Kun päätin poiketa netissä toimivalle sarjakuvafriikkien omalle facebook-sivustolle
eli KVAAK-portaaliin vain nähdäkseni oliko joku nettisaitin asiakkaista hoksannut,
että heidän aikoinaan repostelema kotimainen sarjakuvantekijä oli itse hoksannut,
että muutamat ulkolaisia sarjakuvia käsittelevät portaalin asiantuntjat olivat hok-
sanneet jostakin sellaisen vanhan 50-lukulaisen brittisarjan, joka oli ollut minulle
alakouluiässä yksi suosituimmista sarjakuvista sen erikoisuuden ja taitavan piir-
roksen johdosta. Koska he pallottelivat kyseisen sarjan johdosta, päätin ottaa it-
sekin osaa asian käsittelyyn omalta puoleltani. Käyttääkseni kaikien tunteman
Pekka Puupään lyhyenlännän ystävän vakiolausetta: "Asiahan ei minulle kuulu,
mutta jne..."
Mutta sikäli sen katson kuuluvan, koska koko kyseinen Jak Jaguaaripoika- sarja
on ladattu luettavien sarjakuvien joukkoon nettisvuillani tunnen velvollisuutta
puuttua omalta vaatimattomalta ja tietenkin ulkopuoliselta osaltani tähän sarja-
kuva-asiaan.Aloitan esittelemällä kaksiosaisen sarjan alkukuvat....
Toisen jakson alkusivu,jossa outo esine laskeutuu viidakkoon ...
Toisen jakson alkusivu, jossa marsilaiset kaappaavat
Jakin, hänen kaksi jaguaariaan ja hänen tyttönsä...
Kuvat ja koko sarja on kaapattu Sun-lehdestä ja myös
luettavissa englanniksi nettisarjojeni joukosta.
On tietysti mainittava, että on syytä käyttää isompaa
pöytäkonetta kuin älykännyköitten nanoruutua tai
jotakin muuta lastenkokoista laitetta...
No, hieman itse kyseisestä sarjakuvasta. Joku on laitanut Kvaak-
sivullensa netistä nappaamansa tiedon, että tässä kysymyksessä
olevan Sun-lehden sarjan ovat piirtäneet sekä Patrick Nicolle että
Philip Mendoza, mutta epäilen ettei jälkimmäinen ole ollut asialla.
Patrick Nicollella on melko omintakeinen piirrostyyli, joka on näh-
tävissä 50-luvun Robin Hood-sarjoissa ja tietenkin Sarjakuvaleh-
den numeroissa 1952:n numerosta 23 vuoden 1955 numeroon 16.
Ei ole tietoa, kuka on lisännyt samanaikaisen Mendozan ansiolis-
talle Jak Jaguaaripojan, mutta kun itse piirtäjänä katselen Jak Ja-
guaaripojan kuvitusta koko matkalta voin sanoa, että se on täysin
Nicollen tekoa. Sama tulee vastaan Look and Learn- lehden histo-
riallisista kuvista, joita kummatkin tekivät samoihin aikoihin. Ni-
collen helposti tunnettava tyyli, joka on hivenen jäykkä useissa
suuritöisissä kuvissa on erilainen kuin Mendozan, joka on hieman
taitavampi. Samoin on väitetty, että Patrick Nicollen piirrostyyli
muistuttaa Puerto Ricosta Yhdysvaltoihin muuttaneen tunnetun
sarjakuvavirtuoosin ja kannentekijän Alex Schomburgin työnjäl-
keä. Hänkin oli Nicollen aikalainen, mutta huomattavasti etevämpi
taiteen alalla.
No, kukapa tietää varmuudella miten vanhat asiat ovat...
Sarjakuvantekijöiden ilmeisen arvostetussa Lambiekissa Mendoza
on mainittu Jak of the Jaguars-sarjan yhteydessä ja minä itse tässä
artikkelissa annan pääpainon kuvien piirrokselliseen asuun, joka
näyttää kaiken aikaa Nicollen kynänjäljeltä. Saattahan olla, että tä-
mä Mendoza on niin taitava apinoimaan alkuperäisen tekijän tyy-
liä, että kykenee sitä täysin jäljentämään.
Muutenkin kun luin Kvaakin kirjoittajien vanhaan Sarjakuvalehteen
kohdistuvista mielipiteistä - haluan itse lehden pitkäaikaisena lu-
kijana mainita, että sen monista sarjoista pidin arvossa vain pientä
osaa - erityisesti pidin Little Annie Rooneystä, koska se on ollut
sydämellisin sarjakuva, jonka olen tavannut ja vielä upeasti piir-
retty - muut suosikkini olivat juuri tuon ajankohdan Sarjakuvaleh-
den sisällössä tietenkin :
Jonni Huimapää (eli Hazard)
Kulmalan kaverit (myös mukavan herttainen)
Teräsmies (vanha kunnon alkuperäinen)
Riku seikkailuissa (oik. Terry and the Pirates by George Wunder)
Muista en juuri piitannut paitsi tietenkin tästä Jakista. Mustanaa-
mio oli tylsästi piirretty ja jotenkin epätodellinen eivätkä tari-
natkaan kiinnostaneet, Yksinäinen ratsastaja oli aina täysin tylsä
eikä jotenkin ihan höpsö Sam Seikkailija ollut minkään arvoi-
nen seurattavaksi ja hieman tylsästi piirrettykin. Ja yleensä
takakannessa oleva Timo Terävä, vaikka kohtalaisesti piirret-
ty mutta aiheiltaan mitäänsanomaton. Ja sitten oli salaperäinen
Kova-Kalle, joka oli kummallisin lehden sarjoista. Siinä oli juuri
sitä samaa erikoislaatuista viehätystä kuin Jak Jaguaaripojassa.
Lisänä olleet kaiken
maailman hupisarjat eivät nekään huvittaneet minua.
Myöhemmin lehden sisältö vaihtui melkoisesti uusien
sarjojen haudatessa osan vanhoista ja sieltä löytyi useita
sarjoja, joita luin mielelläni - muun muassa erinomainen
ja aina kehumani Cisco Kid. Ja ehkä on syytä nyt ihan ai-
kuisena sanoa, etten enää olisi niin kovin innostunut nyt
kysymyksessä olevasta Jak-sarjasta kuin olin tuolloin
7 - 8 vuotiaana naskalina. Ja tuskinpa Kvaakin ammatti-
sarjakuvalistit sitä erikoisemmin arvostavat jo siitäkin
syystä, että sen tekstiosuus on aika raskasta kahlatta-
vaa ja liian pitkäveteistä oli se sitten suomea tai englantia.
Jos haluatte lukea Jak of the Jaguars-sarjan
nakatkaa tästä tallennettujen sarjakuvien sivustolle
1950-luvun alkupuolen sarjoista, jotka juuri Sarjakuvalehden sekä Kippari Kallen ja en-
nen kaikkea Korkeajännitys-sarjan kera olivat suosituinta sarjakuvallista tarjontaa mi-
nulle alakoululaisena ja välittivät minulle mitä parhaimmalla tavalla miten sarjakuvia
piirretään ja saivat minut tekemään omia harjoittelevia sarjakuviani, joita julkaisin omis-
sa vaatimattomissa kotitekoisissa nyrkkipainolehdissäni. Nyt kun olen tuonut esiin näi-
tä sarjoja, joista pidin eniten ja joita tässä käsittelen siksi, että omaa vikaani menin kat-
somaan olisiko sarjakuvaportaali Kvaakissa oltu huomattu, että nettisivullani oli yksi
50- luvun Sarjakuvalehden jatkosarjoista kopioitu luettavaksi, vastaani tuli heti erään
portaalivierailijan kommentti, jossa ei koko sarjaa tunnettu lainkaan. Ei todellakaan
mikään ihme, koska sen tuntemiseen olisi kaiketi tarvittu minun ikäiseni sarjakuvia
penskana ahmiva henkilö. No, Kvaakissa hieman palloteltiin asiaa ja sivuttiin myös
paria muuta tuossa monipuolisessa lehdessä olluttA vieraampaa sarjakuvaa, joihin
myös yritettiin saada selvyyttä. Tuolloinhan mainitun lehden tyyliin kuului hieman
naiivi tyyli antaa eri sarjojen sankareille suomalaiset nimet, jotka olivat useimmiten
melko kansanomaisia. Niimpä näistä sarjoista, Kova-Kalle ja Raisu-Riitta , jotka muu-
tenkin olivat vähemmän tunnettuja, ei ollut käsitystä, ketkä tekijät olivat ne saaneet
aikaan eikä myöskään niiden oikeita, alkuperäisiä nimiä.
No niin... kuten aina, kun alan jotakin yksinkertaistakin kirjoittamaan, juttu senkun
venyy ja lukija alkaa kyllästyä. Mutta kai minunkin puolestani kertoa, että koko päi-
vän ajelehdittuani netissä yritin selvittää näiden kahden viimeisen arvoitusta, en
juuri tullut sen hullua hurskaammaksi kuin Kvaakin asiantuntijatkaan. Se kyllä sel-
visi nopeasti, että Kova-Kalle oli alunperin niinkin älytön nimeltään kuin Brittiläis-
ten lukijoiden suursuosikki, Sherlock Holmesin pahin kilpailja Sexton Blake !
Tähän oli hieman vaikea löytää selitystä, koska alkuperäinen Sexton Blake oli
aikuinen mies ja Sarjakuvalehden Kova-Kalle teini-ikäinen poika. Koko juttu al-
koi vaikuttaa lähinnä aavemaiselta, koska alkuperäisestä Sexton Blakesta löytyi
vaikka miten paljon tietoa sekä kirjalliselta että kuvituspuolelta. Ilmeni, että hänen
esiintymisensä oli jopa paljon monipuolisempaa kuin esikuvansa - ja omasi kir-
jallisuutta ja elokuvaa paljon runsaammin kuin vanha kunnon Holmes. Mutta sarja-
kuvan suhteen ei niinkään - loppujen lopuksi selvisi kun löytyi sarjakuvan käsikirjoi-
tus, joka sopi täydellisesti Sarjakuvalehdessä olevaan sarjaan, sillä siinä kuvattiin
sarjakuvassa merkittävää osaa esittävä outo kulkuneuvo, joka oli metallinen pal-
lo ja henkilönimien joukossa oli muiden sarjakuvahenkilöiden mukana päähenkilönä
juuri Sexton Blake. Se siitä. Toisenkin sarjakuvan eli Raisu-Riita alkuperäinen nimi
selvisi ja hieman selvemmin. Historiassa seikkailevan tytön alkuperäinen nimi oli
June ja piirtäjänä hyvin tunnettu Norman Pett, joka on paremminkin erikoistunut eroot-
tiseen sarjakuvaan koska hänen tunnetuin sarjakuvansa oli nimeltään Jane. Se ku-
vasi hillittömästi itseään paljastavaa naista nimeltä Jane, jolla oli samanlainen mäyrä-
koira kuin piirtäjällään. Suomalaisetkin ovat tutustuneet häneen, koska sama sarja
(tosin sopivan siistinä) ilmestyi kotimaisessa Helsingin Sanomissa aikoinaan nimellä
Jenni. Alla stripit kummastakin,sekä englantilaisesta että suomennetusta ...
Jane
Jenni
JA SITTEN RAISU-RIITTAAN, joka oli mukana vain 10 numerossa.
Pett osaa piirtää nätistikin, vaikka tyyli on sitten hieman kuivahkoa...
JA SITTEN LOPULTA SEXTON BLAKEEN...
Näyte Sarjakuvalehden sivusta, jossa seikkailee aika erikoisissa ympä-
ristöissä tämä suomalaisen toimituksen nimeämä Kova-Kalle. Teksti,
jonka löysin ja joka kuvasi tätä sarjaa ja metallista pallomaista kulkuneu-
voa nimesi päähenkilön Sexton Blakeksi. Koska luin koululaisena tätä
sarjaa uutterasti sen yllättävien käänteiden lumoissa se on jäänyt mai-
niosti mieleeni. Samoin luin lehtimäisiä kirjoja oikeasta Sexton Blakesta
tietämättä, että näillä kahdella oli sama nimi, jota seikkaa en todellakaan
ymmärrä. Piirtäjästä ei ole mitään tietoa.
LISÄTIETOJA SARJAKUVALEHDESTÄ
KLIKKAA
