Tämä sarjakuva oli mielestäni loistava esimerkki siitä, miten luodaan seikkailusarja.  Taitavan asiantunteva kuvitus yhdistettynä

hyvintehtyyn käsikirjoitukseen, jonka elementteinä oli eksoottinen seikkailu, jännitys ja taitava huumorin osuus. Muuta ei tarvita-

kaan oivallisesta seikkailusta.  Sopiva määrä romantiikkaa saattaisi aina välillä kuulua elementteihin.

                                                       Sarja on julkaistu Sarjakuvalehdessä 21 1959

                 Franklin (Frank) Robbins - loistava piirtäjä ja tarinankertoja

  Frank Robbins syntyi Bostonissa vuonna 1917 ja hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin jo lapsena. Yhdeksänvuotiaana hän sai stipendin, jolla pääsi

Boston Museum of Fine Arts´iin opiskelemaan ja  viisitoistavuotiaana Rockefeller Säätiön apurahan opiskellakseen National Academy of Designissä New

Yorkissa.  Hän sai tehtäväkseen tehdä muotokuvia  Radio City Music Hallin johtavista arkkitehdeistä ja tehdä seinäpiirroksia (murals) National Broadcas-

ting Companyn (NBC) lasten studioon.  Kahdeksantoistavuotiaana hän sai nuorimpana palkittuna Thomas B. Clarke palkinnon, joka oli sata dollaria -

melkoinen summa nuorelle miehelle. Hänen ensimmäisiä tilaustöitään RKO Pictures-yritykselle oli elokuvamainos, joka kuvasi Katharine Hepburnia , jota

muistuttavia naistyyppejä hänen sarjoistaan myöhemmin löytyi useinkin.  Muita elokuvapostereita seurasi ennen kuin Assosiated Press palkkasi hänet piirtä-

mään lentosarjakuvaa Scorchy Smith. Sarjan oli luonut sarjakuvataiteilija John Terry ja aloittanut ilmestymisensä jo vuonna 1930.  Lentosarjakuvaa oli Yh-

dysvalloissa tehty jo aiemmin Charles Lindbergin 1927 tekemän Atlantin ylilennon innoituksesta - Tailspin Tommy ensimmäisenä jo seuravana vuonna piirtä-

jänään Hal Forrest, Skyroads 1929 piirtäjänään Dick Calkins ja John Terryn luoma Scorchy Smith  1930, jota sittemmin piirsivät korkealle arvostettu Noel

Sickles, joka peri sarjan Terryltä jo kolme vuotta tämän aloittamasta  sarjasta tämän sairastuttua tuberkuloosiin ja Sicklesin lopetettua kun hänen palkankoro-

tustaan ei hyväksytty Newsfeatures-yhtiössä. joka tuotti sarjaa, Bert Christman, joka kuitenkin 1936 värväytyi US Navyn lentokadettikouluun jo kahta

vuotta myöhemmin ja erosi sieltä kolme vuotta myöhemmin liittyen  Amerikan Vapaaehtoisryhmään, ja rekrytoitui lentäjäksi Kiinan ilmavoimiin kuuluisaksi tul-

leeseen Flying Tigers-lentueeseen.  Kun hänet sitten ammuttiin alas Burmassa ja tapettiin hänen pelastuttuaan laskuvarjolla, jäi Scorchy Smithin piirtäjänpaikka

auki.  Muita aviation-sarjoja olivat   Smilin´ Jack 1933 piirtäjänään Zack Mosley sekä Barney Baxter 1935 piirtäjänään Frank Miller. (ei uudempi Frank Miller) 

Ja vuonna 1939 aloitti Russell Keatonin piirtämä  naispuolisen seikkailijan lentosarja Flyin` Jenny.

    Joukko 20- ja 30-lukujen kirjavasta lentosarjakuvasta, joka rönsyili Yhdysvalloissa Lindbergin lennon vaikutuksesta.Yllä Tailspin Tommy Hal Forrestin

    tekemänä.  Vasemmanpuoleinen vuodesta 1929 ja oikeanpuoleinen 1938.   Edistystä havaittavissa .  Alla muita tuon aikakauden lentosarjoja.

                        Vasen kolumni Skyroads, Barney Baxter, Smilin` Jack  ja oikealla ylhäällä Flyin` Jenny ja sen alla Noel Sicklesin Scorchy Smith.

                         Huomaa Flyin` Jennyyn liitetty paperinukke! 

   Bert Christmanin poistuttua Scorchy Smith sarjan tekemisestä seurasi sekalainen joukko muita piirtäjiä, muun muassa Robert Farrel, kunnes sitä tarjottiin Frank

Robbinsille, joka debytoi signeerauksensa kanssa 22.toukokuuta 1939. Robbins, jolla ei ollut vielä ollut koskaan ollut sarjakuvatyötä, kävi innolla käsiksi työhön

ja hänen omaleimainen tyylinsä toi uutta verta sarjaan. Sota-ajan aihe Venäjällä sai hyvän vastaanoton ja siitä kirjoitettiin muun näin:  "...uskomatonta todentuntua:

voimakas tunne syvästä lumesta ja sarja on täynnä katkeraa, veristä kamppailua..." Seuraavana vuonna päivästripin lisäksi sarja sai paikan sunnuntaisivulla.

Robbins piirsi sarjaa viisi vuotta ja kehittyi koko ajan.

                                  Frank Robbinsin Scorchy Smith työn alkuvuosina. Noel Sicklesin vaikutus näkyi tuolloin, mutta jo sarjan aloitusvuonna

                                  Robbins alkoi löytää oman tyylinsä... 

                                 Vähän myöhemmin näkyy jo viitteitä tulevasta omasta tyylistä, johon vaikutti voimakkaasti Milton Caniffin suosittu sar-

                                 ja Terry and the Pirates, jonka hän oli aloittanut vuonna 1934, tosin silloin poikamaisen seikkailutyylin omaavana piir-

                                 roksena hänen edellisen sarjansa Dickie Daren tyyliin, mutta  jo parissa vuodessa Caniff oli löytänyt historiaan jääneen

                                 tutun tyylinsä, joka vaikutti  muihin myöhempiin piirtäjiin, kuten myös Robbinsiin.

                                   Mainittakoon ohimennen, että Scorchy Smith-sarjaa on julkaistu Suomessa ainakin Sarjakuvalehdessä viisikymmenluvun puoli-

                                   välin tienoilla. Kuriositeettina se, että se kesken sarjaa vaihtoi nimeä. Numerossa 8/1955 se oli Scorchy Smith, mutta jo seuraa-

                                   vassa numerossa sarjan nimi olikin kotoisasti Mikko Ponteva.  Tuolloinhan ulkolaisten sarjakuvien nimet oli ehdottomasti muu-

                                   tettava kotimaisiksi.  Täällä julkaistu sarja oli muuten George Tuskan piirtämä, joka useiden muiden piirtäjien lisäksi  jatkoi

                                   sarjaa Robbinsin lopetettua vuonna 1943.

    Vuonna 1943 Maailmansodan riehuessa Frank Robbins työskenteli Associated Pressille Scorchy Smith-sarjan parissa.  Sarjan kustantaja oli yksi pienimmistä yrityksistä,

jotka tuottivat strippisarjoja sanomalehdille. Tuona vuonna Robbins sai tarjouksen yhdeltä kaikkein suurimmalta sarjakuva-alan kustantajalta piirtää sinne sarjakuvaa. Kysy-

myksessä oli King Features Syndicate, josta tarjottiin jo kannuksensa hankkineelle piirtäjälle mahdollisuutta piirtää heidän tuottamaansa sarjaa Secret Agent X-9.

   Robbins, joka halusi saada aikaan ihan ikioman nimikkosarjansa kieltäytyi tarjoutuen kuitenkin astumaan suuryrityksen palvelukseen omalla sarjallaan. King Features,

joka tietenkin halusi kaapata taitavan piirtäjän itselleen, suostui ja jo seuraavana vuonna ensimmäinen Johnny Hazard-jakso näki päivänvalon yhden merkittävimmistä ame-

rikkalaisen sarjakuvan klassikoista täten syntyessä.  Kuten suurin osa amerikkalaismiehistä tuolloin, oli uuden sarjakuvan päähenkilökin mukana sodassa, lentäjänä Yhdys-

valtojen ilmavoimissa. Sarjan ensimmäisen stripin ilmestyessä 5.kesäkuuta 1944 se tapahtui vain päivää ennen Suurta Maihinnousua Normandiaan, joten Johnny Hazardin

sodanaikaiset seikkailut jäivät lyhytaikaisiksi. Hän jatkoikin sitten lentämistä vaikka minkälaisilla koneilla siviilissä. Sarjan alkuaikoina Robbins myös teki kuvituksia sellaisille

laajalevikkisille aikakauslehdille kuten Life, Look ja Saturday Evening Post (viimeksimainittu hyvinkin tuttu Rockwellin upeista kansikuvista).

                                                                             Alla sunnuntaisivut vuodelta 1944  ja 1945 

 Robbins siirsi piankin sarjansa sota-aikaisista tapahtumista Kauko-itään ja nimenomaan aluksi Kiinaan, joka oli toisen erittäin suositun sarjakuvan temmellyskenttänä.

 Johnny Hazardista tuli täten varteenotettava kilpailija Milton Caniffin sarjalle Terry and the Pirates, joka oli viihdyttänyt lukijoita jo vuodesta 1934 ja tietenkin toimi suu-

relta osin Robbinsin ideaan tehdä sarja seikkailunhaluisesta lentäjästä ja myös inspiroi häntä piirroksen suhteen. Alla Caniffin nelivärinen sunnuntaisivu vuodelta 1938.

                                    Caniff oli Robbinsin tapaan hyvin nopeasti kehittyvä piirtäjänä. Tässä vielä hieman paranneltavaa. Huomaa

                                    miten kiinalaisia käsiteltiin tuolloin sarjakuvassa.  Ainakin tunnistaa heti kansallisuuden.

  Päinvastoin kuin useimmat sarjakuvasankarit Johnny Hazard ikääntyi kuitenkin hitaammin kuin normaalihenkilöt ja ennen sarjan päättymistä sai hopeaa ohimoilleen

sarjan loppuvuosina.  Sarja oli erittäin suosittu ja ilmestyi pitempään kuin useimmat sodanjälkeiset sarjakuvat sekä arki- että sunnuntaisarjoina. Mutta aika oli sitä vas-

taan.  Kuten meillekin on surullisen tuttua, sanomalehdet alkoivat suosia lyhyitä, kertaluettavia hupisarjastrippejä jatkuvien sarjakuvien sijaan ja kun lehdet alkoivat

lopettaa Hazardin sivuiltaan, joutui Robbinskin lopettamaan sen teon vuonna 1977 yli kolmenkymmenen vuoden työn jälkeen. Tuona  aikana sarjan piirrosasu koki

tiettyjä muutoksia alun yksinkertaisuudesta, loisteliaasta kaudesta 50- 60-luvulla sen loppuvaiheen paluuseen yksinkertaisempaan. hieman kulmikkaampaan tyyliin.

Katsotaan Robbinsin piirrosten muutoksia sarjan ilmestymisaikana:

Kuvaesimerkeistä näkee, miten sarjan piirtäminen muuttui. Piirros on hallittua kaiken aikaa ja erinomainen siveltimen käyttö varjostuksissa istuu kuin valettu. Robbinsille

oli ominaista se, että siveltimellä on kuin helposti ja osuvasti vetäisty vaatteiden poimut ja muut varjokohdat antamaan kuvaan vahvuutta. Yhtenäisessä kokoonpanossa

kuvat ja niiden kuvakulmat vaihtuvat elävästi ilman sellaista maneeria, jota usein näkee sarjakuvissa. Tuloksena on miellyttävän luonteva ulkoasu ja kaikki tämä, kuten

myös Robbinsin piirtäjälle harvinainen lahjakkuus tarinankertojana, tekevät hänestä yhden alan suurista nimistä.  Hänen paras luomiskautensa osuu viisikymmenluvulle

ja 60-luvun alkupuolelle. Myöhemmät sarjat, joista esimerkkejä näkyy alimmassa rivissä, osoittavat tyylin muuttumista kulmikkaammaksi ja yksinkertaisemmaksi, joka

näkyy varsinkin Johnnyn ulkomuodossa hänen kasvonsa muututtua pitkulaisemmaksi ja leuan kulmikkaammaksi. Samoin hiusmalli on muuttunut. Alkuunsa hän oli kiha-

rahiuksinen, sittemmin kiharat katosivat ja harmaata alkoi näkyä ohimoilla ja viimein hiusten määrä päälaella on lisääntynyt ja välillä jopa otsatukaksi.  Alla näytesarjam-

me stripeistä malli Robbinsin hienosta siveltimenkäytöstä hänen ehdottomasti parhaalta tuotantokaudeltaan:

   Yksi erikoinen piirre Robbinsin piirtämissä ihmisissä on se, ettei hän juuri koskaan tee varjoja kasvoihin, vaikka moni muu piirtäjä tekisi sen vaistomaisesti valon suunnan

 mukaan. Varjostusta voi löytyä vain sellaisissa kohdissa, joissa henkilö on selin  tai pimeässä tai , muttei silloinkaan lähikuvissa. .

  Jo ennen sarjan lopettamista 1977 Frank Robbins, sanomalehtien vähentäessä jatkosarjojaan, etsi lisäansioita vähentyneen ansionsa paikkaamiseen. Niitä löytyikin National

Comic`sista, jonka editorille Julie Schwartzille  hän kirjoitti käsikirjoituksia Batman ja The Flash-sarjoihin sekä Detective Comics-lehteen, joka julkaisi mm. Superboyta. 

Lahjakkaana kirjoittajana hän kohotti sarjojen tasoa. Käsikirjoitukset, jotka pääasiallisesti olivat 8 tai 15 sivun mittaisia, olivat nasevia, hyvin rytmitettyjä ja dialogi mehevää ja

luonnollista, ja jokainen tarina päättyi tyydyttävään loppuun.  Tehtyään käsikirjoituksia Detective Comicsille neljä vuotta hän lopulta pääsi toteuttamaan piirrostyötä ja esittele-

mään ainutlaatuista piirrostaitoaan vuonna 1971 Batman-sarjaan lehden numerossa 416, jossa Caped Crusader nappaa Man-Batin, joka oli Robbinsin luoma hahmo.

  Kaikki eivät pitäneet hänen rennosta piirrostyylistään ja vahvasta sivellintekniikastaan, koska lehden nuoremmat fanit olivat jo tottuneet erilaiseen Batman-tyyliin. Kaiken lisäk-

si näihin tyytymättömiin kuului myös Carmine Infantino, National Comic`sin johtaja, joka kyllä piti suuresti hänen tekstistään.  Julie Schwartzin tuella, joka ihaili Robbinsin piirros-

tyyliä muitakin sarjoja löytyi hänen työstettäväkseen, vaikka hän samaan aikaan jatkoi oman Johnny Hazard-sarjansa tuottamista sanomalehtiin sekä arkistrippinä että sunnun-

taisivuna, jotka kummatkin olivat erillisiä tarinoita.  Muita samanaikaisia sarjoja olivat sellaisiin lehtiin kuin Plop, Weird War Tales, The Shadow, House of Secrets ja House

of Mystery.  Tiettävästi hän myös piirsi joitakin sarjoja käsikirjoitusten lomassa, ainakin Shadow-sarjaan.

Sitten Robbins jätti National Comic`sin ja siirtyi Marvelin palvelukseen kun hänet pyydettiin yhtiön "ideariiheen" (House of Ideas) ei pelkästään hänen tarinanluomis-

kykyjensä vuoksi vaan luonnostelemaan useita yhtiön tuottamia sarjakuvanimikkeitä.  Robbins teki työtä käskettyä ja teki sarjojen lyijykynäluonnoksia sivukaupalla sellaisiin sar-

joihin kuin Invaders, Captain America, Daredevil, The Man from Atlantis, What If?, Ghost Rider, Morbius The Living Vampire, Adventures into Fear, Powerman

ja The Human Fly vain joitakin mainitakseni. Sarjakuvat tussasivat eri piirtäjät, jotka eivät yleensä onnistuneet kovin hyvin säilyttämään Robbinsin tyyliä. Ainoastaan veteraanikol-

leega Frank Springer kykeni siihen ja häntä käytettiinkin usein Robbinsin luonnosten tussaajana. Robbinsin nopeus sivuja luonnostellessaan oli ainutlaatuinen - Ghost Rider-käsikir-

joittaja Tony Isabella muistelee: "Hän pystyi luonnostelemaan useita sivuja päivässä, enkä usko, että häneltä kului koskaan viikkoa kauempaa saada kokonainen  22-sivuinen sarja

valmiiksi".

  Robbins ei enää koskaan tehnyt omaa sarjakuvaa lopetettuaan Johnny Hazardin 1977. Hän luopui kokonaan sarjakuva-urastaan vuonna 1979 ja keskittyi maalaustaiteeseen

ja piti näyttelyitä eri museoissa ja gallerioissa kautta maan. Hänellä oli luksusasunto New Yorkissa, josta hän ajoittain poistui vaimonsa kanssa Meksikoon.  Siellä hän kuoli

San Miguel de Allendessa 1994.

                                                                 Alla kuvia Frank Robbinsin uran loppupuolelta 60-luvun lopusta alkaen.    

                                                                     Kuvat järjestyksessä:  1 Robbinsin kirjoittama ja piirtämä Captain America.  2 Captain America Invaders-lehdessä 1977 Robbinsin luonnostelemana ja Frank

                                                 Springerin  tussaamana.   3 Sarjakuvan The Shadow sivu Robbinsin piirtämänä, teksti on myös hänen.  4 Robbinsin Batman Detective-lehdessä  1972.   

                                                                                          Frank Robbinsin kansia The Shadow-lehteen. Sisältökin oli hänen kirjoittamansa ja piirtämänsä. 

                                                                                                     Loppukaneettina voin vain todeta, että loistavan tarinantekijän ja piirtäjän

                                                                                                     ura loistokkaasta alusta siihen syndikaatikurimukseen joutuminen, jossa hän

                                                                                                     joutui työskentelemään pelkkien roskasarjojen parissa on häpeällistä. Sano-

                                                                                                     malehtien oikeiden hyvänlaatuisten sarjakuvien vähennys, joka Yhdysvallois-

                                                                                                     sa alkoi ennen meidän maatamme jo 60-luvun jälkipuoliskolla, toistui täälläkin

                                                                                                     vasta 90-luvulla lehtien halutessa tarjota yhä hektisimmille kansalaisille nopea-

                                                                                                     lukuista, helpostinieltävää kepeätä hupisarjaa.  Se lopetti Frank Robbinsinkin

                                                                                                     uran itseään arvostavana sarjakuvantekijänä, eikä ole ihme, ettei hän kovin

                                                                                                     pitkään viitsinyt sitä jatkaa.   

                                                                                                                                                linkkeihin