CLAES REIMERTHIN MUISTOKIRJOITUS     

     

Tuottelias ja taitava etupäässä sarjakuva-alan käsikirjoittaja Claes Reimerthi kuoli 23.8.2021

 rauhallisesti kotonaan, mutta itse sain tietää siitä vasta kaksi päivää myöhemmin kun sähköpostia se-

latessani luin amerikkalaisen mustanaamiofanin ja laajan nettisivuston tekijän viestin, jossa hän ker-

 toi tapauksesta.  Tieto Claesin poismenosta oli siksi odottamaton, että se järkytti minua kun olin vasta

ollut häneen yhteydessä ja hän oli kertonut tuolloin   lopettaneensa toimensa Egmontin palveluksessa

ja päässeensä lopultakin tekemään omia muita  projektejaan ja olevansa helpottunut kun ei enää tar-

vinnut ahertaa mustanaamiokäsikirjoitusten parissa.    Minua tietenkin aika lailla harmitti tämä yllät-

tävä tieto siitä,   etten enää ikinä saisi piirtää Claesin mainioita käsikirjoituksi kuviksi,  mutta en voi-

nut kuvitella,    että tämä viimeinen ja lopullinen tieto hänen   kohtalostaan t akuulla varmistaisi sen

näin traagisesti hänen kuollessaan ennenaikaisesti vain 66-vuotiaana juuri kun hän olisi voinut aloit-

taa omien projektiensa toteutuksen päästyään irti ison kustntajan aikatauluista.

 

 Sen jälkeen kun olin  aloittanut työskentelyni   Mustanaamion parissa vuonna 1978 Ruotsin Semi-

cin palveluksessa  sarjakuvatyöhöni ei  juuri vaikuttanut kun  vanhempia  käsikirjoittajia vaihtui ja

menehtyi kuten ihmisille tapaa lopulta käydä.     Norman Workerin  poistuminen keskuudestamme

kylläkin vaivasi minua koska hän tuotti säännöllisesti     juuri minun makuisiani historiallisia käsi-

kirjoituksia, jotka useimmiten päätyivät     minun työstettäväkseni, mutta asia ei tuntunut samalla

lailla raskaalta kuin    Claes Reimerthin äkillinen poismeno.   Tuolloin Semicin Mustanaamioseik-

kailuja kirjoittava käsikirjoittajakaarti oli sen ajan henkilöitä,   joilla oli jokseenkin vanhaaikainen

asenne seikkailukertomuksiin ja   Normanin lisäksi    muutkin tekivät mielellään historiallisia tari-

noita,    joten sellaisista ei minulla ollut pulaa. Mutta Claes Reimerthin tasoista mestaria ei silloin

ollut.   Niinpä nyt hänen poistuttuaan olen ainakin   tällä hetkellä kuin tyhjän päälla sillä olen sen

verran joutunut tekemisiin muidenkin uudempien kirjoittajien tarinoiden kanssa,   ettei luottamuk-

seni ole kovin korkea. Mutta nämä huolet eivät ole mitään verrattuina Claesin ennenaikaiseen

poismenoon, joten jatketaan nyt pääasiasta, eli hänen muistonsa kunnioittamisesta.

 

On tavallaan häpeä, että on tavannut hänet henkilökohtaisesti vain yhden kerran kun meidät ja

Hasse LIndahl oli kutsuttu Göteborgin kirjamessuille vuonna 2004 ja kohtaaminen oli melko ly-

hyt koska söimme illallisen messukeskuksen ravintolassa ja muitakin egmontilaisia oli läsnä.

Sen verran yhteistä keskusteluja kävimme, että sain Claesista erittäin myönteisen kuvan ihmise-

nä. Hän oli rauhallinen ja erittäin sympaattinen. Nyt ei enää ole mahdollista tavata häntä eikä

saada käsiinsä hänen luomaansa uutta jännittävää tarinaa kuvitettavaksi. Elikä, maailmaa on

taas paljon köyhempi, ainakin minulle - ehkä myös niille Mustanaamion lukijoille, jotka ovat

pitäneet hänen sarjoistaan, kuten Phantom Gladiaattorista, Phantom Ristiretkeläisistä ja Nat

Turnerin haamu-jatkiksesta, joka oli tekemistäni Claesin jatkotarinoista pisin ja omasta mie-

lestäni parhaiten kuviksi muokattu.

Jätän tässä murheelliset hyvästini suuresti arvostamalleni käsikirjoittajamestarille

 

28.8.2021  Kari Tapio Leppänen

Claes Reimerthin hautajaiset 20.elokuuta 2021 Etelä-

Ruotsissa Ystadissa vanhan goottilaisen Lutheran-

kirkon hautausmaalla. Paikalla oli omaisten ja mui-

den ystävien lisäksi Egmontin puolesta Ulf Gran-

berg, Hans Lindahl ja Lennart Moberg, jotka oli-

vat tilanneet tilaisuuteen vartavasten Mustanaa-

mion hyvää merkkiä muistuttavan seppeleen...

go to other links