KRIITTINEN KATSAUS KOTIMAISEEN SARJAKUVAAN

                         ( EI HEIKKOHERMOISILLE JA AMATÖÖRISARJAKUVAN YSTÄVILLE

 Tämä on vain yleisluontoinen silmäys kotimaiseen sarjakuvaan ennen kaikkea sen valitettavaan murrosvaiheeseen

ja myös sitä edeltäneeseen laadukkaampien sarjakuvien tuotantoon. Kuten jo yllä mainittiin, ei tutkielma ole lain-

kaan tarkoitettu lietsomaan ärtymystä ja jopa hillitöntä raivoa henkilöissä, jotka arvostavat kukin mistäkin syystä

jo jonkin aikaa olemassa olevaa vaatimattomalla taidolla tehtyä amatööritason sarjakuvaa. Näiden henkilöiden

kannanottoja ilmeni tietyssä sarjakuvaportaalissa aikoinaan ja ala-arvoisimmat yksilöt käyttivät sellaista kieltä,

 joka sopii vain olutpubien kaljasiepoille.   No, mutta tämän varoituksen jälkeen voimmekin palata itse teemaan

eli suomalaisen sarjakuvan katsaukseemme.

Kotimaista sarjakuvaa oli tosin ollut aikaisemminkin jo ennen sen nopeata nousemista laajempaan julkisuuteen,

mutta sen yleinen arvostus ja suosio oli kovin vaatimatonta. Vasta kun Amos Andessonin taidemuseo toi sarja-

kuvanäyttelyllään vuonna 1971 kotimaisen sarjakuvan suurempaan tietoisuuteen ja sen kylkiäisenä perustettiin

Suomen Sarjakuvaseura, se sai aikaan laajemman kiinnostuksen asiaa kohtaan ja kun Kustannus Williams asian

kannustamana päätti alkaa julkaista täysin kotimaista sarjakuvalehteä, Suomi alkoi melkein tursuta sarjakuvia

tekeviä piirtäjiä ja siitä se lähti äkilliseen nousuun. Kesti kuitenkin melko kauan ennen kuin kustantajat suos-

tuivat painattamaan tarjonnassa olevia alkeellisempia sarjakuvatekeleitä vaan luottivat vain paremmanlaatui-

siin töihin. Sekä Sarjakuvaseura että kustannuspuoli arvostivat ja tukivat vain paremman laatuisia sarjakuval-

lisia tuotteita ja jo ansioituneita tekijöitä, koska sekä Seurassa että kustantamoissa  joukossa ei ollut nykyisin

alalle tuppautuvia radikaalisia harrastajia. Diletanttisarjakuvat ja Underground-tyyppiset luomukset pysyivät

pitkään paikallisten seurojen fanzineitten sisältönä, ja niihin kyllä kelpasi mikä hyvänsä. Täytyy kyllä myön-

tää, että sitä kautta löytyi myös joitakin taitavampia tekijöitä, jotka piankin siirtyivät kaupallisempiin piireihin.

 HUPS! Mutta sittemmin kun näitä jokseenkin alkeellisia ei-kaupallisia sarjakuvake-julkaisuja tuottaneet i-

nokkaat yksilöt ryhtyivät perustamaan omia kustantamojaan, koko business meni ranttaliksi koska he olivat

ollet tekemisissä vain mitälie-sarjakuvien ja niitä tekevien kanssa niin touhu jatkui ainakin osittain samoissa

merkeissä.  Ja siitä alkoi kotimaisen sarjakuvan tasollinen alamäki kun asialle tuli omakustanneväki.

  

                                                            

             Tämä onnettomuus alkoi joskus 60-lun lopulla ja sai kyseenalaista suosiota radikalistisemman nuoren

             polven taholta, joka tunnetusti harrastaa halveksuntaa perinteitä ja vanhoja arvoja kohtaan ja kannat-

             taa kaikkea sellaista, joka vastaa heidän omaa asennoitumistaan. Tällainen radikaalitrendi lisääntyi 80-

             luvulla saaden enemmän julkista huomiota ja jotenkin sairaalloisesti julkinen kritiikki alkoi käsittämät-

             tömän hanakasti suosia ja yliarvostaa tätä uutta aaltoa ja keksittiin jokseenkin haetulta ja valetaiteelli-

             selta kuullostava nimike "vaihtoehto-sarjakuva" yrityksenä saada alkeellisemmat sarjakuvat hyväksy-

             tyiksi perinteisemmän ja parempitasoisemman sarjakuvan rinnalle.

             Hyvin pian alettiin kuin hämäyksenä ja koiran hännän nostamisena käyttää näistä perinteitä ja parem-

             paa taitoa huonommista sarjakuvallista ilmaisua liittämällä siihen huijauksenomaisesti röyhistelevän

             nimityksen "taide".  Löyhäpäisempään kuluttajaan tai muuten hyvää makua ja perinteitä halveksivaan

             se saattaa upotakin.  Tämä kehnon, mutta "taiteellisen" sarjakuvan hyväksyminen arvostettavaksi jos

             nyt ei aina surkean piirrosjäljen takia vaan sen edustaman tietynsuuntaisen sisällön puolesta on puoli-

             villaista, koska saman asian voisi tasokkaampi tekijä tehdä täydellisemmäksi.  Aiemmin sarjakuva-ala

             oli pääosin viihdettä, mutta nyttemmin siinä tuodaan esiin sitä sun tätä mielipidettä ja itse tekijän hen-

             kilökohtaisia tuntemuksia tai muita aiemmin sarjakuvissa harvoin esiintyneitä asioita. Tämä piirre on

             vallalla varsinkin naispiirtäjien tekemissä sarjakuvissa.  Kaikki tämä julkaisukynnyksen aleneminen

             ja vapaus säheltää sisällöllisesti ja millä hyvänsä alkeellisella piirroskyvyllä on lietsonut valtaisan mää-

            rän innokkaita sarjakuvanikkareita tuottamaan ainakin piirroksellisesti ala-arvoista tavaraa  tälle alalle

            näin pienessä maassa, jossa ei ole  ennenkään ollut kovin montaa korkeatasoista alan ammattilaista.  

                                                             

              Tässä tuli jaaritelluksi kotimaisen sarjakuvan tilanteesta ehkä vähän liiankin runsaasti ja niiden, joi-

              den ei todella pitäisi tällaista kriittistä tekstiä lukea   (vaikka heitä varoitettiinkin)    verenpaine taitaa

              olla jo hengenvaarallisilla rajoilla ja ne kvaakkujat,   joista jo oli puhe, saattavat nyt tuntea hillitöntä

              tarvetta päästä tietyn kotimaisen naamiopiirtäjän kimppuun räyhäämällä netissä kiihtymystään rau-

              hoittaakseen. Onneksi tämän kirjoittajan ei tarvitse enää huvittua joidenkin matalatasoisten tyyppien

              käyttämän ala-arvoiseen tyylin ilmaistun vihapuheen takia, koska en enää ole piiiiitkiin aikoihin vai-

              vautunut koko portaalissa   vierailemaan enkä sitä tule tekemäänkään.   Aikansa kutakin, päätin jo

              ajat sitten.

              Mennään siis eteenpäin ja itse asiaan eli katsaukseen kotimaisen sarjakuvan pariin.....

                             

                                KOTIMAISIA SARJAKUVANTEKIJÖITÄ JA HEIDÄN TÖITÄÄN  

                     Aloitetaan sarjasta, jonka kaikki suomalaisen sarjakuvan ystävät tuntevat:               

 

                    

                         Tarmo Koivisto:  "MÄMMILÄ"   Poikkeuksellisen taitavan tekijän läpilyöntisarjakuva

                   Olkoon tämä erinomainen sarjakuva malliksi seuraavana olevalle esittelyaiheelle, eli nytemmin

                   voimakkaasti paisuneelle naisten tekemälle sarjakuvalle.                          . 

                                             

                                                                                              SUOMALAISTA NAIS-SARJAKUVAA KEHNOIMMASTA PÄÄSTÄ                  

                                                            Kuin lasten tekemää kuvien puolesta, mutta aiheet vain naisia varten. Suurin osa ylläolevista

                                                            näytteistä ovat jo pitemmän aikaa alalla hääränneiden tekijöiden töitä.

                                                                              

                                                            JA ALLA NAISTEKIJÖIDEN PARHAIMMISTOA JA KUNNON SARJAKUVAA: 

                                                               

                      Terhi  Ekeblom                                     Katariina Katla                              Kati Närhi                       Tiina Paju:  Maisa ja Kaarina  (text: Sari Luhtanen)

                                                              Kaksi vasemmanpuoleista tekijää ovat myös taitavia maalaustaiteilijoita, seuraava kunnon perinteisen sarjan

                                                              piirtäjä ja oikeanpuoleinen kahden naisen jo pitkä-aikainen naistenlehdessä vaikuttanut hupisarja.

                                                              Verrattunea edellisiin kotitekoisen näköisiin, raadollisiin sarjoihin ovat nämä harmitonta, siistiä työtä.

                                                               Viimeksimainitun ei tarvitse, siitä huolimatta, että kuvaa kahden naisen elämää, olla ahdistavan feminis-

                                                               tinen tai ihan suffragentti-sarjakuva vaan optimistinen naisten myönteistä elämää kuvaava. 

 

                                 

                                                JA SITTEN MIESTEN SARJAKUVIIN:   

             Seitsemänkymmen luvun alun SARJIS-lehti toi esiin useita kotimaisia miespuolisia sarjakuvan-

             tekijöitä, joista useistakin kehkeytyi pitkä-aikaisia ammattilaisia sarjakuvan alalla.  Useimmat

             heistä vaikuttavat yhä sanomalehtien, aikakauslehten ja sarjakuva-albumien muodossa.                     

                                                                       

                                                                                                                                               Mauri Kunnas

                                                                                 

                                                                                   Martti Sirola                                                                      Jorma Pitkänen 

                  Ylläolevien näytteiden tekijät kuuluvat perinteisen sarjakuvan tekijöihin, joilta yleensä vaaditaan

                   parempaa tasoa kuin "taiteellisten" vaihtoehtosarjakuvien tekijöiltä. Mutta heidän vastapainok-

                   seen esittelemme niiden jälkeen "taiteellisemman" sortin tekijöiden töiden tasoa ja laatua.

                                                                                       OLKAAPA HYVÄ :  

   

                             Mitäpä näistä voisi sanoa. Monet ovat kuin edellisten naistekijöiden aikaansaannoksia.                                                                       

                                Silti jotkin niistä ovat jopa suosittuja, kuten alla olevat neljä, uskokoon ken tahtoo.                                      

                                    

                                          Jussi Tuomolan äärimmäisen nuiva ja kömpelö Viivi ja Wagner- sarja 

                                            

                                          Kaksi sivua Ville Rannan albumista - voisi luulla niitä ihan uskottavas-

                                          ti naisen tekemiksi tyylinsä vuoksi. Puhekuplien kanssa sekoilukin

                                          on apinoitu tietyn naispiirtäjän käyttämästä tyylistä- 

                            

                             

                       Sanomalehtistrippi Jarlan Fingerpori-sarjasta, joka on enimmäkseen kelvollisesti piirretty

                       mutta käsittelee liian usein arkaluontoisempia pornahtavia aiheita, joita ei pitäisi sanoma-

                       lehden sivuilla näkyä.  Useinkin liian räävitön muille kuin räävittömille lukijoilleen.         

 

                                           Ainakin aiemmin tämä täysin pöljäke sarja oli jokseenkin suosittu:

                         

                                                                             Milla Paloniemi:  Kiroileva siili 

                                               

              Koska itse olen perinteisen ja hyvin toteutetun sarjakuvan suosija, ollut jo lapsesta saakka, en tahdo

              hyväksyä sitä, miten kukaan edes jonkinlaista arvostelukykyä omaava sarjakuvien lukija voi hyväk-

              syä useimpia nykytekijöiden tuherruksia ja ammattitaidotonta jälkeä tällä alalla niin paljon, että viitsii

              haaskata rahaansa ja yleensä lainkaan mitään huomiota suurimpaan osaan nykyään tarjolla olevaan

              sarjakuvalliseen roskaan. On suorastaan hävettävää, miten alas kotimaisen lukijakunnan maku on

              näivettynyt viimeisten 30 vuoden kuluessa.  Omaa alaani edustavien naturalistiseen tyyliin tehtyjen

              sarjakuvien määrä on todella vähemmistössä ja siltäkin puolelta löytyy heikkotasoista jälkeä, aina-

              kin piirroksen osalta.

              Mutta siitä huolimatta joitakin täysin kelvollisiakin vielä löytyy, vaikka niiden aikaansaaminen onkin

              monin verroin työläämpää ja kauemmin aikaaviepää kuin suurimman osan nykyään kaupalla olevien

              alan myyntituotteiden kohdalla. Tilanne on kuitenkin sellainen, että näiden parempien sarjakuvien

              tekijät ovat lähestulkoon kaikki albumitaiteiljoita.

                                                                   Alla parhaita näistä nykyisistä: 

            

                                     

                                           KARIM albumisarja, teksti  Toni Karonen, piirros Harri Honkala. 

                                           

                                                                           J P Ahosen albumi Pikku närhi  

                

                                                                     Hannu Lukkarisen albumi:  Ronkoteus 

            

                                                                           Jouko Nuoran albumi:  Kultainen nuoruus 

                                                

                                                                            Heikki Paakkasen albumi

       Muitakin varteenotettavia ja taitavia miestekijöitä löytyy. He ansaitsevat tässä yhteydessä mainin-

       nan, kunhan joudamme paikkaamaan asiaa tässä yhteydessä. 

                                            

    Muuan aikoinaan sarjakuvalehdissä julkaistu suosikkiaihe on ollut harvinaisuus kotimaisten tekijöiden

    tekemissä sarjakuvissa...  Neljä-ja viisikymmenluvulla ja vielä jonkin verran 60-luvulla varsin suosittu

    aihe sarjakuvissa oli vanha kelpo Villi Länsi, jota muutamat suomalaisetkin piirtäjät käyttivät aiemmin,

    joukossa Kari Suomalainenkin. Mutta sen koommin en muista nähneeni kotimaisen tekijän lännensar-

    jaa. Nyttemmin vain Petri Hiltunen on tarttunut aiheeseen Kalkkaro-sarjassaan, joka alun perin ilmes-

    tyi nostalgisessa muodossa eli liuskalehtenä ja sittemmin sanomalehtistrippinä. Ikävä kyllä piirrostyyli

    sarjassa on melko jähmeä eikä kovin aidon tuntuinen verrattuna muihin näkemiini villiä länttä kuvaa-

    viin sarjoihin, jopa niiden kotimaisten tekijöiden, jotka aikoinaan tekivät vastaavia. 

 

                                                                        Tässä näyte Kalkkaro-sarjasta     

          

    Hieman harmittaa, että tämän aikoinaan kovin suositun sarjakuva-alueen uudestaan tuleminen Suomen

    markkinoille ei ole tämän parempi, koska aluevaltaus olisi vaatinut taitavamman tekijän.

    Mutta monin verroin röyhkeämpi kotimaan markkinoille tunkeutunut sarjakuvallinen tuote, joka törkeäl-

    lä tavalla käyttää aihetta hyväkseen on saastainen Rivo Länsi-lehti tursuten törkeää pornografiaa ja on

    kaiken kukkuraksi erittäin huonosti piirrettynä vielä kamalampi, vaikka eivätpä rivouden lukijat kyllä

    parempaakaan ansaitse.          

                         Tässä muutama esimerkki tuotteen tasosta - siistin itse keskimmäistä kuvaa

            

                                                                      Tässä kaikki tällä erää. Toivottavasti nautitte tästä esittelystä

                                                                    

                                                                             toivoo

                                                                     Kari T. Leppänen

                                                                       sarjakuvanikkari 

                                                                                mutta... antaa kaikkien kukkien kukkia sanoo sanonta-

                                                                                  vaikka koko puutarha menisi rikkaruohopalstaksi. 

                                                                                                                to the links