KRIITTINEN KATSAUS KOTIMAISEEN SARJAKUVAAN

                         ( EI HEIKKOHERMOISILLE EIKÄ AMATÖÖRISARJAKUVAN YSTÄVILLE )

 Tämä nettipalsta on alunperin tehty joitakin vuosia sitten eikä sen yleistä amatööritasoista

osuutta ole sen koommin päivitetty kuten ei myöskään paremman tason uudempaa sarjaku-

vaa. Asiaa yritetään korjata kunhan jaksetaan. Joitakin lisäyksiä on kyllä tehty sivuston

myöhemmässä osuudessa.

                                    

Tämä  on vain yleisluontoinen näkemys kotimaisen sarjakuvan  70-luvulla alkaneeseen kiinnostukseen Suomessa

ja myös sitä edeltäneeseen laadukkaampien sarjakuvien tuotantoon. Kuten jo yllä mainittiin, ei tutkielma ole lain-

kaan tarkoitettu lietsomaan ärtymystä ja jopa hillitöntä raivoa henkilöissä, jotka arvostavat kukin mistäkin syystä

jo jonkin aikaa olemassa olevaa vaatimattomalla  taidolla tehtyä amatööritason sarjakuvaa.    Näiden henkilöiden

kannanottoja ilmeni tietyssä  sarjakuvaportaalissa   aikoinaan ja ala-arvoisimmat yksilöt käyttivät sellaista kieltä,

 joka sopii vain olutpubien  retkuille.   No, mutta tämän huomion jälkeen  voimmekin  palata itse teemaan eli suo-

malaisen sarjakuvan katsaukseemme. Huomatkaa, että kirjoitus on sarjakuvan ammattilaisen tekemä.

Kotimaista sarjakuvaa oli tosin ollut aikaisemminkin jo ennen sen nopeata nousemista laajempaan julkisuuteen,

mutta sen yleinen arvostus ja suosio oli kovin vaatimatonta. Vasta kun Amos Andessonin taidemuseo toi sarja-

kuvanäyttelyllään vuonna 1971 kotimaisen sarjakuvan suurempaan tietoisuuteen ja sen kylkiäisenä perustettiin

Suomen Sarjakuvaseura, se sai aikaan laajemman kiinnostuksen asiaa kohtaan ja kun Kustannus Williams asian

kannustamana päätti alkaa julkaista täysin kotimaista sarjakuvalehteä, Suomi alkoi melkein tursuta sarjakuvia

tekeviä piirtäjiä ja siitä se lähti äkilliseen nousuun. Kesti kuitenkin melko kauan ennen kuin kustantajat suos-

tuivat painattamaan tarjonnassa olevia alkeellisempia sarjakuvatekeleitä vaan luottivat vain paremmanlaatui-

siin töihin.  Sekä Sarjakuvaseura   että kustannuspuoli  arvostivat ja tukivat  vain painokelpoisia  sarjakuval-

lisia tuotteita ja jo ansioituneita tekijöitä, koska sekä Seurassa että kustantamoiden  joukossa ei ollut nykyisin

alalle tuppautuvia radikaalisia harrastajia. Diletanttisarjakuvat ja Underground-tyyppiset luomukset pysyivät

pitkään paikallisten seurojen fanzineitten sisältönä, ja niihin kyllä kelpasi mikä hyvänsä. Täytyy kyllä myön-

tää, että sitä kautta löytyi myös joitakin taitavampia tekijöitä, jotka piankin siirtyivät kaupallisempiin piireihin.

 HUPS! Mutta sittemmin kun näitä jokseenkin alkeellisia ei-kaupallisia sarjakuvake-julkaisuja tuottaneet in-

nokkaat yksilöt ryhtyivät perustamaan omia kustantamojaan, koko business meni ranttaliksi koska he olivat

ollet tekemisissä vain mitälie-sarjakuvien ja niitä tekevien kanssa niin touhu jatkui ainakin osittain samoissa

merkeissä.  Ja siitä alkoi kotimaisen sarjakuvan tasollinen alamäki kun asialle tuli omakustanneväki.

  

                                                            

             Tämä onnettomuus alkoi joskus 60-lun lopulla ja sai kyseenalaista suosiota radikalistisemman nuoren

             polven taholta, joka tunnetusti harrastaa halveksuntaa perinteitä ja vanhoja arvoja kohtaan ja kannat-

             taa kaikkea sellaista, joka vastaa heidän omaa asennoitumistaan. Tällainen radikaalitrendi lisääntyi 80-

             luvulla saaden enemmän julkista huomiota ja jotenkin sairaalloisesti julkinen kritiikki alkoi käsittämät-

             tömän hanakasti suosia ja yliarvostaa tätä uutta aaltoa ja keksittiin jokseenkin haetulta ja valetaiteelli-

             selta kuullostava nimike "vaihtoehto-sarjakuva" yrityksenä saada alkeellisemmat sarjakuvat hyväksy-

             tyiksi perinteisemmän ja parempitasoisemman sarjakuvan rinnalle.

             Hyvin pian alettiin kuin hämäyksenä ja koiran hännän nostamisena käyttää näistä perinteitä ja parem-

             paa taitoa välttävistä tekeleistä teennäistä nimitystä liittämällä siihen huijauksenomaisesti röyhistelevän

             nimityksen "taide".  Löyhäpäisempään kuluttajaan tai muuten hyvää makua ja perinteitä halveksivaan

             se saattaa upotakin.  Tämä kehnon, mutta "taiteellisen" sarjakuvan hyväksyminen arvostettavaksi jos

             nyt ei aina surkean piirrosjäljen takia vaan sen edustaman tietynsuuntaisen sisällön puolesta on puoli-

             villaista, koska saman asian voisi tasokkaampi tekijä tehdä täydellisemmäksi.  Aiemmin sarjakuva-ala

             oli pääosin viihdettä, mutta nyttemmin siinä tuodaan esiin sitä sun tätä mielipidettä ja itse tekijän hen-

             kilökohtaisia tuntemuksia tai muita aiemmin sarjakuvissa harvoin esiintyneitä asioita. Tämä piirre on

             vallalla varsinkin naispiirtäjien tekemissä sarjakuvissa.  Kaikki tämä julkaisukynnyksen aleneminen

             ja vapaus säheltää sisällöllisesti ja millä hyvänsä alkeellisella piirroskyvyllä on lietsonut valtaisan mää-

            rän innokkaita sarjakuvanikkareita tuottamaan ainakin piirroksellisesti ala-arvoista tavaraa  tälle alalle

            näin pienessä maassa, jossa ei ole  ennenkään ollut kovin montaa korkeatasoista alan ammattilaista.

            Sarjakuvaa siis tuotetaan jonkinlaisella "joka miehen ja naisen oikeudella" jos vain jonkinlainen kynä

             pysyy kädessä. Ideoinniksi riittää mikä vaan.  

                                                             

              Tässä tuli jaaritelluksi kotimaisen sarjakuvan tilanteesta ehkä vähän liiankin runsaasti ja niiden, joi-

              den ei todella pitäisi tällaista kriittistä tekstiä lukea   (vaikka heitä varoitettiinkin)    verenpaine taitaa

              olla jo hengenvaarallisilla rajoilla ja ne kvaakkujat,   joista jo oli puhe, saattavat nyt tuntea hillitöntä

              tarvetta päästä tietyn kotimaisen naamiopiirtäjän kimppuun räyhäämällä netissä kiihtymystään rau-

              hoittaakseen. Onneksi tämän kirjoittajan ei tarvitse enää huvittua joidenkin matalatasoisten tyyppien

              käyttämän ala-arvoiseen tyylin ilmaistun vihapuheen takia, koska en enää ole piiiiitkiin aikoihin vai-

              vautunut koko portaalissa   vierailemaan enkä sitä tule tekemäänkään.   Aikansa kutakin, päätin jo

              ajat sitten.  Kyllästyin jo ajat sitten heidän säälittävään lukkarinrakkauteensa sellaisten sarjakuvallis-

              ten tekijöitten kohdalla, jotka ovat saaneet turhanaikaista  ja tarpeetonta julkisuutta nykymaailman-

              menoon kuuluvasta huonon ihailusta. Ehkäpä he eivät uskalla olla kriittisiä näitä sarjakuvia

              kannattavien arvostelukyvyttömien lukijoiden arvottomien arvostelujen pelosta. 

              Mennään siis eteenpäin ja itse asiaan eli katsaukseen kotimaisen sarjakuvan parissa...GO GO GO!

                             

                                KOTIMAISIA SARJAKUVANTEKIJÖITÄ JA HEIDÄN TÖITÄÄN  

                     Aloitetaan sarjasta, jonka kaikki suomalaisen sarjakuvan ystävät tuntevat:               

 

                    

                         Tarmo Koivisto:  "MÄMMILÄ"   Poikkeuksellisen taitavan tekijän läpilyöntisarjakuva

                   Olkoon tämä erinomainen sarjakuva malliksi seuraavana olevalle esittelyaiheelle, eli nytemmin

                   voimakkaasti paisuneelle naisten tekemälle sarjakuvalle.  Tosin sarjakuvan kotoinen aihepiiri

                    on jo ajat sitten muuttunut etupäässä pelkäksi tylsäksi kotimaan politiikan riepotteluksi, joka

                    ei ole ollut alun alkaen sarjan teemana ja on pelkkää politiikkojen pelleilyä.                        . 

                                             

                                                                                              SUOMALAISTA NAIS-SARJAKUVAA KEHNOIMMASTA PÄÄSTÄ                  

                                                            Kuin lasten tekemää kuvien puolesta, ja aiheet vain naisia varten. Suurin osa ylläolevista

                                                            näytteistä ovat jo pitemmän aikaa alalla hääränneiden tekijöiden töitä.

                                                                              

                                                            JA ALLA NAISTEKIJÖIDEN PARHAIMMISTOA JA KUNNON SARJAKUVAA: 

                                                               

                      Terhi  Ekeblom                                     Katariina Katla                              Kati Närhi                       Tiina Paju:  Maisa ja Kaarina  (text: Sari Luhtanen)

                                                              Kaksi vasemmanpuoleista tekijää ovat myös taitavia maalaustaiteilijoita, seuraava kunnon perinteisen sarjan

                                                              piirtäjä ja oikeanpuoleinen kahden naisen jo pitkä-aikainen naistenlehdessä vaikuttanut hupisarja.

                                                              Verrattunea edellisiin kotitekoisen näköisiin, raadollisiin sarjoihin ovat nämä harmitonta, siistiä työtä.

                                                               Viimeksimainitun ei tarvitse, siitä huolimatta, että kuvaa kahden naisen elämää, olla ahdistavan feminis-

                                                               tinen tai ihan suffragetti-sarjakuva vaan optimistinen naisten myönteistä elämää kuvaava.

Lisäys:  Ylläolevan kelvollisten naistekijöiden määrä on hieman lisääntynyt ja, ikävä kyllä

heikompien vielä enemmän. Viimeksimainittuihin lukeutuu suuri määrä sellaisia, jotka kes-

kittyvät vain asiansa ajamiseen tekstin puolella ja kuvittavat sarjansa niin hätäisesti kuin

kykenevät. Koska kuvitus ei heidän mielestään ole niin tärkeä kuin teksti sarjakuvamaisen

ilmaisun surkea laatu kuolettaa koko idean säälittäväksi yritykseksi.

Näytteitä näistä ehkä lisätään malliksi myöhemmin.

 

      

                                                JA SITTEN MIESTEN SARJAKUVIIN:   

             Seitsemänkymmen luvun alun SARJIS-lehti toi esiin useita kotimaisia miespuolisia sarjakuvan-

             tekijöitä, joista useistakin kehkeytyi pitkä-aikaisia ammattilaisia sarjakuvan alalla.  Useimmat

             heistä vaikuttavat yhä sanomalehtien, aikakauslehten ja sarjakuva-albumien muodossa.                     

                                                                       

                                                                                                                                Mauri Kunnas rivolla tuulella, hyi.

                                                                                 

                                                                                   Martti Sirola                                                                      Jorma Pitkänen 

                  Ylläolevien näytteiden tekijät kuuluvat perinteisen sarjakuvan tekijöihin, joilta yleensä vaaditaan

                   parempaa tasoa kuin "taiteellisten" vaihtoehtosarjakuvien tekijöiltä. Mutta heidän vastapainok-

                   seen esittelemme niiden jälkeen "taiteellisemman" sortin tekijöiden töiden tasoa ja laatua.

                                                                                       OLKAAPA HYVÄ :  

   

                             Mitäpä näistä voisi sanoa. Monet ovat kuin edellisten naistekijöiden aikaansaannoksia.                                                                       

                                Silti jotkin niistä ovat jopa suosittuja, kuten alla olevat neljä, uskokoon ken tahtoo.                                      

                                    

                                          Jussi Tuomolan äärimmäisen nuiva ja kömpelö Viivi ja Wagner- sarja 

                                            

                                          Kaksi sivua Ville Rannan albumista - voisi luulla niitä ihan uskottavas-

                                          ti naisen tekemiksi tyylinsä vuoksi.   Puhekuplien kanssa sekoilukin

                                          on apinoitu tietyn naispiirtäjän käyttämästä tyylistä -   ehkä selkeä ja

                                          perinteisempi tekstaus häpeäisi kuvallisen sotkun joukossa.

                            

                             

                       Sanomalehtistrippi Jarlan Fingerpori-sarjasta, joka on enimmäkseen kelvollisesti piirretty

                       mutta käsittelee liian usein arkaluontoisempia pornahtavia aiheita, joita ei pitäisi omanarvon-

                       tuntoisen sanomalehden sivuilla näkyä.  Useinkin liian räävitön ja vastenmielisen ällöttävä

                       saastavitsikäs. Antaa kuvan tekijästään erittäin luultavasti. Häpeä, että  valtakunnan suurin

                       sanomalehti kehtaa pitää tällaista sivuillaan.    

 

                                           Ainakin aiemmin tämä täysin pöljäke sarja oli jokseenkin suosittu vaikka

                                           mitään järkevää syytä siihen ei ole olemassa. Tyhjänpäiväistä soopaa. 

                         

                                                                             Milla Paloniemi:  Kiroileva siili 

                                               

              Koska itse olen perinteisen ja hyvin toteutetun sarjakuvan suosija, ollut jo lapsesta saakka, en tahdo

              hyväksyä sitä, miten kukaan edes jonkinlaista arvostelukykyä omaava sarjakuvien lukija voi hyväk-

              syä useimpia nykytekijöiden tuherruksia ja ammattitaidotonta jälkeä tällä alalla niin paljon, että viitsii

              haaskata rahaansa ja yleensä lainkaan mitään huomiota suurimpaan osaan nykyään tarjolla olevaan

              sarjakuvalliseen roskaan. On suorastaan hävettävää, miten alas kotimaisen lukijakunnan maku on

              näivettynyt viimeisten 30 vuoden kuluessa.  Omaa alaani edustavien naturalistiseen tyyliin tehtyjen

              sarjakuvien määrä on todella vähemmistössä ja siltäkin puolelta löytyy heikkotasoista jälkeä, aina-

              kin piirroksen osalta.

              Mutta siitä huolimatta joitakin täysin kelvollisiakin vielä löytyy, vaikka niiden aikaansaaminen onkin

              monin verroin työläämpää ja kauemmin aikaaviepää kuin suurimman osan nykyään kaupalla olevien

              alan myyntituotteiden kohdalla. Tilanne on kuitenkin sellainen, että näiden parempien sarjakuvien

              tekijät ovat lähestulkoon kaikki albumitaiteiljoita.

                                                                   Alla parhaita näistä nykyisistä: 

            

                                     

                                           KARIM albumisarja, teksti  Toni Karonen, piirros Harri Honkala. 

                                           

                                                                           J P Ahosen albumi Pikku närhi  

                

                                                                     Hannu Lukkarisen albumi:  Ronkoteus 

            

                                                                           Jouko Nuoran albumi:  Kultainen nuoruus 

                                                

                                                                            Heikki Paakkasen albumi

       Muitakin varteenotettavia ja taitavia miestekijöitä löytyy. He ansaitsevat tässä yhteydessä mainin-

       nan, kunhan joudamme paikkaamaan asiaa tässä yhteydessä. 

                                            

                                                  CROTALUS VIRIDIS COMICUS 

    Muuan aikoinaan sarjakuvalehdissä julkaistu suosikkiaihe on ollut harvinaisuus kotimaisten tekijöiden

    tekemissä sarjakuvissa...  Neljä-ja viisikymmenluvulla ja vielä jonkin verran 60-luvulla varsin suosittu

    aihe sarjakuvissa oli vanha kelpo Villi Länsi, jota muutamat suomalaisetkin piirtäjät käyttivät aiemmin,

    joukossa Kari Suomalainenkin. Mutta sen koommin en muista nähneeni kotimaisen tekijän lännensar-

    jaa. Nyttemmin vain Petri Hiltunen on tarttunut aiheeseen Kalkkaro-sarjassaan, joka alun perin ilmes-

    tyi nostalgisessa muodossa eli liuskalehtenä ja sittemmin sanomalehtistrippinä, vai oliko se nyt päin-

   vastoin?  Ikävä kyllä piirrostyyli sarjassa on melko jähmeä eikä kovin aidon tuntuinen ja kiireellä tehdyn

   näköinen verrattuna Hiltusen albumisarjoihin. Varsinkin ihmisissä on kömpelöitä suhdevirheitä. Teksti,

   jota jotkut höppänät  Hiltusfanit pitävät hyvänä on kotitekoisen ja liian nykykielen tuntuista,   ja välillä

   kuin lännenleikkejä touhuavien pikkupoikien sanailua. Toisaalta Kalkkaron liuskalehtimuoto on oikeas-

   taan hyvin valittu,  koska sarja muistuttaa niiden yleistä hieman halvahkoa piirrostyyliä kun noita vanho-

   ja Tex Willereitä, Villi Länsi-lehteä ja kammottavasti väritettyjä Seikkailusarjat-lehtiä katselee, vaikka vii-

   meinen ei olekaan liuskalehti ja pelkästään amerikkalaista tuotantoa.

 

                                                                         Tässä näyte Kalkkaro-sarjasta     

          

    Hieman harmittaa, että tämän aikoinaan kovin suositun sarjakuva-alueen uudestaan tuleminen Suomen

    markkinoille ei ole tämän parempi, koska aluevaltaus olisi vaatinut huomattavasti taitavamman tekijän.

    Yllä on kuitenkin näyte Hiltusen piirrostyylistä tässä sarjassa. Verrattuna hänen parhaimpiinsa töihin ja

    varsinkin fantasia-aiheisiin tämä on aika heikko ja vilisee enemmän virheitä kuin hänen albuminsa.

    Stripin kuvien taso ja monien pikkuvirheiden määrä voisi antaa kuvan siitä, että tekijä on puberteetti-

    ikäinen sarjakuvanteon harrastaja. Myös tekstipuolen hieman kotikutoinen tuntu vaikuttaa siltä, vaikka

   tekijä on jo yli viisikymmenvuotias, alla muutama lapsellinen esimerkki puhekuplista...  

                       - EIKÖHÄN LÄHDETÄ SYÖMÄÄN.  (sanoo kalkkaron kaveri kun eivät löydä etsimäänsä)

                       - NO,NO! ÄLÄS YRITÄ!  (sanoo mies osotellen revolverillaan)

                       - SIKA! TÄYTÄN SINUT LYIJYLLÄ!  (uhoaa mies revolverilla huitoen)

                       - PYSYKÄÄ SIELLÄ, VINTIÖT!  (huutaa Kalkkaro lähestyville apasseille)

      

     Pahimmat virheet ilmenevät ihmisten piirtämisessä. Suhteet ovat liian usein huomiotaherättävän epä-

   onnistuneita, kuten tässä näytestripissä olevan naisen iso pää ja ylöshinatut rinnat.  Ei edes kiireen vai-

   kutus ole anteeksiannettavaa koska tuote on tarkoitus myydä lukijoille. Tietenkin täytyy muistaa, että

   Hiltusen sarjoja lukee tietynlainen yleisö, jota tekijö ei vaivaudu arvostamaan hutiloivalla, nopeasti toteu-

   tetylla myyntituotteella.  Sitäpaitsi päähenkilön ulkonäkö ei ole erikoisen onnistunut, hän on mitäänsano-

   mattoman näköinen ja jotenkin liian sliipattu.

   Sarjassa ihmisten päät ovat yleensä liian isoja ja asennot jähmeitä. Sarjan tekijä on erinomaisen tuotte-

   lias ja on saanut aikaan melkoisen määrän sarjakuva-albumeita, joissa hän on huomattavasti  huolelli-

   sempi ja parhaimmillaan fantasia-aiheisissa sarjoissaan, joissa hänen pitäisi pysyäkin ja pitää hieman

   kunnianhimoaan kurissa. Villin lännen kuvaaminen ei yleensäkään ole kovin suotavaa strippimuodossa

   koska aiheeseen liittyy paljon ulkokuvia upeine maisemineen. Kaikkien aikojen paras strippimuodossa

   tehty lännensarja on ollut ja tulee olemaan argentiinalaista tekoa ja kärsi liian pienestä kuvallisesta koos-

   ta, jota tekijä kuitenkin sai taitavasti käytettyä.   (Täytyy kyllä tunnustaa, että ranskalainen Blueberry-

   sarja on alun karheuden jälkeen muuttunut oivalliseksi. Ja onhan noita muitakin, mutta luonnonmu-

   kaisuudessa ne eivät pärjää Salinakselle.)  Tämä on tietenkin minun mielipiteeni, koska en siedä sar-

   jakuvia, jotka ovat liian tyyliteltyjä vaikka ovatkin olevinaan jotenkin luonnomukaisia. 

                     Ehkä Hiltusen  tasapainoisin tuote on kuitenkin moitteeton Väinämöissarja.

    Ja ehkä Hiltunen voisi ostaa Kalkkarolle hatunkin, koska se on tarpeellinen preerialla liikkuessa.

    Ainut sarjakuvan lännensankari, joka ei suostu käyttämään hattua on ollut Pecos Bill. 

     Ja ehkä Hiltunen voisi sarjassaan elää aikakauden hengessä eikä esittää maailmanparantajaa. 

 

            MUTTA SITTEN TODELLISIIN TÖRKEYKSIIN 

       Monin verroin röyhkeämpi kotimaan markkinoille tunkeutunut sarjakuvallinen tuote, joka törkeäl-

    lä tavalla käyttää villi länsi-aihetta hyväkseen on saastainen Rivo Länsi-lehti tursuten törkeää porno-

    grafiaa ja on kaiken kukkuraksi erittäin huonosti piirrettynä vielä kamalampi, vaikka eivätpä rivouden

    lukijat kyllä parempaakaan ansaitse.          

                         Tässä muutama esimerkki tuotteen tasosta - siistin itse keskimmäistä kuvaa

            

                                                                                          

                                Vielä muuan todiste kotimaisen sarjakuvan taantumasta on siihen julkisuudessa

                                suhtautuminen. Esimerkkinä voi käydä Suomen Sarjakuvaseuran sairaalloiseksi

                                            muuttunut arvomaailma suomalaisen sarjakuvan arvostuksesta...

                               Vuodesta 1972 alkaen, pian perustamisensa jälkeen seura alkoi jakaa  sarjakuvasankari

                         Pekka Puupään höpsön hatun jäljitelmää nimekkäille ja arvostetuille kotimaisille sarja-

                         kuvantekijöille ja vuosittain vuodesta 1978 alkaen aina vuoteen 1985, jolloin Seura yrit-

                               ti tarjota sitä sarjakuvantekijälle nimeltä Kari T. Leppänen.  Hänen kieltäytymisensä

                               tuosta naurettavasta hatusta sai aikaan sen, ettei hatutustilaisuutta pidetty ennen kuin

                               vuonna 1988 ja Seura nosti asiasta kovan äläkän keksien omapäisiä syitä sille, miksei

                         heidän  mainio hattunsa muka ollut kelvannut.   Piankin tämän hässäkän jälkeen kun

                               uutta nuorempaa porukkaa  alkoi tupata  Sarjakuvaseuran  henkilökuntaan romuttui

                               aiempi arvokas ja todella  ansioituneita pitkän tien sarjakuvantekijöitä palkitseva hatu-

                         tustapahtuma palkitsemaan  uudemman polven noviisitekijöitä, joilla ei ollut lainkaan

                               pitkäaikaisempaa  karriaaria alalla kertynyt.   Ja hattupippalot toimivat joka vuosi.

                               Joinakin vuosina suvaittiin palkita  kuin maineen  puhdistamiseksi joku pitkänlinjan

                         tekijäkin, mutta se tapahtui harvakseltaan koska uudesta   polvesta rupesi sikiämään

                               enemmän ja enemmän innokkaita   untuvikkoja sarjakuvaa tekemään kukin oman

                         tasonsa mukaan  ja suurin osa näistä oli Seurassa olevien hyviä kamuja. Jopa nais-

                               puoliset sarjakuvan tekijät ilmaantuivat maailmaan kuin maasta ponkaisevat rikka-

                         ruohot.  Ymmärrettävästi sarjakuvien taso ei voinut sen määrän takia kovinkaan kor-

                         kea, mutta siitä Seuran porukka, johon alkoi jo pesiytyä yhä enemmän feministejä

                         ei vähääkään piitannut ja niin meni  aiemmin arvostetun hatun jakokin hunningolle.

 

  Otetaan tähän alle esimerkiksi Seuran hattutoiminnasta ensin alkupään ansioituneita... 

   

                                   Ja sitten alla uudempia hatulla palkittuja "ansioituneita" sarjakuvantekijöitä, ruhahaaa!

 

                         Vaikuttaako alakoulun  kolmannen luokan  piirustustunnin aikaansaannoksilta, täh?                                                                                                                                                     

                                                                      Tässä kaikki tällä erää. Toivottavasti nautitte tästä esittelystä

                                                                    

                                                                             toivoo

                                                                     Kari T. Leppänen

                                                                       sarjakuvanikkari 

                                                                               

                                                                                                                to the links