HARRASTUKSEN KAUTTA SARJAKUVAPIIRTÄJÄKSI

Tämä on kotimaisen sarjakuvapiirtäjän tilitys siitä, miten hänestä muokkaantui

lopulta ammattimainen sarjakuvapiirtäjä noin viisikymmentä vuotta sitten ilman

kursseja ja muuta ulkopuolisen tahon tarjoamaa koulutusta. Sitäpaitsi silloin kun

hän aloitti yhä jatkuvan uransa ei ollut olemassakaan minkäänlaista koulutusta

hänen toimensa opettamiseksi. Sittemmin tällaista toimintaa on tosin ilmaantu-

nut, mutta hyvin harva, jos kukaan todellisista pätevistä alan tekijöistä joutaa

haaskaamaan aikaansa mokoman touhun takia. Itse olen vakaasti sitä mieltä,

että tämä ala eli sarjakuvien ideointi ja piirtäminen eivät totisesti kaipaa mitään

ulkopuolista koulutusta koska maailma on täynnä sarjakuvaa jokaisen makuun

ja jokainen, jolla on tarpeeksi synnynnäistä lahjakkuutta löytää kyllä oman tyy-

linsä ilman ulkopuolista opastusta.

No, siirrytään sitten asiaan, joka tämän sivuston tarkoitus alunperin oli eli käsit-

telemään tämän kotimaisen sarjakuvilla jo yli neljäkymmentä vuotta itsensä ja

perheensä (yhteensä 3) elättäneen Kari Tapio Leppäsen nuoruuden sarjakuva-

harjoittelua.

Vanhimmat säilyneet aikaansaannokseni ovat kadonneet maailman tuuliin ku-

ten monille rakkaillekin esineillä tuppaa käymään. Tällaisista on säilynyt yksi

ainoa lapsuuden kirje, jonka lähetin äidilleni kesäsiirtolasta ja johon tuhersin

pari kuvaa tuolloin minua kiinnostavasta aiheesta eli Villistä Lännestä...

Olin tuolloin noin kahdeksan ikäinen elikä kuvan vuosiluku lienee noin 1953.

Itse en muista juuri mitään piirustustouhuistani, mutta minulle on kerrottu,

että minulla oli jatkuvasti kynä kädessä ja jotakin tuhertamassa. Yksi kuval-

lisia suosikkiaiheitani olivat suuret taistelukohtaukset, joissa lukemattomat

tikku-ukot kamppailivat toisiaan vastaan. Minun kerrotaan hokeneen taiste-

lun tiimoissa että "Kali piiluttaa..."

Varsin pian tämän vaiheen jälkeen kuvittelin olevani kypsä seuraavaan vai-

heeseen urallani. Eli oman lehden toimittamiseen. Äitini työ oli kirjansitoja

ja se helpotti urani alkua, koska hän piti minut hyvin paperissa, jota hän

sai työpaikaltaan. Aloitin omatekolehdellä, jolle tuli nimeksi Neliapila ja

joka ei ollut kovin paksu laitos, mutta käsitti kyllä parikin jatkosarjakuvaa.

En kyllä muista enää, mitä ne olivat, mutta joko avaruusseikkailua tahi

Villiä Länttä käsitteleviä väkivaltaisia aiheeltaan.

varhaiset omatekolehdet

Oltiin jotakuinkin 50-luvun alussa ja vaatimaton Neliapila-lehti ei pian enää

innostanut minua, koska se ei mielestäni ollut täysin oikean lehden malli-

nen sekä ulkomuodoltaan että sisällöltään. Seuraava omatekolehteni sai

alkunsa ja nimekseen Salama...

Vasemmanpuoleinen sarjakuvasivu on ensimmäisiä tussilla piirrettyjä

sarjakuviani. Oikealla ainoa tallessani oleva Salama-lehden kansi kuva.

Kummatkin 50-luvun loppupuolelta. Intiaaneja esittelevä sivu on kotoi-

sin TERÄ-nimisestä lehdestäni, joka ilmestyi milloin ilmestyi samaan

aikaan Salaman kanssa. Terässä oli vain sarjakuvia, mutta Salaman

sisältö oli monipuolisempi ja sivumäärältään suurempi. Sen sarjaku-

vat olivat pelkästään lyijykynällä tehtyjä.

Terä-lehden jokseenkin alkeellisia sarjakuva sivuja. Toistaiseksi väritin sarjani

puuväreillä ja vielä 60-luvun puolellakin ennen kuin onnekseni keksin Wulffilta

nestemäisiä värejä, joita käytettiin valokuvien värittämiseen. Ne olivat vieläpä

siitä erinomaisia, että niillä voi värittää normaalipaksuisen paperin molemmille

puolille ilman että väri olisi tullut läpi. Kaiken lisäksi ne olivat erinomaisen kirk-

kaita. Myöhemmin tulee vastaan sarjakuvia, jotka on niillä värjätty.

60-luku ja uudet tuulet

Viisikymmenluvun loppupuolella intouduin tuottamaan useitakin omia lehtiäni

erilaisilla sisällöillä  -  Vasama-niminen lehti sisälsi pelkästään novelleja, joita

hakkasin vanhalla Underwood-kirjoituskoneella, jonka pieni p ei toiminut, lehti

nimeltä TEXAS käsitti pelkästään yhden jatkuvan sarjakuvan, joka tietenkin ta-

pahtui Villissä Lännessä ja JOUSI taas sekä novelleja että sarjakuvia, joiden

aihetta en enää muista. Näihin aikoihin aivan 50-luvun lopussa hoputin veljeni

 mukaan tekemään sarjakuvia vielä yhteen lehteen, joka toimi samalla periaat-

teella kuin meidän molempien suuri suosikki eli Korkeajännityssarja. Aluksi

teimme vuoron perään kokonaisen sarjan uuteen lehteemme, mutta hyvin

pian veljeni into sammui ja sain pakertaa yksin lehden sarjoja tähän lehteen,

joka oli ainoana jäänyt jäljelle kyllästyttyäni muihin 50-luvun lopun lehtiini.

Lehden nimeksi tuli PANTTERISARJA ja sen kansi muistutti huonosti kopioi-

tua Korkenjännityssarjan kansityyliä.

Sarjakuvat tähän lyhytikäiseen lehteen, joka jatkui jonkin aikaa 60-luvun puolelle vasta-

sivat jonkin verran mallilehtensä aiheita - jännäreitä, dekkarijuttuja, seikkailuja avaruu-

dessa ja joitakin lännensarjoja... Ne tehtiin kaikki lyijykynätyönä ja liian hätäisesti joten

ei pidä kummeksua näytekuvien surkeutta. Niiden joukossa ei ole yhtään veljeni piirtä-

miä sarjoja. Tässä artikkelissa kun on kysymys vain minun urani kehityksestä... Tässä

nyt joitakin esimerkkejä lehden sisällöstä...

Tämä jotenkin nukkavieru lehti tuli päätökseensä heti 60-luvun alussa, jolloin uskoin olevani

jo kypsä arvokkaampiin vaatimuksiin niin kuvallisesti kuin tekstin suhteen, sillä minua riivasi

halu kirjoittaa, ja se toteutui pian niissä lehdissä, jotka hautasivat tämän onnettoman Pantteri-

sarjan heti 60-luvun alussa. Sen jälkeen en enää haikaillut muiden omatekolehtien tekemiseen

vaan keskityin kahteen...

Ensinnä KOBRA-nimiseen lyijykynävoittoiseen omatekoiseen lehteen...

Kobran aika kesti vain vajaat kaksi vuotta, koska samaan aikaan kun aloitin sen

ensimmäisen numeron valmistamisen aloitin myös toisen lehden julkaisemisen,

josta tulikin sitten ainoa kotitekoinen lehteni siihen saakka kun sain työstettä-

väkseni ihan oikeasti julkaistavia sarjakuvia. Mutta ennen kuin paneudumme tuo-

hon toiseen alkuunsa samanaikaiseen nyrkkipaino- tuotteeseen, katsastakaam-

me mitä KOBRA toi tullessaan...

Kobrassa ilmestyi lyhyen olemassaolonsa aikana useitakin jatkosarjakuvia, jotka

oli piirretty lyijykynällä. Tärkein niistä oli tekijälleen Starlight III-niminen scifisar-

ja, jossa kolme jo 50-luvun harjoitelmalehdissä seikkaillutta hurjasteli lentävän

lautasen näköisellä aluksella avaruudessa. Tarinan kehittyminen ilman etukäteen

tehtyä suunnitelmaa oli melko tavanomainen eikä koko sarja ehtinyt päästä kun-

nolla vauhtiin ennen kuin lehti jo lopetettiin.

Seikkailijamme ovat saapuneet planeetalle, jossa piti tapahtua sitä sun tätä, mutta

sarjan elinkaari ei riittänyt antamaan vastausta kysymyksiin...

Valtaosa omissa lehdissäni ilmestyneistä sarjakuvista perustuivat omaan tekstiini, josta

en tehnyt minkäänlaista käsikirjoitusta vaan jatkoin sarjaa omasta päästäni kuva kerral-

laan. Tämä Lewis Wetzel-niminen sarja, joka ei tietenkään ehtinyt kovin pitkälle lehden

lyhyen taipaleen johdosta, perustui Zane Greyn kirjaan Rajaseudun Henki, joka oli yksi

lapsuuden suosikkikirjoistani. Sivuilla näkyvä Slender Kale oli yksi kymmenistä nimimer-

keistäni, vaikka RAW oli eniten käytetty. Lapsellista intoilua tietennii...

Vaarallista peliä oli kertajulkaisu, usean sivun mittainen toimintasarjakuva, joka oli

hieman huolellisemmin piirretty kuin loppua vailla olevat jatkosarjat. Koska olin nuo-

rena ansiotyössä kirjapainon juoksupoikana eli tsupparina, pidin välillä yllä pilakuvia

itsestäni. Siitä vasemmalla oleva esitys. Kun en ravannut pitkin Helsinkiä salkku täynnä

kaikenmaailman kirjapainokrääsää, avitin sterrassa Hanskia, mistä pomo

tarpeensa mukaan kuulutti minut hyttiinsä...

Näitä Kobra-lehden sarjoja ei kehtaisi juuri näyttää, mutt otetaan vielä yksi:

Bob Wallers-sarjakuva oli yksioikoinen ja kliseinen lännensarja ja mukana

vain periaatteen vuoksi, koska lehdissäni oli aina ollut mukana villiä länttä.

KOBRASSA ILMESTYNEITÄ  OMATEKOISIA NOVELLEJA...

Paitsi että olin intohimoinen omien sarjakuvien pakertaja sama tauti vaivasi

minua myös kirjoittelun puolella. Koska luin paljon ja olin alkanut jo ennen

kansakoulua päänuppini taltioi valtaisan määrän yksityiskohtaista tietoa juu-

ri niiltä maailman saroilta, jotka etupäässä kiinnistivat minua ja auttoivat

sarjakuvienkin suhteen, jotka olivat kaikki seikkailuluontoisia. Mutta varsin-

kin kun kirjoittelin seikkailunovelleja lukemastani oli tavatonta hyötyä jottei

minulle juuri käynyt niin kuin monille tuon ajan kotimaisille nuortenkirjojen

tekijöille, joiden jutuista törmäsin jo nuorena tuon tuostakin mielikuvituksel-

lisiin virheisiin niissä tarinoissa, joissa ei oltu Suomessa.

No niin, omakehu jääköön seuraavaan painokseen... jatketaan aiheesta...

Muuan ensimmäisiä pidempiä seikkailukertomuksiani oli tämä

Kobrassa julkaistu juttu, jossa liikuttiin Etelämeren saarella

ja sukellettiinkin, kuten kuvasta näkyy. Vasemmalla olevassa

kuvassa oleva teksti by Dennis Parkman oli yksi useista käyt-

  tämistäni taiteilijanimistä. Vaikka olin vasta viidentoista vanha

piti jutussa olla myös romantiikkaa täydellisyyden takia-

Kobra-lehdessä oli miltei jokaisessa pidempi tai lyhyempi novelli, koska

nautin kirjoittamisesta enemmän kuin piirtää tuhertamisesta. Jos olette

tarkkanäköisiä huomaatte, että muut novellien kuvat on signeerarru kir-

joittajaksi taas Dennis Parkmanin nimellä, mutta nyrkkeilyottelukuvassa

kirjoittajana on Mike Shandoe - koska kokeilin Mickey Spillanen tyyliä piti

keksiä asiaan kuuluva kirjailijanimikin.

ALLA VELJENI JA MINÄ 60-LUVUN ALUSSA

       MINÄ                                VELJENI JUSSI

ja  sitten  loppusuoralle

Hyvin vaatimattomasti alkaneiden kokeilujen ja sinnikkään, lähes pakonomaisen

uurastuksen jälkeen omia vaatimattomia lehtiä pusanneen nuoren harrastelijan

lopullisena kotikutoisena tuotteena syntyi lehti, jossa tiivistyi hänen usean vuoden

sinnikäs uurastuksensa luomistarpeensa tyydyttämisessä. Jänne-lehdessä, jota

hän alkoi toimittaa 15 vuoden iässä tiivistyi kaikki se, mitä hän oli opetellut koko

varhaislapsuutensa ja nyt hän halusi tehdä lehteä, joka olisi parasta mihin hän

kykenisi. Se, että lehti oli tarkoitettu toisten luettavaksi päinvastoin kuin hänen

aikaisemmat tekeleensä, lisäsi pyrkimystä parhaansa tekemiseen. Jänne-lehti

oli tarkoitettu lukijakunnalle, joka koostui hänen isänsä uuden perheen jäsenis-

tä ja oli osittain räätälöity kohderyhmän mielenkiintoa silmälläpitäen.

JÄNNE-LEHDEN KANSIA

JÄNNE-LEHDEN SARJAKUVAT

Lehti ehti ilmestyä vajaa kymmenen vuotta 1962-1971, koska kokonainen vuosi

haaskaantui tekijän viettäessä vuoden 1965 Suomen Puolustusvoimien palve-

luksessa ja omien lehtien tekeminen päättyi SARJIS-lehden sarjakuvatuotan-

non  alkaessa 1972 niin ei  vapaa-aikaa  enää  riittänyt  omiin huvituksiin.

Mutta vilkaistaanpa nyt noihin viimeisimpiin harrastelija sarjakuviin...

EDETÄÄN VANHIMMASTA UUSIMPIIN

Lännensarja kuului vakiokalustoon aloittaessani uuden lehden. Tässä vuodelta 1963.

Jänne-lehden sarjakuvia vuosikerrasta 1964 - Vakio avaruussarja, Burroughsin ensimmäiseen

Tarzan-kirjaan perustuva sarjakuva, joka alkoi jo aiemmin 1962 sekä pikkupojat seikkailevat-

tyyppinen toiminnallinen nuortensarja. 

SEIKKAILIJAT Oli  vuonna 1964 aloitettu sarja, jonka ilmestyminen kesti

tämän viimeisimmän lehden viimeiseen numeroon saakka - Seikkailijat-sarjassa esiintyi-

vät veljekset Charles ja Walt Patrick, joista kerrottiin miltei kaikissa tässä lehdessä julkais-

tuista seikkailukertomuksissa. Sarjan tekeminen oli yksi lehteni suosikkihommaa sen

tyylin takia. Näytetään muutamia sivuja lisää...

Kun minä käytin piirtäessäni nimimerkkiä RAW, käytti veljeni salanimeä

Grand Liberydrawer

Minua kaksi vuotta nuorempi veljeni Juhani eli Jussi, kuten häntä yleensä kutsuttiin

osallistui taas lehdentekoon aiemman hieman säälittävän Pantterisarjan jälkeen, luul-

tavasti minun painostuksestani, vaikka hänellä oli täysi työ ikioman lehtensä parissa,

joka oli nimeltään Meteori.   Hän piirsi silloin tällöin  Seikkailijat sarjaa ja ehtipä vielä

puurtamaan omaakin sarjaansa Jänne-lehteen. Sen nimi oli Tim Young ja se tapahtui

avaruudessa. Hän aloitti myös toisen sarjan, jonka aihe puolestaan toimi Toisen Maa-

ilmansodan aikaan...

Näytetään vielä hänen tekemäänsä Seikkailijat-sarjaa:

Hän lopetti osallistumisensa tähän sarjaan vuonna 1967 ja keskittyi

omaan Meteori-lehteensä. Jouduin yksin puurtamaan tätä sarjaa aina

Jänteen lopettamiseen saakka.

William Todd oli roikkunut mukana eri lehdissäni  jo vuosia ja oli kuin vakiokalustoa. Kuten useim-

miten näissä scifisarjoissani koko homma alkaa tässäkin avaruudessa ja kun sitten pyllähdetään

jollakin planeetalle juttu muuttuu pelkäksi burrougsmaiseksi fantasiaksi. Tarzan  jaksoi jatkaa

lehden ilmestymisen loppuun saakka piirrosjäljen parantuessa kaiken aikaa.

        UFO oli yksi viimeisimpiä Jänteen sarjoista eikä ehtinyt kehittyä

miksikään lyhyen ilmestymisaikansa takia.

                                                      Peilimaailma oli pelkkä fantasiaseikkailu tunte-

mattomassa maassa ja jaksoi jatkua lehden

viimeiseen numeroon saakka.

    Peilimaailma perustui isäni kirjoittamaan julkaisemattomaan

seikkailukertomukseen. Hänen kirjailijanimensä oli Martti Raju

ja hänellä oli ainakin kaksi valmista käsikirjoitusta pöytälaa-

tikossaan. Peilimaailmaa hän ei saanut loppuun eikä hän

edes tarjonnut valmiita käsikirjoituksia kustantajille.

Jänteessä julkaistu  osittain väritetty pilasarja on julkaistu myös

Nuori Oikeisto-lehdessä 1968. Jänteessä oli runsaasti pilakuvia

tietystä aiheesta, eli sen lukijakunnan, joka nyt ei ollut kehutta-

van suuri, toilauksista eikä minuakaan säästetty vaikka olinkin

lehden päätoimittaja (ja muutkin toimittajat). Niitä en intimiteet-

tisyistä voi nettiin laittaa. Kaikkein suosituin lukijakunnan tahol-

la oli sarjakuva Pikku Outi, jonka pääosassa oli sisarpuoleni

Outi. Hän ei kylläkään itse ollut lainkaan innostunut sarjaku-

vasta. Mutta enemmän tästä lukijakuntaan kohdistuneesta

lehden sisällöstä myöhemmin.

Nettisivuillani luettavissa oleva Edgar Rice Burroughsin ensimmäisen

Mars-kirjan mukaan tehty sarjakuva, jota tein yhtä aikaa Jänne-lehden

toimittamisen aikaan julkaistiin ensimmäisen kerran lehden ohessa

ilmestyvänä omana lisälehtenään. Kuten saattoi odottaa tyssäsi senkin

vauhti Jänteen lopettamiseen. Se on kuitenkin tässä esittelyssä muka-

na koska liittyy Jänne-lehden historiaan. Myöhemmin tein uudestaan

sarjaa huolellisemmmin piirrettynä ja tämä versio onkin luettavissa ne-

tissä. Näytetään nyt mitä eroa kuvissa on kun verrataan 60-luvun sar-

jaa toistalymmentä vuotta uudempaan...

Uusi versio Marsin Prinsessasta

alkuperäinen versio Marsin Prinsessasta. 

Lehden sarjakuvakavalkaadi päättyköön tähän. Seuraavaksi tutustumme

Jänteen muuhun tarjontaan...

Aloittakaamme "muun tarjonnan" kohdalla novelleista ja jatkokertomuksista, joita

lehdessä julkaistiin useita. Tässä vaiheessa olin jo heittänyt ikivanhan dino-

sauruskirjoituskoneeni jorpakkoon ja ostanut tuliterän Triumph-merkkisen

härvelin, jossa oli mukavanpi jälkikin. Se oli myös joustavampi kirjoittaa ja

nautiskelinkin takoessani sillä omia novellejani eli jonkinlaisia jännäreitä

ja seikkailukertomuksia joko lukijoiden huviksi tai harmiksi. Mukana oli myös

joitakin dekkareita  ja lisäksi kirjoitin lehteeni lukijakuntaa eniten kiinnosta-

via humoristisväritteisiä muisteluksia yhteisistä toilauksistamme.

JÄNNE-LEHDEN NOVELLEISTA YMS.

Tämä ALIBI-niminen jatkojännäri oli salapoliisitehtävä lukijoille

ja luvassa oli 10 mk sille tai niille, jotka arvaisivat murhaajan

ennen viimeistä jaksoa. En enää muista, arvasiko kukaan...

Jutun tekijänä näyttää olevan Tapio Karu, yksi lukemattomis-

ta nimimerkeistäni.

Tehtävä QPEO 17 oli isäni aloittama agentti-jatkokertomus, johon

kirjoitimme vuoron perää jatkoa, kunnes kävi niin kuin useinkin,

että isäni menetti mielenkiintonsa ja jouduin yksin jatkamaan

juttua kunnes kyllästyin ja palasin omiin kertomuksiini, joita

kyllä oli riittävästi. Olin niin innostunut kirjoittamaan seikkailu-

kertomuksia, että aloitin useita ja jos ne muodostuivat jatko-

kertomuksiksi jatkoin aina sitä, joka sattui minua juuri silloin

kiinnostamaan.

Viidakon kultainen kaupunki oli yksi päättymättömistä jatkokertomuksis-

tani, joita kirjoitin mielelläni. Tarina tapahtui Amazonin viidakoissa Mat-

to Grosson alueella. Pieni tutkimusryhmä löysi viidakosta muinaisten in-

kojen asuttaman salaisen laakson, jossa tapahtumat kehittyivät. Koko

juttu muotoitui aidon burroughsmaiseksi kuin itsestään. Tarinan innoit-

tajana oli eversti Percy Fawcettin katoamiseen päättynyt viimeisin tutki-

musretki tuolle alueelle etsimään vastaavaa muinaiskaupunkia.

Kolme ylläolevista ovat jatkokertomuksien alku- eli tittelikuvia,

Tehtävä Tiibetissä on agenttikertomus, jossa päähenkilö pudote-

taan lentokoneesta Tiibettiin etsimään 7. Laivaston lentokonetta,

joka kaapattiin salaisen lastinsa kanssa. Tapahtumat sattuvat ai-

kaan, jolloin kiinalaiset ovat juuri vallanneet Tiibetin ja osa tiibet-

tiläisistä taistelee yhä heitä vastaan. Kuten kaikissa Jänteeseen

kirjoittamistani kertomuksista, oli taustatietojen kerääminen mel-

koinen urakka. Heinrich Harrerin kirja "Seitsemän vuotta Tiibetis-

sä" oli kaikkein erinomaisin tietolähde paikan olosuhteista.Pago-

dien varjossa oli myöskin agenttimainen jännäri, jossa vakiosan-

karini Charles Patrick touhuaa Bangkokissa ja saa estettyä kiina-

laisten suunnitteleman Thaimaan vallankumouksen.

Tukikohta puolestaan harvinaisempi kertanovelli aivan Jänne-

lehden alkutaipaleelta. Käytin säännöllisesti kirjailijanimeä Den-

nis Parkman kun kirjoitin pääsankarini Charles William Patrickin

seikkailuista pitkin ja poikin Maapalloa. Muuten, kuten arvata saat-

taa yksikään ylläolevista kolmesta jatkokertomuksesta ei ehtinyt

loppua ennen Jänne-lehden lopettamista. Myöskään en saanut

käännettyä erillis-Jänteessä julkaistua Burroughsin Mars-tarinaa,

jota ei oltu ainakaan tuolloin julkaistu Suomeksi monen muun sa-

maan sarjaan kuuluvan kanssa. Käänsin sitä isälleni ja se ilmes-

tyi luvuttain Jänne-lehden ilmestyessä. Nimesin sen tittelillä

MARSIN PEDOT - alkuperäinen nimi on Llana of Gathol

Koko joukko kertatarinoita ei saa tässä kuvallista osallistumista

tälle palstalle, joka käsittää lehdessäni julkaistuja kertomuksia.

Niihin liittyviä kuvia ei ole vielä skannattu,   mikä on melko

hankalaa, koska  lehden numerot on sidottu vuosikirjoiksi ja

itse lehdet ovat niin paksuja, että skannaaminen on tukalaa

taitekohdan johdosta.

LEHDEN MUU SISÄLLYS

Jänteen sisältöön kuului sarjakuvien ja kertomusten lisäksi useita

muita virikkeitä kuten tietokilpailu sivut, sana- ja kuvaristikot ja muut

vastaavat kilpatehtävät, joihin kuului myös useat rikospähkinät.

Tässä yksi sellainen

Toisaalta mukana oli useita artikkeleita aiheista, jotka minua

itseäni kiinnostivat - esihistorialliset elukat, aseet, avaruuden

ihmeet, tropiikin vaaralliset otukset jne. Näiden lisäksi huoma-

sin silloin kun skannasin ajat sitten sidottuja vuosikertoja mikä

menneen viihteen aarreaitta Jänne-lehti oli, sillä olin leikelyt

ilmeisesti Katso-lehdestä varsinkin 60-luvun televisio-ohjelmia,

joita arvostelin kuvien kanssa. Kaikki vanhat sarjafilmit käytiin läpi

ja paljon muutakin ohjelmaa, kuten Euroviisuja ja missikilpailuja.

Samoin arvostelin elokuvia, joita kävin katsomassa ja sitä teinkin

melko usein. Tässä joitakin asia-artikkeleita, joita julkaisin leh-

dessäni ...

Siinä on asiatietoa karatesta, amiraali Wilhelm Canariksesta, atsteekeista, matkailija-

opetusta Hawaijilta, Burroughsin Mars-kirjoista ja aivopesusta vain pienenä mallina

lukuisista asia-artikkeleista, joita kasasin Jänteeseen vuosien aikana.

Eipä unohdeta lähes joka numerossa mukana ollutta muistelupalstaa

lukijakunnan ja itseni kohelluksista ja puuhista, joka oli lukijoiden kaik-

kein suosituin helmi lehden sisällössä. Pilakuvia tästä aiheesta oli toki

runsaasti lehden sisällössä. Intimiteettisuojan kunnioituksesta emme

voi niitä nähdä näin yleisellä maneerilla.

Tässä kuvaillaan erästä isäni muuttoa uuteen

asuntoon. Olin vakiokantajana miltei kaikissa

hänen muuttoruljansseissaan. Vaikka en pu-

humalla ikinä slangia käyttänytkään, kirjoitin

nämä jorinat omaperäisellä tekoslangilla.

Siinä ne ovat - nuoruuteni harrastustouhu kirjoiksi sidottuina.

Tämän sivuston kuvat on näistä kirjoista otettu.

Mutta... olemme päässeet tässä

 poistua toivoen, että edes jolle-

kin tästä hommasta on jotakin

positiivista jäänyt mieleen...

paluu muille sivuille tai kotiin