RETROSPEKTIIVINEN ESITTELY LAPSUUDEN JA NUORUUDEN HARRASTUKSESTANI                                

                                                 

    Minulla on täysi syy uskoa, etten olisi ikinä päätynyt sarjakuvan ammattilaiseksi ellen olisi jo varhaisesta lapsuudesta

 intohimoisesti harrastanut piirtämistä ja ennen kaikkea alkanut tekemään omia lehtiäni vain oman perhepiirin nähtäväksi.

 Pelkkä satunnainen sarjakuvien piirtäminen paperille ei olisi riittänyt pitemmän päälle,   mutta kun se oli olennainen osa

 kokonaisen lehden sisältöä, se jatkui harrastuksena vielä aikuisiän puolelle tärkeänä osana omaa imagoani.

 Tässä esittelen omaa harrastelijatuotantoani siihen saakka kun Sarjis-lehden kautta jouduin (tai pääsin) ammattiuralle,

 jota varten olin tietämättäni uutterasi harjoitellut noin 20 vuotta eli lapsuuteni ja nuoruuteni  noin ekaluokkalaisesta

 saakka. Samalla voidaan seurata kehitystäni sarjakuvapiirtäjänä tuona aikana.

  Ikävä kyllä kaikkein varhaisemmista piirroksistani ei ole enää olemassa  näytekuvia kuin pari kappaletta,  ei myöskään

 niistä vaatimattomista nyrkkipainolehdistä, joita tein alakoulun alkuluokilla.  Mutta aloitetaan kuvista, jotka ovat sattuman

 kaupalla säilyneet...

           

           Varhaisin säilynyt piirrokseni on Vääksyn kesäsiirtolasta äidilleni lähetetystä kirjeestä kotoisin.  Kir-

            jeessä pyysin häntä lähettämään minulle väriliituja ja painotin, että hänen on kaupassa sanottava väri-

            liituja ja muistettava lähettää ne. Tämä kuva oli mukana kirjeessäni,   joka tekstistä päätellen oli eka-

            luokkalaisen aikaansaama, koska sanat oli jaettu tavuviivoilla.  Tietenkin muistutin häntä myös lähet-

            tämään viimeisimmät Viidakko-, Gordon Jim-, Villi Länsi-, Kippari Kalle- ja Sarjakuvalehti-lehdet.

                                                                

             Alakoululaisesta lähtien tein kotitekoisia lehtiäni vuoteen 1971 saakka. Vanhimmista on jäänyt jäl-

              jelle vain JOUSI-nimisen lehteni sisus vailla kantta. Sitä ennen olin pusannut NELIAPILA-nimisen

              tosi alkeellisen lehden kimpussa ja vähän myöhemmin  joskus 50-luvun puolivälissä intouduin teke-

              mään kahtakin lehteä yhtä aikaa - VASAMA-nimistä lehteä,  joka koostui omista novelleistani, joi-

              den aihepiiri oli etupäässä väkivaltaisia lyhäreitä,  sekä SALAMA-nimistä lehteä, joka puolestaan

              koostui etupäässä sarjakuvista, mutta myös jatkokertomuksesta,  joka alkoi ensimmäisellä sisäsi-

              vulla ja jatkui  takasivun sisäpuolella.     Salama-lehdessä olevat sarjakuvat olivat sekä alkeellista

               avaruusoopperaa että villiä länttä. Salamaa tein useita vuosia, mutta ainoatakaan kappaletta ei ole

               tullut mukaani kun olen muuttanut pois lapsuudenkodistani.  Salaman lisäksi ryhdyin samoihin aikoi-

               hin tekemään myös TEXAS-nimistä villin lännen lehteä, jossa oli vain yksi sarjakuva päähenkilönään

               Joseph Scott-niminen nuori mies.  Täytyykin tässä lisätä, että noiden vuosien aikana käytin lukuisia

               omatekoisia sarjakuvasankareita sarjoissani. Jotkin nimet olin keksinyt ennen kuin minulla oli mitään

                hajua englanninkielestä - sankarini nimittäin olivat kaikki anglosakseja, brittejä ja amerikkalaisia.

                Syynä oli tietenkin se, että kaikki lukemani sarjakuvat kertoivat tällaisistä päähenkilöistä, enkä

                 edes tiennyt, että esimerkiksi Pecos Bill ja Tex Willer olivat italialaista tekoa, jopa vieläpä Gor-

                 don Jim, josta pidin erikoisesti.  Mutta asiaan- alla JOUSI-lehden ainoasta numerosta otettu sar-

                 jakuva esimerkki ja ainoana säilynyt SALAMA-lehden kansi, sekin vuosia sitten kopioitu.

    

                JOUSI-lehti, josta intiaanisarja on peräisin oli muodoltaan miltei nelikulmainen - Salama taas taitetun A4 paperin

                  kokoinen.  TERÄn jälkeen tein kaikki lehteni  taivuttamalla A4 arkin ja stiftasin valmiin  lehden käsin oikeista

                  lehdistä irroittamillani hakasilla. 

             Kuten edellä olevista kuvista voi nähdä, käytin jo tuolloin tussia ja väritin värikuvat puuväreillä.

             Yllä oleva Salama-lehden kansi näyttää olevan numero 20 vuodelta 1959 ja numerosta voi päätellä

             likimääräisesti, että olen aloittanut mainitun lehden teon suunnilleen vuotta aikaisemmin. Suurin osa

             tästä lehdestä oli sidottu omasta toimestani narulla vuosikerraksi ja vain jokunen jäi roikkumaan,

             ennen kuin aloitin kaksi uutta parempitasoista lehteä, joista kerron myöhemmin.  Vaikka nämä näyt-

             teet onkin piirretty tussilla piirsin vielä pitkään myös lyijykynällä, koska se oli nopeampaa. Halusin

             sarjakuvieni etenevän nopeammin ja välillä kiirehdin liikaakin kuvan laadun kustannuksella. Tosin

             äitini, joka kirjansitojana hommasi minulle työpaikaltaan kaiken paperin, jota tarvitsin, hommasi mi-

             nulle myös ensimmäisen tussipulloni  ja pääsin kokeilemaan tussilla piirtämistä jo varhain, mutta

             alku oli sellaista tuhraamista, että pidin lyijykynää parempana. Minun täytyi kuitenkin opetella tus-

             sipiirtämistä, koska halusin myös värittää kuviani.  Alla varhaisin säilynyt tussipiirrokseni 50-luvun

             puolivälin paikkeilta.

                                          

             Paitsi tussia äitini hommasi minulle myös kirjoituskoneen työpaikaltaan, mutta minun piti itse raahata

             melko painava Underwood kotiin keskikaupungilta Länsi Pakilaan, jossa asuimme. Koska olin piirtä-

             misen ohella myös inspiroitunut ns. pöytälaatikkokirjailija tai sen tapainen pojanviikari, hakkasin ko-

             netta uutterasti seikkaillen paperilla yleensä viidakoissa sun muissa mielenkiintoisissa paikoissa. Ja

             tietenkin tungin lehtiini näitä kirjoituksiani, useimmiten loppumattomina jatkokertomuksina. 

                                                                      

                                                  60-luku ja uudet tuulet 

              Tässä vaiheessa lienee syytä kertoa, että vanhempani erosivat ollessani jotakuinkin viisivuotias ja

              jäimme pikkuveljeni Jussin kanssa äitini hoiviin. Hän kannusti minua piirustusinnossani, vaikka ol-

              lutkaan erityisen kiinnostunut naisena tekemistäni väkivaltaisista sarjakuvista.  Onnekseni isäni

              oli saman henkinen kuin minäkin ja oli myöskin pojannappulana toimittanut pihapiirissään omaa leh-

              teään nimeltä TAKAPIHAN SANOMAT ja hän pönkitti intoani lukemalla vaatimattomia omatekoi-

              sia lehtiä.  Samoin hänen uudet lapsensa kun pääsivät eroon ääliöiästä. Tämä tapahtui heti 60-luvun

              alussa kun hylkäsin aiemmat lehtikokeiluni ja päätin keskittyä huolellisempaan työhön aloittamalla

              samaan aikaan kaksi lehteä, joista toinen oli tehty kotiolojani varten ja toinen, parempitasoinen isä-

              ni perheen viihteeksi. Edellinen oli nimeltään KOBRA ja jälkimmäinen, jota sittemmin jaksoin tehdä

              seuraavat 11 vuotta, oli kauppatavara, jonka jokaisen numeron myin isälleni - ei tosin rahasta vaan

              hän maksoi lehden kirjalla, jonka sain valita hänen laajasta kirjastostaan, jossa olivat ainakin kaikki

              siihen mennessä julkaistut SAPO- ja SALAMA-sarjan dekkarit. Täten oma kirjastoni kasvoi muka-

              vasti vuosien mittaan.

                                  

                             KOBRA ja JÄNNE-lehtien ensimmäiset numero ilmestyivät samaan aikaan Joulu-

                             kuussa 1960.  KOBRAn kansi mainostaa sisällöstään sarjakuvia Sam Hoiden  ja

                             Starlight III, edellinen villin lännen sarja, jälkimmäinen scifisarja.  JÄNTEEN kan-

                             sikuva puolestaan viittaa lehdessä olevaan artikkeliin Wild Bill Hickokista. 

   KOBRA-lehti ilmestyi vain seuraavan vuoden plus neljä numeroa, mutta isäni perheelle suunnattu JÄNNE

   aina siihen saakka kun aloin tehdä SARJIS-lehden sarjoja ja myös menin naimisiin pian sen jälkeen. Mutta

   samaan aikaan näiden lehtien kanssa puuhailin myös PANTTERISARJA-nimisen lehden kimpussa yhdes-

   sä veljeni kanssa. Tämän lehden teko tosin alkoi  50-luvun loppupuolella ja jatkui vuoden 60 ajan. Teimme

   siihen vuoron perään sarjoja ainakin alkuunsa, kunnes minä jaksoin ahertaa sen parissa kauemmin. Poik-

   keuksena aiemmista omatekolehdistäni  Pantterisarjan sarjakuvat koostuivat muistakin aiheista kuin pel-

   kästään avaruusseikkailuista ja villistä lännestä.  Mukana oli jännäreitä ja dekkarisarjoja ja ainakin yksi

   merirosvojuttu ja myös "Pojat Salapoliiseina"-tyyppinen seikkailu.  Piirsin siihen myös intiaanisarjakuvan

   nuorisokirjailija Asko Pajun kirjoittamasta kirjasta,   jonka asiantuntevuus oli heikompi kuin omani,    joka

   olin jo tuolloin lukenut vaikka mitä Amerikan  intiaaneista.    Alla Pantterisarjan kansia:

                                            

                   Jos kansityyli vaikuttaa tutulta se johtuu siitä, että kysymyksessä oli kotitekoinen versio

                   suositusta Korkeajännitys-lehdestä.  Samoin kuin esikuvassaan myös tässä omatekoleh-

                   dessä oli numeroa kohti kokonainen sarjakuvatarina.  Huomioitakoon myös, ettei vasem-

                   manpuoleisen lehden kannessa mainitut "Taistelu Wampum joesta" ole kenenkään tunte-

                   mattoman lännenkirjailijan alunperin kirjoittama. N. Bungler tarkoittaa   Negligent Bung-

                   leria, joka oli yksi käyttämistäni lukemattomista salanimistä. Näitä salanimiä vilisivät kaik-

                   ki tekemäni lehdet.   Veljeni käytti yleensä vain salanimiä Grand Liberydrawer ja Tommy

                   Lugerbellum.  Hän oli  innokas aseiden keräilijä. 

            

           Asuimme  veljeni kanssa omakotitalon yläkerrassa Helsingin Vesalassa 60-luvulla ja kuvassa

           näkyy toinen   kirjoituspöydistämme veljeni    Thompson konepistoolin ja japanilaisen Arikara-

           sotilaskiväärin koristamana. Oikealla veljeni ylpeys - täyskuntoinen Thompson. Eivätkä nämä

           ole kuin murto-osa hänen   kokoelmastaan - myös kunnossa olevat Luger-pistooli ja Browning

           kuuluivat kokoelmaan   pienoiskivääriksi   muunnetun amerikkalaisen  sotilaskarbiinin lisäksi.

                                                              

     Pantterisarjan sarjakuvat olivat nopeasti lyijykynällä tehtyjä ja tarinoiden juonet hyvin yksinkertaisia. Mallikuvia

     näistä sarjoista ei juuri kehtaisi näyttää,  mutta koska tässä artikkelissa on tarkoitus myös esitellä erään sarjaku-

     vantekijän piirrostaidon kehitystä, olkoon menneeksi. Alla siis muutama sivu Pantterisarja-lehdestä.

                                                                                  "TAISTELU WAMPUM JOESTA"  pantterisarjan villin lännen sarjakuva 1961                                  "TÄPLIKÄS PANTTERI JA HIIPIVÄ SUSI"    Pantterisarjan intiaanisarjakuva 1961

             

                                                        Pantterisarjan dekkarisarja 1961                                                                  Pantterisarjan science fiction-sarjaa "AVARUUSROSVOT"

                                                                             

                                                                                       Minä ja veljeni yläkerran huoneessamme Vesalassa noin vuonna 1962... 

   Kuten jo tuli mainittua minä ja veljeni emme tehneet Pantterisarja-lehteä kuin runsaan vuoden päivät. Veljeni ei ollut yhtä into-

 himoinen sarjakuvien piirtäjä kuin minä ja häntä oli välillä patistettava toimintaan.  Sitä paitsi hän teki samaan aikaan omaa leh-

 teään, jonka nimi oli METEORI ja sen kanssa ahertaminen tietenkin kiinnosti häntä enemmän kuin minun avittamiseni. Toisek-

 si,   hän oli paljon pikkutarkempi ja huolellisempi kuviensa kanssa ja hänestä olisi tullut oivallinen sarjakuvanpiirtäjä,   jos olisi

 ollut innostuneempi ja omistautuneempi asiaan. Pantterisarjan loppumiseen vaikutti myöskin se,   että viimeiset numerot jäivät

 kokonaan minun kontolleni ja samaan aikaan ponnistelin myös sekä omien KOBRA ja JÄNNE-lehtieni kimpussa, joihin upposi

 enemmän ja enemmän aikaa, koska varsinkin 60-luvun puolivälin jälkeen näihin lehtiin kirjoittamieni seikkailu-salapoliisi- ja

 jännityskertomusten määrä kasvoi kasvamistaan ja ne veivät melko siivun vapaa-ajastani  -  olinhan ansiotyössä lehtipainossa

 päivittäin sen kahdeksan tuntia.    Siirrytään siis eteenpäin viimeisimpiin omatekoisiin lehtiini...

                                                     

                                             Nämä lehdet jäivät viimeisiksi omatekolehdikseni ennen am-

                                             mattiuraani. KOBRA-lehden tekemisen lopetin runsaan vuo-

                                             den jälkeen koska JÄNNE-lehti alkoi olla tärkeämpi, sillä toi-

                                             mitin sitä isäni perheelle ja lukijakunta oli suurempi, ja myös

                                             sen takia, että viimeksi mainittu alkoi viedä paljon enemmän

                                             tekoaikaa. KOBRAn sarjakuvat olivat pääasiassa lyijykynäl-

                                             lä piirrettyjä, kun taas suurin osa toisen lehteni sarjoista tein

                                             tussilla ja väritinkin ne enimmältä osin. 

                                                                 Alla sekä Kobran että Jänteen kansia... 

                        

                    

      KOBRA-lehti oli JÄNNE-lehteen verrattuna huomattavasti vaatimattomampi, teinhän jälkimmäistä enemmän näytteeksi kyvyistäni. 16-vuotiaana oli il-

      meisen tärkeätä yrittää loistaa ja kun JÄNNE-lehteä sentään luki neljä lukijaa isäni perheessä, se oli näistä kahdesta merkittävämpi. Tosin, kun aloin

      tehdä lehteä ensimmäisen joulunumeron jälkeen 60-luvun alusta olin vasta 15-vuotias, koska syntymäpäiväni oli vasta syyskuussa.

                                                                                        Mutta katsotaanpa ensin KOBRA-lehteä: 

           

      KOBRA-lehdessä oli koko sen ilmestymisen ajan vain viisi eri jatkuvaa   sarjakuvaa plus yksi kokonainen sarjakuvakertomus. Enimmän

      osan lehdestä vei kokonainen seikkailu- tai jännityskertomus, joita aloin suoltaa sekä tähän lehteen että JÄNNE-lehteen koko nuoruute-

      ni innolla.  Sarjakuvista heti lehden ensimmäisestä numerosta alkoivat lännensarja Sam Hoiden ja scifisarja Starlight III. Edellinen näyt-

      tää hätäisestä piirrostyylistä päätellen olleen vain pakollinen täyte vanhasta perinteestäni piirtää lännensarjoja. Se loppuikin jo numeros-

      sa 7 kun se ei ei minua enää kiinnostanut.  Starlight III puolestaan oli huolellisempaa piirrostyötä, mutta muuttui piankin aluksessa olevan

      porukan laskeuduttua vieraalle  planeetalle minulle tyypilliseen tapaan  burroughsmaiseksi fantasiasarjaksi,   joka onneksi keskeytyi kun

      lopetin lehden heti vuoden 1962 alkupuolella.   Muut sarjat olivat Zane Greyn kirjaan perustuva Lewis Wetzel,  lyhyeksi jäänyt yritys tehdä

      Lance Wayne-nimisen amerikkalaisen suihkukonelentäjän seikkailuista kertovaa sarjakuvaa sekä lehden loppuaikojen uusi scifisarja Cel-

      lades-pl neetan sissit.   Näytteitä alla:

               

              Cellades-planeetan sissit oli tyypillistä omaa  scifityyliäni yksinkertaisella ta-           Zane Greyn kirja "Rajaseudun henki" - vauhdikkain hänen nahkasukkasarjas-

              rinankululla, mutta jokseenkin huolellisesti kuvitettuna varsinkin sarjan myö-         saan innosti minua tekemään siitä sarjakuvan, joka tietenkin jäi ikinä pääsemät-

              hemmässä vaiheessa.                                                                                                                tä teoksen loppua lähellekään. Se on yksi niistä harvoista sarjakuvista, joita

                                                                                                                                                                        tein jonkun muun kuin omaan tekstiini. ( Mielenkiintoisena yksityiskohtana

                                                                                                                                                                        sarjan edellisessä näytteessä on kokoaukeama kuva, jossa näkyy tuon aika-

                                                                                                                                                                        kauden hittilelu Vinkki. 

                                                   

                                                  Vaarallista peliä oli ainoa kokonainen  sarjakuva lehden historiassa.   Vasemmalla olevassa aukeamakuvassa on mukana

                                                  ZUBU-sarjani,   jota julkaistiin myös vähän aikaa  Nuori Oikeisto-lehdessä ensimmäisenä julkaistuna sarjakuvanani yhdes-

                                                  sä samassa lehdessä olevan naturalistisen Nick Nobodyn kanssa.  Armeijan kaverini Reijo Telaranta  hommasi ne lehteen. 

                                                                                                                       

 Kuten jo mainitsin oli KOBRA-lehden ilmeinen tarkoitus se, että pääsin mukavasti kirjoittamaan omia kertomuk-

 siani - seikkailukertomuksia, jännäreitä ja sekkareita - näytille vaatimattoman kokoiselle lukijakunnalleni. Kirjoi-

 tusharrastus olikin viemässä enimmän osan aikaani sarjakuvien kustanuksella. Varsinkin KOBRA-lehden sisäl-

 tö koostui 90-prosenttisesti näistä kirjoitelmistani.  Alla joitakin näytteitä näistä alkukuvineen...

               

               Kaikki kertomukseni, lukuunottamatta Suomessa tapahtuvia salapoliisijuttuja, tapahtuivat ulkomailla. Tämäkin

               oli salapoliisitarina, joka tapahtui Kairossa.  Mutta suurin osa tarinoistani oli seikkailuja eri maiden viidakoissa

               tai agenttijuttuja ja toimintajännäreitä.    Useimmissa oli  päähenkilönä Charles Patrick-niminen vakiosankarini,

               joka myöhemmin esiintyi sarjakuvassakin JÄNNE-lehdessä.   

                                                           

                                                             Näissä kirjoitelmissani käytin nimimerkkiä Dennis Parkman - itse asiassa näiden omatekolehtien aikana oma ni-

                                                             ni ei esiintynyt kertaakaan missään.  Pelkkää nuoruuden kikkailua.

                            

                                                               Tehtävä Manihiki-saarilla tapahtui Tyynellä merellä  -  Matkan pää-niminen novelli puolestaan Yhdysvalloissa.

                                                                                       

                                                             Minua ei tapeta oli jatkokertomukseksi tarkoitettu Mickey Spillane-tyyliin tehty, mutta ei jatkunut kuin tämän yh-

                                                             den alkujakson verran.  Jatkokertomusten päättymättömyys oli yksi pahoja vikojani,   mutta johtui siitä, että ne

                                                             tuppasivat jatkumaan liian kauan ja ainakin kolme niistä päättyi kesken JÄNNE-lehdessä kun lopetin sen vuon-

                                                             na 1971.  Jotkin jatkokertomukset aloitin innokkaasti, mutta kyllästyin pian niiden aiheeseen.

                                                                                                                         

                                                                                                     SIIRRYTÄÄN JÄNNE-LEHTEEN      

                                                                                                                         Jänne-lehden esittely omalla nettisivullaan 

                                                                                                                         ellei kiinnosta, siirry tästä muihin linkkeihin