CLAES REIMERTHIN MUISTOKIRJOITUS
Tuottelias ja taitava etupäässä sarjakuva-alan käsikirjoittaja Claes Reimerthi kuoli 23.8.2021
rauhallisesti kotonaan, mutta itse sain tietää siitä vasta kaksi päivää myöhemmin kun sähköpostia se-
latessani luin amerikkalaisen mustanaamiofanin ja laajan nettisivuston tekijän viestin, jossa hän ker-
toi tapauksesta. Tieto Claesin poismenosta oli siksi odottamaton, että se järkytti minua kun olin vasta
ollut häneen yhteydessä ja hän oli kertonut tuolloin lopettaneensa toimensa Egmontin palveluksessa
ja päässeensä lopultakin tekemään omia muita projektejaan ja olevansa helpottunut kun ei enää tar-
vinnut ahertaa mustanaamiokäsikirjoitusten parissa. Minua tietenkin aika lailla harmitti tämä yllät-
tävä tieto siitä, etten enää ikinä saisi piirtää Claesin mainioita käsikirjoituksi kuviksi, mutta en voi-
nut kuvitella, että tämä viimeinen ja lopullinen tieto hänen kohtalostaan t akuulla varmistaisi sen
näin traagisesti hänen kuollessaan ennenaikaisesti vain 66-vuotiaana juuri kun hän olisi voinut aloit-
taa omien projektiensa toteutuksen päästyään irti ison kustntajan aikatauluista.
Sen jälkeen kun olin aloittanut työskentelyni Mustanaamion parissa vuonna 1978 Ruotsin Semi-
cin palveluksessa sarjakuvatyöhöni ei juuri vaikuttanut kun vanhempia käsikirjoittajia vaihtui ja
menehtyi kuten ihmisille tapaa lopulta käydä. Norman Workerin poistuminen keskuudestamme
kylläkin vaivasi minua koska hän tuotti säännöllisesti juuri minun makuisiani historiallisia käsi-
kirjoituksia, jotka useimmiten päätyivät minun työstettäväkseni, mutta asia ei tuntunut samalla
lailla raskaalta kuin Claes Reimerthin äkillinen poismeno. Tuolloin Semicin Mustanaamioseik-
kailuja kirjoittava käsikirjoittajakaarti oli sen ajan henkilöitä, joilla oli jokseenkin vanhaaikainen
asenne seikkailukertomuksiin ja Normanin lisäksi muutkin tekivät mielellään historiallisia tari-
noita, joten sellaisista ei minulla ollut pulaa. Mutta Claes Reimerthin tasoista mestaria ei silloin
ollut. Niinpä nyt hänen poistuttuaan olen ainakin tällä hetkellä kuin tyhjän päälla sillä olen sen
verran joutunut tekemisiin muidenkin uudempien kirjoittajien tarinoiden kanssa, ettei luottamuk-
seni ole kovin korkea. Mutta nämä huolet eivät ole mitään verrattuina Claesin ennenaikaiseen
poismenoon, joten jatketaan nyt pääasiasta, eli hänen muistonsa kunnioittamisesta.
On tavallaan häpeä, että on tavannut hänet henkilökohtaisesti vain yhden kerran kun meidät ja
Hasse LIndahl oli kutsuttu Göteborgin kirjamessuille vuonna 2004 ja kohtaaminen oli melko ly-
hyt koska söimme illallisen messukeskuksen ravintolassa ja muitakin egmontilaisia oli läsnä.
Sen verran yhteistä keskusteluja kävimme, että sain Claesista erittäin myönteisen kuvan ihmise-
nä. Hän oli rauhallinen ja erittäin sympaattinen. Nyt ei enää ole mahdollista tavata häntä eikä
saada käsiinsä hänen luomaansa uutta jännittävää tarinaa kuvitettavaksi. Elikä, maailmaa on
taas paljon köyhempi, ainakin minulle - ehkä myös niille Mustanaamion lukijoille, jotka ovat
pitäneet hänen sarjoistaan, kuten Phantom Gladiaattorista, Phantom Ristiretkeläisistä ja Nat
Turnerin haamu-jatkiksesta, joka oli tekemistäni Claesin jatkotarinoista pisin ja omasta mie-
lestäni parhaiten kuviksi muokattu.
Jätän tässä murheelliset hyvästini suuresti arvostamalleni käsikirjoittajamestarille
28.8.2021 Kari Tapio Leppänen
Claes Reimerthin hautajaiset 20.elokuuta 2021 Etelä-
Ruotsissa Ystadissa vanhan goottilaisen Lutheran-
kirkon hautausmaalla. Paikalla oli omaisten ja mui-
den ystävien lisäksi Egmontin puolesta Ulf Gran-
berg, Hans Lindahl ja Lennart Moberg, jotka oli-
vat tilanneet tilaisuuteen vartavasten Mustanaa-
mion hyvää merkkiä muistuttavan seppeleen...
