Tähän saakka 43-vuotisella urallani Mustanaamiopiirtäjänä en ole milloinkaan kieltäytynyt

työstämästä minulle annettua käsikirjoitusta enkä uskonut niin koskaan käyvän, mutta viime

vuonna niin tapahtui ja KAHDESTI PERÄKKÄIN, minkä voin surukseni sanoa. Tässä seuraa

turhankin pitkällinen selvitys siitä, mistä näin radikaali käytös johtui...

Claes Reimertin sanouduttua irti Egmontin palveluksesta yrityksen Fantomen-osasto

joutui pulaan kelvollisten   käsikirjoitusten suhteen koska vain   yhdeksän kirjoittajaa

jäi tekemään uusia  Mustanaamiotarinoita   ja vain kolme   näistä kuului  osaston van-

hempaan  pitkäaikaiseen  kirjoittajakaartiin,    jotka oli valittu työhönsä Ulf Granbergin

ollessa lehden vastaavana editorina. Hänen siirryttyä eläkkeelle ehti useampikin hen-

kilö vaihtua lehden  vastaavana alkaen Hans Lindahlista ja Claes Reimerthistä ja sit-

temmin uudemmista ja nuoremmista tulokkaista ja tänä aikana alkoivat vakiokäsikir-

joittajat kadota  joukosta ja tilalle täytyi   palkata  uusia kunnes  nyt käsikirjoittajia on

vain yhdeksän,   joista  viimeisin  on firman  palveluksessa  ennen  toiminut  Daniel

Carlsson -  ja tämän henkilön  käsikirjoitusinnosta  olen  nyt  joutunut  kärsimään jo

kahdesti.

Daniel Carlsson on innokas Mustanaamiofani ja halusi kertomansa mukaan osallis-

tua idolinsa seikkailuihin kirjoittamalla käsikirjoituksia, jotka sitten julkaistaisiin.

Entisenä egmontilaisena hänellä ei ollut vaikeuksia saada Fantomen-lehden edi-

tori hyväksymään ensimmäisen käsikirjoituksensa, jonka kohdalla kävi niin huono

tuuri, että se annettiin minun kuvitettavakseni, joka odottelin Claesin käsikirjoitus-

tuksen valmistumista. Luettuani Carlssonin debyyttitarinan ilmoitin oikopäätä, et-

tä palauttaisin sen, koska se oli minusta käyttökelvoton. Sitä ennen olin kuvitta-

nut 18 Claesin tarinaa yhteen pötköön ja tottunut täysin ammattitaitoiseen ja in-

nostavaan piirrostyöhön kelvollisen tarinan parissa.

No, Claes sai valmiiksi viimeisen käsikirjoituksensa ja poistui Egmontin palve-

luksesta odottaen innoissaan omien uusien projektiensa toteuttamista, mutta

kävi kuin kävi ja äkillinen kuolema tuli hänen kohtalokseen. Mutta sitä ennen

ehdin saada hänen viimmeisen tarinansa kuvitetuksi, mutta hän kuoli ennen

kuin ehti nähdä sitä painettuna. Ja samoihin aikoihin toimituksessa vaihtui vas-

taava, joka ilmeisesti tietämättömänä siitä, miten suhtauduin Carlssonin kir-

joituksiin   LÄHETTI MINULLE HÄNEN SEURAAVAN KÄSIKIRJOITUKSENSA!

En ollut uskoa sitä todeksi ja aikani mökötettyäni arvelin, että kai se oli pakko

tehdä, koska epäilin, ettei olisi terveellistä politiikkaa jatkuvasti kieltäytyä tar-

jotusta työstä syndilaattipiirtäjänä.

No, ryhdyin lukemaan Carlssonin uusinta tarinaa, joka osoittautui vielä sur-

keammaksi kuin hänen ensimmäisensä. Edellinen oli täysin mielikuvitusta

ilman mitään todellisuuspohjaa,   mutta tämä seuraavan  tapahtuma-ajaksi

oli valittu vuosi 1809 ja  paikaksi taas Afrikka,   kuten edellisessäkin hänen

seikkailussaan.   Yksi ainoa  outo  yhtäläisyys  kummassakin  tarinassa oli,

sillä kirjoittaja tuntui tuntevan oikeata lukkarinrakkautta afrikkalaisten nuor-

ten lemmenasioihin.   Molemmissa  käsikirjoituksissa   näet esiintyi kolme

nuorta  -  mahdottoman  kaunis tyttö ja  kaksi kosijaa  kilpailemassa hänen

suosiostaan.   Tähän  puuhaan  haaskautui  monta sivua tarinoissa,  jotka

olivat kummassakin tapauksessa vain hieman yli 20 sivun mittaisia.

Luettuani koko   onnettoman   käsikirjoituksen otin  yhteyttä  Fantomen-

toimituksen uuteen vastaavaan eli Jacob Habinciin, joka oli kelvottoman

käsikirjoituksen  lähettänyt ja luettelin siinä  olevat monet viat ja ennen

muuta historialliset väärät tiedot. Selvisi,   että hän oli jo joutunut korjai-

lemaan käsikirjoitusta,  mutta historiallisista seikoista hän ei ollut perillä,

mutta seuraavassa  viestissään hän myönsi,   että ne eivät todellakaan

pitäneet paikkaansa.

Seurasi yli viikon  kestävä urakka  kun me molemmat   aloimme laittaa

surkeata  käsikirjoitusreppanaa   käyttökelpoisemmaksi  ja  jouduimme

käymään sähköpostitse jatkuvaa  polemiikkia asiasta,  kunnes minä kyl-

lästyin  kun rupesin  ajattelemaan,   mitä oli  seuraavaksi  ruveta kuvit-

tamaan koko asiaa, joka ei juuri paljoa kummemmaksi tullut. Oli pakko

peruuttaa tämänkin jutun piirtäminen, eikä Jacob mitenkään pannut vas-

taan.   Lupasi vain lähettää vanhan ja   kunnollisen  David Bishopin pian

valmistuvan käsikirjoituksen tehtäväkseni, jonka piirtämisen olen juuri

päässyt alkamaan. Tarkemmat tiedot löytyvät saitilla, jossa käsittelen

työn alla olevia sarjojani.

Se siitä...

ELI SEURAAVA MUSTANAAMIOTYÖNI ON SITTEN SE-KLIK!