Päätin tarjota Lesley Shane kokoelmastani sarjan, jonka ostaminen oli kaikkein kallein. Sen erikoisuutena lienee se seikka,

                                                                                        että tarinan tapahtumat on sijoitettu Suomeen, olympialaisten aikaan. Samalla pahoittelen sitä, että vaikka yleensä 50-luvun

                                                                                        Korkeajännitys-lehdessä julkaistut pulp-paperille painetut sarjakuvat olivat laadultaan kunnollisia varsinkin tämän numero

                                                                                        22/1954  kohdalla on on painojälki harmittavan huonolaatuinen nimenomaan ohuiden piirroslinjojen suhteen. Lesley Shane-

                                                                                        sarjan piirtäjä käyttää varsinkin tässä sarjassaan hiuslinjoja, jotka ovat kopiovaiheessa pudonneet pois. Lehteä lukiessa

                                                                                        se häiritsee vähemmän, mutta koska teksti on melko pientä, olen ollut pakotettu laittamaan sivut näytteille aika suurina,

                                                                                        jolloin hävinneet viivat puuttuvat liian silmiinpistävästi.  Koska minulla ei ole kuin yksi kappale kyseistä numeroa, en tie-

                                                                                        dä, josko parempitasoista onkaan painettu.  Epäilen sitä. Muut lehdessä painetut Lesley Shane-sarjat, kuten muutkin,  ovat

                                                                                        yllättävän hyvänlaatuisia paperista huolimatta.  

                                                                                          Valitsinkin tämän sarjan vain sen erikoislaatuisuuden johdosta, vaikkei sen tarinakaan ole Conrad Frostin parhaita.

                                                                                       Piirros on kuitenkin Oliver Passinghamin, joka on parhaimmillaan erinomainen kuvittaja, mutta ei niinkään tämän työnsä

                                                                                       kanssa.  Varsinkin naishahmoihin hän on hyvin perehtynyt kuten naisvartaloiden yksityiskohdista voidaan nähdä - ne

                                                                                       kuvaavat normaaleja naisia, eivät myöhempien sarjakuvien liioiteltuja naishenkilöitä.  Vaikka sarja ei todellakaan ole

                                                                                       Lesley Shanen parhaita  toivon lukijoiden nauttivat tästä minulle nostalgisesta sarjakuva-annista.  Jos se saa puutteistaan

                                                                                       huolimatta  jonkinlaista suosiota osakseen, saatan laittaa näytille myös jonkun tekijöiden parhaista mysteeri-tyyppisistä

                                                                                       tarinoista esim. Dracos-saaren hirviö, Untako vai totta, taikka Taulut, jotka alkoivat elää

                                                                                                                                                Sarja on luettavissa aukeama kerrallaan. 

                                                                                     

       

     

       

      

      

         

         

         

       

     

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

                                                                     

Siinäpä se oli. Täytyy sanoa, että Conrad Frost käsikirjoituksensa ja Oliver Passingham piirroksensa puolesta eivät todellakaan olleet

erikoisemmin vedossa.  Tarina oli alun odotusten jälkeen tavattoman lattea ja Passinham on selvästi kiirehtinyt tämän työnsä kanssa

kun sen piirrosta verrataan hänen muihin Lesley Shane-tarinoihinsa.  Vain se, että tämä juttu tapahtuu Suomessa antaa sarjalle arvon

tulla täten julkistetuksi niille, jotka eivät siihen ole tutustuneet.  Näytteenä 50-luvun Korkeajännityssarjan tasosta se ei oli riittävä.

                              

                                                                                 LINKKISIVULLE