CLAES REIMERTHIN TEORIA:
Ruotsalainen käsikirjoittaja Claes Reimerthi, joka vuodesta 1984 on tehnyt Mustanaamioon käsikirjoituksia (ensin nimimer-
killä Michael Thierres, sittemmin omalla nimellään), otti pääkallosormuksen historiikin mukaan trilogiaansa Rooman vallan
aikaisesta tarinasta, jonka pääosassa esiintyi Mustanaamion kaukainen esi-isä - tällä kertaa muinaisen kelttikansan jäsen
nimeltä Cernwulf Rover. Sitä ennen sormuksen alkuperää käsiteltiin Reimerthin trilogiassa RISTIRITARI, josta tuonnempana.
GLADIAATTORI 1-3
Tässä kolmiosaisessa tarinassa Mustanaamion esi-isä joutuu roomalaisten vangiksi taistelun jälken, jossa kuningatar Boudiccan
kelttiarmeija kärsii tappion, ja Cernwulf päätyy gladiaattoriksi Roomaan. Trilogia on tapahtumarikkaasti etenevä kostokertomus
ja päättyy silloisen roomalaisvallanaikaisen Palestiinan maaperälle. Itse pääkallosormus on tällä kertaa vain ylimääräinen lisäväri
tarinassa. Reimerthillä on oma näkemyksensä sormuksen alkuperästä. Cernwulf saa sormuksen druidilta merkiksi siitä, että hänet
on määrätty kuolemaan uhraamalla. Kun sormus sitten päätyy keisari Neron käsiin, kuten muissakin Semicin ja Egmontin tuot-
tamissa Mustanaamiotarinoissa, tämä lähettää kätyrinsä selvittämään sen alkuperää. Nämä palaavat ja kertovat, että sormus on
kotoisin muinaisesta Egyptistä ja että se omaa valtavia maagisia voimia. Sen enempää Reimerthi ei kerro, mutta lukija näkee, että
kun toinen kätyreistä kuiskaa tietoja sormuksesta Neron korvaan, tämä joutuu kauhun valtaan. Mene tiedä, tuleeko Reimerthi
ikinä paljastamaan, mitä kuiskatessa paljastui. Hän kuitenkin lisää, että sormuksen materiaali on kotoisin maahan pudonneesta
meteorista. Näin ollen, viitaten Kari T. Leppäsen kuvittamaan ja Norman Workerin kirjoittamaan sarjaan "Pahan sanansaattaja"
vuodelta 1984, sekä pääkallosormus että Mustanaamion "hyvä sormus" ovat kummatkin kotoisin avaruudesta tulleesta meteo-
rista. Mustanaamion Rooma-trilogian on kuvittanut Kari T. Leppänen, joka tällä kertaa on kuvannut pääkallosormuksen eri
tavalla kuin hänellä on tapana. Sormuksen kelttimäinen design johtuu siitä, että hän piirsi sen ensimmäiseen jaksoon trilogiasta,
jolloin hän ei ollut nähnyt vielä seuraavia käsikirjoituksia. Paljastettakoon, että perusmallin sormuksen ulkonäköön hän laina-
si Natsi-Saksan SS-joukkojen sormuksesta !!!
RISTIRITARI 1-3
Sormuksen tarina jatkuu Reimerthin seuraavassa trilogiassa, joka on sijoitettu ristiretkien aikaan vuosien 1170 - 1182 väliseen
aikaan. Päähenkilönä on nuori Christophe d`Errant-niminen ranskalainen, joka kertomuksen alussa on vasta poikanen, mutta
vartuttuaan lähtee Pyhälle Maalle etsimään isäänsä, joka puolestaan lähti sinne kostamaan morsiamensa kuolemaa. Itse sormus
ei näyttele tässä trilogiassa kovinkaan merkittävää osaa vaan roikkuu vain mukana aluksi Christophen isän, sittemmin hänen it-
sensä sormessa.
Chateau d`Errantista on jäljellä vain surkea raunio, jolla Mustiksen tuttu mulatti- Christophe d`Errantin isä saa pääkallosormuksen mystiseltä vanhukselta matkallaan omiin
ystävä Minerva Brooks suorittaa arkeologisia kaivauksia ja tekee löydön, joka häihinsä. Sama salaperäinen vanhus tulee mukaan myös myöhemmissä trilogioissa puuha-
liittyy hänen ystäväänsä Mr Walkeriin, jonka lukijat tuntevat Mustanaamiona. miehenä, joka avittaa kertomusten päähenkilöitä puuttuen tarpeen tullessa tapahtumien
kulkuun jonkinlaisena sormuksen vartijana.
Ristiretkitrilogia, jonka aikana Christophe d`Errant joutuu tekemisiin ristiretkeläisten ja muslimien (johtajanaan Saladin) välisten vihamielisyyksien ja Jerusalemin kuninkuuteen
liittyvien juonittelujen kanssa, päättyy uuteen yllättävään löytöön, joka tapahtuu arkeologisilla kaivauksilla Chateau d`Errantin raunioilla. Raunioiden pohjalta löytyy Musta-
naamion Pääkalloluolassa olevan valtaistuimen täydellinen kopio tahi paremminkin sen alkuperäinen versio. Siitä vasta lisää paljon myöhemmissä Reimerthin trilogioissa.
RAHOTEP TRILOGIA 1-3
Claes Reimetrhin seuraava askel hänen kehittelemäänsä historiikkiin Mustanaamion pääkallosormuksesta löytyy hänen seuraa-
vasta trilogiastaan, joka kuuluu hänen "tosi muinaiset Mustiksen esi-isät"-sarjaansa. Rahotep-trilogiassaan hän herättää henkiin
saviolennon lainaten ideaa vanhasta Golem-legendasta ja esittelee tällä kertaa sormuksen, jolla on merkittävä osuus itse tarinan
kulkuun. Päähenkilö ja hänen isänsä, joka on egyptiläinen tuomari (vaikkei sellaista titteliä Egyptissä tuolloin ollutkaan) löytävät
muinaisen prinssin haudasta papyrusrullan, joka on todellisuudessa mystinen Thothin kirja. Sen avulla savihirviö herätetään hen-
kiin. Ja se, jolla on pääkallosormus, hallitsee tätä jättimäistä olentoa ja voi toteuttaa sen avulla murhanhimoiset suunnitelmansa,
kuten Karnakin temppelin ylipappi tekeekin. Reimerthin pääkallosormushistoriikki jatkuu trilogialla, jossa palataan aluksi ristiret-
keläisaikaan, josta kertoi tähän samaan Mustanaamion esi-isiin liittyvä trilogia Christopher d´Errant-nimisestä ritarista, joka seikkaili
Pyhällä maalla. Tässä luultavasti viimeisimmässä trilogiassa Temppeliritarit löytävät muinaisegyptiläisen krokotiilijumalan temppelin,
johon savihirviö vetäytyi Rahotep-seikkailun lopuksi ja pääkallosormus näyttelee taas merkittävää osaa. Trilogian seuraavat jaksot
tapahtuvatkin myöhemmin 1300-luvulla ensin Ranskan kuninkaan tuhotessa Temppeliritarien organisaation ja polttaessa roviolla
heidän suurmestarinsa, ja viimeiseksi Mustan Surman runtelemassa Ranskassa 1300-luvun puolessa välissä. Lisättäköön tietoiskuna,
että nimitys "Musta Surma" on huomattavasti myöhempää perua tuolloin rottakirppujen aikaansaaman pandemian nimitykseksi,
joka surmasi puolet Euroopan väestä. Tuolloin sitä kutsuttiin nimellä "Suuri rutto".
Savihirviö herää henkiin Rahotep-trilogiassa.
PÄÄKALLOSORMUKSEN PÄÄTÖSTRILOGIA
Yllä kaksi sivua seuraavasta jaksosta "Tempelriddarnas hemlighet".
Ruotsalainen ja australialainen kansi Temppeliherrojen salaisuus-sarjaan.
Claes Reimerthin pääkallosormusta käsittelevistä trilogioista on julkaistu suomeksi vain Ristiritari 1-3 ja Gladiaattori 1-3 sekä
Rahotep trilogia Mustanaamio Spesiaalissa.
Eri käsikirjoittajien into puuttua pääkallosormuksen alkuperään ja sen historiallisiin vaiheisiin on niin suuri, että todennäköises-
ti saamme tulevaisuudessakin nähdä uusia ja mielikuvituksellisia teorioita ja ehdotuksia sormusparan tiimoilta.
Amerikkalaisen mustisfani Pete Klausin
Kari T. Leppäselle teettämä hopeinen
pääkallosormus.