KLIKKAA TÄSTÄ SUORAAN SHEENA-SIVULLE

 Kaksi varhaista Sheenan jäljittelijää julkaistiin Fiction Comicsin lehdessä Jungle Comics vuonna 1940.                                                             

                       Viidakkosarjat numero 2 1940                                  Ensimmäinen Fantomah sarja Jungle Comics 2/1940             Toisen Camilla-sarjan ensimmäinen sivu samassa numerossa                   

      Kuten useat muutkin 40-luvun sarjakuvat, oli Fantomah koko lailla kehnosti piirretty. Vasemmanpuoleisessa kuvassa nähdään, että viidakkonaisella oli toinen

       minänsä. Hän saattoi muuttua pääkallopäiseksi taikuudellaan.  Kummallekin oli yhteistä viidakkonaisille ominaisesti, että he taistelivat pahaa vastaan.

                                 Camilla-sarjan alkusivu Jungle Comics-lehden numerossa yksi - ja erillinen toimintakuva.  

                       fantomah - mYSTERY WOMAN OF THE JUNGLE                                             

 Siinä missä Sheena on alkuperäinen ja kokonaisen jäljittelijäsukupolven aikaansaaja, on Fantomah ensimmäinen sarjakuvan supernainen.

 Fantomahin superkyvyt olivat taikuutta hänen hoidellessaan pahiksia ja suojellessa kotiseutunsa asukkaita ja eläimiä. Käyttäessään jota-

 kin lukuisista tempuistaan hänen päänsä muuttui siniseksi pääkalloksi. 

 Sarja alkoi  Jungle Comics-lehden numerosta 2/ 1940 Fletcher Hanksin tekstittämänä ja piirtämänä, mutta jo numerossa 16 /1941 piirtäjä

 vaihtui  toiseen ja Robert Pious jatkoi sarjaa, vaikka oli tuskin taitavampi kuin edeltäjänsä.  Vuonna 1942 Fantomah koki muutoksen pait-

 si taas uuden piirtäjän muodossa kuin persoonana.  Jo aiemmin sarjan luojalta perinyt käsikirjoittaja H.BHovius (salanimi) ja uusi taiteilija

 George Appel keksivät muuttaa Fantomasin tausta muinaisegyptiläiseksi prinsessaksi, joka jatkoi sellaisena luontokappaleitten suojelua,

 Sarjalla ei kuitenkaan ollut voimia jatkaa kuin vuoteen 1944.

                               Robert Piouksen tekemää sarjaa                                          Viimeinen Fantomah Appelin piirtämänä   

                      CAMILLA - QUEEN OF THE LOST CITY  AKA  QUEEN OF THE LOST EMPIRE

   Camilla, josta käytettiin ajan myötä titteleitä Queen of the Lost City, Queen of the Lost Empire ja lopuksi nimeä

   Jungle Queen sitä mukaa kuin hänen persoonansa tausta muuttui käsikirjoittajien ikään kuin etsiessä hahmolle

   sopivaa asemaa, aloitti  olemassaolonsa vuonna 1940 Jungle Comics-lehden ensimmäisessä numerossa ja jaksoi

   sinnitellä muutostensa kourissa aina vuoteen 1952, jolloin hänet korvattiin toisen viidakon naissankarin uusinta-

   julkaisuilla - Tiger Girl vei Camillan paikan lehdessä.

     Sekä kadonnen kaupungin että valtakunnan Camillat sarjan alkupäästä, mutta lehdessä ne esiintyivät väärässä

     järjestyksessä ennen kuin tyttöparka vakiintui valtakunnalliseksi. Tosin lisänimet katosivat myöhemmin kun

     sankaritar ryhtyi pelkästään viidakkonaiseksi kaiketi koska muut vastaavat viidakoitten naishahmot olivat sel-

     laisia.  Kuvissa näkyvä CAW on piirtäjän signeeraus, mikä ei ollut tuolloin kovin yleistä.  Sarjaa kirjoitti ja piir-

     si alkujaan nimimerkin taakse piiloutunut Charles A. Winter.  12-vuotisen sankaritaruransa aikana Camillaa

     piirsivät useat sarjakuva-alan taiteilijat.

                           Alun alkaen Camilla, joka oli kuolematon ikuisen elämän lähteensä ansiosta oli

                           Afrikkaa jotensakin eksyneitten viikiknkien jälkeläinen ja hallitsi heidän viidak-

                           koon rakentamaansa kaupunkia. Mutta yht´äkkiä hänestä leivottiinkin Tshingis-

                           kaanin jälkeläinen edelleen halliten kadonnutta valtakuntaa. Ylläoleva strippi

                           esittää kohtausta, joka toistui aina kun valkoinen mies eksyi hänen valtakun-

                           taansa  -  Camillalla oli kuin pakkomieteenä yrittää viekotella mies jäämään ja

                           rupeamaan kuninkaaksi rinnalleen.

     Sarjan ongelmana näyttää olevan omituinen vaikeus keksiä sankarittarelle sopiva rooli, sillä yhteen aikaan sar-

     jan kuluessa paljastuikin, että hän olikin rikas perijätär Camilla Jordan.  Perijättären roolista ei kuitenkaan tul-

     lut mitään, koska hänen päätehtävänsä oli hillua viidakossa järjestelemässä  asioita kohdalleen.

                           Sarjan aikana sitä piirsi melko moni puoli-alastoman naisen piirtämisen hallitseva

                           taiteilija,  merkittävimpinä mainittakoon  Nick Cardy  (Aquaman), George Tuska

                           (Buck Rogers) ja Matt Baker  (Phantom Lady).  Myös Fran Hopper piirsi useita

                           Camilla-jaksoja.  Alla työnäytteitä...

                                  Fran Hopperin Camilla                                                 Matt Bakerin Camilla                  

                  George Tuskan Camilla                                                                Nick Cardyn Camilla 

                 Jätämme tämän hieman epämääräisen naissankarin nyt rauhaan ja siirrymme seuraavaan... 

                         TIGER GIRL - princess Vishnu

  Fiction house sarjakuvakustantamo erikoistui 40-luvulla tuottamaan viidakoissa toimivia naissankareita

 vastapainoksi tarzan-tyyppisille uroille, jotka olivat täyttäneet maailman viidakot siihen saakka. Yhtiön

 Jungle Comics ja Fight Comics julkaisivat eritasoisia viidakon amatsoneja saman kustantajan Jumbo Co-

 mics-lehdessä suuren suosion saaneen Sheena-sarjan vanavedessä.  Tiger Girl oli niistä onnistunein ja kor-

 vasi aiemmat hieman epämääräiset yritykset, kuten jo mainitut Fantomahin ja Camillan.

  Niistä eroten myös maantieteellisesti Tiger Girl eleli Intian viidakoissa, vaikka sarjakuvassa ympäristö muis-

 tuttaa enemmän Afrikkaa.

  Tiger Girl eli prinsessa Vishnu debytoi Fight Comics-lehden numerossa 32 vuonna 1944 ja jatkoi toimeliaita

 puuhiaan naissankareista hurjimpana aina lehden numeroon 81 vuonna 1952. Tullessaan lehteen Tiger Girl

 aloitti yhtenä pääsarjan lisänä, sillä lehteä hallitsivat sotasarjat Toisen Maailmansodan amerikkalaisista soti-

 laista ja lehti oli pääasiassa tarkoitettu rintamalla palveleville joukoille, joka kerrottiin kannessa:

   Lehden sotaisten pääsarjojen johdosta kannetkin kuvasivat amerikkalaisia sotilaita maailmalla, mutta sodan päätyt-

 tyä kansiin astui vuonna 42 lehdessä seikkailunsa aloittanut Senorita Rio, joka ainoana naishahmona toi uutta väriä

 testosteronipitoisiin aiempiin sarjoihin.  Senjoriita (laitteessani ei ole espanjalaisia erikoisuuksia) oli Yhdysvaltain sa-

 lainen agentti, joka toimi Etelä-Amerikassa ja sarja oli erikoisen suosittu kunnes Tiger Girl jonkin aikaa ilmestyttyään

 lehdessä päihitti sen.  Vuonna 1952 senjoriitta Rio-aiheiset kannet saivat väistyä tiikeritytön tieltä, joka jatkoikin kan-

 sikuvatyttönä ilmestymisensä loppuun asti. 

                Tiger Girlin ensimmäinen kansi ja sarjakuvan alku lehdessä numero 77 vuonna 1947. Sarjan piirtäjänä Robert Webb.

                                  Tiger Girlin kumppani bengalintiikeri Benzali. Piirros Webb.    Hänen toinen kumppaninsa Abdola. Piirros Matt Baker.         Tiger Girl ruoskansa kanssa. Piirros Maurice Whitman.

  Tiikeritytön aseena oli hänen ruoskansa, jota hän käytteli taidokkaasti ja apuna oli myös hänen tiikerisormuksensa, jota

katsahtamalla hän sai tarpeellisia lisävoimia. Tosin sormus jäi unohduksiin sarjan myöhemmissä jaksoissa.  Päinvatoin kuin

useimmat viidakkotytöt hänellä oli apunaan kaksi kumppania - bengalintiikeri ja intialainen Abdola, jota hän nimitti myös

hinduksi ja sikhiksi. Tiikerityttö oli alkuunsa punatukkainen esiintyessään vain sarjakuvana, mutta muuttui yht´äkkiä blon-

diksi päästyään kansikuvatytöksi vuonna 1947.  Suosiostaan huolimatta Tiger Girl ei saanut poseerata ikiomassa lehdes-

sään, vaikka monilla muilla vastaavilla viidakkotytöillä olikin sellainen.

  Sarjaa piirsivät sen kahdensanvuotisen uran aikana useat sarjakuvataiteilijat, joista Robert Webb aloitti. Muita olivat mm.

Matt Baker, Jack Kamen, Maurice Whitman ja David Heames ja taitava Dick Giordano, jonka tekemä sarja löytyy pian net-

tisivuiltani.

                                Robert Webb                                                             Matt Baker                                               Pencils: Matt Baker   Inks: Jack Kamen                                  Maurice Whitman

                                                                                                                    David Heames                                                         Dick Giordano 

                                                                         Ja vielä ennen seuraavaa viidakkotyttöä Tiger Girl-sarjan viimeinen kansikuva ja viimeinen alkusivu.

                                                                                FIGHT COMICS  NUMERO 81   VUOSI  1952  -  VIELÄ TÄMÄN JÄLKEENKIN TIGER GIRL ILMESTYI  UUSINTOINA

                                                                                JA KERRAN UUTENA JAKSONA JUMBO COMICS-LEHDESSÄ.  

                                                                                 JATKAMME MUILLA VIIDAKON SANKARITTARILLA.  KOSKA EMME PYRIKÄÄN SIIHEN, ETTÄ SAR-

                                                                                 JAT OLISIVAT ESILLÄ KRONOLOGISESSA JULKAISUJÄRJESTYKSESSÄ, EMME NOUDATA SITÄ.

                                                                                 ARTIKKELIN TÄYDELLISESSÄ KOKOAMISESSA ON MYÖS SE VAIKEUS, ETTÄ EDELLÄ OLEVIEN

                                                                                 GENREN ALKUSARJOJEN AIKAANSAAMA VALTAISA NAISSANKARIBOOMI TUOTTI NIIN VALTAI-

                                                                                 SAN MÄÄRÄN VIIDAKOISSA  (JA MUUALLAKIN)  RIEHUVIA AMATSONEJA, ETTÄ JATKAMME HIE-

                                                                                 MAN TIIVISTETYMMÄLLÄ KONSEPTILLA...

                                                               RULAH -  JUNGLE  GODDESS ja zegra - jungle empress  of fox  feature  publication

 RULAH-JUNGLE GODDESS TEKI ENSIESIINTYMISENSÄ KESÄKUUSSA 1947 FOX FEATURES-KUS-

 TANNUSYHTIÖN ZOOT COMICS-LEHDEN NUMEROSSA 7.  SARJA SAAVUTTI YHTENÄ VUOSIKYM-

 MENEN 100 SEKSIKKÄIMMISTÄ NAISSARJAKUVASANKARITTARISTA NIIN SUUREN SUOSION,

 ETTÄ HÄN ESIINTYI JO NUMEROSSA 10 KOLMESSA ERI SARJAKUVAJAKSOSSA. EIKÄ SIINÄ

 KAIKKI - JO NUMERO 17 OLI MUUTETTU RULAHIN NIMISEKSI LEHDEKSi SEN JÄLKEEN KUN

 SARJA OLI SIIRRETTY YHTIÖN ALL TOP COMICS-LEHTEEN. 

                                                                                                  LEHTI, JOSSA RULAH ALOITTI JA LEHTI, JOKA NIMETTIIN HÄNEN MUKAANSA. 

  Rulah oli sarjassaan lähinnä kovin tarzanmainen heilautellessaan itseään oikeaan viidakkotyttötyyliin puusta

 puuhun liaanien avulla ja myöskin joutuessaan tuon tuostakin taistelemaan viidakon petojen kanssa, milloin

 leijonan, tiikerin, panterin, jättiläiskäärmeen tai jonkin muun luontokappaleen kanssa. Nämä mittellöt olivat

 kyllästymiseen asti jaksojen kohokohtia.  Sarjaa piirsi sen alusta loppuun monitoiminen  Matt Baker.

  RULAHIN SUOSIO OLI KORKEIMMILLAAN 1948, MUTTA JO SEURAAVAN  VUODEN LOPULLA FOX

 LOPETTI  LEHDEN NUMEROON 27 EIKÄ RULAH ENÄÄ JATKANUT SEIKKAILUJAAN.  FOX KUITEN-

 KIN TOI TOISENKIN VIIDAKON SANKARITTAREN  MARKKINOILLE RULAHIN SUOSION AIKANA...

                                         ZEGRA - JUNGLE EMPRESS 

 ZEGRA- VIIDAKON VALTIATAR ELI AFRIKKALAISESSA KYLÄSSÄ, JOTA ASUTTIVAT VALKOISET NAI-

 SET JA MUSTAT MIEHET (HUH!)  HÄN SUOJELI KYLÄÄNSÄ JA SEN ASUKKAITA ULKOISILTA UHILTA

 KUTEN VILLIPEDOILTA, VALLOITUSHALUISILTA MUILTA HEIMOILTA SEKÄ VALKOISILTA HUVIMET-

 SÄSTÄJILTÄ.  EPÄTAVALLISEMPIA  UHKIA OLIVAT ESIMERKIKSI "LENTÄVÄ KUOLEMA ELIKÄ  TU-

 LIASEILLA  ASEISTAUTUNEET SOTILAAT, JOTKA LENSIVÄT LENTÄVILLÄ MATOILLA JA MYÖS LEGI-

 OONA LENTÄVIÄ MIELIPUOLIMUUMIOITA.  KUULLOSTAA KYLLÄKIN LÄHINNÄ ÄLYTTÖMÄLTÄ.

 ILMANKOS SARJA EI OLLUT KOVIN PITKÄIKÄINEN.

 FOX FEATURES EI ONNISTUNUT KOVIN HYVIN ZEGRA-LEHTENSÄ KANSSA. ENSIMMÄISESSÄ NUMEROSSA

 VIIDAKKOTYTTÖ OLI NIMELTÄÄN TEGRA, MUTTA VAIHTUI JO SEURAAVASSA ZEGRAKSI. ZEGRA-SARJA LAN-

 SEERATTIIN SUORAAN OMAKSI LEHDEKSEEN 1948, MUTTA JO VIIDEN NUMERON JÄLKEEN SE LOPETETTIIN.

 LUKIJAT EIVÄT KAIKETI NIELLEET SARJAN KÄSIKIRJOITTAJAN KAIKKIA IDEOITA. SARJA JATKUI KUITEN-

 KIN VIELÄ MY LOVE LIFE-LEHDESSÄ JONKIN AIKAA. 

 ZEGRAN ERISKUMMALLISIA VASTUSTAJIA RIITTI NIISSÄ MUUTAMISSA SARJOISSA, JOISSA HÄN EHTI OLLA.

                                         LORNA THE JUNGLE QUEEN 

  JO TOINEN "VIIDAKON KUNINGATAR" LORNA ONKIN VIISIKYMMENLUVULLA ILMESTYNYT AARNIO-

 METSÄN SANKARITAR.  PIIRROSJÄLKI ON HUOLITELLUMPAA KUIN EDELLISELLÄ VUOSIKYMMENEL-

 LÄ, MUTTA KOSKA NELJÄKYMMENLUKU OLI VIIDAKON AMATSONIEN KULTAKAUTTA JA USEAT KUS-

 TANTAJAT HALUSIVAT KUKIN TUOTTAA OMAN NAISSANKARINSA, OLI PAINE KOVA SYNDIKAATTI-

 PIIRTÄJIEN ARMEIJALLE TYYDYTTÄÄ VALTAISA TARVE JA SARJAT TEHTIIN KOVASSA KIIREESSÄ.

 LORNA OLI MARVELIN (TUOLLOIN VIELÄ ATLAS) ENSIMMÄINEN YRITYS TUOTTAA VIIDAKKOTYTTÖ-SAR-

JAA.  LORNA, JONKA TITTELI SITTEMMIN MUUTETTIIN MUOTOON LORNA, JUNGLE GIRL, PONNAHTI

MARKKINOILLE VIIDAKOSTAAN HEINÄKUUSSA 1953.  YLLÄ ESILLÄ LEHDEN ENSIMMÄINEN KANSI.

LORNAN MYÖTÄ ATLAS-MARVEL TOI  ESILLE MUITAKIN VIIDAKKOTYTTÖJÄ KUTEN LEOPARD GIRL,

JANN OF THE JUNGLE JA MYÖHEMMIN SHANNA, SHE-DEVIL (Marvel 1972).

          LORNA-SARJAKUVAN SIVUILTA HUOMAA HETI, ETTÄ OLLAAN ERI VUOSIKYMMENELLÄ JO PELKÄSTÄÄN VIIDAKKOTYTÖN ULKO-

          MUODOSTA. 50-LUVULLA NAISMAKU OLI  TYYPPIÄ MARILYN MONROE, JANE RUSSELL JA MUUT MUODOKKAAMMAT ESIMERKIT.

          NIINPÄ  LORNAKIN NOUDATTI SAMAA KAAVAA.  LORNAN LUOJA OLI   DON RICO-NIMINEN KIRJOITTAJA JA SARJAA JA PIIRSI AL-

          KUUNSA WERNER ROTH,   JONKA LOPETETTUA PARI VUOTTA MYÖHEMMIN SITÄ JATKOI JAY SCOTT PIKE.   YLLÄOLEVAT SIVUT

          OVAT WERNER ROTHIN KÄDENJÄLKEÄ HÄNEN JÄTETTYÄ 40-LUKULAISEN PIIRROSTYYLINSÄ, KUTEN ALLA.  ALLA MYÖS PIKEN

          LORNA-SARJAA.

           WERNER ROTHIN LORNA, MUKANA APINATOVERI MIKKI                                           JAY SCOTT PIKEN LORNA, MUKANA MIKKI           

  LORNAN AIHEESTA SEN VERRAN, ETTÄ ALKUUNSA HÄN ELI LESKIMIES ISÄNSÄ KANSSA AFRIKASSA KUNNES

 LEIJONA MANKELOI ISÄN, JOKA SITTEMMIN MENEHTYI VAMMOIHINSA. JÄÄTYÄÄN YKSIN TYTÖSTÄ HUOLEHTI

 HÄNEN ISÄNSÄ ALKUASUKASYSTÄVÄ M`TUBA, JOKA AVITTI LORNAN ALKUUN SELVIÄMÄÄN TULEVISTA KOET-

 TELEMUKSISTA, OPETTAEN HÄNELLE ASEIDEN KÄYTÖN YNNÄ MUUTA HYÖDYLLISTÄ.

  OPPIIN KUULUI YSTÄVYYS ELÄINTEN KANSSA JA LORNASTA KEHITTYI NIIN PÄTEVÄ, ETTÄ HÄN SAATTOI JOPA

 KOMENTAA LUONTOKAPPALEITA.  M`TUBA LAHJOITTI HÄNELLE MARAKATIN NIMELTÄ MIKKI, JOSTA TULI HÄ-

 NEN USKOLLINEN KUMPPANINSA KUTEN TARZANILLA OLI KIRJOISSA MANU, MARAKATTI JA ELOKUVISSA

 CHEETAH, SIMPANSSI.  KUN LORNA OLI RIITTÄVÄN ITSEVARMA HÄN OTTI LÄHTI SYVEMMÄLLE VIIDAKKOON

 LÖYTÄÄKSEEN AUTETTAVIA.  OLKOON SITTEN KUNINGATAR VAIKO VAIN TYTTÖ, LORNAN SARJAKUVA KESTI

 26 NUMEROA, JOISTA VIIMEINEN ILMESTYI ELOKUUSSA 1957. 

                                                                   LEOPARD  GIRL 

  Leopard Girl näki päivänvalon vuonna 1954 Atlas-Marvelin Jungle Action-lehdessä numero yksi, jonka hän jakoi yhdessä

kolmen muun viidakkoseikkailijan kanssa - Lo-Zarin, Jungle Boyn ja Man-oo-The Mighty-nimisen gorillasankarin kanssa.

Leoparditytön käsikirjoitukset teki sama, joka oli kirjoittanut myös Lornan tarinat ja piirtäjänä toimi koko sarjan  ilmesty-

misen ajan Al Hartley.  Jungle Action-lehti oli kovin lyhytaikainen, vain kuusi numeroa vajaassa vuodessa.  Leopardityttöä-

kään ei ole nähty sen koommin.  Viidakossa eläminenhän on vaaroja täynnä.

                                                                       Jungle Action-lehden numerot  1  ja 5. 

  Leoparditytöllä oli kaksoishenkilöllisyys tuttuun Superman-Batman-tyyliin.  Hänen oikea nimensä oli Gwen ja hän työsken-

teli siviilissä Afrikassa tutkimuksia tekevän tiedemiehen apulaisena.  Ja, kuten arvata saattaa, tiedemiehen päähänpinttymä

nä oli selvittää viidakossa toimivan Leopardityttö-nimisen legendan arvoitus.  Aina kuin tarvetta ilmaantui sujahti Gwen leo-

pardiasuunsa (ilman häntää) ja lähti ojentamaan viidakossa häiritseviä pahiksia kuuliaisen leopardilauman avustuksella. Vaik-

ka Marvel herättelikin henkiin vanhoja sarjakuviaan myöhemmin, ei leopardityttöparka kuulunut joukkoon. Mutta iloksemme

voimme palauttaa ainakin yhden sarjan jaksoista luettavaksenne...

                                                         JANN  OF  THE  JUNGLE 

   Jann esiteltiin Marvelin Atlas Comicsin lehdessä Jungle Tales numerossa 1 1954.  Sarja alkoi dramaattisesti naisen

aikoessa taistella vain veitsi aseenaan leijonaa vastaan. Mutta seuraavalla sivulla elokuvaohjaaja komensi filmauksen

katkolle ja sijaisnäyttelijä  stuntwoman  Jane Hastings  hoiti homman loppuun.   Filmausta  seuraavat alkuasukkaat

ihailivat suuresti Jane Hastingsia ja kutsuivat häntä Jann´iksi, joka oli viidakon paikallinen legendaarinen kuningatar

ja elänyt seudulla pari miespolvea takaperin, kunnes oli langennut valkoisen miehen vaimoksi ja jättänyt viidakon.

Pian selvisikin, että alkuperäinen Jann olikin tämän uuden isoäiti ja sitä myötä uusi Jann rupesi häneksi ja aloitti vii-

dakkoelämänsä.  Tätäkin juttua kirjoitti  Don Rico, mutta piirros oli Jay Scott Pike, joka oli toiminut myös Lornan

kuvittajana.  Sarjan ensimmäisen jakson piirsi kylläkin Art Petty.

                                              Lehden ensimmäisen numeron kansi ja Jann-sarjan alku. 

  50-luvulla oli tapana, että kun jokin sarja menestyi yhteislehdessä, kuten Jann tässä tapauksessa Jungle Tales-

lehdessä, sarja sai oman nimisensä lehden. Jannin kohdalla Jungle Tales yksinkertaisesti vaihtoi nimeä ja lehti

alkoi ilmestyä 1955 numerosta 8 nimellä Jann of the Jungle.  Samassa lehdessä olivat mukana sarjat Waku, Prin-

ce of the Bantu sekä Cliff Mason ja myöskin Unknown Jungle tarina.  Waku oli ensimmäinen miespuolinen vii-

Jdakkosankari ja Cliff Mason Congo Bill-sarjakuvan tyyppinen, mutta vaihdettiin tuota pikaa toiseen Jann-sarja-

kuvaan.

                                                                               Congo Bill,joka oli Cliff Masonin esikuva , sai puolestaan alkunsa Raymondin Viidakko Billistä. Waku oli tyypillinen

                                                                                valkoihoisten viidakkomiesten jatke.  Tummaihoisena hän ei menestynyt 50-luvun Yhdysvalloissa.

 Jann of the Jungle-lehti jatkoi numeroon 17 1957 ja jäi unohduksiin siihen asti kunnes Marvel toi

viidakkotytön taas markkinoille herättämällä henkiin aiemman Jungle Action-lehtensä 1972 ja sekä

Jann, Lorna että Lo-Zar, uudestaan Tharniksi nimettynä ja myös Unknown Jungle palasivat luetta-

viksi uusintoina . Marvelin tavoitteena oli jo 50-luvulla, että sarjojen kuvittajiksi valittiin sarjakuva-

taiteilijoita parhaasta päästä.  Alla vielä jokunen esimerkki laadusta...

               Al Williamson taiteilemaa ja Ralph Mayon tussaamaa Jannia 50-luvulta. 

                          princess  pantha

  Princess Pantha oli myöskin yksi Sheena-sarjakuvan suosion tavoittelijoista. Hänen ensiesiintymisensä

tapahtui Thrilling Comics lehdessä 1949 syrjäyttäen kahden numeron jälkeen lehden supersankarin Doc

Strangen lehden kannesta.  Prinsessa jatkoi kannessa  Thrilling Comicsin numeroon 72 / 1949 jolloin

cowboysankari syrjäytti vuorostaan hänet eikä sarjakaan jatkunut kuin enää kahdessa numerossa. Leh-

den kustantajana toimi yritys, joka tunnettiin vaihtoehtoisesti joko nimellä Standard, Nedor tai Pines

Publishing.

                         Panthan aloitussarjan sivulta 3  kun villit tuhoavat safarin.                                           Pantha lehden kannessa 

  Sarjan alkuperäisessä versiossa Pantha oli sirkusesiintyjä, joka oli tullut Afrikkaan löytääkseen legen-

daarisen valkean gorillan sirkusesiintymisnumeroonsa.  Hän jäi kuitenkin viidakon vangiksi useiksi kuu-

kausiksi kun villit alkuasukkaat surmasivat kaikki muut hänen safaristaan.  Hän selviytyi kuitenkin vi-

hamielisten alkuasukkaiden ahdistelulta, sillä safarin varusteisiin kuuluva gorillan ääntä pauhaava ko-

vaäänislaite karkoiti heidät. Saman tien hän riisui länsimaiset vaatteensa ja vaihtoi ne leopardikuvioi-

seen bikiniin.  Vaikka seikkailija nimeltä Dane Hunter pelasti hänet, hän päätti kuitenkin jäädä Afrik-

kaan jatkamaan mystillisen valkean gorillan etsintää.  Pantha oli puissa kuin kotonaan parhaaseen

tarzan-tyyliin. Se, että hän taitavasti kuvissa "lingaa" viidakon puusta puuhun onkin ymmärrettävästi

selitetty sillä, että hän oli sirkusakrobaatti ammatiltaan.

Näin jälkeenpäin voi vain sanoa, ettei juonikudos vaikuttanut erikoisen vetävältä, mutta sitä samaa voi

kyllä sanoa useista muistakin viidakkotyttösarjoista. Art Saaf-niminen taiteilija piirsi kaikki jaksot.

                                                                   Pantha sarja alkoi useinkin aukeamalta. 

  Panthaa ei kuitenkaan unohdettu alkuperäisen sarjan loppumisen jälkeen.  1990-luvulla AC comics (ent. Americomics)  aloitti

Amerikkalaisen sarjakuvan kultaisen ajan sarjojen uusintajulkaisun ja mukana oli myös Prinsessa  Pantha Jungle Girls-lehdessä.

Lehti ilmestyi vuodesta 1989 vuoteen 1993.

                                                                                                   AC:n  Jungle Girls-lehden kansia.  Lehtiä ilmestyi kaikkiaan 16 ja niihin oli kerätty tunnetuimmar viidakkotyttö sarjat.

  Näiden alkuperäisten sarjojen jälkeen alkoi uusi, modernimpi aalto, jossa viidakon sankarittaria muokattiin uuteen uskoon lihan-

himoisten sarjakuvataiteilijoiden toimesta.  Esimerkiksi Prinsessa Pantha joutui käsittelyyn Alan Mooren kynän voimalla hänen

Tom Strong sarjansa spin-offiin Terra Obscuraan AC (American Best Comics) kustantajan julkaisemina 2000-luvulla.

                                                                                                                               Uuden aallon älyttömyyksiä - viidakkotyttö paiskataan scifisarjaan - voi hyvä tavaton ! 

                                                                                                                                                                  CAVE  GIRL 

   Cave Girl sarjakuva, jota Magazine Enterprises julkaisi vuodesta 1952 vuoteen 1955 oli käsikirjoittaja Gardner Foxin luoma ja'

Bob Powellin piirtämä. Sarja alkoi Thun´da-lehdessä numerossa 2 seitsensivuisena lehden pääsarjan eli viidakkomies Thun´dan

kylkiäisenä.  Ilmestyttyään vielä seuraavassa numerossa Cave Girl sai oman lehtensä , joka kesti vuodesta 1953 vuoteen ja esiin-

tyi myös Magazine Enterprisen lehdessä Africa vuonna 1955.

                                                                            Bob Powellin Cave Girl vuodelta 1952. 

 Luolatyttö ei sarjassa ollut suinkaan muinaismaailmassa elelevä gro magnon-nainen vaan syntyi meidän aikanamme ja

eli pikkutyttönä vanhempiensa kanssa Afrikassa. Hän oli nimeltään Carol ja hänen luolatyttötarinansa alkoi kun viha-

mieliset alkuasukkaat hyökkäsivät hänen vanhempiensa kimppuun teurastaen heidät ja samaan aikaan kotka nappasi

hänet ja kuljetti hänet kauas matkojen päähän yli vuorten, joita paikalliset kutsuivat   "Kuun rajamuuriksi" ja jonka

toisella puolella oli Auringonnousun Maa, jossa kaikki oli niin kuin oli ollut ammoisina aikoina. Kun kotka laskeutui

perille päästyään hyökkäsi sen kimppuun kettu, jonka pennut se oli vienyt ja tappoi sen.  Mutta pikkutyttö, joka piti

kettua pelastajaan ja "kilttinä hauvana" sai ketun heltymään ja se otti hänet huostaansa.

   Sarjan alku oli siis vallan satumainen ja mielikuvituksellinen versio yhtenä elukoitten kasvattamastamista  villilapsista

Mowglin, Tarzanin ja muiden samanlaisten joukossa.

  Vartuttuaan tyttö sai nimekseen yksinkertaisesti "Luolatyttö" paikallisen neandertal-heimon toimesta ja heidän toimi-

aan seuratessaan tyttö oppi alkeellisten aseiden käytön.  Kuten ollakaan ja noudattaen perinteistä tällaisten tarinoiden

tapaa, jossa valkoinen nainen joutuu yksinään tekemisiin alkukantaisten kanssa, heimon johtaja Pood noudatti tätä

kliseetä oikeaoppisesti ja himoitsi päästä astumaan houkuttelevan luolatytön.  No, eihän siitä mitään tullut kun tyttö

pani hanakasti vastaan ja yritys päättyi Poodin ja hänen avustajiensa kuolemaan.

  Jatkossa seuraa tälläisille sarjoille tyypillinen tapahtumarakenne - muinaismaahan saapuu valkoinen metsästäjä Luke

Hardin, jonka kanssa Luolatyttö  iskee hynttyyt yhteen ja loppu onkin tyypillistä vastaavanlaisten sarjojen toisintoa.

Cave Girl-sarjaa julkaistiin uusintoina 80-luvun lopulla AC Comicstin Jungle Girls-lehdessä, kuten muitakin vanhoja

viidakkotyttöjä.

                                                                       Cave Girl AC:n lehdessä numero yksi.

                                     MARGA, THE PANTHER WOMAN

    Marga the Panther Woman ilmestyi 1940 Fox Featuren Science Comics-lehden numeroissa 1-8  ja 1941 saman yhtiön Weird Comics-lehdessä. Pantterinaiseksi

 hänet leivottiin hullun tiedemiehen toimesta, joka käytti muutokseen pantterin verta ja näin syntyi jonkinlainen supernainen, joka pakeni viidakkoon murhattuaan

 tekijänsä raivoissaan kohtelustaan.  Sarja oli melko kömpelösti piirretty, kuten juuri mainittujen lehtien muutkin sarjat ja hyppeli viidakosta sinne tänne muualle-

 kin.  Mitään erikoista menestystä ei sarjan suhteen ollut havaittavissa, eikä sitä pitkään julkaistukaan.

                                                          Hullu tiedemies, joka pakeni Afrikkaan sievän hoitajan kanssa, muutti tämän pantterinaiseksi. 

                                           TAANDA, WHITE PRINCESS OF THE JUNGLE 

  Taanda, White Princess of the Jungle ilmestyi 9 kertaa, viidesti omassa lehdessään 1951 - 1952 ja kahdesti IW Su-

per Comicsin Jungle Aventures-lehdessä..  Sarjan luoja Everett Raymond Kinstler, joka pääasiassa piirsi sarjaa. 

Myös Louis Ravielli kuvitti sarjaa.  Taanda oli, päinvastoin kuin useimmat viidakkotytöt, alunperin kotoisin viida-

kosta kuuluen Tauruti-heimoon, joka koostui etupäässä mustista.  Hänen toimintansa viidakkoprinsessana oli sa-

ma kuin useimmilla kaltaisillaan - suojella ja varjella kyläänsä, auttaa viidakon avuntarvitsijoita ja vastustaa  paho-

ja valkoisia ja muita tunkeilijoita, ojentaa ilkeitä noitatohtoreita ja ylipäätään yrittää säilyttää harmonia ja turval-

lisuus heimonsa piirissä.  Tällaisia urhoollisia sankareita tarvittaisi nykyajan Euroopassa, joka on epäinhimillisen

muukalaistunkeilun kurimuksessa, mutta missä he ovat? 

   Taanda ei piirrostyylinsä johdosta saavuttanut mitään hinkua niiden kohdalla, jotka halusivat nähdä useimmille

viidakkotytöille tyypillistä ihannekroppaista vartaloposeeraava piirrostyyliä, joten sarja tyssäsi nopeasti. AC Comics

kylläkin julkaisi 90-luvulla pari Taandaa Jungle Girls-lehdessään muiden vastaavien joukossa.

                       TEGRA, JUNGLE EMPRESS   (zEGRA)

   Tegra, Jungle Empress oli viidakkotyttö, jonka seikkailuihin kuului olennaisena väkinäinen yritys tehdä

siitä muista vastaavista amatsoneista poikkeava teema - scifielementti, sillä tyttöparka pantiin taistelemaan

Saturnuksesta tulleita   sotilaita vastaan, joita johti sikäläinen kuningatar Zanto.  Tegra komensi puolestaan

paikallisia sotureita apunaan myös musta leopardi ja veitsensä sekä hyvä ystävä Zuria, joka oli huippuetevä

jousenkäyttäjä. Tegran ensimmäinen esiintyminen omassa lehdessään vuonna 1948  oli myös hänen viimei-

sensä. Tarina itse oli kirjoitettu ulahille, mutta käytettiin Tegraan, josta toivottiin toista menekkiä, mutta

yhden esiintymisensä jälkeen naispolon nimi muutettiin Zegraksi, joka aloitti uuden kokeilun omassa Zeg-

ra-nimisessä lehdessään. No, sekin haudattiin viiden numeron jälkeen.  

                      TYGRA OF THE FLAME PEOPLE   

  Vuonna 1940 amerikkalainen kustantaja, josta käytettiin nimiä Better, Nedor, Standard, Pines lanseerasi  Startling Comics-

sarjakuvalehden. Yhtenä sen sarjoista esiintyi Tygra-niminen viidakkotyttö, aloittaen numerosta 45 vuonna 1947  syrjäyttäen

lehden aikaisemman naissarjakuvan Etusivun Peggyn.  Kuten useat muut viidakkoon joutuneet sarjakuvasankarit, myös Tyg-

ra joitui sinne lentoneensa syöksyttyä keskelle viidakkoa.  Tygran oikea nimi oli  Lynn  Thomas ja hän työskenteli isänsä kans-

sa Kongossa lääkinnällisessä lähetystyössä.  Koska heimo, jonka parissa he olivat sairastui vaaralliseen epidemiaan, tarvittiin

lääkettä Lontoosta professorilta, joka oli sellaisen kehittänyt, mutta jota ei oltu vielä kokeiltu.  Lynn oli vapaaehtoinen lentä-

mään Lontooseen hakemaan lääkkeen, mutta paluumatkalla hänen koneensa joutui myrskyn kouriin ja syöksyi viidakkoon.

Selvittyään maahansyöksystä hän nautti lääkken epähuomiossa luullen sitä vitamiiniannokseksi ja tuloksena siitä hänestä tuli

jonkinlainen supernainen!

  Kun paikalliset alkuasukkaat näkivät hänen selviävän leijonan hyökkäyksestä paljain käsin, he uskoivat, että hän oli vaaralli-

nen demooni ja kävivät hänen kimppuunsa.  He eivät pärjänneet hänelle yhtään paremmin kuin leijonakaan ja hyökkäys pysäh-

tyi kun yksi heistä tajusi, että kysymyksessä olikin "Tawny", jonka hyvät henget olivat lähettäneet heidän keskuuteensa.

  He pukivat hänet tiikerinnahkaiseen bikiniin ja antoivat hänelle nimeksi Tygra.  Sen jälkeen Tygra vietti aikaansa viidakko-

tytöille tyypilliseen tapaan, muttei kovin pitkään.  Jo seuraavana vuonna Startling Comics-lehti lopetettiin, eikä Tygrasta enää

kuultu. Vasta paljon myöhemmin AC Comics, jolla oli tapana julkaista uusintoja viidakkotytöistä, julkaisi muutaman Tygra-

sarjan. Sen koommin hän katosi julkísuudesta.

                                                      JUDY  OF  THE  JUNGLE 

                 Judy of the Jungle aloitti viidakkoseikkailunsa Nedorin Comixin  Exciting Comics-lehdessä 55 1947 

  syrjäyttäen edellisen naissankarin Miss Masquen. Kansikuvatytöksi hän pääsi nopeasti ja jatkoi  uraansa lehden numeroon

  69 vuonna 1949. Jotkin sarjan jaksot olivat nuoren Frank Frazettan tekemiä.  AC julkaisi joitakin Judyn seikkailuja uusin-

  toina vuosina 1993 ja 1999.

  Judyn historiikki oli seuraavanlainen :  Hän kasvoi Afrikassa luonnontieteilijä isänsä hoivissa, mutta kun rikollisliiga tappoi

  hänen isänsä, hänestä tuli viidakkotyttö, joka lähti kostamaan isänsä kuoleman.  Seikkailuissaan hänen tovereinaan ja apu-

  na toimivat Kala, musta pantteri, Chan, marakatti ja Tanda, elefantti.  Ja myös hänen poikaystävänsä Pistol Roberts, joka

  itse asiassa oli valtion salainen agentti.  Siinä tausta seikkailuille, joissa Judy kohtasi mm. muinaisten faaraoiden kadonneen

  kaupungin, ahneita aarteenmetsästäjiä ja kohtalokkaan Leopardikuningattaren.  Tyypillistä viidakkotyttömateriaalia. Koko

  sarjan ajan Judy teki ahkerasti selvää viidakon villipedoista, koska oltiin 40-luvulla eikä mailla eikä halmeilla ollut ainutta-

  kaan luonnonsuojelijaa.  Mutta täytyihän viidakkoseikkailuissa olla toimintaa, eikä vaaroja voinut välttää...

                                                               Judy teki selvää kaikista tielleen osuneista viidakon pedoista. Huomattakoon,  että yhteen kuvista on tekstissä tullut nimi

                                                               von Saber, joka oli Judyn arkkivihollinen, koska oli tappanut hänen isänsä.  Sarjan loppupuolella Judy pääsee kostamaan. 

                                                                                          Todella taitavan ja supertuotteliaan Alex Schomburgin sievä kansikuva ja vieressä Frank

                                                                                          Frazettan piirtämää Judya, vaikka signeerauksessa lukeekin Frazeta. 

 Tähän päätämme viidakkotyttösarjamme, vaikka näiden toimeliaiden naikkosten luettelo olisi jatkunut vaikka miten pitkään,

sillä suosionsa aikoihin monet sarjakuvakustantamot halusivat mukaan Jungle Girls-piirileikkiin ja tuottivat sellaisia omiin leh-

tiinsä, yleensä huonolla menestyksellä, sillä sarjat elivät miltei säännöllisesti vain lyhyen ajan.  Lisäksi näiden sarjakuvien tuot-

tajien harmiksi tuli voimaan Yhdysvaltain "Comics Code", joka kävi kovin kourin sarjakuvien julkaisuihin käsiksi.  Varsinainen

syypää Comics Coden syntymiseen oli saksalais-amerikkalainen psykiaristi   Fredric Wertham, joka hyökkäsi fanaattisesti sar-

jakuvaa vastaan 1954 julkaistussa kirjassaan uhoten,   että sarjakuva oli tuhoisan  vaarallinen lapsille ja nuorille väkivaltansa

ja seksinsä johdosta.    Juttu meni kongressiin saakka ja syntyi Comics Code,     joka alkoi valvoa sarakuvissa esiintyvää väki-

valtaa ja eritoten niissä esiintyviä vähäpukeisia naisia, joiden esiintymistä sarjakuvissa nimitetään  "good-girl-art´iksi."

     TÄMÄ TEKI SELVÄÄ VIIDAKKOTYTTÖSARJAKUVISTA PITKÄKSI AIKAA !

                                                                                                            Jos kiinnostaa, voi osasta näistä viidakkotytöistä lukea sarjakuvana kun klikkaa alla olevaa kuvaa 

                                                                                                                                                                            LINKKISIVULLE 

                                                                                       LISÄÄ VIIDAKKONEITOJA, JOTKA EIVÄT OLE NIIN MERKITTÄVIÄ 

                                                                                  40- ja 50-luku tuottivat niin valtavan määrän viidakoissa mellastavia puolialastomia naisia, ettei kaikkia kannata tarkemmin tarkastella

                                                                                   lähemmin.  Jotkut esiintyivät vain kerran, jotkut kestivät hieman kauemmin, jotkut oli piirretty kohtalaisesti, jotkut tosi surkeasti. Alla

                                                                                   luettelo miltei  kaikista,   joita ei ole tässä vielä käsitelty.   Viidakkomiesten  heilat on jätetty pois,   vaikka hekin vaikuttivat sarjoissa. 

                                    Hillman -Miracle Comics 1940                                                      Nedor - Exciting Comics 1946                            Marvel - Mystic Comics  1940                                    Fox Features- Dagar  1948           Ajax-Farrell Piblication 1955

      Safari Cary-Dagar 1948            Fox Features - Zegra 1943                            Fox Features 1950                                      Fox Features - Rulah 1948                                                Italialaisia viidakkonaisia                               Fawcett-Charlton 1942-1957

                                            Luettelo on kaikkea muuta kuin täydellinen ja siinä on mainittu vain sarjan kustantaja, lehti, jossa sarja on julkaistu ja vuosi, jota kuva edustaa. Ainoa poikkeus on

                                            Nyoka, joka oli suosittu ja jatkui pitkään omana lehtenään, mutta jätettiin pois, koska ei vastannut artikkelin puolialastomia oikeita viidakkotyttöjä.