Hän värväsi minut avukseen ja yhdes-

sä piirsimme hevossarjoja.  Eikä siinä kaikki...  Paitsi että hän oli Sarjiksen päätoimittaja, oli hän myös koko muukin toimitus.

Tiukkaan tahtiin tehtävien hevossarjojen ohella  (hänen muista hommistaan puhumattakaan) Sarjiksen toimittaminen taitto-

näpertelyineen ja melkoisen kirjeenvaihdon käsittelyineen oli hänelle melkoinen  urakka.  Hevospiirtelyn ohella jouduinkin

saman tien Sarjiksen toimittajaksi ja niin uurastin ilman palkkaa sivutaittojen parissa ja myös koko kirjeenvaihto siirtyi minun

harteilleni.    Kirjeenvaihto koostui  sarjakuvanäytteistä,   joita toivorikkaat  harrastelijat  lähettivät  ja joita tuli lähes tulvimalla.

Yht´äkkiä koko Suomi pursui innokkaita sarjakuvantekijöitä. Jotkut sinnikkäimmät lähettivät töitään kerran toisensa jälkeen,

jotkut ottivat nokkiinsa heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Vähän huvittavaa oli, että minä yhä jonkinlaisena amatöörinä

kirjoittelin heille  asiantuntevia arvosteluja  ja kannustavia neuvoja.    Sarjiksen toimitustyötä tehtiin Joonaksen  Lehtisaaren

asunnossa. Lauttasaareen muuttaneen Williamsin toimitiloissa en käynyt kuin kerran, mutta sitä useammin Tukholmassa sen

jälkeen kun aloin avustaa Joonasta Min Hästin sarjoissa, jotka alkovat käydä yhdelle piirtäjälle ylivoimaiseksi urakaksi aika-

taulussa pysymisen johdosta. Ravasimmekin siellä tuon tuostakin parin vuoden ajan siihen saakka kun muutin Teneriffalle

tekemään samaa työtä meidän pallotellessamme sivuja postin kautta edestakaisin ja hieman myöhemmin tein hevossarjoja

sitten omin päin.  Sarjiksesta ei ollut tuolloin enää huolta, koska se oli jo lopetettu.

    

    Sarjiksessa julkaistiin joko valokuvana tai piirtäjän itse tekemänä piirroksena lehden numerossa esiin-

    tyvien  sarjakuvantekijöiden kuvat henkilötietoineen. Tässä meikäläisen potretti.

   Sarjis muutti koko suomalaisen sarjakuvakäsityksen. Se toi yleiseen tietoisuuteen kuin yllätyksenä sen, että meilläkin teh-

dään tasokasta sarjakuvaa. Suurin osa Sarjiksen piirtäjistä, varsinkin sen jo mainitusta ydinjoukosta, oli julkaissut töitään jo

aiemmin, mutta hekin saivat enemmän huomiota yhteen koottuina lehdessä,  jota myytiin lehtikioskeissa kautta maan.  Koti-

maisen sarjakuvan aiempaan matalaan profiiliin vaikutti aikoinaan sekin, että tekijät olivat vaatimattomampia kuin tämän het-

ken uudet yrittäjät,   joista monet suorastaan tyrkyttävät,  ei niinkään töitään,   kuin omaa persoonaansa kaikille mahdollisille

medioille. Kai sitä on siten yritettävä pönkittää näennäistä ammatillisuutta. Toisaalta myös media on löytänyt sarjakuvan  -

ikävä kyllä vain pikku-sensaatiomielessä. Mitä merkillisempiä ja poikkeavampi töitä  tuodaan julki tason laskettua viime vuo-

sisadan lopulla, sitä hanakammin tekijät tuodaan esiin mediassa. Piirrostaidolla tai tekstin pätevyydellä ei ole väliä. Yhdek-

sänkymmenluvulla perustetussa Sarjakuvantekijöiden yhdistyksessä, josta alunperin piti tulla vain ammattilaisorganisaatio,

oli jo 1997 viitisenkymmmentä sarjakuvan "ammattilaista" - nyttemmin pitkälle toistasataa.  Kukin päätelköön siitä,  millai-

sesta yhdistyksestä on kysymys.  Jo jäsenvaatimusten matala kynnys paljastaa yhdistystoiminnan laadun - mitä enemmän

jäseniä, sitä parempi. Yhdellä sarjakuvalla pääsee laumaan mukaan, joten tuloksena on oikeastaan harrastelijayhdistys,

jossa ammatikseen sarjakuvia tekeviä on pieni vähemmistö, eikä heidän oikeastaan pitäisi olla mokoman kansalaisjärjestön

kanssa tekemisissä.  Kun itse olin niissä kokoontumisissa mukana Bulevardia-ravintolan kabinetissa aikoinaan, ei mistään

 yhdistyksestä ollut alun perin puhettakaan ja paikalla oli vain perusammattilaisporukka. Sittemmin jostakin lähti ajatus pe-

rustaa jonkinlainen klubi tai herraseura (naisia ei tapaamisissa näkynyt, paitsi tarjoilija) paikallaolleiden kokoontumisen ni-

missä. Mutta kaikki kääntyikin nurinpäin kun myöhempiin kokoontumisiin alkoi ilmaantua uudemman polven enemmänkin

harrastelijatason sarjakuvapiirtäjiä. Tällöin en itse enää käynyt kokouksissa, joten en tiedä ketkä intoilijat rupesivat ajamaan

 ajatusta alan tekijöiden etuja suosivasta yhdistyksestä.  Mutta tämä suuntaus lopetti ns. sarjakuvaeliitin yhteiset kokoon-

tumiset, koska ammattilaiset eivät enää jaksaneet kuunnella uusien piirtäjien omakehua. Joonaskin, joka oli aina mukana

meidän yhteisissä kokouksissamme,  kertoi lopettaneensa Bulevardia-ravintolassa vierailut kyllästyneenä nuorten kaik-

kitietävään mekastukseen.

 

 


   Mutta takaisin Sarjikseen.  Sen historia jäi anteeksiantamattoman lyhyeksi. Lehteä julkaistiin vain vaivaise 11 numeroa.

Tuona aikana tekijöiden joukko kasvoi. Jotkut uudet tulokkaat, joista monista on tullut jo nykyään suurellekin yleisölle tut-

tuja, lähettivät useitakin sarjoja, kun taas jotkut saivat lehteen vain yhden.  Joonas, joka viime kädessä päätti, mitkä lähete-

tyt näytteet julkaistaan, oli hyvin höveli ja 11 numeron sisällöstä löytyy aika monta heikohkoa luomusta. Nuoret kyvyt-sivul-

la olleet tietenkin ymmärtää ja sivua pidettiinkin yllä nuoria harrastajia kannustamaan.  Alla yksi mielenkiintoisimpia NUORI-

KYKY-sivuilla julkaistuista näytteistä, tunnetun sarjakuvahenkilön nuoruuden työ:

    

      TÖPSIS - piirtänyt ja käsikirjoittanut Kalervo Pulkkinen.

  Alkuperäisen ydinjoukon lisäksi löytyy Sarjiksen sivuilta koko joukko tekijöitä, jotka sittemmin jatkoivat alalla. Joukosta

löytyvät mm. Ursula Niemistö, Hannu Mänttäri, Mauri Kunnas, Harri Vaalio, Ilkka Heilä , Martti Sirola ja Jorma Pitkänen. 

   Kun Sarjis vain 11 numeron ilmestymisen jälkeen äkkiä ja  arvaamatta lopetettiin,  kerrottiin syyksi painosmäärän putoa-

minen.  Alun 20000 kappaleen levikin laskettua 15000  kappaleeseen oli  tuote kustantajan mielestä  muka kannattamaton.

 Todennäköisemmin lehden lopetuspäätös johtui siitä, että itse kustantamo joutui myytäväksi  - ja myytiinkin samana vuon-

 na Ruotsin Semicille.

 

             KAIKKIEN  SARJIKSEN NUMEROIDEN SISÄLTÄMÄT SARJAKUVAT: 

 

      

                                                                                                           

Usko Laukkanen: MASTO JA MÄRSSY                        Veli-Pekka Alare: PEKKO                                         Veikko Savolainen:  JOONAS

Veikko Savolainen:  JOONAS                                       Veikko Savolainen:  JOONAS                                    Veikko Savolainen:  MILI JA PASI

Tarmo Koivisto:  VIIMEISET VIHELTÄJÄT                      Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                      Timo Aarniala:  nimetön sarja

Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                                    Kari Leppänen:  AURINKOALUS                                Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA

Veli-Pekka Alare:  PEKKO                                           Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                                 Usko Laukkanen:  MASTO JA MÄRSSY

Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                         Kai Tuloisela:  TÄÄ KORUTONT´ ON KERTOMAA       Hannu Kuukkanen:  RONTTI

Kai Tuloisela:  (nuori kyky)                                           Elisse Heinimaa:  (nuori kyky)                                    Tarmo Koivisto:  PAKO

                                                                                                                                                                 Ilkka Heilä:  (nuori kyky) RADIKAALI

 

       

   Risto Pulkkinen:  PAUKKU                                         Jyrki Nykänen:  FATMAN                                         Hannu Mänttäri:  (nuori kyky)

   Veikko Savolainen:  JOONAS                                     Veikko Savolainen:  JOONAS                                   Veikko Savolainen:  JOONAS

   Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                       Usko Laukkanen:  KUKKO                                       Jorma Pitkänen:  NÄKYMÄTÖN  VIÄNÄNEN

   Kari Leppänen:  nimetön sarja                                    Kari Leppänen:  VIIMEINEN KUULENTO                    Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA

   Veli-Pekka Alare:  PEKKO                                        Ilkka Heilä:  RADIKAALI                                            Veli-Pekka Alare:  PEKKO

   Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                                Usko Laukkanen:  KUKKO                                        Seppo Halinen:  (nuori kyky)  TANELI

  Ilkka Heilä:  RADIKAALI                                            Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                      Timo Lemettinen:  (nuori kyky)      

  Kalervo Pulkkinen:  (nuori kyky)  TÖPSIS                   Martti Sirola:  RAIVAAJAT                                         Ilkka Heilä:  RADIKAALI

  Kai Tuloisela:  TAAVETTI JA OSSIN PUMPPU           Kari Leppänen:  MATKA AJASSA                              Hannu Kuukkanen:  RONTTI

                                                                                Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                                 Ilkka Remes:  PIETU

                                                                                Veli-Pekka Alare:  PEKKO

                                                                                Ursula Niemistö:  UNOHDUS

                                                                                Usko Laukkanen:  MASTO JA MÄRSSY

                                                                                Tarmo Koivisto:  RIKU ROKULI

                                                                                Kai Tuloisela:  OSSIN PUMPPU

                                                                                Olli Savolainen:  (nuori kyky) HULLU KALLIOLLA

                                                                                Olli Savolainen:  PAKO

                                                                                Jorma Pitkänen:  NÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN 

             

    Veli-Pekka Alare:  PEKKO                                       Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                      Veikko Savolainen:  JOONAS

    Veikko Savolainen:  JOONAS                                   Veikko Savolainen:  JOONAS                                    Juha Tikkanen:  (nuori kyky)

    Timo Mikama:  KRENATÖÖRI                                 Jorma Pitkänen:  NÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN               Veli-Pekka Alare:  PEKKO

    Veli-Pekka Alare:  PEKKO                                      Jyrki Nykänen:  FATMAN                                          Ursula Niemistö:  KUMMITUSKAUPUNKI

    Kari Leppänen:  TUNKEILIJAT                                 Pertti Palttala:  LUMIMIES ( sarjiskilpailu)                   Tarmo Soukka:  NÖHNÖ

   Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                    Harri Vaalio:  nimetön (sarjiskilpailu)                            Jyrki Nykänen:  FATMAN

   Mauri Kunnas:  SINJOR SORROW                          Jukka Linko:  LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ (sarjiskilpailu)     Kai Bergroth:  MURKKU

   Sameli Rantanen:  (nuori kyky)                                Kari Leppänen:  PARTIO                                             Hannu Kuukkanen:  RONTTI

   Jouko Innanen:  YRKKI YKSINÄINEN                       Veli-Pekka Alare:  PEKKO                                          Tarmo Koivisto:  KONTTORI

   Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                               Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                        Kari Leppänen:  STARBEE

   Heikki Tiiainen:  HEZTOR                                        Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                                   Kai Tuloisela:  RAVINTOLA MUREKE

   Timo Kästämä:  IIVO                                              Usko Laukkanen:  KAPTEENI KIDD            

   Tarmo Koivisto:  RIKU ROKULI                                Usko Laukkanen:  KUKKO

   Pasi Penkki:  nimetön sarja                                    Sakari Pulkkinen:  (nuori kyky) ROKKARI

   Ilkka Remes:  PIETU                                              Veli-Pekka Alare:  PEKKO

   Kai Tuloisela:  LEHTEÄ LUKEVA MIES 

 

      

    Veikko Savolainen:  JOONAS                                     Veli-Pekka Alare:  PAAVO  POLONEN

    Pauli Heikkilä: (nuori kyky)                                         Veikko Savolainen:  JOONAS

    Seppo Lindqvist:  ROMUSARJA                                  Timo Mikama:  KRENATÖÖRI

    Hannu Kuukkanen:  RONTTI                                       Veli-Pekka Alare:  PAAVO POLONEN

    Kalevi Manninen:  KÄRMES                                       Hannu Mänttäri:  PSYKORIFFI 

    Veli-Pekka Alare:  PEKKO                                         Eero Nykänen:  NIILO

    Harri Ojala:  LYHYT KAUHUJUTTU                             Kari Leppänen:  FOBOS

    Harri Ojala:  KAPTEENI VASCO                                Jorma Pitkänen:  NÄKYMÄTÖN  VIÄNÄNEN 

    Timo Kästämä:  NÄLKÄTAITEILIJA                            Hannu Kuukkanen:  RONTTI

    Kari Leppänen:  HUACA                                            Tarmo Koivisto:  PALUU ALKUUN 

    Harri Ojala:  ONNEKAS LENTÄJÄ                             Veli-Pekka Alare:  PEKKO


 

        epilogi:

 Sarjiksen kaltaisen kokonaan kotimaisen sarjakuvalehden ideaa yritettiin myöhemmin herätellä henkiin ,  mutta kukaan ei ollut tarpeeksi

tosissaan, eikä ihmekään, koska ulkomaisten sarjojen hankkiminen on kustantajille monin verroin edullisempaa kuin niiden ostaminen suo-

raan tekijöiltä  saati sitten lisää vaivannäköä  vaativa sarjojen tilaaminen  kaikkine neuvotteluineen jne.   Seuraava kokonaan suomalaista

sarjakuvaa sisältävä lehti oli itse toimittamani AMOK, joka sai vielä nopeamman kuolemantuomion osakseen kuin edeltäjänsä. Sittemmin

on kokeiltu lehtiä, joihin on ympätty kotimaisten lisäksi ulkolaista, pääasiassa ranskalais-belgialaista sarjakuvaa, mutta ne eivät liitykään

tähän aiheeseen. Eivät myöskään omakustanteet, joissa on ollut pääasiassa suomalaista harrastelijasarjakuvaa.  Vaikka kokonaan kotimai-

nen lehti joskus tulisi, en saata uskoa, että sen sisältö olisi lähelläkään Sarjiksen tasoa.  Sarjakuva on muuttunut niistä ajoista, samoin siihen

suhtautuminen. Se on ikään kuin jokamiehen tuotantoa nykyään. Jos saa jonkinlaista jälkeä paperille tai on nainen on kaikki mahdollisuudet

saada nähdä tekeleensä painettuna.  Ainakin media innostuu asiasta, mikä sinänsä kertoo  sarjakuva-asioita  käsittelevien  toimittajien  ta-

sosta.   Jo on aikoihin eletty...

                                                                        

                                                          Veikko "Joonas" Savolainen vuonna 2004 esittelemässä uutta Joonas-

                                                          albumiaan Postitalon "JOONAS JA KAVERIT"-näyttelyssä. Sarjis-

                                                          lehden  päätoimittaja, Suomen Grand Old Maestro, monipuolinen

                                                          taiteilija ja isällinen nuorten piirtäjien tukija, joka on ansaitusti palkittu

                                                          sekä Puupäähatulla että Sarjakuvaneuvoksen tittelillä ja nyttemmin

                                                          myös Pro Finlandia-mitalilla. Tällaisia tekijöitä eikä henkilöitä ei enää

                                                          tule lisää.  Maailma on muuttunut.

                                                          Joonas kuoli 24.9.2016 verenmyrkytykseen ja Suomen sarjakuva koki

                                                          korvaamattoman menetyksen,  sillä hänen kaltaistaan alan patriarkkaa

                                                          ja sarjakuva-alan kaikkien  kunnioittamaa  isällistä  hahmoa ei enää ole

                                                          tulossa.  Kenestäkään nykyään arvostetusta tekijästä ei ole siihen. 

      

                                                            Kari Leppäsen kaikki Sarjiksen sarjat on julkaistu tässä albumissa. 

   Linkit:      linkkisivulle       amoksivulle