Veikko Savolainen (Joonas) 1929 - 2016
Ystäväni ja kolleegani Joonas on poissa.
Hän menehtyi 24.9-2016 ja jätti jälkeensä suuren aukon kotimaansa sarjaku-
vassa. Olemme menettäneet tunnetuimman ja arvostetuimman sarjakuvam-
me ammattilaisen - Grand Old Maestron, joka loi pitkällä urallaan ikimuis-
toisen maineen monen kuvallisen alueen mestarina.
Näin pian toisen ystävän ja kolleegan menettämisen jälkeen jää lohduton olo
ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Tuskin on edellisestä iskusta toipunut, niin
toinen seuraa perässä. Sikäli yllättäen, vaikka nyt poistunut olikin jo iäkäs ja
parkinsonin taudin heikentämä, on tutun lähimmäisen poistuminen aina raskasta.
Kun viime vuonna tapasin Joonaksen viimeistä kertaa, oli hän vielä pirteä ja in-
nostunut viimeisimmästä aluevaltauksestaan ja esitteli minulle uutta harrastus-
taan erilaisten paratiisilintujen maalauksillaan. Hyvillä mielin palasin kotiin ja
tarkoitus oli tavata tämänkin vuoden aikana, mutta se jäi toteuttamatta omien
muka-kiireitteni takia mustanaamiotöihini vedoten.
En ryhdy tässä kuvaamaan ystäväni ja 70-luvun työtoverini monenkirjavaa ammat-
tiuraa jo siksikin, että sen moninaisuus ja laajuus vie liikaa tilaa muistokirjoituk-
sesta, jonka on tarkoitus olla henkilökohtainen. Omalla kohdallani tuttavuus ja
työskentely alkoi Sarjiksesta ja jatkui hevossarjojen merkeissä parisen vuotta,
jonka jälkeen tiemme ikäänkuin erosivat kummankin tehdessä töitä omin päin. Ta-
paamiset tietenkin harvenivat, mutta siksi usein matkustimme yhdessä Ruotsiin he-
vossarjojen aikaan, että opin tuntemaan hänet hyvin, eikä meillä ollut milloinkaan
erimielisyyksiä saati riitaa sen kummemmin työmme kuin minkään muunkaan suhteen.
Joonas, kuten kaikki tiedämme, oli hyväluontoinen, avulias ja erinomaisen isällinen
muidenkin kuin vain sarjakuvapiirien joukossa. Hän on niitä ihmisiä, joista jää hyvä
ja kunnioittava muisto jälkeenjääneille.
kirjoitti Kari T. Leppänen
kolleega