Viisikymmenluvulla julkaistiin useitakin ns. liuskalehtiä, joita kotoisasti myytiin lehtimummujen kojuissa. Neljää niistä luin säännöllisesti, muita vain har-
vakseltaan. Yleensä niiden taso ei ollut päätähuimaava sen ajan muuhun sarjakuvatuotantoon verrattuna, mutta pari niiden sarjoista kuului kohtalaisiin
suosikkeihini.
Lehtimummoja 50-luvulta. Pikkupojat lähestyivät näitä jännityneinä vanhempiensa kanssa tai ilman - oliko tullut jo uusia sarjiksia?
Tästä alkoi Tex Willerin pitkä taival, joka edelleenkin jatkuu, vaikka lehti välillä lopetettiinkin vuonna 1965 sarjakuvaa jäytäneen laman vuoksi.
Vaikka minua häiritsi Texin piirrosasu, jaksoin lukea sitä aika pitkään. Verrattuna huolellisemmin ja paljon selkeämmin tehtyihin moniin samanaikaisiin
lännensarjoihin, se oli tylsemmin kuvitettu. Varmaankin sarjan jatkuva juoni sai minut seuraamaan Tex Willerin vaiheita varhais-50-luvulla.
Liuskalehti, joka oli minusta paras ja suurin suosikkini oli Gordon Jim, joka lopetettiin vuoden ilmestymisensä jälkeen vuonna 1954 suureksi pettymyk-
seni. Se oli parhaiten piirretty lukemistani liuskiksista, samoin sen juoni ja tarinankulku olivat omaa luokkaansa muiden heppoisiin juttuihin verrattuina.
Ylläoleva kansi ja alkusivu ovat ensimmäisestä Gordon Jim-lehdestä. Siitä skottilaisen seikkailijan taival alkoi kohti villiä amerikan mannerta.
Seuraavat liuskalehdet kuuluivat kyllä lukemistooni, vaikka en tajua, miten viitsin katsella niiden täysin avutonta piirrosta, joista parhaat olivat Bill-veljekset ja
Kapteeni Miki. Viimeksimainittu ei kuitenkaan ollut minusta erikoisen hyvä. Minua häiritsi sekin, että 16-vuotiaan näköinen jolppi muka oli ratsupoliisin kaptee-
ni. Sarjan piirrosasukin oli liian sliipatun oloinen.
Siinä olivat parhaat päältä. Jäljellä on vielä yksi, jota jaksoin lukea jonkin aikaa, vaikka en kyllä ymmärrä miksi.
Viidakko-lehti oli alkuunsa jaettu kahden sarjan lehdeksi. Kummatkin olivat italialaisia sarjakuvasankareita, Jezab foiniakialainen seikkailija ja Akim makaroni-Tarzan.
Huonommin piirrettyjä sarjakuvia sai 50-luvulla todella hakea. Jostakin syystä molemmat ovat jatkaneet myöhemmin seikkailujaan omissa lehdissään ulkomailla. Niissä
ovat piirtäjät vaihtuneet paljon taitavimpiin. Niistä en viitsi laittaa tähän näytettä, kun eivät ole aiheena olevalta vuosikymmeneltä.
Akim-aukeama Viidakko-lehdestä näytti tältä. Jezabin poistuttua Akim jatkoi yksin lehdessä.
Jezab-aukeama Viidakko-lehdestä. Häpeän, että luin koko lehteä vieläkään käsittämättä miksi...