Helsingin Sanomien sarjakuvasivut
8.1.2013
Mielessäni on jo pitkään kummitellut lapsuuden- ja nuoruudenaikainen muistikuvani Helsingin
Sanomien sarjakuvasivusta, joka tuli tutuksi aikonaan. Kummittelu on kasvanut viime vuosina sen
johdosta, että nykyinen versio alkaa näyttää yhä aneemisemmalta ja mukaan haalittu materiaali
vaikuttaa vastenmielisen heikkotasoiselta. Rip Kirbyn lakkauttamisen jälkeen ei sivulla ole ai-
nuttakan naturalistisesti piirrettyä sarjakuvaa, mikä ilmeisesti johtuu sivusta vastaavan henkilön
suhtautumisesta mediassa nykyään vallalla olevaan yksipuoliseen suitsutukseen harrastelijamais-
ten ja kokeilevien teelmien puolesta. Langenneena ala-arvoisen sarjakuvallisen maun omaavien
lukijoiden ylistykseen tiettyjen pilkkasarjojen epäilyttävästä suosiosta tämä sarjakuvia valitseva
haluaa mielistellä juuri näitä langeten samalla heidän tasolleen.
Kun alussa mainittu kummittelu riitti minulle, riensin katsomaan mikrofilmiltä vanhoja Hesareita
50-luvulta, jolloin itse tutustuin lehden sarjakuva-antiin. Alla on esimerkki eräästä sarjakuvasivus-
ta vuodelta 1955. Tuolloin sarjakuvat oli usein jaettu eri sivuille, joten joku niistä on esillä alempana.
joonas 
jenni tallenettu mikrofilmiltä vaan vanhoista Hesareista.
Ensimmäisenä 13.1.1953 tiistain sarjakuvasivu:
Ja sitten toinen sivu samalta vuodelta, 5.2.1953 torstaipäivän sarjakuvasivu:
Näistä 1953 -vuoden sarjakuvasivuista voidaan panna merkille se tuolle ajalle harvinainen tapaus, että
pääkaupungin päälehdessä esiintyi yhtä aikaa kaksi kotimaista sarjaa - pitkään jatkuneen Veikko Savo-
laisen Joonaksen lisäksi Egon Meurosen Into Ilves. Tosin Meurosen muitakin sarjoja oli Helsingin Sano-
missa jo ennen Into Ilvestä, hänen suosituin sarjansa Syöksypommittajat, joka jatkui vuosina 1943 - 1944.
Lisäksi häneltä myöhemmin julkaistiin Hesarissa sarja lentäjäsarja Esa Ahto, jonka muistan paremmin
kuin muut tässä luetellut. Egon Meuronen syntyi 1922 ja kuoli 2005.
Tätä lukevalla on myös mahdollisuus tutustua entisajan Helsingin Sanomien elokuvamainos-sivuun, joka
oli todella näyttävä ja todellinen runsaudensarvi verrattuna nykyiseen latteaan NYT-lehden ilmoitussivuun.
Aikoinaan elokuvateattereita oli tosi runsaasti verrattuna nykyisiin yhteensullotuihin kansankasarmeihin ja
elokuvien moninaisuus oli aiemmin aivan toista luokaa kuin pelkkä uusien tuotteiden yhtäaikainen esittämi-
nen eri kansankasarmien näytösbunkkereissa, joiden ulkonäkökin on äärimmäisen kalpea verrattuna aiem-
piin kodikkaisiin teatterisaleihin.
Tästä pääsee tutustumaan vuoden 1953 elokuvamainos-sivulle:
kuvaa sulassa sovussa. Alempana tällä palstalla on nähtävänä myös näiden ammattilaistöiden vastapainoksi
nykyisen Helsingin Sanomien aneemista sekasarjakuvaa. Kotimaista sarjakuvaa suositaan, vaikka se ennen
muuta kurjistaa koko sivun sarjakuvavalikoimaa, joka on yksitoikkoisen ja aneemisen näköinen käsittäes-
sään yksinomaan pelkkää pilasarjakuvaa, joka on useinkin mitäänsanomatonta ja eräässä tapauksessa vas-
tenmielisen rivoa. Sunnuntaisarjan osuus on yhtä tyhjän kanssa ja sen suomalainen osuus turhanpäiväistä
nykysarjakuvaa. Mikä hyvänsä näyttää kelpaavan julkaistavaksi.
3.1.2016
ELÄKÖÖN ! JIPPII ! HURRAA !!!! Äärimmäislapsellinen ja avuttomasti kuvitettu Kisu poistui lopultakin
Helsingin Sanomien sunnuntaisivulta! Jotakin tolkkua sieltäkin alkaa löytyä. Turhan kauan tekele pilasikin
sunnuntain sarjakuva-aukeamaa vaikka olisi siellä muutakin poistettavaa, kaikki ikävä kyllä kotimaisia,
jopa Kisun tilalle tullut B.Virtanenkin, vaikka siinä onkin parempia vitsejä kuin useimmissa kotimaisissa.
Konttorihuumori nyt ei kuitenkaan ole kovin mielenkiintoista.
Pelkkä Kisun hävitys ei kuitenkaan merkitse sitä, että alkaisin taas lukea Hesarin sarjakuvia, joita en ole
enää kuukausiin viitsinyt edes vilkaista. Lassia ja Leeviä löytyy englanniksi vaikka miten netistä, jos haluaa
jotain sarjakuvaa lukea.
31.1.2020
Laitetaanpa pitkästä aikaa näyte tämän vuosikymmenen Helsingin Sanomien sarjakuvasivusta, vaikka mi-
tään parannusta ei olekaan tapahtunut - sama aneeminen kertakäyttösarjojen meno jatkuu. Tuntuu tyhjän-
päiväiseltä katsastaa strippi toisensa jälkeen keskinkertaista tai täysin tyhjänpäiväistä huumori-strippiä
päivästä toiseen. Eihän siinä ole mitään, mitä odottaa kuten asia on jatkuvassa sarjakuvassa. Ei taida olla
mitään toivoa saada joukkoon edes yhtä jämäkämpää naturasarjaa, koska asiasta päättävä taho haluaa
vain mielistellä tälle ajalle ominaista kotitekoisen sarjakuvan epäilyttävää suosiota.
Alla näyte lehden sarjakuvasivusta perjantaina 31.1.2020.....
Katsotaanpas, mitä sarjakuva-asiantuntijamme sanoo näistä sarjakuvista....
FINGERPORI Jokseenkin kelvollisesti ja huolitellummin piirretty kuin suurin osa kotimaisista hupi-
strippi-sarjoista. Jarlan huumorin pohja on valtaosin saman sanan erimerkityksellisyys
ja useinkin sivistymättömän alatyylin hyväksikäyttöä. Naurattaa kaiketi sen tasoisia
lukijoita, jotka hihittävät pylly-ja-kakka aiheisille vitseille. Eli alaikäisten tasoa. Ei
lainkaan sopiva yleiseen päivälehteen.
VIIVI Ja WAGNER Tylsän yksinkertaisesti piirrettyä muka-sarjakuvaa. Kuvat yksitoikkoisia ja pää-
henkilöiden ilmeet täysin epäonnistuneita. Aihe ja vitseiksi kai tarkoitettu pu-
hekuplian sisältö tyhjänpäiväistä avioparin lässytystä vailla huumorin rahtua-
kaan. Vaikea uskoa, että kukaan pitää näin alkeellisesta sarjakuvan irvikuvasta.
KAMALA LUONTO Meinasin jo kirjoittaa, että sarjan nimi voisi olla Kamala Sarjakuva, mutta onhan
se sisällöllisesti hieman tasokkaampi kuin edelliset, jopa vitsikkyyttäkin löytyy
ilman härskiyttä. Piirrosasu voisi kuitenkin olla vähän parempi. Itse asiassa sar-
ja on pelkkä väkisin väännetty turhake. Löytyisi näitä kolmea kotimaista parem-
piakin pääkaupunkilehden sisällöksi jos kerran on suomalaista suosittava.
LASSI JA LEEVI Loput kaksi sarjakuvasivun sarjoista ovat ulkolaista tavaraa ja tutun turvallinen
ja luotettava Lassi ja Leevi onkin (ei mikään yllätys) sarjakuvasivun paras tuote.
HARALD HIRMUINEN Tämäkin ulkolainen tuote on jokseenkin luotettavaa tavaraa toimivine
vitseineen. Se ei kuitenkaan ole niin hyvä, etteikö siihen aika pian kyl-
lästyisi sen jokseenkin rajoitetun aihepiirin takia. Muttei sekään ole sentään
niin kiireentuntuisesti häthätää tuotettu kuin mitä lehden kotimaiset ovat.
WUMO MIkälie Wumo-sarja ei juuri edes arvostelua ansaitse. Piirroksellisesti on vaikea
löytää tylsemmin ja vastenmielisemmin tehtyä strippisarjaa ja kaiken lisäksi mitä
tyhjänpäiväisemmin ideoitua höpönpömppää. Nolla pistettä.
Ehkä olisi paras kokonaan lopettaa koko lehden
sarjakuvasivu ihan ryhdikkyyden vuoksi.
kirjoitti Kari T. Leppänen opiksi muille 31.1.2020