Korkeajännityssarjan lukeminen oli suurimpia sarjakuvallisia lukunautintojani 50-luvulla. Sen sarjat, jotka alkuunsa useimmiten pohjautuivat eng-
lantilaisiin jännäreihin, kenties myös vaikuttivat eniten omiin alkeellisiin sarjakuviini, paitsi villin lännen aiheisten kohdalla. Vanhoista tuonajan sar-
jakuvista olenkin uusintalukenut vain vanhoja korkkareita, vaikka en ole 70-luvun alun jälkeen sarjakuvia juuri lukenutkaan, paitsi jo mainitsemaa-
ni Lassia ja Leeviä ja ajoittaisia katsauksia joihinkin kertapurekseltaviin pilasarjoihin. Kuten jo olen toisaalla kertonut, romahti korkkarin lukemi-
seni 60-luvun puolella siihen, että sisältö vaihtui. En tiedä, loppuiko alkuperäinen Super Detective Libraryn materiaali vai haluttiinko sisältö muuten
vain vaihtaa lentäjäsankari Battler Brittonin uskomattomiin seikkailuihin, mutta muutos oli masentava. Koska lehti oli tilattu, jouduin koko vuoden
lukemaan näitä lentosotasarjoja, joiden juonellinen taso oli varmaankin lasten keksimää. Vain jokunen vanhoista aiheista, Mustanaamio, Rick
Random ja yksi Lesley Shane mahtuivat 60-luvun alun lehtien joukkoon. Mustanaamio ja Rick Random tosin lopetettiin Englannissa, joka sekin
vaikutti siihen, että muuta tavaraa oli saatava lehden ilmestymisen jatkamiseksi, mutta siitä en silloin tiennyt mitään.
Myöhemmät sotasarjoista poikkeavat puisevat agenttijutut eivät minua innostaneet ja jouduin uudestaanlukemaan valtaisaa 8 vuoden aikana kasau-
tunutta vanhempien Korkeajännitysten komeroon hautautunutta pinoa yhdessä kaikkien Akujen ja Kippari Kalle-lehtien kanssa. Sarjakuvalehti
onneksi jatkui samoilla sarjoilla vielä jonkin aikaa, vaikka vaihteli kokeilevasti muotoaan.
Aloitetaan ihka ensimmäisestä Korkeajännityssarjalehdestä tässä esittelyssä:
Tästä numerosta alkoi Korkeajännityssarjan pitkä ura, joka on jaksanut ponnistella meidän päiviimme saakka. Vuonna 1964 lehden nimi tosin
muuttui Korkeajännitykseksi ja nykyään ilmestyy koko joukko eri aiheisia Korkkareita, joukossa jopa suomalainen versio, joka tosin on toivot-
toman avuttomasti piirretty. Egmontilla, joka sitä kustantaa ei näytä olevan mahdollisuuksia löytää kunnollista naturapiirtäjää lehteen ainakaan
kotimaasta, jossa naturalistinen sarjakuva ei pääse enää nostamaan päätään uuden polven parissa.
Vanhoja tarinoita on kyllä myöhemminkin painettu paksumpiin erikoisjulkaisuihin, mutta sotaisuus on nykyään pääasia lehden tuotannossa, eikä
edes ulkolainen kuvitustaso enää vastaa entistä. Mutta jatketaan vanhoilla, alkuperäisillä Korkkareilla, jotka ilahduttivat minua lapsena...
Korkeajännityssarjan numerot, jotka olivat parhaita suosikkejani:
Tässä vaiheessa joku voi huomata, että nämä neljä suursuosikkiani ovat kaikki scifiä. Lienen ollut kovin nuorena hulluna ava-
ruusseikkailuihin. Muistan sen, ettei muualta sarjakuvista tuolloin löytynyt yhtä päteviä sen alan sarjakuvia kuin Korkeajänni-
tyssarjasta. Flash Gordon, joka ilmestyi Iskevänä Salamana joissakin lehdissä, oli huomattavasti naiivempi kuin korkkarin sar-
jat, joissa oli aina kunnollinen tarina pohjana. Muista sarjoista ei kannata tässä yhteydessä mainitakaan, paitsi mieltymykseni
Apu-lehden Terraan, vaikkei senkään tarinapohja kovin hääppöinen ollut, lastensarja kun oli. Alla sivunäytteitä ylläolevista...
Kostaja avaruuslaivassa, Korkkari 24/1954 Ryöstäjät avaruudesta, Korkkari 21/1955
Miehet Tähdistä, Korkkari 2/1954 Marsilaisten Vankina, Korkkari 11/1954
Nämä olivat parhaat suosikkini, mutta oli muitakin, jotka olivat mielestäni mielenkiintoisimpia, kuten...
Rick Burton Merenalaisessa kaupungissa oli mieleenpainuva merenalainen seikkailu ja kaikki Rick Randomit olivat mieluisinta luet-
tavaani lehdessä lainkaan väheksymättä muitakaan hyvin kuvitettuja tarinoita Bulldog Drummondista Lesley Shaneen.
Tuohon aikaan sarjakuvana ilmestyi kaksi Mustanaamiota, jotka erosivat suuresti toisistaan paitsi siinä mielessä, että molemmat vainosivat
pahiksia. Kuten afrikkalainen Mustanaamio, joka myös ilmestyi muilla nimillä Suomessa, sai Korkeajännityksen Richard Verrelkin eri kuvit-
tajia osakseen. Ylläolevista vasemmanpuolinen sarjan alkusivu on Selby Donnisonin käsialaa, kaksi oikeanpuoleista aukeamaa puolestaan
Bill Laceyn piirrostaidon näytteitä. Bill Laceysta tuli tämän sarjan vakiopiirtäjä vaikka sekä hän että Donnison tekivät myös muita lehden
sarjoja ja varsinkin edellinen oli todella uuttera Super Detective Libraryn kuvittaja yllättävän lyhyen toimintansa ajan. Hän hallitsi minkä
tahansa aihepiirin säilyttäen vakaan naturalistisen taitavan tyylinsä. Yksi hänen hienoimmista töistään oli Dirk Rogersin seikkailuja kuvaava
kolmen Korkeajännityssarjan kokoelma - Uraanin salakkuljettajat, Kadonnut rahtilaiva ja Jaavalainen merirosvojuttu.
Alla näyte sarjasta Uraanin salakuljettajat:
Naisdekkari Lesley Shanen tarinoissa oli usein mysteeriseikkailuja, jotka kohottivat sen tasoa erikoisuudellaan.
Lesley Shanet olivat kelvollisia dekkarijuttuja lehdessä ja päähenkilö vaihteli uutterasti Murhaaja Olympialaisissa voitaneen nostaa kaikista Korkeajännityssarjan numeroista eri-
vaatetustaan tapauksia selvittäessään. tyisasemaan siksi, että se TAPAHTUU SUOMESSA! Helsingin olympialaisiin liittyi kysei-
sen sarjakuvan mukaan jopa murhaaja! Alla lisää kuvia tästä erikoisesta sarjasta...
Toisena erikoisuutena lehdessä oli mukana bagdadilainen rikospoliisi Chafik ratkomassaa visaisia murhia...
Kuten jo on tullut useasti mainittua, menetin mielenkiintoni Korkeajännityssarjalehden lukemiseen 60-luvun alkupuolella kun tutut sarjakuvat alkoivat kadota
Battler Brittonin ilmaantuessa lehden tarjontaan. Tosin ensimmäinen Battler Britton ilmestyi jo vuonna 1958. Lehti tuli meille postissa vielä vuonna 1960 kun
ennakkotietoa sen sisällön muuttumisesta ei ollut. Veljeni oli tosin suuri sotasarjojen ystävä, mutta isoveljenä päätin ettei lehteä enää seuraavana vuonna tilat-
taisi kun jo varsin pian ilmeni, että vanhat ja tutut sarjat katosivat lehdestä kokonaan.
Ensimmäinen Battler Britton, KJS 9/1958 Viimeinen Mustanaamio, KJS 101960 Viimeinen Rick Random, KJS 12/1960