Piirtänyt Bill Lacey  -  käsikirjoitus  Robert Somerville ja Richard Wise Roderick Graemen alkuperäisnovellin mukaan.

                                                          

                                                            Sarja on toteutettu tässä samassa koossa kuin Korkeajännityssarjassakin. 

 

           

                       Vuonna 1917 syntynyt  vankan realistisen, kikkailemattoman tyylin sarjakuvapiirtäjä on tullut suomalaisille tutuksi 50-

                       luvun mainiosta Korkeajännityssarja-lehdestä, jonka vakiopiirtäjiin Bill Lacey oikeutetusti kuului. Vielä 60-luvun puo-

lella hän lehdessä ilmestyi joitakin hänen tekemiään sarjoja, mutta sotasarjojen yleistyessä piirtäjät vaihtuivat miltei

yksinomaan etelä-eurooppalaisiin taiteilijoihin. Bill Lacey jatkoi sarjakuvien piirtämistä muihin lehtiin.

 

Bill Lacey aloitti sarjakuvien piirtämisen melko myöhään, 34-vuotiaana jolloin hänen tekemänsä "Robin alone" ilmes-

tyi Mickey Mouse Weeklyssä 1951. Hän jakoi tuohon lehteen piirtämistä vuoteen 1956 samanaikaisesti kuin työsken-

teli Amalgamed/Fleetway-kustantajalle, jonka julkaisemassa Super Detective Library-lehdessä hänen piirtämänsä sar-

jat piankin loivat pohjan hänen uralleen.  Itse asiassa jo lehden kolmannen numeron "Bulldog Drummond"-sarja oli

hänen piirtämänsä.  Sitä seurasivat numeron 14 "Men from Stars" - joka oli ensimmäinen kunnollinen tieteis-sarjakuva

Suomessa julkaistuista ,  numeron 20 "Menace from the Moon" yhdessä Selby Donnisonin kanssa,  numeron 29 "The

Planet of Peril"   ja  numeron 37 kaikkien aikojen ensimmäinen Rick Random-seikkailu "Crime Rides Spaceways"

Koska suomalainen Korkeajännityssarja ei noudattanut englantilaisen emolehtensä järjestystä, nämä seikkailut ilmestyi-

vät lehden eri numeroissa.

                                                

                       Nämä lehdet ilmestyivät Korkeajännityssarjassa numeroissa  2/1953,  2/1954,  8/1954,  18/1954  ja  24/1954   

  Jostakin syystä Bill Laceyn ensimmäiset Super Detective Libraryn sarjat olivat enimmäkseen tieteissarjoja, mutta samalla

kun Ron Turner tuli kuvioihin ja otti haltuunsa Rick Random-sarjan paria poikkeusta lukuunottamatta, Lacey teki vain kaksi

tieteissarjaa edellä mainittujen lisäksi  -  "Riddle of the Vanishing Spacemen" ja "Rick Random and the Secret of the Ocean

Planet". Jälkimmäiseen tuli sittemmin jatko-osa, jonka piirsi Ron Turner.  Bill Lacey siirtyi piirtämään jatkamaan realistisem-

pien sarjoja, joita oli jo ehtinyt muutaman tehdäkin.  Taitavana ja joustavan omaksuvana taiteilijana hänen tieteissarjansa olivat

kuitenkin olleet samaa korkeata tasoa kuin koko hänen muukin tuotantonsa.  Hänen ensimmäinen Rick Randominsa on suoras-

taan herkullinen niin tarinan kuin piirroksen osalta ja samalla vanhan kunnon ajan dekkarikertomus. 

  Super Detective Library työllisti ahkeraa ja huolellista piirtäjää koko lopun 50-lukua ja hän sai työstääkseen sellaisia vakiosar-

joja kuin tarkastaja "Chafik", "John Steel" ja vuodesta 1957 lehden "Mustapaita"-sarjakuvan, joka Rick Randomin ohella tuotti

eniten jaksoja lehdessä.  Mustapaita-nimi tosin käännettiin Suomessa jo sen toisessa julkaisussa Mustanaamioksi, vaikka saman

niminen toinen sarjakuvasankari seikkaili Suomessa samaan aikaan.  Jälkimmäinen kuitenkin  muillakin nimillä kuten Naamio  ja

Urja.  Ensimmäisen Mustanaamion (joka oli vielä Mustapaita) oli piirtänyt Selby Donnison,   toinen etevä SDL:n vakiopiirtäjä,

jonka kanssa Bill Lacey tuotti yhdessä muutaman sarjan.  Toisen Mustanaamion piirtäjä oli  Peter Sutherland, yksi lehden surkeim-

pia piirtäjiä ja vasta kolmas oli Bill Laceyn käsialaa. Vaikka Lacey piirsi muitakin sarjoja, tuli Mustanaamiosta miltei hänen

yksityisomaisuuttaan ja vain pari seikkailua oli jonkun muun piirtämä  -  enimmäkseen kelpo Selby Donnisonin.   Vaikka san-

kari  Richard Verrel,   joka vetäisi mustan hupun päähänsä muuttuen rikollisia vainoavaksi naamiosankariksi,   seikkaili ympäri

maailmaa erilaisissa kulttuureissa ja maisemissa, omaksui Lacey ne kaikki erinomaisen uskottavasti.  Hänen paras puolensa oli

rehellinen realismi ja hyvin toimiva kuvakulmien käyttö, joka toi sujuvuutta sarjakuvasivuille.  Kun pienikokoisessa lehdessä oli

useimmiten vain neljä kuvaa  aukeamalla,   oli tarinaa selkeätä lukea verrattuna myöhemmin ja  nykyisin yhä kikkailevammaksi

muuttuneeseen sarjakuvailmaisuun.  Super Detective Library julkaisi kaikkiaan 15 Mustanaamio-tarinaa, jotka myös kaikki suo-

mennettiin Korkeajännityssarjaan.  Niistä 12 on Bill Laceyn piirtämiä.  Samaan aikaan kun Lacey piirsi SDL-sarjoja, hän tuotti

 myös comboy-strippejä saman kustantajan  Cowboy Comics Library-lehteen.

                           

                       Mustanaamio-sarjan ohella Bill Lacey teki kolme erinomaista Dirk Rogers-seikkailua, jotka kaikki julkaistiin myös Suomessa. Tarinat perustuivat Frank Crispin kirjoihin. 

 

  Ennen kuin Lacey aloitti varsinaisesti sarjakuvien piirtämisen 1951 hän oli Toisen Maailmansodan aikana ja vähän sen jälkeen-

kinkin RAF:n pommituslennostossa ja sitemmin Ilmailuministeriössä teknisenä taiteilijana. Näin ollen hän oli hyvinkin tuttu lento-

koneiden kanssa ja piirsikin myöhemmin sarjakuvia, joissa lentokoneilla oli suuri merkitys.  Vuonna 1947 Lacey työslemteli Jack-

man Studios Bible kustantajalle  tehden muunmuassa sarjan  "The Story of Jesus".   Super Detective Libraryn lopettamisen jäl-

keen hän teki  kuvituksia Express Weekly ja Valiant-lehdelle ja sarjakuvia Lion-lehdelle, sarjat "Bill Hanley" sekä "Rick Slade"

 ja suositulle Look and Learn-nuorisolehdelle.   Vuodesta 1966 vuoteen 1970 Bill Lacey piirsi sarjaa "Mytek the Mighty"-sarjaa

Valiant-lehteen. Sittemmin hän teki seuraavia sarjoja Look and Learn-lehteen:   "Jason January" , "Space Cadet" ,  "The Maze

Master" ,  "Space Ranger"  ja huomattavimmat työnsä tuohon lehteen "Eagles over the Western Front",  "Man Who Searched for

Fear"  , "No.13 Marvel Street"  and  "Agent of the Queen".    Sarjat  "Eagles over the Western Front"  ja "Agent of the Queen"

ansaitsevat lisämaininnan ...  Edellisessä, joka oli sijoitettu Ensimmäisen Maailmansodan ilmataisteluihin Ranskan yllä, Lacey pää-

si herkuttelemaan lentokoneiden piirtämisellä ja loi upeita dogfighteja sotataivaalla.  Sarjaa inspiroi nuorisokirjailija W.E.Johnsin

luoma lentäjäsankari Biggles, jonka kirjailija loi vuonna 1932 ja joka seikkaili kaikkiaan sadassa kirjassa.  "Agent of the Queen"

on puolestaan sijoitettu Victoriaaniseen aikaan ja päähenkilönä on agentti nimeltään Smith, joka ensimmäisessä jaksossa pelastaa

kuningattaren salamurhaajan aikeilta.    Vielä on erikseen mainittava yksi  Bill Laceyn  myöhemmistä  loistosarjoista,   "Man who

Searched  for Fear". Sarjan outo nimi johtuu invaliidiksi leijonan hyökkäyksen johdosta tulleen päähenkilön erikoisesta tarpeesta

kokea kauhua yksinäisessä linnassaan Scotlannissa. Suurta palkkiota vastaan hän etsii kauhukokemusten kertojia.

   Muita lehtiä,  joille Lacey työskenteli  olivat muun muassa Knockout, Thriller Picture Library, Princess, Film Fun, Buster,

Bullet, Crunch ja Buddy.   Vuonna 1975 hän siirtyi tekemään sarjoja Battle Picture Weekly-lehdelle tuottaen sarjat "Y for Yellow

Squadron", "The Eagle Flies Fast" sekä "Rat Pack" ja "Black Crow".  Kolme vuotta myöhemmin hän vaihtoi DC Thompson-

kustajamolle tehden "Tasker"-nimistä sarjaa Bullet-lehteen.  Viimeisimmät sarjakuvansa Bill Lacey teki Buddy-lehteen vuonna

1981, "The Wilde Boys" ja "Q-Bikes"-sarjat.  Tämä loistava sarjakuvapiirtäjä ja yksi tuon ajan parhaista tarinankertojista sarja-

kuvan alalla kuoli vuonna 2000.  Huolimatta runsaasta ja näyttävästä tuotannostaan ei häntä Suomessa tunneta kuin Korkeajänni-

tyssarja-lehden  sarjoista, ja muutamista lännensarjoista, joita julkaistiin Sheriffi, Buck Jones ja Davy Crockett-lehdissä. Häpeäksi

Suomen kustantajille.

    Näin jälkikirjoituksena voin sanoa, että jos laitetaan Korkeajännityssarjoissa näkemieni piirtäjien sarjojen taiteilijat paremmuus-

järjestykseen voittaa Bill Lacey kilpailun.  Hänen pahin kilpailijansa, Rick Randomilla tunnetuksi tulleen loistavan Ron Turnerin

tyyli on kyllä omaa luokkaansa, mutta ei sovi uskottavasti muihin kuin mielikuvituksellisiin tieteissarjakuviin. Lacey taas on niitä

taiteilijoita, jotka voivat piirtää mitä hyvänsä naturalistista sarjaa aiheesta riippumatta ja tehdä sen hyvin.  Hän elättikin itsensä

seikkailusarjakuvalla, ja hänen poikansa, josta myöskin tuli tunnettu sarjakuvantekijä,, elätti itsensä puolestaan huumorisarjoilla.

                                         Alla Buddy-lehteen tehty sarja taiteilijan viimeiseltä työskentelyvuodelta. 

                                               

                                                                                 Bill Lacey galleria

                                                                                                   PALUU LINKKISIVULLE