Kokoelmassani 50-luvulla julkaistuja sarjakuvia tämä tietty Korkeajännityssarjan tieteisseikkailu oli yksi suosikeistani.
Se oli muutenkin ensimmäisiä pitkiä science fiction-sarjoja, joita Suomessa julkaistiin, joten se tietenkin vaikutti minuun
todella iskevästi. Se julkaistiin Korkeajännityssarjan numerossa 2 vuonna 1954, joten luin sen yhdeksänvuotiaana ja minus-
ta se oli tosi jännä. Joudun laittamaan sen nyt nettiin tavallista suurempana, koska sarjan suomalainen tekstaus on mel-
ko tunkkaista runsaan sanamäärän johdosta, joka on täytynyt ahtaa tekstitiloihin väen vängällä. Sarjan piirtäjänä on
armoitettu taiteilija Bill Lacey, lehden historian pätevin piirtäjä ja itse tarina on Edward Holmesin käsialaa.
Bill Laceyn tuntija ehkä huomaa, että tämä on eräs hänen ensimmäisiä SDL-sarjojaan. Pientä eroa on myöhempiin sarjoihin, varsinkin Mustanaamioihin. Tässä hän ei
vielä käytä ihmisten silmissä omaperäistä valonheijastumaa, joka peittää iriksen ohella myös yläluonta. Vertaapa kokoelman Mustanaamiosarjojen lähikuviin.