SARJIS - SUOMALAINEN SARJAKUVALEHTI - SARJAKUVAPIIRTÄJÄN MUISTELMAT
Ilmoitus oli railakkaan mainosmainen ja leikkisän sävyinen ja taisi saada innostuneen vastaanoton, ja sen ja ennen kaikkea
itse lehden ansiosta koko joukko ennestään tuntemattomia sarjakuvantekijöitä ja amatöörejä pääsi julkisuuteen. Itse en oli-
si koko ilmoitusta huomannutkaan, koska luin sanomalehdestä vain sarjakuvat ja TV-ohjelman, mutta veljeni äkkäsi sen ja
alkoi hoputtaa minua lähettämään näytteitä, joita ilmoituksessa pyydettiin.
En ollut kovinkaan innostunut tai toiveikas asian suhteen. Olin näperrellyt sarjakuvia omissa oloissani kuvittelematta, että
niistä olisi mihinkään laajempaan julkiseen levitykseen. Minusta niistä ei ollut kilpailemaan sellaisten sarjakuvien kanssa,
joita pidin oikeina sarjakuvina. Tein kotipuhteiksi naturalistista sarjakuvaa, eikä tuloksia voinut edes verrata sellaisiin oikei-
siin sarjakuviin, joille annoin arvoa - kuten Raymondin Rip Kirby, Fosterin Prinssi Rohkea tai Salinasin Cisco Kid. Veljeni
mieliksi kaivoin esiin muutamia mielestäni näytteiksi sopivia sarjakuvastrippejä - juuri sellaisia, jotka olin tehnyt strippimuo-
toisiksi. Kyseessä oli itse kirjoittamani agenttiromaanin sarjakuvaversion alku, jonka olin jättänyt kesken. Veljeni, joka tässä
oli minua innostuneempi, pani ne pakettiin ja vei ne postiin. Ikävä kyllä, nämä näytestripit ovat hävinneet maailman tuuliin,
joten en voi niitä esitellä.
Sarjis-lehden pääkirjoitussivu. Selin oleva pohatta kuvaa kustantajaa.
Olin yllättynyt kun minut valittiin Sarjiksen valiotekijöitten eliittiryhmään. Vaikka Joonas puhuu muistelmissaan kymmenes-
tä valitsemastaan piirtäjästä, meitä oli todellisuudessa vain kuusi hänen itsensä lisäksi. Tämä porukka kokoontui yhdessä
vain kolme kertaa, ihka ensimmäisen kerran Mannerheimintien Primulan toisessa kerroksessa olevassa kabinetissa ja kah-
desti Williamsin tiloissa. Ensitapaamisella yritettiin sopia, mitä kukin tekisi tulevaan lehteen. Tähän ydinjoukkoon kuului
itsensä Joonaksen lisäksi Usko Laukkanen, Seppo Lindqvist, Veli-Pekka Alare, Hannu Kuukkanen, Tarmo Koi-
visto ja Kari Leppänen eli minä. Joukon viimeistä lukuunottamatta kaikki saivat sarjansa jo lehden ensimmäiseen nu-
meroon. Muilla oli selkeä kuva aiheestaan, kun taas minulla ei ollut hämärintäkään käsitystä, mitä nyt tekisin kun oli mahdol-
lisuus tehdä julkaistava sarjakuva, josta vieläpä maksettiin kohtuullinen palkkio. Olinkin joukosta ainoa, jolla ei ollut mitään
kokemusta alalla. Tuosta Primulan aivoriihikokouksesta minulla ei ole juuri muuta muistikuvaa kuin se, että Joonas ja Tar-
mo olivat kaiken aikaa äänessä ja itse vain mutisin jotakin epämääräistä mahdollisesta jännäritarinasta.
Kuten odotettavissa oli, koostui uusi lehti enimmäkseen huumorisarjoista. Eihän Suomessa ole koskaan ollut montaakaan
naturalistista sarjakuvapiirtäjää. Laukkanen, Alare ja Kuukkanen tekivät nasevia 10 pisteen juttuja, Lindqvist jatkoi omaa po-
liittisen satiirin linjaansa ja Tarmo Koivistolla puolestaan oli ihan oma tyylinsä niin kuvissa kuin sisällössäkin. Joonas ja mi-
nä pidimme yllä perinteisen naturalistisen piirroksen lippua.
Jokaisen lehden pääsarjana toimi uusintajulkaistu vanha Joonas-tarina, joka lohkaisi suurimman osan
lehden sivumäärästä. Joonas-sarjojen käyttäminen oli kustantajan toivomus.
Usko Laukkanen, vaikka onkin vaatimaton ja yleisölle melko tuntematon, oli koko lehden mestarillisin tekijä. Hänen
sydämelliset Masto ja Märssy-sarjansa olivat lehden tyylipuhtainta antia. Laukkasen bravuuri on lastensarjakuva, jos-
sa hänellä ei ole vertaistaan Suomessa.
Aivan liian varhain joukostamme poistunut Veli-Pekka Alare oli yksi kotimaisen huumorisarjakuvan parhaita teki-
jöitä. Pekko oli virheetöntä jälkeä niin kuvan kuin tekstinkin osalta.
Hannu Kuukkasen Rontti oli aina naseva ja fiksu. Yksinkertaisin keinoin loistavaa jälkeä.
Tarmo Koivisto aloitti Sarjiksen sarjatuotantonsa railakkaalla lentokoneparodialla, jossa kaksi II Maailmansodan len-
täjä-ässää yhä jatkaa sotaa katkeraan loppuun asti. Tästäkin kuvasta huomaa Tarmon erityistaitavuuden perspektiivien
käyttäjänä.
Seppo Lindqvist oli ennen Sarjista julkaissut politiikkaa käsitteleviä parodia-sarjojaan ja jatkoi tällä omalla alallaan.
Mukaan eksyi parodiaa myös niin sen ajan televisiosarjoista kuin sarjakuvistakin.
Kari Leppäsen oli turvauduttava aiheeseen, jossa voi käsitellä mitä hyvänsä ihan vapaasti eli science fictioniin. Eihän
hän ollut kotipiirissä omiin lehtiinsä sarjakuvia tehdessään tottunut niitä päättämään vaan ne jatkuivat loputtomiin.
Vast´ikään lukemiensa Dänikenin ufoilukirjojen vaikutuksesta hän valitsi ensimmäiseksi sarjakseen juuri helposti to-
teutettavan mielikuvitusseikkailun avaruudesta.
Äskeiset sarjakuvanäytteet olivat Sarjis-lehden perustiimin tuotantoa. Mukaan haluavia innokkaita piirtäjiä ilmaantui heti en-
simmäisen numeron ilmestyttyä ja lisääntyi seuraavien numeroiden kautta. Julkaistavaksi kelpuutettujen lisäksi Joonas kek-
si liittää lehteen "Nuori Kyky"-sivun ja kirjoitteli itse lehteen pääkirjoituksen ohella sarjakuvaa käsitteleviä pakinoita ja sarja-
kuvan tekemistä opastavia niksejä. Pian Sarjiksen ilmestymisen jälkeen päätti Williamsin Tukholman konttori ryhtyä julkaise-
maan ratsastushulluille pikkutytöille hevoslehteä nimeltä "MIN HÄST". Joonas palkattiin siihen piirtäjäksi. Varsin pian ilmeni,
että työtaakka oli yhdelle tekijälle liian suuri kun hänellä oli vielä Sarjis toimitettavana. Hän värväsi minut avukseen ja yhdes-
sä piirsimme hevossarjoja. Eikä siinä kaikki... Paitsi että hän oli Sarjiksen päätoimittaja, oli hän myös koko muukin toimitus.
Tiukkaan tahtiin tehtävien hevossarjojen ohella (hänen muista hommistaan puhumattakaan) Sarjiksen toimittaminen taitto-
näpertelyineen ja melkoisen kirjeenvaihdon käsittelyineen oli hänelle melkoinen urakka. Hevospiirtelyn ohella jouduinkin
saman tien Sarjiksen toimittajaksi ja niin uurastin ilman palkkaa sivutaittojen parissa ja myös koko kirjeenvaihto siirtyi minun
harteilleni. Kirjeenvaihto koostui sarjakuvanäytteistä, joita toivorikkaat harrastelijat lähettivät ja joita tuli lähes tulvimalla.
Yht´äkkiä koko Suomi pursui innokkaita sarjakuvantekijöitä. Jotkut sinnikkäimmät lähettivät töitään kerran toisensa jälkeen,
jotkut ottivat nokkiinsa heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Vähän huvittavaa oli, että minä yhä jonkinlaisena amatöörinä
kirjoittelin heille asiantuntevia arvosteluja ja kannustavia neuvoja. Sarjiksen toimitustyötä tehtiin Joonaksen Lehtisaaren
asunnossa. Lauttasaareen muuttaneen Williamsin toimitiloissa en käynyt kuin kerran, mutta sitä useammin Tukholmassa sen
jälkeen kun aloin avustaa Joonasta Min Hästin sarjoissa, jotka alkovat käydä yhdelle piirtäjälle ylivoimaiseksi urakaksi aika-
taulussa pysymisen johdosta. Ravasimmekin siellä tuon tuostakin parin vuoden ajan siihen saakka kun muutin Teneriffalle
tekemään samaa työtä meidän pallotellessamme sivuja postin kautta edestakaisin ja hieman myöhemmin tein hevossarjoja
sitten omin päin. Sarjiksesta ei ollut tuolloin enää huolta, koska se oli jo lopetettu.
Sarjiksessa julkaistiin joko valokuvana tai piirtäjän itse tekemänä piirroksena lehden numerossa esiin-
tyvien sarjakuvantekijöiden kuvat henkilötietoineen. Tässä meikäläisen potretti.
Sarjis muutti koko suomalaisen sarjakuvakäsityksen. Se toi yleiseen tietoisuuteen kuin yllätyksenä sen, että meilläkin teh-
dään tasokasta sarjakuvaa. Suurin osa Sarjiksen piirtäjistä, varsinkin sen jo mainitusta ydinjoukosta, oli julkaissut töitään jo
aiemmin, mutta hekin saivat enemmän huomiota yhteen koottuina lehdessä, jota myytiin lehtikioskeissa kautta maan. Koti-
maisen sarjakuvan aiempaan matalaan profiiliin vaikutti aikoinaan sekin, että tekijät olivat vaatimattomampia kuin tämän het-
ken uudet yrittäjät, joista monet suorastaan tyrkyttävät, ei niinkään töitään, kuin omaa persoonaansa kaikille mahdollisille
medioille. Kai sitä on siten yritettävä pönkittää näennäistä ammatillisuutta. Toisaalta myös media on löytänyt sarjakuvan -
ikävä kyllä vain pikku-sensaatiomielessä. Mitä merkillisempiä ja poikkeavampi töitä tuodaan julki tason laskettua viime vuo-
sisadan lopulla, sitä hanakammin tekijät tuodaan esiin mediassa. Piirrostaidolla tai tekstin pätevyydellä ei ole väliä. Yhdek-
sänkymmenluvulla perustetussa Sarjakuvantekijöiden yhdistyksessä, josta alunperin piti tulla vain ammattilaisorganisaatio,
oli jo 1997 viitisenkymmmentä sarjakuvan "ammattilaista" - nyttemmin pitkälle toistasataa. Kukin päätelköön siitä, millai-
sesta yhdistyksestä on kysymys. Jo jäsenvaatimusten matala kynnys paljastaa yhdistystoiminnan laadun - mitä enemmän
jäseniä, sitä parempi. Yhdellä sarjakuvalla pääsee laumaan mukaan, joten tuloksena on oikeastaan harrastelijayhdistys,
jossa ammatikseen sarjakuvia tekeviä on pieni vähemmistö, eikä heidän oikeastaan pitäisi olla mokoman kansalaisjärjestön
kanssa tekemisissä. Kun itse olin niissä kokoontumisissa mukana Bulevardia-ravintolan kabinetissa aikoinaan, ei mistään
yhdistyksestä ollut alun perin puhettakaan ja paikalla oli vain perusammattilaisporukka. Sittemmin jostakin lähti ajatus pe-
rustaa jonkinlainen klubi tai herraseura (naisia ei tapaamisissa näkynyt, paitsi tarjoilija) paikallaolleiden kokoontumisen ni-
missä. Mutta kaikki kääntyikin nurinpäin kun myöhempiin kokoontumisiin alkoi ilmaantua uudemman polven enemmänkin
harrastelijatason sarjakuvapiirtäjiä. Tällöin en itse enää käynyt kokouksissa, joten en tiedä ketkä intoilijat rupesivat ajamaan
ajatusta alan tekijöiden etuja suosivasta yhdistyksestä. Mutta tämä suuntaus lopetti ns. sarjakuvaeliitin yhteiset kokoon-
tumiset, koska ammattilaiset eivät enää jaksaneet kuunnella uusien piirtäjien omakehua. Joonaskin, joka oli aina mukana
meidän yhteisissä kokouksissamme, kertoi lopettaneensa Bulevardia-ravintolassa vierailut kyllästyneenä nuorten kaik-
kitietävään mekastukseen.
Mutta takaisin Sarjikseen. Sen historia jäi anteeksiantamattoman lyhyeksi. Lehteä julkaistiin vain vaivaise 11 numeroa.
Tuona aikana tekijöiden joukko kasvoi. Jotkut uudet tulokkaat, joista monista on tullut jo nykyään suurellekin yleisölle tut-
tuja, lähettivät useitakin sarjoja, kun taas jotkut saivat lehteen vain yhden. Joonas, joka viime kädessä päätti, mitkä lähete-
tyt näytteet julkaistaan, oli hyvin höveli ja 11 numeron sisällöstä löytyy aika monta heikohkoa luomusta. Nuoret kyvyt-sivul-
la olleet tietenkin ymmärtää ja sivua pidettiinkin yllä nuoria harrastajia kannustamaan. Alla yksi mielenkiintoisimpia NUORI-
KYKY-sivuilla julkaistuista näytteistä, tunnetun sarjakuvahenkilön nuoruuden työ:
TÖPSIS - piirtänyt ja käsikirjoittanut Kalervo Pulkkinen.
Alkuperäisen ydinjoukon lisäksi löytyy Sarjiksen sivuilta koko joukko tekijöitä, jotka sittemmin jatkoivat alalla. Joukosta
löytyvät mm. Ursula Niemistö, Hannu Mänttäri, Mauri Kunnas, Harri Vaalio, Ilkka Heilä , Martti Sirola ja Jorma Pitkänen.
Kun Sarjis vain 11 numeron ilmestymisen jälkeen äkkiä ja arvaamatta lopetettiin, kerrottiin syyksi painosmäärän putoa-
minen. Alun 20000 kappaleen levikin laskettua 15000 kappaleeseen oli tuote kustantajan mielestä muka kannattamaton.
Todennäköisemmin lehden lopetuspäätös johtui siitä, että itse kustantamo joutui myytäväksi - ja myytiinkin samana vuon-
na Ruotsin Semicille.
KAIKKIEN SARJIKSEN NUMEROIDEN SISÄLTÄMÄT SARJAKUVAT:
Usko Laukkanen: MASTO JA MÄRSSY Veli-Pekka Alare: PEKKO Veikko Savolainen: JOONAS
Veikko Savolainen: JOONAS Veikko Savolainen: JOONAS Veikko Savolainen: MILI JA PASI
Tarmo Koivisto: VIIMEISET VIHELTÄJÄT Hannu Kuukkanen: RONTTI Timo Aarniala: nimetön sarja
Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Kari Leppänen: AURINKOALUS Seppo Lindqvist: ROMUSARJA
Veli-Pekka Alare: PEKKO Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Usko Laukkanen: MASTO JA MÄRSSY
Hannu Kuukkanen: RONTTI Kai Tuloisela: TÄÄ KORUTONT´ ON KERTOMAA Hannu Kuukkanen: RONTTI
Kai Tuloisela: (nuori kyky) Elisse Heinimaa: (nuori kyky) Tarmo Koivisto: PAKO
Ilkka Heilä: (nuori kyky) RADIKAALI
Risto Pulkkinen: PAUKKU Jyrki Nykänen: FATMAN Hannu Mänttäri: (nuori kyky)
Veikko Savolainen: JOONAS Veikko Savolainen: JOONAS Veikko Savolainen: JOONAS
Hannu Kuukkanen: RONTTI Usko Laukkanen: KUKKO Jorma Pitkänen: NÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN
Kari Leppänen: nimetön sarja Kari Leppänen: VIIMEINEN KUULENTO Seppo Lindqvist: ROMUSARJA
Veli-Pekka Alare: PEKKO Ilkka Heilä: RADIKAALI Veli-Pekka Alare: PEKKO
Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Usko Laukkanen: KUKKO Seppo Halinen: (nuori kyky) TANELI
Ilkka Heilä: RADIKAALI Hannu Kuukkanen: RONTTI Timo Lemettinen: (nuori kyky)
Kalervo Pulkkinen: (nuori kyky) TÖPSIS Martti Sirola: RAIVAAJAT Ilkka Heilä: RADIKAALI
Kai Tuloisela: TAAVETTI JA OSSIN PUMPPU Kari Leppänen: MATKA AJASSA Hannu Kuukkanen: RONTTI
Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Ilkka Remes: PIETU
Veli-Pekka Alare: PEKKO
Ursula Niemistö: UNOHDUS
Usko Laukkanen: MASTO JA MÄRSSY
Tarmo Koivisto: RIKU ROKULI
Kai Tuloisela: OSSIN PUMPPU
Olli Savolainen: (nuori kyky) HULLU KALLIOLLA
Olli Savolainen: PAKO
Jorma Pitkänen: NÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN
Veli-Pekka Alare: PEKKO Hannu Kuukkanen: RONTTI Veikko Savolainen: JOONAS
Veikko Savolainen: JOONAS Veikko Savolainen: JOONAS Juha Tikkanen: (nuori kyky)
Timo Mikama: KRENATÖÖRI Jorma Pitkänen: NÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN Veli-Pekka Alare: PEKKO
Veli-Pekka Alare: PEKKO Jyrki Nykänen: FATMAN Ursula Niemistö: KUMMITUSKAUPUNKI
Kari Leppänen: TUNKEILIJAT Pertti Palttala: LUMIMIES ( sarjiskilpailu) Tarmo Soukka: NÖHNÖ
Hannu Kuukkanen: RONTTI Harri Vaalio: nimetön (sarjiskilpailu) Jyrki Nykänen: FATMAN
Mauri Kunnas: SINJOR SORROW Jukka Linko: LUMIMIEHEN JÄLJILLÄ (sarjiskilpailu) Kai Bergroth: MURKKU
Sameli Rantanen: (nuori kyky) Kari Leppänen: PARTIO Hannu Kuukkanen: RONTTI
Jouko Innanen: YRKKI YKSINÄINEN Veli-Pekka Alare: PEKKO Tarmo Koivisto: KONTTORI
Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Hannu Kuukkanen: RONTTI Kari Leppänen: STARBEE
Heikki Tiiainen: HEZTOR Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Kai Tuloisela: RAVINTOLA MUREKE
Timo Kästämä: IIVO Usko Laukkanen: KAPTEENI KIDD
Tarmo Koivisto: RIKU ROKULI Usko Laukkanen: KUKKO
Pasi Penkki: nimetön sarja Sakari Pulkkinen: (nuori kyky) ROKKARI
Ilkka Remes: PIETU Veli-Pekka Alare: PEKKO
Kai Tuloisela: LEHTEÄ LUKEVA MIES
Veikko Savolainen: JOONAS Veli-Pekka Alare: PAAVO POLONEN
Pauli Heikkilä: (nuori kyky) Veikko Savolainen: JOONAS
Seppo Lindqvist: ROMUSARJA Timo Mikama: KRENATÖÖRI
Hannu Kuukkanen: RONTTI Veli-Pekka Alare: PAAVO POLONEN
Kalevi Manninen: KÄRMES Hannu Mänttäri: PSYKORIFFI
Veli-Pekka Alare: PEKKO Eero Nykänen: NIILO
Harri Ojala: LYHYT KAUHUJUTTU Kari Leppänen: FOBOS
Harri Ojala: KAPTEENI VASCO Jorma Pitkänen: NÄKYMÄTÖN VIÄNÄNEN
Timo Kästämä: NÄLKÄTAITEILIJA Hannu Kuukkanen: RONTTI
Kari Leppänen: HUACA Tarmo Koivisto: PALUU ALKUUN
Harri Ojala: ONNEKAS LENTÄJÄ Veli-Pekka Alare: PEKKO
epilogi:
Sarjiksen kaltaisen kokonaan kotimaisen sarjakuvalehden ideaa yritettiin myöhemmin herätellä henkiin , mutta kukaan ei ollut tarpeeksi
tosissaan, eikä ihmekään, koska ulkomaisten sarjojen hankkiminen on kustantajille monin verroin edullisempaa kuin niiden ostaminen suo-
raan tekijöiltä saati sitten lisää vaivannäköä vaativa sarjojen tilaaminen kaikkine neuvotteluineen jne. Seuraava kokonaan suomalaista
sarjakuvaa sisältävä lehti oli itse toimittamani AMOK, joka sai vielä nopeamman kuolemantuomion osakseen kuin edeltäjänsä. Sittemmin
on kokeiltu lehtiä, joihin on ympätty kotimaisten lisäksi ulkolaista, pääasiassa ranskalais-belgialaista sarjakuvaa, mutta ne eivät liitykään
tähän aiheeseen. Eivät myöskään omakustanteet, joissa on ollut pääasiassa suomalaista harrastelijasarjakuvaa. Vaikka kokonaan kotimai-
nen lehti joskus tulisi, en saata uskoa, että sen sisältö olisi lähelläkään Sarjiksen tasoa. Sarjakuva on muuttunut niistä ajoista, samoin siihen
suhtautuminen. Se on ikään kuin jokamiehen tuotantoa nykyään. Jos saa jonkinlaista jälkeä paperille tai on nainen on kaikki mahdollisuudet
saada nähdä tekeleensä painettuna. Ainakin media innostuu asiasta, mikä sinänsä kertoo sarjakuva-asioita käsittelevien toimittajien ta-
sosta. Jo on aikoihin eletty...
Veikko "Joonas" Savolainen vuonna 2004 esittelemässä uutta Joonas-
albumiaan Postitalon "JOONAS JA KAVERIT"-näyttelyssä. Sarjis-
lehden päätoimittaja, Suomen Grand Old Maestro, monipuolinen
taiteilija ja isällinen nuorten piirtäjien tukija, joka on ansaitusti palkittu
sekä Puupäähatulla että Sarjakuvaneuvoksen tittelillä ja nyttemmin
myös Pro Finlandia-mitalilla. Tällaisia tekijöitä eikä henkilöitä ei enää
tule lisää. Maailma on muuttunut.
Joonas kuoli 24.9.2016 verenmyrkytykseen ja Suomen sarjakuva koki
korvaamattoman menetyksen, sillä hänen kaltaistaan alan patriarkkaa
ja sarjakuva-alan kaikkien kunnioittamaa isällistä hahmoa ei enää ole
tulossa. Kenestäkään nykyään arvostetusta tekijästä ei ole siihen.
Kari Leppäsen kaikki Sarjiksen sarjat on julkaistu tässä albumissa.
Linkit: linkkisivulle amoksivulle