Science Fiction ja fantasia ovat aina olleet mieluisin aihe sarjakuvia tehdessäni   jo varsin nuorena ja aloitinkin niiden tekemisen jo

                                                               ennen ensimmäistä kouluvuottani. Ikävä kyllä varhaisimmat sarjakuvani ovat kadonneet historian hämärään koska en itse pitänyt
                                                               niitä suuressakaan arvosssa alettuani 50-luvun alkupuolella näperrellä omatekoisten lehtien parissa,    joiden sarjakuvista vielä
                                                               on runsaasti näytteitä.  Mutta siirrytäänpä siihen, mistä sain inspiraationi noihin suosikkiaiheisiini...
                                                                             Paitsi runsaasta nuortenkirjojen määrästä, joiden joukossa oli melkoisesti tieteisaiheisia seikkailuja, sain kimmoketta 
                                                           myös    sarjakuvista,   elettiinhän suomessa varsinaista sarjakuvan kulta-aikaa ja tieteisseikkailuja oli tarjolla muuan
                                                           muassa korkeajännityssarjoissa, sarjakuvalehdessä ja jonkin verran kippari kallessa, jotka olivat suosituita lukemis-
                                                           tani . myös apu-lehden terra-sarja innosti minua kovasti.  elokuvia en nähnyt kovin nuorena juuri avaruusaiheista, koska
                                                           ne olivat säännöllisesti kiellettyjä lapsilta.   ensimmäinen ja vaikuttavin oli KIELLETTY PLANEETTA,   vaikka en ymmärrä,
                                                           miten pääsin sitä katsomaan, koska se oli takuulla kiellettyjen listalla melko peloittavan ilmapiirinsä takia.

                                                                  

                                                            

                                                                                                      Kielletty planeetta 1956


                     Pääsin näkemään tämän elokuvan toistamiseen vasta 80-luvulla, senkin espanjaksi dubattuna asuessani Teneriffalla.  Koska aika oli vienyt selkeän

                     muistikuvan lapsuudessa nähdystä elokuvasta, olin yllättynyt sen erinomaisuudesta visuaalisessa mielessä.  Vaikka se 50-luvun amerikkalaisena elo-

                    kuvana oli niin mahdottoman senaikainen henkilöhahmojensa puolesta,  oli se yllättävän hyvin kestänyt aikaa. Verrattuna mihin toiseen senaikaiseen

                    scifiaiheiseen filmiin, se oli todella aikaansa edellä.  Kirjoista yksi parhaista oli Osmo Ilmarin kirjoittama Planeetta Logos.

                                                                      

                     Osmo Ilmari (Lampinen) oli ehkä paras kotimainen tieteiskirjailija lapsuudessani, vaikka muitakin oli melko paljon noihin aikoihin ennen kuin science

                    fiction jostakin syystä jäi useiksi vuosiksi jotenkin pannaan.  Elokuviakin näytettiin alkuunsa runsaasti ja monet heijastivat aikansa angstia ulkoavaruu-

                    desta saapuneiden uhkien  ja atomipommilaskeutumien  aiheuttamien muutosten muodossa,   mutta nekin katosivat teattereista kunnes uusi  tuleminen

                    tapahtui voimallisesti  Tähtien Sodan ansiosta.    Kirjoista jäivät mieleeni  mm. Niteen julkaisema tieteissarja,  josta varsinkin Robert Heinleinin  "Seit-

                    semän miehen sota" on jäänyt mieleen, samoin Ray Bradburyn jo varhain suomennettu "Marsin aikakirjat".    Viimeksimainittu siksi, että pidin sitä lä-

                    pikotaisin pitkäveteisenä ja tylsänä ja mieleenpainuvana vain siksi, että oli työ ja tuska kahlata se kannesta kanteen.

                                               

                 Loppujen lopuksi omien avaruudessa tapahtuvien varhaissarjakuvieni pääkannustin tuli sarjakuvalehdistä ja varsinkin 50-luvun Korkeajännityssar-

                jojen tieteisnumeroista, ja sittemmin Rick Randomeista ennenkuin lehti tärveltiin tylsillä sotasarjoilla ja battlerbrittoneilla.   Alkuperäinen brittijul-

                kaisu oli "Super Detective Library", joka aloitti julkaisunsa 1953 ja ilmestyi myös Suomessa Korkeajännityssarjan nimellä samoihin aikoihin. Tutus-

                tuin lehteen kahdeksanvuotiaana isäni luona käydessäni (vanhempani olivat eronneet minun ollessani viisivuotias).   Lehdestä tuli pian ykkössuosik-

                kini,  sillä suurin osa sen numeroista oli kunnolla piirretty  ja jokainen lehti kertoi pitkän, kokonaisen tarinan.    Monet niistä perustuivat olemassa-

                oleviin kirjoihin, kuten lehden varhaiset Bulldog Drummond- seikkailut.  Pyysin äitiäni, joka tilasi lehden joka vuosi, lopettamaan tilauksen kun Rick

                Randomit kokonaan loppuivat ja lehti julkaisi vain Battler Brittonia, joka ei minua kiinnostanut.

                                      

                  Korkeajännityssarja 2/1954 - Miehet Tähdistä                Korkeajännityssarja 24/1954 - Kostaja Ava-              Korkeajännityssarja 16/1958 - Rick Random -

                                                                                                           ruuslaivassa.                                                                Avaruuspankin kalleudet. 

                                                                         Rick Randomin piirtäjä Ron Turner  löytyy mm.    sivulta 

 

                                                  Englantilaisen Super Detective Library-sarjan kansia:                                                                                                        

                          

                                      Mainittakoon, että juuri muuan 50-luvun alun Korkeajännityssarjan numeroista toimi Xellana-sarjakuvani innoittajana. Kysymyk-

                                        sessä oli vuoden 1955 numero 2. "Ryöstäjät avaruudesta", joka oli sijoitettu planeetalle, jonka asukkaat käyttivät siivekkäitä pega-

                                         soksenkaltaisia  hevosia  ratsuinaan.   Intouduin kirjoittamaan  romaania  hieman vastaavanlaisesta maailmasta,  johon muinaisen

                                            etruskikuninkaan haudan kautta päästiin siirtymään.  Ensimmäisen versioni kirjoitin joskus 60-luvun alussa ja palasin aiheeseen

                                          80-luvulla tekemällä siitä Xellana-nimisen jatkokertomuksen ollessani isäni kanssa kirjeenvaihdossa Teneriffalta käsin.  Tämän vii-

                                       meisimmän version mukaan ryhdyin sittemmin tekemään juttua sarjakuvaksi.

                                          Alla kyseinen Korkeajännityssarja ja pari sivua itse tarinasta:

                        

          Pidin enemmän lehden varhaisvuosien tieteissarjoista ennenkuin ne kaikki muuttuivat pelkästään Rick Randomeiksi , vaikka Rick Randomin piir-

          rostyyli erikoisessa tyylikkyydessään vaikutti omaan pyrkimykseeni piirroksissani.  Aiempien Korkeajännityssarjojen avaruusjuttuja kuvittivat tai-

          teilijat, jotka tekivät kuvituksen myös moniin muihin korkkarisarjoihin, mutta Ron Turner oli omalla sarallaan tieteissarjojen piirtäjänä. Juuri häntä

          ja hänen tyyliään saan kiittää siitä, että aloitin jo nuorena avaruussarjojen piirtelemisen.

.                                                                                                                                                            

                                                                                         

           Tästä päästäänkin nuoren sarjakuvafanin alkuaskeliin omien sarjakuvien tekemisessä.  En tiedä, olisiko innostus säilynyt kyllin pitkälle ammatti-

           uran kannalta ellen olisi  jo ensimmäisenä kouluvuonna alkanut tehdä omaa kotikutoista lehteäni nimeltä  Neliapila.   Siinä jatkosarjoina ilmestyvät

s         arjakuvani,   jotka käsittelivät ensi alkuun pelkästään villiä länttä ja avaruusseikkailuja,   edesauttoi sarjakuvien yhtäjaksoista piirtämistä.  Kirjoi-

           tin lehteen ja sitä pian seuraaviin muihin lehtiini myös novelleja ja jatkokertomuksia, mutta suurin työ oli sarjakuvissa.

           Varhaisimmat tieteistyyppiset sarjakuvani eivät tietenkään olleet tasoltaan erikoisen korkealaatuisia. Juoni oli lapsellisen yksinkertainen ja kuvitus

           tapahtui liian nopeasti, koska halusin päästä jutussa eteenpäin.  Alkuun piirsin tietenkin pelkästään lyijykynällä ja jos väritin kuviani, tein sen puuväri-

           kynillä.  Mutta ajan kuluessa ja jatkuvan harjoituksen ansiosta kuvien laatu parani,  samoin kunnianhimoni  ja uhrasin yhä enemmän aikaa harrastuk-

           selleni.   Vuonna 1960  keskityin tekemään vain yhtä lehteä,   jonka parissa  jaksoin askarrella seuraavat kymmenen vuotta lukijakunnan koostuessa

           viidestä suvun jäsenestä.   Kukaan muu ei nähnytkään tekeleitäni.    Lehdessä ilmestyi tuona aikana useitakin eri scifisarjoja,  joiden tasoa ei nykyva-

           lossa voi pitää erikoisen korkeana.  Vaikka useimmat avaruudessa tapahtuvat sarjani alkoivat hardcore scfinä, ne melkein säännöllisesti ajautuivat

           varsin pian enemmän fantasian alueelle siinä vaiheessa kun päähenkilöt laskeutuivat jollekin planeetalle. Edgar Rice Burroughsin romaaneilla oli

           minuun suuri vaikutus, jonka johdosta tämä muutos tapahtui aivan automaattisesti. Fantasiaa oli loppujen lopuksi paljon mielenkiintoisempaa piirtää

           kuin teknistä scifiä.  Koska isäni, joka juuri aikoinaan oli tutustuttanut minut Burroughsin romaaneihin, oli tuon amerikkalaisen fantasiakirjailijan

           suuri suosija, aloin tehdä sarjakuvaa Marsin prinsessa-kirjasta, joka ilmestyi erillisenä liitteenä Jänne-nimisen lehteni kylkiäisenä. Jänne oli nimel-

           tään viimeisin toimittamani nyrkkipainolehti ennen kuin se hiipui päästessäni piirtämään oikeasti julkaistavaa sarjakuvaa Sarjis-lehteen.  Paitsi tätä

           Mars-sarjakuvaa, käänsin myös paria Burroughsin Suomessa julkaisematonta kirjaa jatkokertomuksina lehdessäni ihan isäni takia, joka ei hallin-

           nut muita kieliä kuin omaa äidinkieltään. Oli siitä sekin hyöty, että englanninkieleni parani sanavaraston kasvaessa. 

             Science fiction-tyyppinen sarjakuva kuitenkin alkoi jäädä taka-alalle lehdessäni, jossa ilmestyi myös villin lännen-sarjoja, salapoliisisarjoja ja toi-

           mintasarjoja,  joiden tekeminen  alkoi kiinnostaa minua enemmän iän karttuessa. Kiinnostukseni scifiin siirtyi lukemisen puolelle.

                      

                         Isäni kirjoituskoneen kimpussa vuonna 1962.                                      

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                                                                     

 

 

 

 

 

 

                                                                                                                                      

 

                                                                                                                                                    Vanhan scifisarjani aukeama Kobra-lehdessäni vuonna 1961.

 

                                        

                  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

               

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                 Omatekoisten scifilehtien kansia 1959-1960. Jäljittelin Korkeusjännityssarjan                                  Ufo-sarjakuva 1967. 

                                 kansityyliä Pantteri-sarjassani. Kobra-lehti sisälsi useita jatkosarjakuvia sekä

                                 jatko-ja yksittäiskertomuksia.                    Siirry ammattiurasivulle                                                           linkit muille sivuille

...                                                                               Julkaistujen science fiction ja fantasiasarjojeni luettelo keräilijöille