tässä kotimaisen mustanaamiolehden viimeinen vuosikymmen

Sarjakuvan tekijä vuonna 2000

1990-luku oli tosin antoisaa sarjakuvallisesti  minulle vaikka Mustanaamiosar-

jojen osalta loppuvuosi jäikin melko vähäiseksi koska tuotin mieluummin mel-

koisen määrän omaa tuotantoani Achilles Wiggenin lisäksi.   2000-luvulla mo-

net aikaisemmat  sarjamaiset  novellityyliset sarjat jäivät pois ja pian keksi pa-

ras käsikirjoittaja Claes Reimerthi   aloittaa useajaksoisten  mammuttisarjaku-

vien tuotannon.   Onnekseni minut valittiin  kuvittamaan useita  hänen tarinoi-

taan ja pysyin  hyvin leivässä kun joissakin oli  useitakin jaksoja.    Sitä paitsi

nämä   mammuttisarjakuvat olivat sisällöltään  historiassa tapahtuvia,    joten

tein niitä  erittäin   mieluusti.   Nykyaikaan  eli  1900-lukuun   sijoitetut tarinat

hyvin harvoin kiinnostivat minua erikoisemmin.

MUTTA ALOITETAAN ESITTELEMÄÄN VUODEN 2000 TÖITÄNI

2000/ 3

2000 / 4 

Milleniumin ensimmäinen Mustanaamiosarjani oli Lennart Mobergin

kirjoittama kaksiosainen    historiallinen noitavainotarina ja ikävä työ

koska hänen    käsikirjoituksensa olivat  useinkin  aika  väkinäisiä ja

ikäviä kuvittaa.   Fantomen  Teamissa oli useitakin eteviä käsikirjoit-

tajia, jotka tekivät erinomaisia historiallisia tarinoita, joita kuvitti hyvin

mielellään.   Moberg oli hieman   rasittava. Olin saanut kärsiä hänen

poikkeavasti  asennoitumisestaan työhönsä  käsikirjoittajana jo aiem-

min ja  nimenomaan  Tuomiopäivän Vuori-mustisseikkailun  kohdalla

aivan erikoisesti.  Siitä on ollut jo pitkään tarkka kuvaus kotisivuillani,

joissa käsittelin poikkeavia mustanaamiotöitä. Mobergilla on ollut kiu-

sallinen tarve eli asenne yrittää hallita  kirjoittamansa käsikirjoituksen

myöhempiä vaiheita,   kuten siihen perustuvan taiteellisen kuvituksen

tekemistä.   Siihen omahyväiseen puuttumiseen kuului jo jo mainitun

käsikirjoituksen suhteen myös se,   että hän oli suurella vaivalla viitsi-

nyt tehdä koko sarjaa kuvaavan   piirroksellisen oppaan,  miten kuvat

pitäisi sivuille sijoittaa,  ja mitä ja miten ne  tulisi kuvata.   Mainitussa

sarjassa hän oli tupannut  sammuneen  tulivuoren kraatterin täyteen

dinosauruksia,   jotka siellä   eleskelivät ilmeisesti   pelkällä ilmalla yli

65 miljoonaa vuotta.   Melkein sain hepulin kun tällainen käsikirjoitus

annettiin minulle. Otin välittömästi yhteyden pomooni, joka oli moko-

man kirjoitus- ja kuvatekeleen minulle lähettänyt ja kuvailin mahdolli-

simman elävästi ja sananvoimaisesti miten älytön yritys oli saada täy-

sin järjetön  idea dinoista  menemään läpi.  Pomoni, joka oli Ulf Gran-

berg, päätti pestä kätensä  kuin Pontius Pilatus  ja jättää koko riesan

minun  vastuulleni,   mikä sopi minulle erinomaisesti.  Heitin dinosau-

rukset ja  Mobergin  mallisivut  huit hiiteen  ja rupesin  tekemään sar-

jaa omin   päin hieman  järkevämmältä  pohjalta.    Jouduin kuitenkin

muuttamaan käsikirjoitusta niin paljon, että se  oli valmiina enemmän

minun kuin Lennart Mobergin tekemä. 

2000/ 18 

Ja jopa kolmas vuoden 2000 sarja oli ikävän tavanomainen aarretarina, jonka

oli myös kirjoittanut ruotsalainen käsikirjoittaja.   Se sisälsi kaikki mahdolliset

kliseet. Vuosi alkoi siis hieman ikävästi...

Mutta mennään seuraavaan työhön...

2001/ 13

Seuraavaan lehteen tekemäni sarja antoi minunlle hieman lepoa huonojen

Mustanaamiokäsikirjoitusten jälkeen. Lehteen tuli Tony de Paulin jatkosar-

jan uusin jakso pitkästä aikaa.

Tuhon tietokone oli pitkällinen amerikkalaisen Tony de Paulin kirjoittama

tietokonepohjainen sarja, jonka jakson ilmestyivät enemmän tai vähem-

män epäsäännöllisin välein koska kirjoittaja teki myös runsaasti Musta-

naamiosarjojen käsikirjoituksia. Sarjan sisältö oli hyvin vaihteleva, mikä

teki siitä mielenkiintoisemman piirtäjän kannalta. Se saattoi hypellä sekä

tapahtumapaikkoina että aikakausina aivan vapaasti. Loppujen lopuksi

siinä kävi niin, että kirjoittaja työlääntyi kirjoittamaan uusia jaksoja ja kek-

si tyrkyttää sarjan kuvittajaa keksimään lopun koko jutulle. Tänä henkilö-

nä suunnittelin asiaa jonkin aikaa, mutten oikein halunnut ryhtyä sellai-

seen hommaan koska koko tietokonemaailma oli vielä tuolloin minulle

melko vierasta  -  ja niin sarja jäi keskeneräiseksi.

2001/ 14 

Mutta toistaiseksi sen esittely vielä jatkuu...

2001/ 15 

2001/ 17 

Ehdinpä tehdä vielä yhden Mustanaamiosarjan tälle vuodelle,

mutta sekin edusti sarjan keskivertotasoa... Kirjoittaja oli sama

kuin muissakin sarjoissa, jotka tuona vuonna piirtelin...

2002/ 5

Vaikka ainoa taiteellinen työni vuonna 2002 oli se, että tekemäni

kansikuva, joka lainattiin Suomen Semiciltä, jolle oli sen tehnyt

Kari Leppänen Speciaali kakkosen kanneksi, ilmestyi lehdessä,

johon en tehnyt ainuttakaan sarjakuvaa.

2003/ 3

Hmm, tämän seuraavan vuoden ensimmäisen numeron kansi

oli yllätys yllätys myös minun aikaansaannokseni. Katsotaan-

pa olisiko nyt vuonna 2003 mukana myös piirtämiäni sarjaku-

via ?

No niinpä tietenkin! Sarja, joka oli jo kertaalleen piirretty Amerikassa

George Olesenin ja Keith Williamsin toimesta, mutta jota Ruotsissa ei

haluttu sarjan kankean ulkonäön johdosta, mutta Ulf Granbergin toi-

mesta lykättiin minulle uudestaanpiirrettäväksi Olesenin kopioisa voi-

paperin lävitse. Kyseessä oli yleensä kuvajäljentämisessä käytetty lä-

pikuultava paperikalvo. Keith Williams oli yksi surkeimmista Mustanaa-

miota piirtävistä taiteilijoista, eikä Olesen sen parempi. Hammasta pur-

ren väänsin inhoittavaa työtä vähän noiden kahden kömpelyyksiä kor-

jaillen.

2003/ 10 

Huono onneni jatkui seuraavassakin sarjassa, joka oli melkoisen

mielenkiinnoton Mustanaamiosarja Graham Nolanin kirjoittama.

2003/ 11 

Seuraava työni olisi ollut mukava yllätys alkuvuoden pettymysten

korvaukseksi, mutta tätä Norman Workerin kirjoittamaa kunnollis-

ta Mustanaamioseikkailua minun ei tarvinnut piirtää koska sarja

oli jo julkaistu edellisellä vuosisadalla ja ilmestyi nyt väritettynä.

2003/ 12

Tämä Normanin seikkailu oli kaksiosainen ja niin jouduttin sen

toinen jakso värittämään ja julkaisemaan, eikä minun tarvinnut

tehdä sen eteen mitään - sainpa kuitenkin uudestaanjulkaisu-

palkkion molemmista-

Mutta huono onneni senkun jatkui, sillä Ulf Granberg oli tilannut

Valloista useammankin surkusarjan Olesen-Williamsin Mustanaa-

miotuotannosta ja halusi, että piirtäisin nekin korjaillen uudestaan.

Seuraavaksi joutui työn läpipiirroshommana (jota korjailin) käsikir-

joittaja, joka oli parempaa ainesta kuin näiden sarjakuvahirvitys-

ten pääkirjoittaja. Olin yllättynyt, että Claes Reimerthi oli langen-

nut kirjoittamaan Mustanaamioseikkailun tähän samaan kasaan,

jota Olesen-Williams tuhersi sarjakuvaksi.

  2003/ 18

Hävettää, että viitsin piirtää käytännöllisesti ottaen kokonaan uusiksi

sarjan ensimmäisen sivun. Nämä tässä käsillä olevat sarjat olivat

alunperin piirretty strippeinä julkaistavaksi sanomalehdessä, joten

olen tässä alkusivussa ottanut omia vapauksia ja kaiken kukkuraksi

kokosivu on yksi parhaista töistäni, hitto soikoon!

2003/ 21 

Ja sitten viimeinen voipaperisarjoista seuraavalle vuodelle!!!

2004/ 3

Runsaasti paranneltu tämäkin Olesen-Williamsin alkuperäinen sarja.

Hävettää Hans Lindahlin puolesta, joka on tehnyt liian hienon kan-

nen tähän Mustanaamionumeroon.

2004/ 7 

Tässä on sarja, joka sai minut loukkaantumaan pomolleni Ulf-

saamarin-Granbergille. Olin juuri suurella vaivalla tehnyt paino-

kelpoisiksi hänen minulle tuputtamansa voipaperisarjakuvat ja

kun lähetin tämän vimeistellyn sarjan hänelle, arvatkaa mitä tuo

hölöpää keksi kommentoida sitä. Hän lausahti kehuva ilme kas-

voillaan: "Nyt on entinen Kari Leppänen taas löytänyt oman

tyylinsä!" Ihan kuin se olisi ollut minun vikani, etteivät voipape-

risarjat olleet täysin tyydyttäviä. Jos minulla olisi hänen mäläyt-

täessään ollut jokin astalo käsillä, olisi voinut tapahtua vaikka

mitä - Luoja paratkon.

Mutta töitä oli pakko jatkaa kun oli Semicin hommissa.

2004/ 12 

Alettiin olla jo normaatilanteessa kun sain seuraavan käsikirjoituksen

työstettäväkseni. Kysymyksessä oli David Bishopin, yhden luotetta-

vimmista Mustiksen käsikirjoittajista, tekemä asiantunteva tarina, joka

käsitteli Skotlannissa aikoinaan toimivaa ruumiinryöstöboomia, jossa

haudanryöstäjät kaivoivat ylös ruumiit ja möivät ne hyvästä hinnasta

ruumiita tutkiville oppineille. Valtavaa ja ylenpalttista helpotusta tun-

tien aloitin sarjan toteuttamisen kuvalliseen muotoon mielessäni juu-

ri tähän tarinaan sopivan vastanäkemäni ruumiinryöstöelokuva mie-

lessäni. Olin kaikeksi onneksi tallentanut sen kun se tuli televisios-

ta ja siitä oli suurta apua sarjakuvaa kuvittaessani.

Nyt oltiin jo normaatilanteessa työssäni...

2004/ 18 

Ja jo seuraavaa numeroa varten sain valmiiksi pitkästä aikaa uuden

jakson omasta tieteissarjastani...

2004/ 21

...joka jatkui seuraavassa lehdessä.

2004 / 22

Sitten olikin vuorossa nykyaikainen Mustanaamioseikkailu

Claes Reimerthin aina pätevä käsikirjoitus oli tervetullut pitkästä

aikaa monenlaisen sekoilun jälkeen.

2004 / 24

Seuraavassa numerossa olikin taas oman Wiggen-sarjani uusin

jakso aikamatkasta, johon Wiggen kumppaneineen oli joutunut.

Nyt olin päässyt yhteen suosikkiaiheeseeni joihin olin jo pyrkinyt

edellistenkin jaksojen kohdalla - niihin historiallisiin suosikkeihini

varsinkin kirjallisuuden puolella, joita olin ahminut nuorena nas-

kalina. Tällä kertaa oli menossa Zane Greyn trilogia Lännen ra-

jaseudulta 1700-luvulta ja nimenomaan yhdestä tuon ajan risti-

riitaisesta henkilöstä,   joka kuitenkin oli tarpeellinen tuona aika-

na.  Rakensin omat  tarinani niiden  pohjalta sopimaan henkilö-

galleriaani, joka käsitti Achilles Wiggenin lisäksi vieraalta planee-

talta kotoisin olevan prinsessa Illean, ruotsalaisen koulupojan

ja mukana olevan olennon nimeltä JPX.

Mutta jatketaan...

2004 / 26

Tässä lehdessä oleva Mustanaamiosarja, jonka sain tehdäkseni

kuului kokoomasarjaan, joka kertoi nykyisen Mustanaamiomme

alkuvaiheista.

2005 / 2

Achilles Wiggenin seikkailut vaan jatkuvat matkaten ajassa kohti

omaa aikaansa. Nyt joudutaan Villiin Länteen.

2005 / 6

Nyt ollaan Villissä Lännessä, kuten kuvasta näkyy. Prinsessa Illeaa ja

Anders Nilssonia viedään Little Bighorn-joen varrella olevaan suureen

intiaanikylään, joka oli kaikkein suurin Sioux-heimojen ja Cheyennei-

den yhteinen kylä koskaan. En voinut olla käyttämättä juuri tätä käsit-

televää ajankohtaa 1876 omassa sarjassani kun siihen koitti tilaisuus.

Eversti George Armstrong Custerin johtaman ratsuväkiosaston ja sa-

malla hänen itsensä menehtyminen yhden tunnetuimman intiaaniso-

tien taistelun tuloksena oli jostakin syystä kiehtonut minua pikkupojas-

ta lähtien kun oli lukenut siitä ensi kerran ja vielä nähtyäni Errol Flynnin

tähdittämän elokuvan elokuvateatterissa. Myöhemmin olin jo aikaa myö-

ten hankkinut kaikki tätä ajankohtaa käsittelevää kirjaa hyllyyni j tako-

nut kirjoituskoneella niin täydellisen asiaa käsittelevän historiikin kuin

minulle oli mahdollista. Sidoin sen itse kirjaksi, kuten tein omatekois-

ten lehtienikin suhteen. Tässä Wiggen-jaksossa yritin tehdä parhaa-

ni ajankohdan ja taistelujakson puitteissa.

Mutta mennään eteenpäin ...

2005 / 10

Tämän Mustanaamiolehden sarjan RUTON KOURISSA oli kirjoittanut

lahjakas ja asiantunteva David Bishop, jonka sarjoja tein aina mielellä-

ni. Kaksi viimeisintä Mustanaamiosarjoista, jotka hän oli kirjoittanu pe-

rustuivat aiheeltaan selkeästi elokuviin, joita hän oli käyttänyt ideoi-

dessaan näitä sarjoja - Boris Karloff-elokuvaan Bodysnatchers ja

James Clavellin filmiin Viimeinen Laakso. Kumpikin oli nautinnollista

piirtää sarjakuviksi.

1005 / 14

Tämä erikoisnumero julkaistiin joukostamme poistuneen erinomaisen

käsirjoittajan Norman Workerin muistoksi ja siihen oli uudestaanjul-

kaisuina sijoitettu minunkin itse piirtäjänä hänenkin parhaanaan pi-

tämä kaksiosainen seikkailu Maltan piirityksestä. Se on piirtämistäni

sarjoista useimmin julkaistu uudestaan ja uudestaan...

2005 / 15

Tämän sarjan, joka jatkui eri osina oli kirjoittanut Norman Workerin

jälkeen Mustanaamiosarjojen ja muidenkin lehdessä ilmestyneiden

sarjakuvien tekstimestari Claes Reimerthi, joka ansiokkaasti kuo-

lemaansa asti piti parhaan ja johtavan Mustanaamiokäsikirjoittajan

kruunua hallussaan.

Hän, kuten Normankin, oli omimmalla alueellaan historiallisten tari-

noiden tekijänä ja vaikka tämä muutaman jakson sarja olikin muuten

moitteeton, en erikoisemmin nauttinut sen piirtämisestä, koska minä-

kin tunsin olevani omalla sarallani vasta silloin kun oltiin 1900-lukua

edeltävillä vuosisadoilla.

1005 / 25

Tämäkin seuraava työni oli Claesin erinomainen historiallinen luomus,

joka kertoi kuuluisasta Lontoon rikollisesta ja jatkui seuraavassa osas-

sa, jossa Mustanaamiokin oli menettää henkensä hirsipuussa...

2006 / 1

Toinen osa Jonathan Wildin tarinaan oli seuraavana vuonna.

2006 / 11

Seuraava työni Mustanaamioseikkailuiden kovasti vaihtelevalla saralla

oli sekin mestarikirjoittaja Claes Reimerthin käsialaa. Tällä kertaa hie-

man poikkeava normaaliaiheesta - sillä tämä oli oikeastaan kummitus-

juttu. Koska se ei ollut ihan moderni tarina, se oli mukava tehdä.

2006 / 15

Minulle sattui onneksi historiallisin jakso tästä moniosaisesta

Mustanaamiotarinasta, joka pääasiassa käsitteli Viisasten ki-

ven vaiheita häijyn eri vuosisadoilla elävän aatelismiehen elä-

mässä. Ilmeisenä mallina Claes oli käyttänyt tässä pahamai-

neista ranskalaista aatelista Giles de Rais´ia.

2006 / 23

Sain tästä samaisesta sarjasta tehtäväkseni myöskin sen viimeisen

jakson, joka tapahtui himalajalla tarunomaisen kiinalaisen Kun-Lun

vuoren laaksossa Ja jouduin piirtämään ensi kerran kiinalaisiakin.

2007 / 2

Heti seuraavana vuonna sain tehtäväkseni viidakossa tapahtu-

van Mustanaamioseikkailun, jonka pääosassa oli tarzanmainen

nuorukainen orankikaverinsa kanssa. Oli mukava pitkästä ai-

kaa kuvata viidakkoa, jota olin koko lapsuuteni harrastanut, jo-

pa muuttanut Burrooughsin ensimmäistä Tarzan-romaania sar-

jakuvaksi. Tämän sarjan oli kirjoittanu Tony de Paul.

2007 / 5

Joskus Mustanaamiossa julkaistiin, ehkä materiaalin puutteessa

tai rahan säästömielessä (ei tarvinnut sarjasta maksaa kuin uudes-

taanjulkaisupalkkio) vanhaa jo aiemmin julkaistua kamaa - kuten

tämäkin sarja, jonka olin kuvittanut edellisellä vuosisadalla.

2007 / 9

Seuraavaksi minulle työnnettiin kuvitettavaksi todella omahyväisen

ruotsalaisen käsikirjoittajan Janne Lundströmin aikaansaama kä-

sikirjoitus, joka tosin käsitti historiallisena sarjana kiinnostavia kuva-

aiheita, mutta tunnelmaa pilasi se, että kirjoittaja oli halunnut var-

mistaa jokseenkin kömpelösti ja piirtäjää määräilläkseen tekemällä

koko sarjasta luonnosmallin sivu sivulta, mikä on loukkaavinta mitä

piirtäjälle voi näissä ympyröissä tehdä. Koska koko hommasta ei oli-

si tullut mitään hänen aikeetaan noudatelle, heitin luonnokset ros-

kakoriin ja ryhdyin tekemään sarjaa omin päin, kuten tapana oli.

Eikä asiasta kuulunut sen kummemmin yhtään mitään vaan sain

tehdä työni rauhassa.

2007 / 14

Kun sain tämän jatko-osiin jaetun sarjan käsiini oli se alku yhteis-

työlle loistavan käsikirjoittajan Claes Reimerthin kanssa, joka jat-

kui hänen äkilliseen poismenoonsa liian pian.Tällä  kolmiosaisella

Mustanaamiosarjalla hän loi pohjan vastaavanlaisten tiukan hallit-

tujen historiallisten moniosaisten sarjojen syntyyn. Olin hyvin tyy-

tyväinen siihen,   että ne kaikki tarjottiin juuri minulle muutettavik-

si sarjakuvalliseen asuun    Tarinan päähenkilö oli   Mustanaamion

tosi kaukainen esi-isä - ainakin niin annettiin ymmärtää. Kelttiso-

turi roomalaisajalta, joka löysi itsensä gladiaattorina roomalais-

areenalta.

Tällä Claesin vastaavien tulevien Mustanaamiosarjojen oli

minuun elähdyttävä vaikutua - kun piirsin sitä kuvissa ei ollut sa-

maa jotenkin pakonomaista vaikutusta - näin kaiken niin selvästi

etukäteen, että kuvat syntyivät ilman ponnisteluja, jotka yleensä

kuuluivat piirrostöihin, jotka eivät ollet täysin omiani.

Varhaisten esi-isien esittely ja itse asiassa   vasta seuraavassa ta-

rinakokoonpanossa ensimmäinen Claesin tässä omassa monijak-

soissa kokoonpanossaan esiintyy heistä ensimmäinen.

Ennen kuin lukija kyllästyy näihin turhan

pitkiin höpinöihini, on syytä jaktaa...

2007 / 18

Claes Reimerthin varhais mustanaamion tarina jatkuu ja muuttuu kuvittajalleen yhä

mehevämmäksi. Nyt päästään Pyhälle Maalle, jossa ristiretkeläiset riehuivat  sun

ja puuhailivat   vuosikymmeniä   ellei nyt ihan satoja.    Tätä miljöötä ja väkeä olin

varmaan koko ikäni odottanut piirtääkseni, koska nautin tämän ristiretkeläisajan

kuvaamisesta niin paljon.

2007 / 25

Claes oli tehnyt tästä Mustanaamiotyöstään kolmiosaisen, joten iloni loppui

lyhyeen herkullisen aiheen kanssa. Mutta lisää oli tulossa - Claes oli vasta

päässyt vauhtiin...

2008 / 6 

Seuraavan vuoden numerossa 6 palattiin normaalijulkaisumalliin

ja julkaistiin uudestaan pääsarjan ohessa piirtämäni vanha 4D-

sarja,josta ei edelläolleiden historiallisten makupalojen jälkeen

kannata juuri puhua.

2008 / 10

Ja seuraava mustanaamiotyöni... Sulaa ilkeyttäänkö pomoni Ulf Granberg

lähetti minulle taas Janne Lundströmin käsikirjoituksen!!! Aloin saada ruot-

salaisista käsikirjoittajista (paitsi Claes Reimerthistä) ihan tarpeekseni. Miten

monta mustanaamiotyötä minun pitäisi tehdä, että he kaikessa omahyväi-

syydessään käsittäisivät, että sarjan piirtäjä tietenkin tietää miten hänen

työnsä on tehtävä. Tämäkin haaksirikkojuttu oli sitä samaa yritystä hallita

kuvittajan työtä, mutta en piitannut vähääkään Lundströminkään puuttu-

misesta asiaan vaan viskasin hänen kömpelöt mallinsa menemään ja tein

koko sarjan oman mieleni mukaiseksi.  Ainoa positiivenen seikka piirros-

työssäni oli, että pääsin aiheen takia piirtämään zuluja ensi kerran urani

aikana.

Mennään seuraavaan työhön...

2008 / 16

Claes Reimerthi oli tehnyt tämän seuraavan sarjan käsikirjoituksen ja

koska se tapahtui nykyajassa siitä puuttui sitä jotakin, mitä hän saa

aikaan historiallisissa tarinoissaan.

2008 / 26

Seuraavakin  mustanaamioseikkailu oli Claesin käsialaa ja tapahtui

Ruotsissa.    Historiallisena sarjana se oli minulle tervetullut peruuk-

keineen ja korkokenkineen. Oli myö mukava piirtää vanhaa kunnon

Gamlastania, jossa todella oli aikoinaan Markatten-niminen apteekki

2009 / 7

Claes Reimerthi oli taas päässyt vauhtiin tässä seuravassa minulle

työstettäväksi annetulle historiallisen roomanaikaisen jatkosarjan

puitteissa. Se oli aivan täydellinen kokonaisuudessaan ja ylitin it-

seni sitä tehdessäni. Itse asiassa se oli kokonaisuudessaan kuin

jokin suurtyö, koska sen puitteissa piti muun muassa kaivaa suu-

rella vaivalla jo kauan sitten kadonnut  Circus Maximus, jossa pi-

dettiin sarjassa roomalaiset  kilpa-ajot.   Koko muunkin roomalai-

suuden kuvallinen  materiaali piti kerätä  esiin monista  lähteistä,

jotta sarjan sai uskottavan näköiseksi.

2009 / 16

Claes käsitteli näissä sarjoissaan, joita voisi ihan rehellisesti kutsua Mus-

tanaamion suursarjoiksi,  varsin vapaasti  Lee Falkin luoman  Mustanaa-

mion sukuvaiheita ennenkuin hänestä tuli Mustanaamio. Tämä oli Claesin

ensimmäinen  Mustanaamiopolven  edustaja hänen  tuotannossaan  -

itse asiassa kelttisoturi, joka joutui gladiaattorina areenalle.

2009 / 25

Seuraavassa numerossa tapahtumat siirtyvä läntiselle Välimerelle ja

Palestiinaan, jota Rooma tuolloin hallitsi.

2010 / 8

Mustanaamiolehden viimeisen suomalaisen vuoden toinen numero

katkaisi jo jonkin aikaa olleen Claes Reimerthi-sarjojen jonon. Tä-

mä San Fransiscossa tapahtuva amerikkalaisen kynänikkari Tony

de Paulin kirjoittama jatko aikaisemmalle jutulle, jonka oli kuvitta-

nut taitava ja taiteellinen Hans Lindahl.

2010 / 18-19

Siinä kaikki Mustanaamioon tekemäni omat sarjakuvat vuodesta 1979

vuoteen 2010. Mutta työt jatkuvat edelleen seuraavalla vuosi-

kymmenellä ja sinne pääsee alla olevasta kuvasta. Tosin vasta sitten

kun olen rakentanut sivut viimeisimpiin töihini Fantomenissa

tai ainakin siihen asti, jos ruotsalaiset päättävät lopettaa koko

lehden, mikä on aivan mahdollista...

2010 / 25-26

VIIMEINEN MUSTANAAMIOLEHTI

Tästä jatketaan Fantomenin sarjoista