HISTORICAL PERSONS AND SO ON

FROM THIS STORY

 

Tämä on vain ylimääräinen sarjan  henkilöitä ja joitakin historiallisia

seikkoja katsastava asiapitoinen  kirjoitelma Claes Reimerthin kolmi-

osaisen viimeisen,  pitkän historiallisen   Mustanaamioseikkailun taus-

toista 1500-luvun loppupuolelta. Jos se ei kiinnosta, sen voi ohittaa hel-

posti joko heti tästä klikkaamalla tai menemällä loppuun,  mistä myös

pääsee pakoon...

Siirrymme henkilöihin:

Kuningatar

Elizabet , joka hallitsi Englantia 53 vuotta, oli Henrik VIII ja hänen myöhemmin 

mestaamansa Anna Boleyn tytär, viides ja  viimeinen   Tudor-suvun  monarkki 17.

marraskuuta 1558 alkaen 16.3.1603 saakka. Hänestä tuli  pitkän hallituskautensa

aikana yksi kaikkein menestyneimmistä monarkeista, jonka aikana Englanti nou-

si eurooppalaiseksi suurvallaksi sekä politiikan, talouden  että kultuurin saralla.

Vaikka aikakausi Euroopassa olikin voimakkaasti uskonnollisesti kahtiajakautu-

nut,   mikä aiheutti suurta  vihanpitoa ja  väkivaltaisuutta,  Englannin neitsytku-

ningatar selvisi  siitä  maltillisuutensa  ja poliittisen  taitavuutensa  ansiosta  säi-

lyttäen  valtakuntansa  protestanttisena  katolisille ominaisesta  kavaluudesta ja

häikäilemättömyydestä  huolimatta.  Nämä tekivät  useita murhayrityksiä  pääs-

täkseen tästä  sinnikkäästä  kuningattaresta eroon,  mutta kaikki epäonnistuivat.

Englannin valtaamiseksi Espanjan kuningaskin hakkautti suurimman osan maan-

sa metsistä  sotalaivojen  valmistamisesksi,  mutta  englantilaisten merimiestaidon

ja sään  yhteistyö tuhosi niistä  suurimman osan, eikä Espanjasta sen koommin ol-

lut suurtakaan uhkaa.

Elizabeth kuoli  69 vuotta  syntymänsä   jälkeen omana  syntymäpäivänään 24. 3.

1603.   On oletetettu  (ja varsin aiheellisesti)  että  hänen   poismenoonsa vaikutti

suuresti   tuolle  ajalle   ominainen ja sekä  hovissa  että  hienostossa  tyypillinen

kasvojen meikkaus,  jossa käytettiin liikaa myrkyllisiä aineita.   Tuon ajan ihanne

naisilla oli posliininvalkea kasvojen väri, johon tarvittiin useita myrkyllisiä ainei-

ta,  kuten muunmuassa  lyijyä,  etikkaa,  arsenikkia ja punaiset huulet, jotka saa-

tiin aikaan elohopealiuoksen avulla. Elizabet, kuuluen yhteiskuntaluokkaan, joka

 joutui  käyttämään näitä sosiaalisen  tasonsa ilmaisevia  myrkyllisiä aineita ulko-

näkönsä takia,  käytti tiettyjä myrkyllisia  makeup-aineita 40 vuoden ajan, vielä

 kuolinvuoteellaan.  Yksi tuon ajan yleisistä  taudeista oli isorokko,  joka jätti jäl-

kensä kasvoihin ja lisäsi parempisäätyisten naisten tarvetta peittää rokon jäljet.

Elizabet oli yksi tämän riesan uhreista.

Elizabeth täydessä maskissa aikalaismaalauksessa

 

SIIRRYTÄÄN SEURAAVAAN HENKILÖÖN

Robert Cecil, Salisburyn 1. jaarli, Cranbornen varakreivi

 

 

Hän oli englantilainen valtiomies, joka toimi menestyksekkäästi sekä kunin-

gatar Elizabet I:n että  kuningas Jaakko I;n  valtiosihteerinä  vuosina 1596-

1612. Hän oli lyhyt ja kyttyräselkäinen ja varsinkin kuningatar Elizabet

kutsui häntä keksimillään lempinimillä.

 Robert Cecil syntyi 1.kesäkuuta 1563 ja kuoli 24.toukokuuta 1612.

Claesin tarinassa hänen osuutensa jää melkoisen vähäiseksi, joten hänen

toimiaan kuningattaren ykkösmiehenä ei ehkä kannata enempää tässä

ruotia. Joka tapauksessa hän oli yksi Englannin historian merkittävimpiä

valtiomiehiä.

 

siirrytään seuraavaan henkilöön

Robert Devereux, 2. Essexin jaarli

Syntyi  15.1565 - kuoli 25.2.-1601 teloitettuna

Robert Devereux enimmäkseen muistetaan elokuvasta Elizabet

ja Essex, jossa häntä näytteli Errol Flynn. Elokuva seuraa tie-

tenkin  etupäässä  todellisuuden  tapahtumia,   joissa komea ja

loistavan seurallinen ja sotatoimissa  mukana ollut herrasmies

valloittaa vitaalisuudellaan Englannin neitsytkuningattaren sy-

dämen.   Näinhän siinä kävikin,  mutta sitten sankari tuli liian

itserakkaaksi ja munasi asiansa täysin.

Kuningatar nimittäin lähetti hänet hänen omasta toivomukses-

taan Irlannin Lordi Luutnantiksi Englannin ja Irlannin 9-vuo-

tisen sodan aikana,   jonka aikana yksikään  englantilainen ko-

mentaja ei ollut kyennyt lyömään  irlantilaisia sotapäälliköitä,

joita johti Tyronen jaarli Hugh O´Neill.

Vaikka Essex johti Irlantiin 16.000 miehen sotajoukon,  hän ei

kyennyt nitistämään Hugh O`Neillin irlantilaisia. Hän kävi joi-

takin vähäpätöisiä taisteluja  kaukana O`Neillistä ja  palasi lo-

pulta   äkkiarvaamatta ja mitään aikaansaamatta Lontooseen,

missä hän päätäpahkaa syöksyi  kuningattaren  makuuhuonee-

seen Nonsuch Palatsissa, missä kuningatar oli ilman peruukki-

aan, maskiaan ja muuta rekvisiittaa. Arvaahan siitä, mitä sellai-

sesta seuraa.   Robert Devereuxin  suosio lysähti niinkuin sitä ei

olisi koskaan ollutkaan. Ja siitä alkoi tuon suuruudenhullun idi-

ootin alamäki. Jonkin aikaa  sydämistynyt kuningatar pompotti

entistä suosikkiaan,    sitten tuli   oikeudenkäynnin  aika  Robert

Cecilin  johdolla.   Pääasiassa häntä  syytettiin sotavoimien yh-

destä kaikkein  vakavimmista rikkomuksista  -  karkuruudesta.

Hän myös menetti ainoan päätulonsa eli makeitten  viinien mo-

 nopolin.   Kaiken lisäksi hänen oli pakko kuunnella  kaikki syy-

 tökset ja  tuomio lattialla  polvillaan.    Kyllä siinä    miestä har-

 mitti...    Hänen tilanteensa oli muuttunut   epätoivoiseksi ja hän

 vetäytyi palatsiinsa   Essex Houseen Lontoossa ja   alkoi linnoit-

 taa sitä keräten häneen uskovia ystäviään sinne.     Petollisen ku-

ningattaren   vallastasyökseminen  oli hänen  päämääränsä  ko-

kemiensa    loukkauksien vastineeksi.   Lopputuloksena   hänen

    toimistaan  hän lähti  omien  vähäpätöisten  joukkojensa johtaja-

na kohti   kuningattaren   palatsia halki  Lontoon,   uskoen että

kansa olisi hänen puolellaan. Hänen järkensä nimittäin alkoi jo

sekoilla. Marssin aikana kuningattaren valtiosihteeri Robert Ce-

cil julisti Essexin petturiksi ja lähetti  Sir John Levesonin sotajou-

kon kärjessä laittamaan  barrikaadin Ludgage Hillille.   Essexin

yritys murtaa sitä epäonnistui ja hän palasi takaisin Essex Hou-

seen, josta hän joutui poistumaan ja antautumaan sotajoukon pii-

rittäessä sen.   Seuraavassa  oikeudenkäynnissä  Essex tuomittiin

syylliseksi ja teloitettiin Towerin linnan Tower Greenissä viimei-

senä siellä päänsä menettäneenä 25.helmikuuta 1601...

 

 LINKKISIVULLE