Ansioituneet Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähatun saaneet. Ne jotka on raakattu

                                                                                                                      tästä listasta ovat saaneet hattunsa aivan muista syistä kuin sarjakuviensa ansiosta.

                                                                                                                                 Keltaisella merkityt erikoisen ansioituneita sarjakuvan alalla. 

 

1972     Toto Fogelberg-Kaila                                                                                                                                                 

1973     Veikko Savolainen

1975     Asmo Alho

1978     Tarmo Koivisto

1979     Veli-Pekka Alare

1980     Tove Jansson ja Lars Jansson

1981     Mauri Kunnas

1982     Erkki Tanttu

1983     Jorma Pitkänen

1984     Kari Suomalainen

1988     Usko Laukkanen

1989     Timo Mäkelä

1992     Jyrki Paavola ja Risto Nurinsalo

1996     Egon Meuronen ja Olavi Vikainen

2008     Juho Juntunen

siihen tyssäsi

                                                                                                                                                

Arvosteluperuste:  Huomattava merkitys suomalaisen sarjakuvan alalla.

 Lupaavasti alkaneesta Puupäähatun jakamisessa ansioituneille sarjakuvantekijöille alkoi vuonna 1991 yhä alaspäin suistuva

taantumus.  Jakotilaisuus sai Sarjakuvaseurassa  pakollisen tradition luonteen ja muuttui mediahakuisuudeksi.   Kompastus-

kivenä oli se,   että haluttiin olla esillä ja jakaa hattu joka vuosi niin pienessä maassa kuin Suomi,   joka kasvavasta sarjaku-

vantekijöiden määrästä huolimatta ei pystynyt tuottamaan sellaisia tekijöitä,   jotka olisivat täyttäneet Puupäähattuvaatimus-

ten  alkuperäisen tarkoituksen.   Niinpä Sarjakuvaseura heitti  pyyhkeen kehään ja rupesi kuin sokkona  hatuttamaan ketä

hyvänsä, joka sai sarjakuviaan julkaistuksi ja varsinkin niitä,  jotka pöljä media nosti erikoisuuksina esiin. Tässä tapaukses-

sa erikoisuus ei ollut työn laatu vaan sen poikkeavuus, oli se sitten puolivillaista tai jopa huonoa. Vain pari merkittävämpää

tekijää löytyy myöhemmistä hatutetuista, ilmeisesti seuran itsekiilloituksen pakottamina.

                                    

                                                                                                                                     paluu                                                  linkkisivulle