Ammattiuraa edeltänyt sarjakuvaharrastelu

Vuosi 1971 oli ratkaiseva nykyistä sarjakuvapiirtäjän ammattiuraani ajatellen. Tuolloin veljeni äkkäsi sanomalehdestä ilmoituksen, jossa suurin Suomessa toimiva                                            

sarjakuvakustantamo etsi kotimaisia sarjakuvantekijöitä hankkeilla olevaan täysin suomalaiseen sarjakuvalehteensä.  Minäkin lähetin näytteeni, vaikken oikein us-

konut mahdollisuuksiini.  Olin tehnyt vuosia omia sarjakuviani kotitekoisiin lehtiini vain oman perhepiirini nähtäväksi ilman aikomustakaan tarjota niitä julkaistavak-

si suurelle yleisölle. Olin henkeen ja vereen seikkailullisen sarjakuvan ystävä,  sillä niitä oli riittänyt yllin kyllin lapsuuteni sarjakuvalehdissä,  niinpä omatkin sarjaku-

vani olivat etupäässä avaruusseikkailuja tai villin lännen tarinoita. Koska kotimaisessa sarjakuvatuotannossa ei tuohon aikaan ollut lainkaan sen tyylistä tarjontaa,

en uskonut sellaista kaivattavankaan. Olinkin yllättynyt kun minuun otettiin yhteyttä puhelimitse. Soittaja oli Williamsin tuotesuunnittelupäällikkönä tuolloin toiminut

Veikko Savolainen, joka paljastui tunnetuksi sarjakuvapiirtäjä Joonakseksi. Hänet oli pestattu uuden kotimaisen sarjakuvalehden päätoimittajaksi, joka yritti koo-

ta riittävän monta sarjakuvantekijää,  jotta lehteen saataisi sisältöä riittävästi.   Olin tietenkin otettu kun minut kelpuutettiin niiden kahdeksan joukkoon,  jotka kuu-

luivat SARJIS-lehden perustiimiin.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     

   Tutustumiseni Veikko "Joonas" Savolaiseen oli Sarjiksen sivuille pääsemistäkin merkittävämpi onnenpotku. Jo Sarjiksen ensimmäisenä ilmestymisvuonna Ruotsin

Williams tarjosi Joonakselle,  joka oli heidän ainoa tuntemansa naturalistista sarjakuvaa tekevä suomalaispiirtäjä,  töitä uuden  Min Häst-lehtensä sarjakuvataiteilija-

na. Joonas otti työn vastaan, mutta huomasi piankin urakan liian suureksi,  koska sarjakuvaa tarvittiin kuin liukuhihnalta.  Hänestä olin ainoa,   joka joten kuten pys-

tyin tyylillisesti auttamaan  häntä ja niin alkoi syndikaattipiirtäjän urani.  Vaikka jaoimme työstä saadun palkkion,   oli puolikaskin suurempi kuin ansioni reprokuvaa-

jana, jossa työssä olin ollut kymmenisen vuotta. Siitä lähtien olen ollut free-lancerina enkä ole katunut päivääkään.


                                      

          Ammattia  edeltävä koulutus  eli omat kotitekoiset lehdet 

                                                             

Viisikymmentä- ja kuusikymmentälukujen jännitys- ja seikkailusarjakuvilla oli merkittävä osuus siihen,  että  lopulta päädyin nykyiseen ammattii-

ni. Ellen olisi ahminut lähestulkoon kaikkia lapsuudessani julkaistuja sarjakuvia niin innokkaasti, että ne saivat minut jäljittelemään niitä tekemäl-

lä omia sarjakuviani,  minusta olisi tuskin kehittynyt riittävän kelvollinen tälle alalle.   Paitsi, että ne olivat minulle innoituksen lähde ja viihdettä,

ne olivat myös mitä erinomaisinta oppimateriaalia tekniikan, kuvakulmien ja tarinankulun käsittelyn suhteen. Ne olivat myös kaikki taitavien am-

mattilaisten tekemiä, siihen aikaan ei harrastelijatasoista jälkeä kelpuutettu julkaistavaksi.

                                Tässä kokoelma eräistä sarjakuvan kulta-ajan lehdistä viisikymmenluvulta:

                                                                                   

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                suosikkisarjani

                                                                                                         

                                                               Omat sarjakuvani, jotka alkuunsa piirsin lyijykynällä, tein omatekoisiin lehtiini, joita aloin rustata jo ekaluokkalaisena  pojannaskalina. Kuten jo tuli mainituksi, nii-

den aiheet käsittelivät pääasiassa avaruusseikkailuja ja villiä länttä, joista varsinkin jälkimmäinen oli suosikkini. Varhaislapsuuden omat lehdet olivat tietenkin melko

vaatimattomia, mutta harrastus kesti aina aikuisikään saakka ja vuosien kuluessa kunnianhimo ja taito tietenkin paranivat. Sarjakuvien lisäksi lehdissäni oli omia no-

velleja, jatkokertomuksia ja  myöhemmin asia-artikkeleita niistä asioista,   jotka juuri minua itseäni kiinnostivat.   Ne taoin kirjoituskoneella lehtiini ja koska kaikki

kertomukseni tapahtuivat vieraissa maissa, jouduin etsimään tavattomasti taustatietoja saadakseni ne uskottavammiksi, samoin ravasin kirjastossa haalimassa poh-

jatietoja artikkeleihini.  Tästä puuhasta,   jonka tuloksia on nähnyt vain oma perhepiiri, oli se hyöty,  että nippelitietomääräni kasvoi,   joka puolestaan on ehdoton

edellytys nykyisen ammattini harjoittamiseen.  Nykyään, varsinkin Mustanaamiota piirtäessä tarinan tapahtumapaikka- ja aika vaihtelee melkoisesti.  Varsinkin his-

toriallisten Mustisseikkailujen kohdalla saattaa tulla eteen vaikka mitä muinaisista kelteistä zuluihin tai Ottomaanien Turkista Viktoriaaniseen Englantiin.   Lukijoille

on tarjottava joten kuten uskottava kuvitus ja jos virheitä tulee, aina löytyy joku asian harrastaja, joka nostaa äläkän.  Omien lehtieni parissa viettämäni urakkaluon-

toinen puuhastelu siis käytännössä koulutti minut ammattilaiseksi tälle alalle.  Olin ilmeisesti hillittömän tohkeissani noina lapsuuden ja nuoruuden päivinä jaksaessani

miltei kaiket vapaa-aikani askarrella tuottaen noin vuosien 1953 - 1971  aikana useita erinimisiä lehtiä piirtäen A4-koon puolikkaille sekä sarjakuvia että novellien

kuvituksia ja takoen kirjoituskoneella tekstiä pääasiassa seikkailunovelleihini ja jatkokertomuksiin, joista useimmat taisivat jäädä kesken.  Myöhempinä vuosina

yritin kohentaa lehtieni ulkoasua ja sisältöä asia-artikkeleilla sun muulla lisämateriaalilla kuten muun muassa novellimuotoon tehdyilla rikospähkinöillä ja tietokilpai-

luilla, joiden palkinnoissa ei ollut hurraamista.  Koska ainoa lukijakunta, joka näitä lehtitekeleitä näki, oli isäni perhe, viihdytin heitä pilakuvilla ja päiväkirjanomai-

silla jutuilla tästä sisäpiiristä.  Vanhempani olivat eronneet kun olin siinä viiden vanha, mutta olin usein isäni uuden perheen parissa, asuen siellä yhtä menoa jopa

kokonaisen kouluvuoden. Tämän johdosta hänen vaimonsa ja heidän kaksi lastaan olivat minulle tuolloin kuin toinen oma perhe. Innostukseeni tehdä suuritöisiä

nyrkkipainolehtiä vaikutti ennen kaikkea isäni kannustus ja kiinnostus - olihan hän itsekin toimittanut pojannaskalina omassa lapsuuden ympäristössään omaa

lehteä nimeltä  "Takapihan sanomat".  Minun omatekoiset tuotteeni eivät olleet mitään sanomia vaan jonkinlaisia hybridejä sarjakuvalehtien ja tuon ajan aikakau-

silehtien väliltä.

      Kävin isäni kanssa Yrjönkadun uimahallissa hänen asuessaan Helsingissä.  Siitäkin sain aiheen lehteeni tekemään kronikkaan tapauksesta.

      Näitä kronikoita, vai miksi niitä nyt sanoisi, yhteisistä sattumuksista oli miltei joka Jänne-nimisen lehden numerossa.  Kuvitin ne myös pila-

      kuvatyyliin, joita oli muutenkin runsaasti tuon ajan tuotannossani.  Alla kuvitusta uimahallissa käynnistä ja myös niistä lukuisista muutoista,

      joissa olin  palkattomana apumiehenä.  Isäni muutti tuon tuostakin sinne tänne, asuen kuitenkin lopulta loppuelämänsä Tampereella.

         

                         Kuvitukset ovat noin ajalta 1964, jolloin suosin jenkkitukkaa. Oikealla oleva  kuva kuvaa muuttoa Mechelininkadulle.

   Piirsin tuolloin vielä aika paljon lyijykynällä, koska se oli helpompaa ja sain homman nopeammin valmiiksi. Omatekolehtieni myöhempien vuosien

   aikana siirryin kyllä sarjojeni ja kuvitusteni tussaamiseen ja värittämiseen saadakseni tuotteilleni paremman ilmeen.

                           

                 Kysymyksessä on agenttityyppinen sarjakuva, joka tässä näyttää hieman suttuiselta koska lyijypiirrossivut

                 ovat jo vuosia olleet vasten toinen toisiaan. 

     Sarjakuvani olivat miltei yksinomaan omaa tuotantoani aiheineen ja teksteineen.  Poikkeuksena Burroughsin teksteihin perustuvat Tarzan ja

     Marsin prinsessa, joista jälkimmäistä aloin ensimmäisen kerran kuvittaa vasta 60-luvun lopulla.

     Koska omien lehtieni sarjakuvat käsittelivät pääasiassa Villiä Länttä ja avaruusseikkailuja, laitan nyt näytteitä siitä. miltä ne näyttivät aikoinaan.

     Molempien juonet olivat yksinkertaistakin yksinkertaisempia, varsinkin niissä jotka toimivat vuosikausia jatkosarjoina lehdissäni. Aloitetaan

     science fiction-aiheisista, jotka useimmiten jatkuessaan ajautuivat enemmänkin fantasialinjoille toimeliaiden sankarien päästyä planeetoille.

      Villin lännen sarjakuvani olivat yhtä lukuunottamatta kokonaan omaa tekoani  (mikä ei tietenkään erikoisemmin nostanut niiden laatua)  ja

      tuo ainoa toisen tekstiin   perustuva oli sekin piirrosasultaan aika kehno,   koska tein 60-luvun alussa   usein jatkosarjani  jaksot kovin hä-

      täisesti silloin kun olin jo  hieman tympääntynyt niihin.     Tämä kyseinen sarja perustui Zane Greyn kirjaan  "Rajaseudun henki",   eikä sitä

      oikeastaan voi pitää villin lännen tarinana, koska se tapahtuu ennen 1800-lukua. 

      Muuan niistä muutamasta sarjakuvasta, jotka tein muiden kuin itseni tekstiin, oli sarjakuvaversio isäni kirjoittamasta fantasiatyylisestä seik-

      kailukertomuksesta, jonka hän kirjoitti nimimerkillä Martti Raju.  Sarjan nimi oli Peilimaailma, eikä isäni koskaan kertonut, mistä idea oli  

      tullut hänen mieleensä.  Aihe oli kuitenkin niin ilmeisen käytetty, että jostakin se oli kotoisin.  Hänen nuoruudessaan julkaistiin kasoittain  

      kepeäntapaisia jännäreitä ja kuvitelmakirjoja, joista löytyi myös kasapäin kotimaisten tekijöiden teoksia.  Näitä löytyy kun kiertelee Kirja-

     messujen tietyissä antikvariaateissa.

     Jotta omien lehtien teko ei olisi ollut pelkkää sarjakuvaa, joiden juonet ja tekstitys olivat yksinkertaista kamaa, paloi mieleni luoda jotakin täydel-

    lisempää, joten kirjoittelin jännäreitä, salapoliisikertomuksia  ja seikkailukertomuksia, jotka myöhempinä vuosina veivätkin suuremmin osan leh-

    tieni sisällöstä. Tietenkin tein juttuihin alkukuvat, joskus muitakin lisäkuvia.  Joskus 50-luvun lopulla kun asuimme Kauniaisissa, naapurissa asui

    pariskunta, jonka aviomies-osapuoli oli amerikkalainen.  Hänellä oli älytön läjä Cavalier- ja True-lehtiä, joissa muun sisällön lisäksi oli aina jokunen

    novelli.  Näistä otin oppia, että kunnon värikuva täytyy olla kertomuksen startissa mukana. 

     Ellen olisi niin vimmatun innokkaasti väsännyt näitä hieman alkukantaisia omia lehtiäni, minusta tuskin olisi tullut ammattilaista sarjakuvan alalla. On mah-

    dotonta enää edes arvioida miten monta sataa sivua ehdin tehdä sarjakuvaa siitä lähtien kun joskus 8-vuotiaana homman aloitin siihen asti kun rupesin

    piirtämään Aurinkoalusta Sarjis-lehteen. 

   Kaikkein vanhimmat sarjakuvani eivät ole säilyneet. Vanhin, josta minulla on muistikuva oli piirretty joskus ylläolevien näytteiden jälkeen ja kertoi Tarzanista. Si-

tä oli vain muutama sivu ja tapahtumapaikka vaihtui joka sivulla kai siksi, että sain siten enemmän vaihtelua piirtämiseen. Ensimmäinen sivu tapahtui viidakossa,

jossa Tarzan heilautti itsensä puusta toiseen liaanin varassa. Seuraavalla sivulla luki "Sillä välin vuoristossa", ja seuraavalla "Sillä välin merellä" ja seuraavalla "Sillä

välin autiomaassa" ja sama jatkui eikä tarina päättynyt kun kyllästyin siihen.  Varhaisimmat säilyneet näytteet sarjakuvistani on tehty Nuoli-nimiseen omaan var-

haislehteeni ollessani noin 10-vuotias.  Niistä näytteet alla, vaikka ei niitä kehtaisi näyttää.

                                  

                                                       Näistä sitä on aloitettu.  Ei ollut hurraamista laadun suhteen, mutta yritystä kyllä riitti.

                                                                                Kiitos käynnistä

                                                                                    Sarjakuvapiirtäjä aika kauan sitten.

                                                        Klikkaa kuvaa, jos haluat tutustua omiin lehtiini vuosina  1953-1972

 

                                             KARI T. LEPPÄSEN SARJAKUVAINDEKSI                50-luvun suosikkisarjakuvani                       

                                                                                                                             linkit